marsa123

Aktiivijäsen
  • Content count

    1910
  • Joined

  • Last visited

Everything posted by marsa123

  1. Elsa on kiva, vanha nimi. Plussaa siitä, että on niin kansainvälinen, että ulkomaillakin osaavat lausua Annan 9. Mites Osmo?
  2. Haluaisitko, Hailey, kertoa vähän miten pääsitte tuonne perinnöllisyys-pkl:n tutkimuksiin ja millaista tutkimuksissa oli käydä? Ei tarvitse toki kertoa mistä sairaudesta kyse tai sellaista, mutta yleisesti. Kiinnostaisi ja liittyy ketjun aiheeseenkin
  3. Jasmiina on kiva, vähän uuden ja epätavallisen oloinen, mutta sointuu hyvin suomalaiseen suuhun kuitenkin. Annan 8. Lalli?
  4. Tuosta nimen salaamisesta oli Taivaannaula-blogissa mielenkiintoisia kirjoituksia muinaisten suomalaisten kulttuuriperintönä. Tässä linkit: http://www.taivaannaula.org/2010/06/nimiaiset/ ja http://www.taivaannaula.org/2009/08/nimesta-ja-nimeamisesta/ Itsekin haluaisin tätä perinnettä siinä mielessä noudattaa, että nimeä pantattaisiin ainakin hetko. Oikeastaan hoksasin, että kyseessä oli suomalainen perinne, vasta kun näin amerikkalaisia tv-ohjelmia, jossa vauvan synnyttyä kätilöt jo kysyivät, että mikä tämän nimi on
  5. Mä olen itse asiassa miettinyt asiaa yllättävän paljon siihen nähden, että me ollaan miehen kanssa aika normaaleja perusterveitä ihmisiä. Suvuissa sitten onkin kaikenlaista - alkoholismia (Suomessahan tässä asutaan, joten tuskin voi välttyä), itsemurha-alttiutta, diabetestä, syöpää, sydäntauteja... suvut tuntuvat olevan melko pitkäikäisiä, joten ei voi varmaksi sanoa, onko joku syöpä välttämättä perinnöllistä vai onko todennäköisyydet jo muutoinkin yli 90v ihmisten syövän saamisen puolella - mitä pidemmin on aikaa soluilla mutatoida, sen todennäköisempäähän se on. Muutenkin tässä on selvästi korrelaatio sukujen huonojen ominaisuuksien ja sen, kuinka paljon suvuistaan ylipäätään tietää, välillä Toivoisin mahdollisen lapsen perivän tällaisia pieniä ulkonäköön liittyviä piirteitä mahdollisimmman paljon mieheltä, mulla kun on "kauneusvirhettä" niin hiuksissa, polvissa, hampaissa kuin jalkaterissä. Lasit tulenevat jossain vaiheessa lapsellekin, lähempänä aikuisikää. Allergioita on molemmilla. Luonteenpiirteetkin ovat jossain määrin periytyviä, ja tuota mahdollista itsemurha-alttiutta lukuunottamatta ei mikään pelota. Täytyy todeta, että tuskin tehdään priimaa joka suhteessa, mutta jostainhan (esim. pattipolvista) täytyy tinkiä että mun ja miehen ylivertaisen ihastuttavat parhaat ominaisuudet saavat toivottavasti kukoistaa seuraavassakin sukupolvessa
  6. Anni sopii hyvin nykysuuntaukseen, melko vanha nimi, ja mielestäni hyvin aikaansaavan ja pirteän ihmisen nimi! Kivempi kuin Anna. 10! Entäs Aili?
  7. Lotta ja Martta ovat myös kauniita ja isänmaallisia nimiä, nämä kaksi naisjärjestöämme! Katsoin keisarinna Sissistä kertovaa leffaa ja puoliksi vitsillä ehdotin miehelle, että oisko Sissi hyvä nimi lapselle. Kuulema metsäsissi tuli heti mieleen, eikä kelvannut, mutta ehkä sopisi tähän ketjuun mielleyhtymänä
  8. Vastaava vinkki - naaman rasvoittuminen ja erityisesti finnit vähenivät, kun vaihdoin lurun kosmetiikkakosteusvoiteen suosiolla (varsinkin näin talvikeleillä) rasvaisempaan ja siirryin käyttämään karitevoita (shea butter) sisältäviä tuotteita. En usko, että karitevoi on sinällään se taika-aine, vaan ihan ylipäätään se, että iho sai tarpeeksi öljyjä eikä ylikuivunut ja siksi kukkinut. Hei, miksi en hoksannut tätä teini-iässä Osaatko Astarte sanoa, onko tuossa shampoossa oleellista se, että pesuaine on ph-neutraali, vai vaan "kevyempi"?
  9. Huh, kiitos Marielli, helpotti heti! Tässä meinaa kehittää jos jonkinmoista luulosairautta itselleen
  10. Linkitän tänne tällaisen listan yhdestä kivasta neuleblogista. Siellä oli kans pohdittu vinkkejä mitä ja minkä mallista neuloa vauvalle: http://vilman.blogspot.com/2009/11/vinkkeja-vauvaneuleita-varten.html
  11. Mulla taas eka kierto pari päivää pidempi kuin pillereillä - mutta mikä ihmetyttää, niin menkat on ihan tosi kevyet verrattuna siihen, millaista oli ennen pillereitä ja pillereiden aikana. Nyt selviäisi kokonaisen päivän yhdellä siteellä, kun ennen se ei tullut kysymykseenkään. Ja kolmantena päivänä jo alkaa loppua, kun taas ennen kesti 4-5 päivää aina. Onko muidenkin kuukautiset vähentyneet ja lyhentyneet, vai pitääkö huolestua?
