sirii

Ennen raskautta bmi 24 ja rapiat, mulle oikeen passeli lukema.

Meillä välit on tähän asti olleet puolin ja toisin ihan ok. Nyt ollaan asettumassa samalle paikkakunnalle, jossa miehen äitikin asuu ja vähän jänskättää, tuppaako se kovasti päsmäröimään meidän elämää. Mielipiteitä kun sillä ainakin on vähän kaikesta . Oman äitinikin kanssa oli alkuun, kun kotoa muutin, että se tuppasi vähän liikaa puuttumaan kodinhoitooni ja sisustukseen ym. Nyt ollaan jo päästy yhteisymmärrykseen siitä, että se miten kotiani hoidan on mun asia. Toivottavasti sama tasapaino löytyy myös anopin kanssa.

No, meinaan siis niitä kolmihaaraisia nipsuttimia, mitä käytetään mm harsovaippojen kiinnittämiseen. Näpsyiksi oon kuullut niitä kutsuttavan, tosin niistä on varmasti muitakin nimtyksiä..

Mistähän löytyisi näpsyjä? Löytyykö esim. Prismasta tai vastaavista vai pitääkö mennä johonkin lastentarvikeliikkeeseen?

Tähän astinen (34+6) kertymä on siinä kahdeksan kilon kieppeillä, saa nähdä mitä kokonaissaldo tulee olemaan. Turvotukset on toistaiseksi olleet varsin maltillisia. Syönyt olen samalla tavalla kuin ennenkin: sitä mitä mieli tekee, niin paljon kuin nälkä vaatii. Oikeastaan ainoa poikkeus normaaliruokailuun on, että makeat on vähentyneet, koska niitä ei vaan ole tehnyt mieli koko raskausaikana.

Meiltäkään ei kukaan onneksi ole ruvennut kyselemään kissojen kohtalosta. Taitaa olla lähipiirille aika selvää, ettei noista karvapalloista luovuta kuin äärimmäisen pakon edessä. Välillä kyllä itsekin mietin, miten mahtavat suhtautua, kun vauva kotiutuu. Tähän asti kohdattuihin vauvoihin / pikkulapsiin kissat ovat suhtautuneet varautuneen uteliaasti. Ihan pienet vauvat eivät niinkään ole noita kiinnostaneet, mutta sellaiset ryömivät tai konttaavat tapaukset on käytävä tarkistamassa lähempää . Sitten jos ipanat osoittavat vastavuoroista kiinnostusta, kissat yleensä hyppäävät kiipeilypuuhun turvaan ja tarkkailevat sieltä.

Itseäni tuossa ^ häiritsisi, että nimestä tulee jatkuvasti mieleen tytön nimi Eva. Muuten ihan kiva nimi.

Suhteellisen vaivattomasti on odotus mennyt tähän asti, joten eipä saikullekaan ole ollut tarvetta. Kolme päivää vielä ja äippäloma alkaa, tuskinpa tähän väliin enää mitään sairaslomaa mahtuu.

Meillä vaatetta (ja jonkun verran myös muuta tavaraa, vaippoja, tuttipulloja yms) on saatu sisaruksilta ja yhdeltä kaverilta. Enemmänkin olisi ollut tarjolla, mutta todettiin, että eiköhän tuo määrä jo hetkeks riitä. Jotain oli jo itekin ehditty hankkia, muttei onneks ihan hirveesti. Kaikkia saatuja en oo ehtiny vielä edes käydä tarkemmin läpi, pitää muuton jälkeen sitten lajitella tarkemmin nuo. Mitään tosi tyttötyttövaatteita ei ainakaan ole luvassa, kun poikia olleet nuo edelliset käyttäjät. Mikä ei kyllä haittaa, en mitään pinkkihörsötyksiä olisi kaivannutkaan.

Vieraammilta en kyllä lapsisuunnitelmista kysele, läheisemmiltä kavereilta tai sisaruksilta oon saattanut kysyä. Sillonkin ennemmin muodossa "ootteko aatellu.. " kuin "koskas teille..", koska tuttavapiirissä tiedän useampia pariskuntia, joilla asiat ei ole ihan helpoimman kautta menneet.

Me ei haluttu tietää, jotenkin se ois tuntunut vähän samalta kuin joululahjojen avaaminen etukäteen. Pianhan tuo selviää joka tapauksessa . Vähän yllättävää ehkä oli, miten oletusarvona ihmisillä tuntui olevan, että sukupuoli on ultrassa käydessä kysytty.

Muuton jälkeen matkaa sairaalaan on parisen kilsaa, sinne siirtyminen siis tuskin on ongelma.

