Minäkin kannustan miettimään juuri näitä asioita. Toista ei voi muuttaa, itseään voi. Voi tuntua ihan mahdottomalta päästä irti siitä ajatuksesta että toi toinen tässä on ihan paska kun se tekee/ajattelee/sanoo/ei tee noin, mutta kannttaa koittaa miettiä, että miksi minä sitten reagoin niinkuin reagoin niihin sanomisiin/tekemisiin/tekemättä jättämisiin. Miten mun sanomiset/tekemiset vaikuttaa siihen toisen sanomisiin/tekemisiin. Voisinko mä muuttaa meidän suhteen dynamiikkaa toimimalla jotenkin toisin?
Tsemppiä
Muoks. en todellakaan väitä, että ongelmanne ratkeaa vain itseensä menemällä ei peliriippuvainen lakkaa olemasta peliriippuvainen ilman omaa motivaatiota ja tahtoa parantua jne. Mutta itselleni suurin oivallus ikinä oli se, että mä olen itse vastuussa tunteistani. En voi syyttää miestä siitä, että se pahoitti mun mielen kahdeksi viikoksi, vaan se on mun omia tekosia (mun päässä tapahtuva prosessi), että olen pahalla mielellä 2 vkoa. Mietin, että miksi reagoin niin voimakkaasti asiaan x, ja mulle valkeni, että olen itse tahtomattani sabotoinut suhdettamme omien "traumojeni" takia. Se oli aika huikee havainto, ja pelkästään tämän asian tajuaminen käänsi meidän suhteen suunnan ihan täysin.
Ja nyt kun itse olen erilainen (ei mun tarvitse kauheesti edes ponnistella, kun olen valaistunut ) niin mieskin on ihan erilainen. niin se metsä vastaa kun sinne huudetaan tai jotain
