marsa123

Aktiivijäsen
  • Content count

    1910
  • Joined

  • Last visited

Everything posted by marsa123

  1. Valdemar-mielleyhtymä Annan 4. Entä Kauko?
  2. Erkka, eli erityiskasvatus... toki ei-kasvatustieteilijöille tuskin tulee tällaisia mielleyhtymiä. En kuitenkaan muutenkaan itse niin tykkää, annan 6. Jotenkin liian "söpö" miehen nimeksi. Mites nimilautakunnan käsittelemistä nimistä vastahyväksytty Joa?
  3. Oon ehkä ihan hippusen ajoissa kyselemässä tässä ketjussa, mutta Onko kellään kokemusta tuosta Carriwellin belly binderistä? Belly bandit on ilmeisesti hyväksihavaittu, mut onhan se kallis, ja ainakin mua epäilyttää et se voi kesällä jäädä kuumuuden takia käyttämättä.
  4. Mortti ja Vertti Ihan hauska oikeastaan ja nimityyliltään Vertti sopii minusta hyvin tähän uusvanhaan trendiin. Annan vaan 8, kun nuo hiiret kuitenkin niin voimallisesti tulevat mieleen. Entäs samaan teemaan Mikki? Onko jo niin neutraali, että menisi muunakin kuin hiirenä?
  5. Siira saa 4. Entäs vähemmän ötökkäinen Sira?
  6. Lumi on kaunis, varsinkin talvivauvalle tuntuisi sopivalta Annan 9. (edellä oli mainittu ihana Mai, joka oli tietenkin yksi Pekka Töpöhännän lapsista joskin voihan se äkkinäiselle kuulostaa vähän keskeneräiseltä nimeltä) Tuosta Otsosta tuli mieleen tytönnimi Ursula?
  7. Tykkään Teijosta, jotenkin mukavampi kuin sisarnimi Teija. Tulee sellainen maanläheinen fiilis nimestä. Annan 9 Entäpä Iiris?
  8. Jotain vastaavia tutkimuksiahan on ollut kai ennenkin, siis ei vaan kasvoista, vaan ylipäätään joidenkin "säännönmukaisuuksien" tunnistuksesta - joillakin ihmisillä se sääntöjä löytävä osa aivoista menee kovemmilla kierroksilla ja he lähtevät jo pienemmistä todistusaineistoista hahmottamaan jotain sääntöä tai kuvaa - vaikka kasvoja, tai jotain matemaattista jonoa (siis näitä "miten jatkuu jono 2 - 4 - 6 - 8 - ?"), tai jotain tutkimustulosta, mitä tahansa säännönmukaisuutta maailmassa. Mä veikkaisin, että tuossa ei ole niinkään kyse siitä, että tunnistaa säännönmukaisuuden ja sitten kyseenalaistaa, vaan toisilla se tunnistuskynnys on vaan selvästi matalampi ja ylittyessään se tietenkin tuottaa hirmu vahvoja kokemuksia siitä, että ihan selvästi näkyy asia X (kasvot). Evoluution kannalta sinänsä äärettömän hyödyllinen kyky: risahdus tuolla, jotain oranssia samalla suunnalla -> täytyy olla leijona, karkuun. Saattoi se olla putoava lehtikin, mutta ei kantsi jäädä välttämättä tekemään tarkempia tarkasteluja. Tässä "tunnistuskoneessa" on vissiin tosi isoja vaihteluja yksilöiden välillä. Ainakin http://ejournals.ebsco.com/Article.asp?ContributionID=23038999 ja "pattern recognition ability"-hakusanalla löytynee lisää, vaikka wikipediasta Mielenkiintoista, että tuosta löytyy noin suoria linkkejä uskonnollisuuteen, joskin kaikenlainen hengellisyys ja yliluonnollisten ilmiöiden havaitseminen perustuu kai siihen ihmisyyden osa-alueeseen, että voidaan erilaisista vihjeistä tulkita/löytää tällainen yhteinen iso selittävä tekijä ja saadaan siten varmuus siitä, että niille kaikille jutuille oli kuin olikin hyvä selitys. Siis se, että ihminen etsii tällaisia selityksiä. Samoista lähtökohdista sitten on vaan kehitetty erilaisia tapoja tiedon- ja selityksenhankintaan.