Kiitti kommenteista noihin villaimuihin. Seuraava kysymys koskeekin sitten villahousuja . Eli oon parit housut neulonut tuolla SK:n (näyttää siis koko lailla samalta kuin ottobren ohje, neulotaan vaan toisesta suunnasta) ohjeella, jossa kooksi on laitettu 0-6kk ja 6-12kk. Ja tuntuu, että nuo pienemmätkin näyttää aika isoilta omaan silmään. Jotenkin vaikea hahmottaa, sopiiko nuo nyt sellaselle keskivertovastasyntyneelle vai hukkuuko se noihin. Neuletiheys siis aika hyvin täsmää tuohon ohjeessa sanottuun, mutta silti vähän epäilyttää.. Mitä teillä on tuommosten ~nb kokosten korkeus-leveys-mitat olleet venyttämättä?

Viiva ilmestyi joskus puolivälin tienoilla ja oli kyllä mielestäni heti ylös asti. Aika vaalea tuo kyllä on edelleen, että saa nähdä tummeneeko tuosta enää. Sukupuolesta ei ole tietoa, pojaksi tätä on taidettu enemmän veikata.

Meiltä löytyy Tirri <3, en muista enää mistä alunperin tuli.

Hautakivistä bongattu: Valvi(n), Armiida(n) ja Teo(m).

Paras hankinta on kyllä kirpparilta löytämäni HM:n puuvillaiset mammahousut, ovat todellakin olleet hintansa väärti! Mikä parasta kesällä näistä saa kääräistyä shortsit, eli oikeestaan sain kahdet housut yhdellä kertaa .

Kantoliinailu vaikuttaa kätevältä, mutta pohdin onko liinan kaveriksi järkeä/tarpeellista hankkia vaunuja. Mitä olette mieltä, pärjääkö pelkällä kantoliinalla vai kannattaako olla vaunut myös?Miten teillä menee "työnjako", jos käytätte molempia?

Hei, te jotka ootte tehny/käyttäny villaimuja: mikä on hyvä koko imulle? Toimiiko taitettava vai onko yksinkertanen parempi? Onko neuleella väliä, sileetä/aina oikeeta?

Me ei haluttu tietää etukäteen. Ei myöskään ole tullut erityisen selkeetä tyttö- tai poikaoloa, lähinnä aina välillä leikittelen ajatuksella, että "jos tää olis tyttö/poika.." Ainoa huono puoli tässä on, että mekkoja ei viitsi etukäteen hamstrata. Mut tuskinpa ne maailmasta parissa kuukaudessa loppuu, jos tää sattuiskin tyttö olemaan .

Mä kerroin viime viikolla. Pomo ei ollut vielä tajunnut mitään . No työvaatteet tosin ei oo mitenkään tyköistuvia, mutta silti vähän yllätti. Venytin mahdollisimman pitkään, nyt rupes olemaan viime sauma kertoa. Alotin siis tuolla vuoden vaihteessa parin kk määräaikasella pätkällä, enkä maininnut asiasta mitään kun jatkosta puhuttiin ja sitten myöhemmin tehtiin vakituinen sopimus. Ja siksi vähän jänskätti, että millanen on vastaanotto tällaselle uutiselle. No, onneks kaikki kuitenkin vaikutti ihan ilahtuneilta meidän puolesta, eikä mitään ikäviä kommentteja tai suhtautumista oo kuulunut.

Rasittavinta tähän mennessä on ehkä ollut se, että omaa jaksamista on vaikeampi arvioida ja rajat tulee vastaan selvästi aikasemmin kuin normaalisti. Iltakukkuminen ja rankempi meno, kuten pitkät metsävaeltelut on väistämättä jääny vähemmälle. Muuten olo on onneks ollut koko lailla normaali.

Kastetuissa oli tänään lapsi, joka oli saanut etunimikseen Paju Penni. Molemmat nimet on mielestäni kivoja yksittäin, mutta tuollasta yhdistelmää en kyllä ois ite laittanut. Nimittäin suunnilleen ensimmäinen mielleyhtymä oli puupenni .

Aika lailla puolenvälin tienoilla nuo löysivät tiensä kaappiin. Tosin osan ajasta käytän edelleen normihousuja, jotka ostin joskus nt-ultran aikoihin. Ovat kokoa isommat kuin yleensä käyttämäni ja vielä menevät ihan hyvin päälle, tosin sohvalla rötvöttäminen niissä tuppaa olla hiukan epämukavaa, ellei rupea nappeja aukomaan. Paidoissa mennään omilla vanhoilla, hm:n minihameen kävin hommaamassa "mahatuubiksi" ettei napa vilku välistä, hyvin toimii näin väärinkäytettynäkin .

Osaako kukaan sanoa mitään noitten bravadojen tai anitojen (nursingbra-shopin siis) mitotuksesta, onko reilu / nafti? Tai verrattuna vaikka changen liiveihin? Bravadoja löytyy vissiin ainakin Bebesiltä, mutta onko muita paikkoja, missä niitä (tai noita toisia) voisi käydä kokeilemassa? Ihan summassa ei viittis lähteä tilailemaan kuitenkaan, etenkään ulkomailta.