elleam

Olisi mukava kuulla miten otatte kontaktia kohtuvauvaan! Itsellä kohta täynnä rv35 ja jonkinlaisia pieniä rutiineja on alkanut muodostua vauvan kanssa. Aamuisin meillä on "potkuharkat"; vauva tykkää työntää jalkojaan mun vasempaan kylkeen ja samalla silittelen pieniä jalkoja. Kun viikkoja oli vähemmän, aamurutiinina oli että vauva potkaisee ja mä taputan potkukohtaa hellästi takaisin. Aikalailla joka aamu nousen sängystä vasta kun vauvan kanssa on ollut jotain kommunikaatiota. Yleensä jos vauva tönii jaloilla pitkin päivää niin silitän takaisin ja usein pikkuinen pyllistää tuosta navan oikealta puolen jolloin myös silittelen ja taputtelen. En ole osannut jutella mahalle... Jotenkin se ei vaan tunnu luontevalta. Mites muilla? Vähän oon laulanu ja "tanssittanu" vauvaa samalla mahaa hieroen. Mutta siis mitäs kaikkia juttuja teille muille on muodostunut vauvan kanssa ja onko kommunikointia kuinka paljon?!

Kiitos kun kirjoititte omia kokemuksianne Cummajainen ja almukka! Rauhottaa ja antaa luottavaisemman olon kun ei ole näiden tuntemusten kanssa yksin. Täällä mennään viikolla 27, liikkeitä on tuntunut hiukan päivittäin mutta edelleen hyvin maltillisesti.

Jonkin verran on aikaa siitä kun tähän ketjuun on kirjoiteltu, mutta nostelenpas ketjua jos löytyisi odottajia, joilla tämä aihe olisi ajankohtainen! Eli itsellä on jatkuva huoli vauvan liikkeistä... Sain odottaa tosi pitkään ennen kun aloin varmasti tuntea niitä, joskus rv 22-23 aikoihin. Kuitenkin liikkeiden tunteminen on edelleen vähäistä ja aiheuttaa huolta. Öisinkin stressaan ja keskityn tunnustelemaan mahaa, puoliunessakin makaan selällään kädet mahan päällä ja murehdin onko kaikki hyvin. Päivisin mietin asiaa jatkuvasti ja jos mahdollista, pysähdyn aina vlillä "kuullostelemaan" tilannetta. Odotan esikoista ja ainoa kokemus näistä asioista on kuulopuheita ja luettuja kokemuksia. Jotenkin tuntuu, että tässä vaiheessa pitäisi vauvan meno muiden kokemusten perusteella olla jo aika paljon hurjempaa! Vaikka ei pitäisikään muihin verrata... Kaikissa ultrissa on aina vaan todettu, että "liikkeet normaalit" ja vaikka viimeksikin mainitsin huolestani lääkärille, ei hän kauheasti asiaa kommentoinut. Sanoi vaan, että niin kauan kuin ei tule muutoksia ja liikkeitä on sinulle normaali määrä (eli yhtä paljon kuin ennenkin) niin syytä huoleen ei ole. Eli jos on aina tuntenut vain vähän liikkeitä niin se ei sitten haittaa?? Olisi ihanaa lukea muiden ajatuksia ja kokemuksia aiheesta!!

Itse kerroin juuri pari päivää ennen kun rv22 tuli täyteen. Vähän sai käyttää luovuutta mahan ja pahoinvoinnin piilotteluun, mutta onnistui kuitenkin Ja syynä työhön/palkkaukseen liittyvät asiat etten halunnu kertoa aikaisemmin... Lisäksi alkuraskaus oli todella rankka ja siksi oli pitkään epävarma olo eikä tehnyt mieli kertoa.