  9. ^ Ihania kuvia Taiqa! Sormet
  10. Rilla ja Askel - no en tiennyt, että se kuuluu kuljettajan työhön. En oo etelästä, niin en tarkemmin tunne metro- enkä ratikkasysteemejä, enkä täälläkään usein julkisilla kulje. Minusta se on ihan luonnollista, et jos ei ole aikaisemmin tehnyt asiaa x, niin on vähän varuillaan tilanteissa, joissa sitä saattaa joutua tekemään (vaikka nostamaan niitä vaunuja). Varmaan jos mäkin oisin vaikkapa kaverin vaunujen kanssa muutaman kerran autellut niin että mua ois neuvottu, niin suhtautuisin eri tavalla. Sellaista peruspyörätuolia uskaltaisin auttaakin, kun oon kaveria toisinaan sen kanssa työnnellyt ja auttanut kynnyksissä ja portaissa. Siksi musta on ihmeellistä, että se on joku uutinen, että lapsiperheet auttaa toisiaan rattaiden kanssa tai että mummot hymyilee ja puhuttaa lapsia jossain kahvilassa. Tottakai! Niillehän se on tutumpaa ja luonnollisempaa hommaa. Ne osaa jo, muistavat tilanteet omasta kokemuksesta, ja uskaltavat siksi helpommin "tarjoutua" apuun. Teinejä ja laitapuolenkulkijoita ei sitten muista syistä pelota
  11. ^ Mulla ehkä on joku omanlainen tutkani, että jos tuntuu, että joku on nyt yllättäen haastavassa tilanteessa apua vailla, niin autan kyllä, mutta jos on (mitenhän tämän sanoisi vähemmän provosoivasti) itse toistuvasti hankkiutunut tällaiseen hankalaan tilanteeseen ihan väkipakolla, niin ei herätä yhtä paljoa sympatiaa. Nelivuotias yksin valtatiellä = jotain tarttis tehdä Joku näyttää kiukkuiselta rattaiden kanssa jonkin oven edessä ja pälyilee, miksei kukaan tule avaamaan hänelle ovea = kävelen luultavimmin ohi No, ei siitä ehkä niin vähäprovosoivaa tullutkaan
  12. Musta tuntuu, että täällä vaan ollaan liian tietoisia mahdollisista vastuista mitä tuollainen auttaminen tuo mukana. Nostat väärin rattaita, joku pala irtoaa, olet korvausvelvollinen. Entäs jos se tyyppi tipahtaa pyörätuolista, kun olet auttavinasi korkean kynnyksen yli? Molemmilla pyörälaitteilla, rattailla ja pyörätuoleilla, on muuten tottumattoman helppo kipata jossain kynnyksissä tai portaissa tai vaikka vaan viettävällä maalla kyydittävä kyydistä... Kyllä mä jotain ovia auonkin ihmisille, jos sopivasti kohdalle satun, mutta aika nihkeästi kieltämättä olisin hinaamassa pyörillä työnnettäviä ihmisiä bussiin. Pakko myöntää, että oma ajatus olisi, että eikö pitäis itse taata se oma kulkumahdollisuus avustajilla tms. Vähän tällainen "mitäs läksit". Entä jos bussissa ei ole ketään nostokykyistä ylipäätään? Kaikki ovat 80+ mummoja? En mä ainakaan itse uskaltais laskea sen varaan että kyllä sieltä joku tulee auttamaan tai sitten kokea jotain kosmista vääryyttä, jos ei tullut. Aika nöyränä saisin olla anelemassa, että voisko joku nostaa vaunut autoihin, jos niitä ei omin keinoin saisi kyytiin. Mun isä on kyllä toista maata, viimeks kun käytiin, niin se hyppäs autotielle työntämään jotain loskaan juttunutta autoa liikennevaloissa. Ihan