Inna

Käynnistettynä alateitse molemmat rv33+6. Käynnistyspäätös oli monen tekijän summa, mutta suurimpana syynä oli jo pidempään jatkunut A-vauvan takykardinen syke, jolle ei ultrissa löydetty selitystä. Synnytys käynnistettiin oksitosiinilla ja kalvojen puhkaisulla klo 13 ja klo 17.50 syntyi A ja 18.00 B.

Kyllä tämän tukiverkottomuuden myötä osaisi ihan eri tavalla arvostaa sitä, että edes joku isovanhemmista/lähisukulaisista olisi lähellä. Mun vanhempiin on välimatkaa 500km, miehen vanhempiin vajaa 200km. Molemmat isovanhemmat on työssäkäyviä ja aika hankalasti saatavilla avuksi. Molempien sisarukset asuu 500km päässä. Muutamia ystäviä on asuinpaikkakunnalta, mutta suurin osa työssäkäyviä ja lapsettomia, joita on vaikea saada lapsenhoitoavuksi edes lyhyeksi hetkeksi. Eikä kovin pientä lasta edes raaski antaa hoitoon ihmiselle, jota on nähnyt kerran elämänsä aikana. Me ei niinkään olla kaivattu mahdollisuutta käydä yhdessä ulkona, mutta olisi mukavaa päästä käymään esim. lääkärissä tai muissa tutkimuksissa ilman lasta. Ja kun kaikkiin tutkumustilanteisiin ei edes huolita lasta mukaan. Miehellä ei ole mahdollisuutta katkaista työpäiväänsä tällaisten takia. Onneksi naapurissa asuu kotona oleva perheenäiti, jolle olen viime aikoina voinut viedä pojan hetkeksi tällaisten tilanteiden varalta. Mutta kun hän palaa työelämään tämä ainoa arjen "tukipilari" katoaa. Tilannehan ei tästä toki tule helpottamaan perheen kasvaessa - päinvastoin. Näin reilun vuoden jälkeen täytyy kyllä todeta, että ihminen on kovin sopeutuvainen ja asenteestahan tämäkin on pitkälti kiinni. Me ollaan liikuttu paljon perheenä ja mä olen kiikuttanut poikaa päivisin mukanani moneen paikkaan. Yleensä vastaanotto on ollut ihan myönteinen, pari kertaa tk:n labrassa olen saanut kuulla napinaa siitä, "kun sulla on tuo poika mukanasi". Tsemppiä ja luovia ratkaisuja toivotan kaikille samassa tilanteessa oleville! Onneksi on skypet ja muut keinot, joilla pitää yhteyttä kauempana asuviin sukulaisiin ja ystäviin

Me ollaan ostettu ja käytetty loppujen lopuksi eniten halvempien merkkien vaatteita. Lindexin Littlephantit ovat olleet hinta-laatu-suhteiltaan parhaimmistoa ja miellyttävät silmää. Myös NameItin ja Kappahlin vaatteet ovat olleet kovassa käytössä. Hintavemmista merkeistä Blaa!:n bodyt ovat yllättäneet kestävyydellään - värit ei haalistu, vaikka kuinka paljon pesisi. Reimalla on nyt kivannäköinen uusi kevätmallisto, sieltä löytyi montakin silmää miellyttävää ulkovaatetta.

Meillä turhia oli potkuhousut, puolipotkarit (pienetkin koot oli liian pitkiä ja löysiä) ja paidat. Myös kaikki paksua kangasta olevat vaatteet jäi hellekesänä käyttämättä. Myös hupparit pienessä koossa oli vaikeita käyttää.

Meillä poika oli syntyessään alle kolmekiloinen ja 47cm. En ollut varannut ainoatakaan 50cm vaatetta lukuunottamatta 50cm fleecehaalaria, jonka kävin häthätää ostamassa viimeisen ultran jälkeen, jossa ennustettiin pientä vauvaa. Mutta siltikään hälytyskellot ei soineet sen vertaa, että olisin tajunnut 56cm bodyjen olevan valtavia. Poika hukkui kotiintulovaatteisiinsa ja oli tosi vaikea käsiteltävä liian suurissa vaatteissa. Sairaalasta päästyämme olikin pakko kipaista vaatekaupan kautta ja hakea useampi 44 ja 50 cm vaate. Niitä käytettiin pari ensimmäistä kuukautta. Täytyy vielä lisätä, että äitiyspakkauksen 50cm vaatteet oli tosi reiluja ja mm. 50cm puolipotkarit mahtuu meidän lyhytaikaiseksi pojalle vielä 8kk ikäisenäkin.

Meilläkin pojalla toisessa jalassa osittain yhteen kasvaneet 2 varvasta. Huomattiin koko asia vasta pojan ollessa jo 6-viikkoinen, joten mitenkään huomiota kiinnittävä juttu se ei ole. Ainakaan vielä ei ole aiheuttanut mitään haittaakaan.