Nostelenpas tätä aihetta! Onko muilla ollut ongelmia bakteerivaginoosin kanssa? Mulla todettiin tuo (cluesolut postitiiviset) ja sain Metrodinazol 500mg viikon kuurin. No kaksi päivää lääkkeitä syötyäni (en voi käyttää paikallishoitoja, koska aiheuttavat aina jonkinlaisen limakalvoja pahasti ärsyttävän reaktion) sain sitten ihan hirveän allergisen reaktion tuosta lääkkeestä; järjetön kutina jaloissa, koko kroppa täynnä punaisia näppylöitä, hengitysongelmia ja astman pahentumista sekä todella huono olo koko ajan. Tietysti kaikki tämä sattui pääsäisenä; ainoa lääkäri jolle pääsin käski lopettaa lääkkeen ja miettiä ensi viikolla uudestaan neuvolalääkärin kanssa mitä kokeillaan seuraavaksi. Ei siis osannut antaa Metronidazolin tilalle mitään. Oiskos jollain tuoreita kokemuksia tästä kurjasta ongelmasta ja sen lääkitsemisvaihtoehdoista? Ennen inseminaatiota mulla koitettiin hoitaa kans paikallisesti tulehdusta ja silloin oireet pahenivat ja allerginen reaktio tuli alapäähän... Kuuri jäi kesken ja tehtiin inssi ja koko asia jäi oikeastaan sikseen. Mietinkin, että mahtaako olla mulla joku pysyvä tila tämä...

Meillä on tuo JPD-100B ja olin aluksi ihan hermona kun ne sykkeet näytöllä oli mitä sattuu. Nyt oon oppinut erottamaan millon ne pitää paikkaansa; jos esim. liikuttaa sitä päätä mahalla niin ne on heti mitä sattuu. Sitten kun löydän kunnollisen sykkeen äänen niin pidän sitä laitetta paikallaan pidemmän aikaa, jonka jälkeen näytölle tulee oikea syke. Alussa tuntui etten saa niitä ollenkaan oikein, mut nyt 18. viikolla ainakin ja oman opettelun ja totuttelun jälkeen homma toimii. Kohinoitakaan ei oo enää ollenkaan niin paljon ja tulee kuunneltua heti oikeesta kohdasta. Niin vihanen olin kyllä alkuun laitteen "toimimattomuudesta" että meinasin jo lähettää takasin! Onneks en lähettänyt; on ollu todella tärkeä mulle saada millon vaan kuunnella sydänääniä ja muutenkin tuonut raskauteen konkreettisuutta ja ihania yhteisiä hetkiä miehen kanssa.

Rv5 alkoi pahoinvointi ja rv6 olin jo tiputuksessa jatkuvan oksentelun takia... Nyt mennään rv16+4; pahoinvointi jatkuu, mutta oksentelu on onneksi harventunut... Koko alkuraskauden se oksentelu olikin seurana ihan koko ajan yötäpäivää eikä auttanut mitkään konstit. Henkinen ja fyysinen jaksaminen romahti, mutta kyllä se parempi päivä sieltä vaan tulee, että tsemppiä kaikille pahoinvoiville!

Hapsiainen, tuskin kannattaa olla huolissaan! Meille ainakin sanottiin ultrassa, että pientä vuotoa voi hyvinkin tulla varsinkin jos ultraus tehdään alakautta. Jos vuoto on vieläpä rusehtavaa eikä kirkasta verta niin ei minun mielestä kuullosta vakavalta. Mulla on pari kertaa tutkittu vuotoja eikä mitään syytä ole löytynyt ja kaikki on ollut hyvin. Itselläni luulisin ainakin olevan limakalvot vaan nyt tosi herkät ja koetuksella.