kiva, että on vanhan ajan herrasmiehiä mutta oishan siinäkin voinu käydä vaikka miten, auto ois voinu tuiskauttaa sen nenälleen sinne loskaan tai muuten tuupata sitä. Itse olisin korkeintaan voinut kysyä autosta, et voinko soittaa jostain tiepalvelusta tms. apua ja luottanut sitten yhteiskunnan palveluihin ja tismalleen samaa kohtelua kyllä odottaisin siellä auton ratissakin. Tarkemmin ajatellen jos sinne ois joku vanha setä hypännyt työntämään, niin en ainakaan olisi uskaltanut yrittääkään mihinkään suuntaan ajamista (entä jos siihen sattuu ja se haastaa oikeuteen). Minusta käytöstavat on jotenkin eri asia kuin tuollaisen erityiskohteliaisuuden ja avun tarjoaminen. Mulle hyviin käytöstapoihin riittäis ihan se, ettei tiuskita lapsille tai mennä kamppaamaan mummoja. Vastataan kohteliaasti, jos joku puhuttelee. Se, että auttaa mummon vielä kadun yli, on todellakin extraa. No, mä oonkin tällainen empatiakyvytön nilkki.
  13. Lilja on tosi kaunis ja minusta jotenkin arvokkaan kuuloinen nimi, ei mikään tavisnainen, vaan erityinen lady. Annan 9 sillä varauksella, että sukunimen pitää soljua tyylikkäästi ja saumattomasti nimen kanssa, Lilja Pöppönen ei vaan sovellu Kuinkapas sitten Aatos?
  14. ^ oon täällä niin joulufiiliksissä, etten oikein muuta keksi kuin glögin, joka olisi reippaan tummanpunaisen väristä. Tuoksu kyllä toki paljastaa... Oma vaikutelma on, että siiderin ja lonkeron näköisiä juomia on helpointa saada aikaan. Greippilimsasta ei satunnainen lasista maistelijakaan edes tajua, ettei kyse ole alkoholillisesta lonkertosta. Sitä ainakin taitaa saada light-versiona, samoin varmaan kaikenlaisia omenalimuja ja alkoholittomia siidereitä.
  15. Kiitos, täällä tulikin jo se mitä olin itse tulossa kirjoittamaan, kun luin korvat punoittaen muiden kommentteja. Saatan hymyillä joskus lapselle mutta en mä niille mitään sano, jos niitä jossain junassa tai lentokoneen käytävällä kipittää mun penkkini vieressä. Kun en niitä tunne, niin pelottaa lähinnä, että sieltä kohta lehahtaa joku vanhempi myrskynmerkkinä että mitä sä mun lapselleni puhut. Enkä mä tosiaan tiedä mitä sanoisinkaan, varsinkaan jos ne on jotain just kävelemään oppineita pieniä jotka ei oikein vastaakaan mitään takaisin... usein kyllä mietin, että kiva ois jotenkin tuonkin matkaa piristää mutta ei mulla oikein ole mitään annettavaa ilman kokemusta pikkulapsista Varmaan toi havainto lapsille juttelevien ryhmästäkin on oikeansuuntainen, ihmiset joilla on lapsia uskaltavat niille luontevammin jotain puhuakin, ja miehet eivät voi sanoa mitään, koska joutuvat olemaan varuillaan kaikenlaisten pedofiilisyytösten takia.
  16. Minusta Severi on kiva, mutta mies on lakkaamattomalla kuittailulla kahvinkeittimistä, servereistä ja Harry Pottereista saanut innon vähän laantumaan. Annetaan nyt sitten lobbauksen tuloksena 7, vaikka alunperin minusta se oli kyllä paljon parempi Entäs samantyylinen Sakari?
