Rimpula

Aktiivijäsen
  • Content count

    713
  • Joined

  • Last visited

About Rimpula

  • Rank
    Aktiivi
  1. Molemmista lapsista tuli yhtenä päivänä ihan pieni tuhru muutama päivä ennen plussaa.
  2. About 1 v 11 kk iässä. Kuukautta aiemmin pidettiin pieni yhden illan "nukahtamisunikoulu", jotta oppi nukahtamaan itsekseen ilman että vanhemman täytyi odottaa vieressä. Kun se sujui hienosti, niin kk päästä siirrettiin poika isojen poikien sänkyyn (joka tosin meidän sängyssä kiinni, ettei pääse putoamaan). Uusi vauva syntyi siitä parin kk päästä, niin senkin takia siirto oli ajankohtainen. Toistaiseksi mennyt hyvin, ei ole kertaakaan lähtenyt haahuilemaan sängystä vaan jää sinne kiltisti odottamaan unta.
  3. Poika ja tyttö löytyy meiltä.
  4. Ikäeroa esikoiselle ja toiselle tuli 2 vuotta ja pari viikkoa päälle. Isompi on päiväkuiva ja hyvin omatoiminen, mikä toki helpottaa mutta muutenkin tuntuu kivalta ikäerolta, päivät menee tosi nopeasti!
  5. Pojasta ei ollut pahoinvointia, ehkä muutamana päivänä lievää etovaa oloa. Tytöstä olo oli huonompi, ruoka ällötti ja yökötti. Söin lähinnä suklaata... Kesti vajaan kuukauden.
  6. Ekalla kerralla sain epiduraalin ja koin että järki olis mennyt ilman sitä. Tokalla kerralla mentiin täysin luomuna, koska synnytys oli niin nopea enkä ehtinyt saada mitään. Pärjäsin hyvin kotona, suihku ja jumppapallo rentoutti. Mutta sitten kun lähdimme sairaalaan ja matkalla meni vedet... Huhhuh. Mies yritti puristaa mua kädestä mutta en voinut kuin roikkua ovenkahvoissa ja yrittää olla kunnolla istumatta, ja puuskuttaa kuin viimeistä päivää. Kipua voimisti varmaankin myös pelkoni, että lapsi syntyy autoon. Ponnistamisen tarve oli järkyttävä. Lapsi syntyikin 10 min sairaalaan saapumisen jälkeen. Itse ponnistaminenkin sattui, mutta se lievitti supistusten tuskaa ja toki oloon vaikutti se mieletön helpotus, että olimme ehtineet sinne sairaalaan. Kaikki kävi lopulta niin äkkiä, että kivut unohtui aika nopeasti, paremmin muistan kovan tärinän ja hampaiden kalinan joka synnytystä seurasi. Mutta joo, kyllähän siitä hengissä selvisi, mutta jos kolmas kerta vielä tulee niin en luomuna halua enää missään nimessä, kyllä se kipu oli jotain niin kamalaa että varmaan jäänyt jotain traumoja tonne alitajuntaan.
  7. Ekalla kerralla kotona vessanpönttöön ilman varoituksia Tokalla kerralla autoon matkalla synnyttämään. Onneks oli pyyhe alla...
  8. Toinen synnytys alkoi supistuksilla, kesto 4,5 h. Vedet meni matkalla sairaalaan puoli tuntia ennen syntymää, ponnistusvaihe 5 min. Sairaalassa ehdittiin olla 10 min...
  9. Ekassa raskaudessa alkoi supistella vasta kun vedet meni. Toisella kierroksella ne alkoikin jo reilu viikko ennen synnytystä, tosin ei päivittäin. Sahasivat eestaas, muutaman tunnin säännöllisinä ja taas harvenivat. Olisko yht. 3-4 yötä tullut valvottua niiden parissa ja aamuksi aina lopahtivat. Synnytyspäivän aamuna ne ei sitten loppuneetkaan, harvenivat kylläkin, mutta iltapäivällä muuttuivat sitten vielä kipeämmiksi ja Säännöllisiksi synnytyssupistuksiksi. Montaa tuntia ei sitten enää mennytkään kun tyttö oli maailmassa eli hyvin oli kypsynyt paikat!
  10. Esikoinen 37+4, käynnistyi vesien menolla. Toinen 40+1, supistuksilla lähti.
  11. Esikoisen vauva-aikana ja odotusajallakin jo mulle tuli Vauva-lehti ja tykkäsin sitä lukea, kun kaikki jutut oli aina itelle ajankohtaisia. Vauvavuoden jälkeen en lehdestä saanut enää mitään irti, onneksi tilaus päättyikin sopivasti. Nyt tulee Kaksplus ja kyllähän se aina luettua tulee ja joka lehdessä jotain mielenkiintoista, mutta ehkä kun sitä aikaa ei vaan ole enää niin paljon käytettävissä niin lehti tuntuu vähän turhalta.
  12. Esikoisesta ei ollut oikeastaan mitään oloja... "Poikamerkkejä" oli ja poikaa ehkä toivoin, vierastin kaikkea tyttöjen rimpsuja ja hempeitä juttuja. Aluksi näin poikaunia ja ajattelin, että poika tulee, mutta kun ultrassa saatiin aika epävarma sukupuoliennuste, niin aloin itsekin epäröidä. Poika kuitenkin tuli. Nyt toisella kierroksella on varmaan toiveita tytöstä, kun alusta asti silmäilin kaupoissa tyttöjen vaatteita ja mietin enemmän tyttöjen nimiä yms. Raskaus on ainakin tähän rv 23 asti ollut aika erilainen, on ollut "tyttömerkkejä" (pahoinvointia, paino noussut enemmän -> maha levinnyt myös sivuille jne.) ja sikiöllä "tyttösykkeet" eli 150-170 bpm, joten todella askarrutti että voisiko olla toista sukupuolta nyt tulossa, vaikka tosiasiassa en noihin mahan muotoihin ym. uskokaan, mutta raskaana ollessa niitä on vain niin hauska miettiä . Ultrassa tulokas näytti tytöltä, joten tiedä sitten onko ollut vaistoa vai ihan vain sitä toiveajattelua.
  13. Mulla oli esikoisesta (poika) haalea linea negra ihan alusta asti, ulottui napaan tai jopa sen yli. Tästä toisesta ei ole minkäänlaista viivaa näkyvissä, nyt rv 23 ja ultrassa näytti tytöltä.
  14. Tästä toisesta aloin tunnistaa tuttua kevyttä kuplintaa rv 11 ja rv 18 alkoi tuntua kädellä vatsan päältä liikkeitä.
  15. Esikoiselle otin pakkauksen ja kaikkia tuli käytettyä Tokalle en aio ottaa (vaikka tämän vuoden pakkauksessa olikin monta kivan näköistä juttua!), koska vaatteita ja tarvikkeita on jopa liiaksi asti kertynyt nurkkiin...