Moi Betty. Tuonne elokuisiin jo vähän sivusinkin aihetta ja omia tuntemuksiani... Oli helpottavaa lukea sun kirjoitus, koska se vastaa aika paljon omia tuntemuksiani tällä hetkellä. Erona se, että me tosiaan tekemällä tehtiin tätä lasta ja oltiin lapsettomuushoidoissa, mikä oli kanssa todella raskasta aikaa ja varmaan osasyy tän hetkiseen väsymykseen ja ahdistukseen. Musta ehti hoitojen aikana tulla "kone" jota tutkitaan ja sörkitään ja sitten kokeillaan korjata. Itse se ajatus lapsesta unohtui ja raskaus yllätti henkisesti ihan täysin sitten kun se todellakin sai alkunsa. Mutta joo, joku päivä jos mulla on energiaa, niin haluaisin kanssa pystyä purkamaan tuntojani ja ajatuksiani enemmän. Vielä siihen ei jaksaminen riitä tämän syvällisemmin. Hienoa, että löysit tällaisen ketjun ja kiitos kun kirjoitit omista oloistasi; tällaisten kirjoitusten lukeminen antaa hyvää "vertaistukea". Toivottavasti fyysinen olosi paranee ja koitetaan jaksaa luottaa siihen, että olot ja ajatukset muuttuvat positiivisempaan suuntaan raskauden edetessä. Olen äärimmäisen onnellinen raskaudestani ja toivon, että kaikki menee hyvin. Jonain päivänä toivottavasti pystyn vielä iloitsemaan raskaudesta konkreettisesti ja ehkäpä muutkin, ihan arkiset asiat, alkavat tuntua valoisammilta.

^Mä kun just aattelin että kyllä kohta mullakin olo paranee kun sullakin alkoi äskettäin helpottamaan Nyt on mieleen hiipinyt ajatus, että mitä jos tää olo oikeesti kestää sen 9 kuukautta...!!! Tsemppiä meille kaikille kärsiville. Ei oo helppoa. Tämäkään.

Kiitos Ella_

Nyt löytyi sopiva ketju! Viikko sitten sunnuntaina tein plussatestin ja ekat päivät meni silleen ettei oikeen vielä osannut ajatella plussaa todeksi. Nyt sitten tulin kipeeksi ja kotona sairastellessa on ollut aikaa murehtia kaikkea mahdollista! Raskaus alkoi inssistä puolentoista vuoden yrityksen jälkeen ja olen todella peloissani ja tarkkailen joka ikistä "oiretta" itsessäni. Vuoden vaihteen jälkeen ar-ultra. Lääkäri oli sitä mieltä että voin lopettaa luget, mutta ihmetyttää tuo ratkaisu kovast enkä tiedä uskallanko lopettaa... Pitää varmaan ottaa uus soittoaika lääkärille. Mulla kun on ennen raskautta tutkituissa verikokeissa ollut todella alhainen progeseroni ja lähes aina ollut myös välivuotoja. Huh, mitenköhän tästä pelosta selviää!? Oon koittanut ajatella, että jos jotain kamalaa tapahtuu niin se on sitten niin tarkoitettu, mutta no, eipä paljon lohduta... Haluaisin vaan nauttia tästä kaikesta nyt kun plussa on todellakin piirtynyt testiin! Mitäs tuntemuksia muilla plussanneilla?

Onpas mielenkiintoinen ketju! Itse olen ollut pitkään kasvissyöjä ja nyt ihan raskauden ensimetreillä aloin tutkia ravintoasioita tarkemmin. Olen "huono syöjä" eli niin kauan kuin kyse oli vain minusta niin en kovin tarkkaan pitänyt huolta kaikista tarpeellisista jutuista, mutta nyt sitten tilanne eri. Ollaan oltu lapsettomuushoidoissa ja sinä aikana olen syönyt seuraavia: -kylmäpuristettu vehnänalkioöljy, jossa soijalesitiiniä 10% (e-vitamiinia 117% päivän saantisuosituksesta ja sisältää myös kasviperäistä omega-3 ja omega-6:sta) -bioteekin teho-D plus pillereitä (25mirkog. D3-vitamiinia pellavansiemenöljyssä) -vahvaa B- ja C-yhdistelmävitaamiinivalmistetta LIFE:sta (solgar) -vahvaa foolihappoa 800 mikrog. LIFE:sta (solgar) -maitohappobakteereja vaihtelevasti Nyt ajattelin näillä jatkaa myös tämän alkuraskauden... Mietityttää vaan että mahtaako jotain noista tulla tällä annoksella liikaa? Voiko olla haitaksi? Syön ihan hirveästi maitotuotteita ja juustoja ja niistä saan rittävän proteiinin.

Dpo 12 tänään aamulla ja selkeä plussa Toivottavasti pysyy plussana ja asukki tiukasti matkassa!