  17. Alva on kaunis ja keijukaismainen, pitäisin ehkä enemmän naisen nimenä täällä pohjolassa? mutta mulle tulee tällä hetkellä vaan yksi mielleyhtymä: http://www.alvababy.com/ Tietysti sukupuoleton mielleyhtymä tuo
  18. Mä luulen oman päässäsoinnin pääsyyksi sen, että tv:ssä on entistä tarttuvampia renkutuksia niissä mainoksissa. Kyllä ne "kolmet lasit yhden hinnalla" ja "nolla sata sata, sieltä löytyy kaikki" alkaa olla aika jatkuvia seuralaisia pääkopassa. Sillä perusteella että mies voihkii noita yhtä paljon kuin minäkin, kyse ei voi olla pelkästään raskaudesta, ja vastasin, että "saman verran kuin ennenkin"
  19. Tää melkein liittyy Rosemaryn viestiin Blossa alkoholiton glögi yllätti ihan täysin, se on valmistettu alkoholitonta punaviiniä käyttäen, ja maistuu tosi täyteläiseltä - hyvin samantyyppiseltä kuin ne reippaasti alkoholipitoiset glögivastineensa. Jos siis kaipaa jotain sentyyppistä juomaa mehutölkkiglögin sijaan. Pelkkiä alkoholittomia punaviinejä en valitettavasti ole testaillut, kuulopuheiden perusteella tosi haastava löytää minkään makuista... Alkoholittomista oluista suosikkini on Bitburger Drive 0,0 %, jossa ei tule niin voimakkaasti läpi se tosi makea ällö maku, joka mielestäni pilaa suurimman osan alkoholittomia oluita juomakelvottomiksi. Tosin ikävästi tässä haju- ja makuaistin herkistyessä Bitburgerkin tuntuu olevan samaan suuntaan kallellaan. Se on kuitenkin ollut toistaiseksi ainoa, jota olen pystynyt juomaan. Käytännössä Bitburgeri siis ei maistu miltään, ja erottuu siten positiivisesti joukosta Oikealta hyvin humaloidulta oluelta maistuu Mikkellerin 1,9% Drink'in the sun, jota saa ainakin täälläpäin Cittareista. Tuolla prosentilla uskaltaa jo maistaa vähän kielenkärjen kostutusta enemmän... mutta eipä paria kulausta enempää ole viitsinyt leikkiä. Kiva kuitenkin että tehdään tuollaista vähäalkoholistakin vaihtoehtoa. Ehkä ensi kesänä sitten on hyvä kesäolut, jos vaan vielä tekevät vuoden 2013:kin version Koetan kaivella jostain niitä testaamiani ihan karmeita alkoholittomia oluita. Toistaiseksi on kyllä tullut sellainen fiilis, että noi "korvikkeet" maistuu niin pahalta, että ennemmin juon limsaa, jos ei erityisesti tarvitse bluffata.
  20. Meiju Suvas... keijun ja Maijun risteytykseltä jotenkin kuulostaa, onkohan se oikeastikin nimen lähtökohta Muhun ei oikein iske noi tosi pehmeät etunimet, paitsi ehkä jos se saisi ryhtiä lyhyestä ja terävästä sukunimestä, kuulostaisikin ihan kauniilta. Annan tän uuden oivallukseni pohjalta nyt 7,5. Entäs Ahti?
  21. Minusta Hubbis olet kyllä keskustellut ihan asiallisesti. Täällä oli kuitenkin jo keskusteltu niin monta sivua siitä, mitä ongelmia se seurakunnan tuominen päivähoidon yhteyteen voisi aiheuttaa, että asia varmaan tuntui jo käsitellyltä ja sait aika suoraa puhetta vastaukseksi. Ajattelitko, että lapset olisi sitten jatkuvasti jaettu hengelliseen toimintaan osallistuviin ja osallistumattomiin? Jos sitä pyhäkouluakin on vaikkapa monta kertaa viikossa, ne osallistumattomat lapset tekevät kyllä paljon erilaisia asioita hengellisiin verrattuna. Minusta tässä on vaan ylipäätään lähellä se ongelma, että en haluaisi erotella pieniä lapsia eri porukoihin sen perusteella, mihin he tai heidän vanhempansa uskovat. Olisi mukavampaa, että kaikenlaisista taustoista tulevat tutustuisivat kaikkiin, eikä niin, että Saara ei koskaan voi leikkiä Minnin kanssa poneilla, koska ponileikki on pyhäkoulun kanssa päällekkäin... avaa vaan tuota ideaa lisää, jos viitsit, ehkä sinulla oli joku erilainen ajatus kuin miten minä sen tulkitsin?