Voi *Luna, olen niin pahoillani! <3 mä en nyt rehellisesti sanoen muista, tutkittiinko multa lainkaan tuota tukostaipumusta. Kromosomeja ei ainakaan. (Muoks. Piti käydä omasta päikystä vielä lukemassa, että onpas otettu: tukostaipumus, kromosomikokeet ja kilppariarvot. Epäilen edelleen noita ylärajoilla keikkuneita kilpirauhasen tsh-arvoja pääsyylliseksi tähän kaikkeen). Pääsin kuitenkin julkiselle kohdun tähystykseen, hysteroskopiaan, kun verikokeista ei löytynyt syytä, mutta sieltäkään ei löytynyt selitystä. Tuli kuitenkin varmuus, ettei mitään rakenteellista vikaa ole. Sain viimeisimpään raskauteen tueksi kuitenkin varmuuden vuoksi Klexanet rv 15 saakka, mutta ehkä ne oli enemmän psyykkisenä tukena, kun usko raskauden jatkumiseen oli kokonaan hävinnyt. Kovasti jaksamista! Kunpa seuraava raskaus jatkuisi normaalisti! Pingvin tilannetta olen käynyt myös täällä kurkkimassa ja toivomassa hyviä uutisia! <3

Meillä poika siirtyi yksiin päiväuniin nyt 8kk täytettyään. Alkoi nukkumaan yhdet 2,5-3,5h unet keskellä päivää ja jaksaa näköjään ihan hyvin niillä sitten iltaan saakka. Ei kärsi antaa nukahtaa enää illalla toisille lyhyillekään unille, sillä muuten yöunille nukahtaminen näyttää venähtävän puolilleöin. Lisäys. Meillä herätään 8-9 ja ekat unet alkaa noin klo 11.30-12. Ollaan nyt koitettu tarkoituksella hilata unia lähemmäksi puoltapäivää, jotta ilta ei olisi niin pitkä.

Onko normaalia, että Tripptrappin pehmusteesta lähtee värit ekassa pesussa vai sattuiko meille joku maanantaikappale? Kyseessä siis pehmuste, jonka päällypuoli on vettähylkivää kangasta. Mustat pallot muuttui harmaiksi ja kaikki värit on ihan kulahtaneita Pehmusteen alapuoli, joka on "tavallista kangasta", piti kyllä värinsä, mutta päällypuoli ei. Pestiin ohjeen mukaan 40 asteessa. Jotenkin kurja fiilis, jos laatu on tämä, kun tuosta pehmusteesta kuitenkin kiskotaan kovaa hintaa. Edit. Olinkin liian hätäinen... tuo kangas on ilmeisesti jotain taikuutta, kun värit näköjään palautuvat, kun kangas kuivuu. no hyvä niin, parempi tuntea itsensä tyhmäksi kuin petetyksi!

Meillä on käytössä Brion hyönteissuoja ja se on ollut ihan passeli. Gessujen sadesuoja kuului meillä hintaan, joten en muiden merkkien sopivuudesta sit tiedä. Muoks. Nyt kun luin uudelleen, niin ethän sä Pihlajainen edes kysynyt hyönteissuojasta, joten tää kommentti olikin ihan turha. Hyvä minä

Gabrielille valtavasti onnea!

^totta. Mutta mikäli Gabriel ei tiedä tarkkaa oviksen ajankohtaa (kuten tuossa aiemmin mainitsi) ja ovis on ollut aiemmin, ei plussa täysin mahdoton ole jo noin varhain. Mullakin siis tuolloin 3+2 on ollut menossa jo dpo9, kun ovis tuli muutamaa päivää aiemmin kuin normaalisti.

Oi, ihania plussaviivoja täällä lavella ja Suanke Onnea molemmille! Gabriel, ei ole mikään mahdottomuus, että testi näyttäisi jo tuossa vaiheessa plussaa! Mä taisin testailla ekan haamun/plussan just 3+1 tai 3+2. Uutta testiä vaan kehiin, pidän peukkuja!

Pingvi, mulla oli ohjeena aloittaa plussasta Klexanet, joten aloitin Primaspanit oviksesta ja söin niitä lääkärin ohjeen mukaan ensimmäiseen Klexane-piikkiin saakka. Lääkäri sanoi ainoastaan, ettei niitä saa käyttää yhtäaikaa.

Pingvi, hurjasti voimia teille! Meillä meni liki vuosi viimeisen keskenmenon jälkeen raskautumatta lainkaan. Ehkä mun kroppa tarvitsi kunnon palautumisen keskenmenoista. Söin jokaisessa raskaudessa (keskenmenoonkin päättyneissä) monivitamiinia ja foolihappoa, mutta tässä nykyisessä myös Primaspania Klexanen aloittamiseen saakka. En ole kuitenkaan vakuuttunut siitä, oliko raskauden jatkuminen pelkästään Primaspanin ja Klexanen ansiota. Kuulostaa ehkä pilipalijutulta, mutta mulla on vahva tunne siitä, että mun mielialan koheneminen isojen elämänmuutosten myötä laittoi myös yhden palasen paikoilleen raskautumista ajatellen. Aloimme kesän aikana työstää miehen kanssa ajatusta tulevaisuudesta kaksin, mikä auttoi keskittymään muihin kuin raskausasioihin. Loppukesästä tunsin pitkästä aikaa olevani onnellinen kaiken sen pakkomielteiseksi muodostuneen raskautumistarpeen jälkeen. Epäilen myös (lääkäreiden vastakkaisista mielipiteistä huolimatta), että mun kilpirauhanen ei toimi kunnolla ja se on ollut yksi osasyy siihen, ettei elinkelpoisia alkioita ole aiemmin syntynyt.