  12. Mun taikauskoni on ulottunut vain vaatteisiin, joten niitä en aio hankkia ennen plussaa. Muita pieniä tavaroita olen hankkinut, lähinnä sellaisia, että ne sopivat myös ystäville vauvalahjoiksi - jotain erikoisuuksia, joihin en ole uskonut sitten myöhemmin törmääväni enää. Siis en suoranaisesti ole hankkinut niitä itselle, mutta olen kyllä miettinyt, että jos tärppää ennen kuin kaikki lahjat on jaettu, pidän/pidämme ne itse
  13. Jotenkin ajattelin sen niin, että vanhempien ja sukulaisten suku jatkuu meidän kautta -> heille tärkeä asia (josta siksi seuraa myös ylenmäärin kiusallista hössötystä), joten olisi ikään kuin velvollisuus tiedottaa iloinen uutinen ("hei, emme vihaa lapsia, vaan olemme avoimia ajatukselle") heille. Kavereita se ei niin hetkauttaisi, ja siksi ehkä olisikin tosiaan luontevampaa keskustella heidän kanssaan, mutta tuo velvollisuus painaa... Pitänee unohtaa moiset, tai sitten velvollisuudesta saa tehdä monta muutakin asiaa jos/kun tärppää
  14. Sama täällä, se "jokojoko" ajatuksena ahdistaa. Toisaalta tuntuisi ihan luontevaltakin puhua kavereille, että saa tulla, jos tullakseen. Ei tarvitsisi sitten piilotella ja salailla ja baarissa muiden mennessä vessaan käydä tilaamassa jotain coca-colaa "juu tummaa olutta on mulla tässä tosiaan". Ja sitten taas toisaalta olisi kummallista, että tutut ja kaverit periaatteessa tietäisivät ennen kauempana asuvia vanhempia ja sukulaisia. Vielä ei olla suuremmin kerrottu muuta kuin itse olen puhunut parin ystävän kanssa hyvin yleisellä tasolla, että lasten saaminen ei tunnu niin oudolta ajatukselta kuin ennen
  15. Mietin jo, että miksihän täällä on tällainenkin ketju, eikös tätä aihetta oo jo käsitelty muualla Pääsinpähän yllättymään!
  16. Musta tää kuulostaa järkevältä. Jopa niin että on alussa jonkun kierron täysin juomattakin Tuleepahan testattua miltä se tuntuu, ja jos ei tosiaan heti tärppää, niin voi vähän "höllätä" sitten.
  17. Ja toisinaan niissä avoimissa keskusteluissa viitataan, että "tästähän oli juttua siinä ja siinä ketjussa tarkemmin" ja se on tietenkin piilossa vielä Mutta hyvä, että joku rajoitus on tehty, kivempi kirjoitella näin ettei heti ole tunnistettavissa.
  18. Joo, tästä ei tosiaan mainittu aikanaan kun pillereitä määrättiin, että lopettaminenkin on oma kommervenkkinsä. Toisaalta ihan kiva huomata, että jotain siellä kropassa toimii kun tulee finnejä naamaan ja tukka rasvoittuu. Toisaalta sais kyllä jäädä tulematta ja rasvoittumatta
  19. 32 ja 25 ollaan täällä..
  20. Lähdemme jouluksi ulkomaille, joten ostimme miehen kanssa lahjat vaan toisillemme. No, mummolle neuloin hienot sukat Sovittiin myös, ettei kukaan osta lahjoja meille.
  21. Minun vanhempani muuttivat kanssani uuteen asuntoon (ihan muutaman korttelin päähän vain entisestä) kun olin 2-3 v. En oikeastaan muista itse sitä vanhaa asuntoa lainkaan. He ovat kertoneet, että kun muutimme uuteen kotiin, olin tädin hoidossa muuttotoimien ajan, joitakin tunteja. Tulin siis valmiiksi kalustettuun uuteen asuntoon. Huonekalut ym. olivat pääosin samoja, mutta koti oli tietysti eri näköinen kuitenkin, pohjapiirros jne. Olin ensimmäisen illan itkenyt ja halunnut mennä "meidän kotiin" takaisin. Seuraavan viikon aikana kävimme kuulema katsomassa vanhaa kotiakin, ja jopa niin, että sinne oli muuttanut uusia ihmisiä (ilmeisesti he olivat ottaneet näihin yhteyttä ja järjestäneet käynnin). Se oli kuulema selventänyt minulle sen, että mitä vanhalle kodille tapahtui. Olin tosi nopeasti, ehkä 1kk sisään, unohtanut sitten vanhan talomme lähes kokonaan. Vanhassa kerrostalossa minulla oli joitain leikkikavereita / vanhempieni tuttavaperheitä, ja vierailimme joskus heidän luonaan, mutta en mitenkään kaipaillut sinne enää asumaan. Niiltä ajoilta, kun minulla alkaa olla jotain muistoja jo (4-5 v) muistan, että talon ohi on menty kävelyllä ollessamme, ja äiti on tentannut, että mikäs talo se tämä on, enkä ole oikein ollut enää varma mikä se talo tosiaan oli. Vanhempana, kun kaupunkikuva muutenkin konkretisoitui, niin tunnistin kyllä talon "meidän vanhaksi taloksi", mutta ei sillä minulle enää sen kummempaa merkitystä ollut. Vanha asunto oli, kuriositeettina, ollut vain äitini omistusasunto, luullakseni kaksio? Muutimme siis äidin ja isän yhdessä omistamaan asuntoon, jossa minulla oli oma huone. Tämä varmaan selkiytti roolia kodista molempien vanhempien kotina.