  22. Nyt kärjistän, mutta mulle tulee mieleen tästä lähinnä joku totalitaarinen yhteisö tai kibbutsit tms. missä poliittinen ja edistyksellinen eliitti tietää, miten perheiden pitää kasvattaa lapsensa. Että vanhemmat on hyvät vaan ja pitää suunsa kiinni omista vakaumuksistaan. Ei niistä tarvitse lapsille kertoa kun valtio kasvattaa kuitenkin oikeammin. Sitä paitsi miksi lapsen pitäisi tietää vanhempansa uskonnollinen tai poliittinen tai mikään muukaan näkemys, kun asiasta voi olla hiljaakin! Yhtä lailla lapsille kannattaa olla kertomatta mitään homoseksuaalisuudesta, koska ei se voi sitä vielä käsittää syvällisesti ennen puberteettia kuitenkaan. Lapset saa olla lapsia ympäristössä, jossa ei tuoda esiin mitään, josta aikuisilla saattaa olla erilaisia näkemyksiä. Kuvittelen itseni nyt vaikka johonkin äärikristittyyn (mitä se nyt sitten olisikaan) pieneen yhteisöön, jossa yhteiskunta saarnaa viimeisestä tuomiosta keskeytymättä radion välityksellä ja pidättää ihmisiä, joilla on keinokuituvaatteita puhtaiden puuvillojen seassa (tjsp, kärjistys). Ahdistuisin ihan käsittämättömästi, jos en jotenkin uskaltaisikaan lapselle kertoa, että toiset, mm. minä, olen muuten eri mieltä näistä asioista. Vaikka ehkä miettisinkin aamulla radiota kuunnellessani, että ehkä mä oonkin väärässä, kun muilla sujuu näin sulavasti tää helvetin välttely, ja lapselle ois varmaan helpompaa olla miettimättä onko äiti oikeessa vai tarhatäti ja joutuukohan jompikumpi helvettiin. Minusta olisi kaikin puolin kivempaa jos pystyttäisiin hyväksymään se, että on erilaisia katsomuksia, ja vanhempien katsomukset vaikuttavat lapseen ihan missä asiassa vaan, olipa sitten vaikka kyse parhaasta automerkistä tai lempijuustosta. Ei tarvitsisi jotain juustoneutraalia kasvatusta järjestää koteihinkin, ettei juustoneutraalissa päiväkodissa tulisi ikinä esille, että Jessica syö hollantilaista goudaa vaikka Perttulin perhe käyttää Oltermannia ja Jaanan kotona ei laiteta voita eikä juustoa. "Juustoneutraali" päiväkoti sinänsä on minusta hyvä tapa hoitaa asia.
  23. Timotei on heinä, jolle monet ovat allergisia En vois ollenkaan ajatella ekaksi nimeksi ja omaan makuun jotenkin liian hentoinen nimi pojalle ylipäätään... onhan se ihan söpö toisaalta, mutta väärä mielleyhtymä vaan itselle. Annan 5. Entäpä Lilli?
  24. Ehkä tää on lähinnä mun tilannetta oleva ketju... itse siis kuulun kirkkoon, mutta mies ei, ja lasta (mikäli kaikki hyvin sujuu ja sellainen aikaan syntyy) ei kasteta. Mä olen koettanut viritellä kotona keskustelua aiheesta "lapsi saa itse päättää". Ollaan siis puhuttu, että kerrottaisiin ihan avoimesti, että äiti kuuluu kirkkoon ja isä ei usko jumaliin ja ihmiset ajattelevat asioista monilla eri tavoilla. Mä voisin ihan hyvin esimerkiksi viedä lapsen joskus kirkkoon "fiilistelemään" ja kertoa kristinuskoon pohjautuvia tarinoita, ja voitaisiin tutustua muidenkin uskontokuntien tarinoihin, tai vaikka Kalevalaan, siis eri katsomuksiin nyt kuitenkin. Meillä on nyt vaan erimielisyyttä siitä, että milloin "lapsi saa itse päättää" Mun mielestä jos lapsi haluaa esim. mennä rippikouluun ja liittyä johonkin kirkkoon, niin se olisi OK. Tähänhän tarvitaan vanhempien lupa. Miehen mielestä tämäkin on jo kyseenalaista, mutta "ehkä". Entäpä jos lapsi haluaisi koulua aloittaessaan mennä uskontotunneille eikä ET:hen? Tai vaikka 12-vuotiaana haluaisi liittyä kirkkoon? Nämä eivät miehen mielestä käy ollenkaan. Niiden pitää olla meidän päätöksiä (=hänen). Onko teillä pohdittu vastaavaa ja millaisiin ajatuksiin olette tulleet? Mua jotenkin harmittaa tää pattitilanne, kun koen, että mä oon antanut periksi kasteasiassa sikäli että lasta ei liitetä kirkkoon, mutta että lapsi ei saisi lähentyä "mun" katsomusta sitten kuitenkaan. Toisaalta taas mulla on periaatteessa vapaat kädet jakaa mun katsomukseen liittyviä asioita lapsen kanssa, eli enhän mä mitään oikeastaan tässä menetäkään, eihän se virallinen seurakuntaan kuuluminen sinänsä ole iso asia. Enkä mä mitenkään aio erityisesti indoktrinoidakaan lasta tai käännyttää Mut esimerkiksi tuo ET vs. uskontotunti -juttu on mun mielestä ihan oikea ongelma ja mä haluaisin, että lapsi saisi itse päättää, jos ei muuten, niin sen pohjalta, että haluaako mennä kaverin x kanssa samalle tunnille vai kaverin y... Oon "vain" tapakristitty, mutta mun mielestä niissä tavoissa ja kulttuuriperinnössäkin on jotain arvokasta ja vähimmillään siis haluan, että lapseni tunnistaa, mitkä tavat ja perinteet täällä liittyvät kristillisyyteen ja osaa kunnioittaa toisten uskonnollista vakaumusta, vaikkei itse sellaista omaksuisi. Tätä samaa nyt kai sitten toivoisin lapsen isältä, että hän tunnustaisi mahdollisuuden, että lapsellakin voi olla jokin katsomus, jota tulee kunnioittaa. Ihan sama, vaikka lapsi ei ikinä haluaisi mihinkään liittyä. Mä haluan vaan sen mahdollisuuden. Pahoittelen omanapaista purkausta, johonkin piti päästä vuodattamaan...! Muoks: siis mä ainakin tunnen ikäisiäni ihmisiä, jotka on liittynyt kirkkoon riparilla, ja vastaavasti pari, jotka ovat eronneet tai ainakin halunneet erota kirkosta 12-vuotiaina, sikäli minusta nää on ihan mahdollisia eteentulevia kysymyksiä. Ei varmaan kaikki 12-vuotiaat kovin aktiivisesti pohdi asiaa, mutta jotkut kuitenkin pohtivat. Hyviä keskusteluja aiheesta tuli silloin ala-asteen lopulla käytyä yhdenkin ystävän kanssa, kun molemmat olivat lukeneet Raamattun "läpi", ja mietittiin sen kirjan funktiota. Ystävä erosi kirkosta, mä jäin, mutta aika ei-kirjaimellisten tulkintojen kanssa
  25. Ilarista mieleen pamahtaa vaan, kun joskus luin, että nimi tulee latinan sanasta Hilarius, ja siitä tulee mieleen se hiiri, ehkäpä maailman ankein lastenohjelma ikinä, hapsiainenkin oli viihdyttävämpi Sori, henkilökohtaisia antipatioita! Annan 4 mutta tiedostan, että tätä mielleyhtymää ei ehkä kaikille tule Mitenkäs Sonja?