riikkajohanna

Olisin kovin kiinnostunut kuulemaan, millaisia lapsia (ja vauvoja) ylivilkkaat ja keskittymisvaikeuksiset lapset ovat olleet (ja ovat edelleen). Hiukan taustaa. Meiltä siis löytyy suvusta jonkun sortin virhegeeni, jonka seurauksena suku vilisee erilaisia keskittymiseen, ylivilkkauteen yms. liittyviä sairauksia, kuten suoraan AD/HD. Mutta tapaukset kun ovat jo aikuisia (lukuunottamatta serkkuani joka on ala-asteen ekalla tai tokalla), niin ei oikein tiedä, millaisia ovat vauvoina ja lapsina olleet. Ja oma nurkka. Meillä on esikoispoika, ikää nyt 3v 7kk ja jo vauvana puhuttiin (siis ihan ekoilla kotikäynneillä), että kyseessä on todella punainen temperamentti, voi tulla haasteellinen tulevaisuus. Samaa on sanottu usein ihan tähän päivään asti. Itse en niinkään tuosta temperamentista osaa ottaa stressiä ja huolestua, koska itse olen mitä olen ja hyvin pärjään, kunhan muistan hillitä. Mutta 3v neuvolassa täti sanoi sanan ylivilkas. Koska tiedän oman sukuni, tästä hiukan säikähdin. Toki täti myös sanoi, ettei voi vielä tietää, onko kyseessä normaalia vilkkaampi lapsi, vai ylivilkas, sen näkee vuosien kuluessa. Junnun osalta olisi jäänyt VaSut väliin kun tuli ryhmänvaihto niin pahaan saumaan, että pidettiin väliVaSut vanhassa ryhmässä. Karua kuunneltavaahan se oli, mutta pääpiirteittäin 3,5v junnua kuvailtiin huomattavasti muita lapsia vilkkaammaksi, äärimmäisen herkäksi ärsykkeille ja että keskittymisen kanssa täytyy olla tarkkana. Mutta samalla junnu on kuulemma ryhmässä se, joka saa muut mukaan leikkiin, sosiaalinen kuin mikä (äitinsä poika ) ja kaikkien kaveri. Eli siis. Jos perheestäsi löytyy ylivilkas, keskittymisvaikeuksinen jne jne. lapsi, millainen hän on ollut vauvana? Jos on diagnoosi, niin mistä se on ja minkä ikäisenä se on saatu? Ja vapaa sana!

Niin vaan ollaankin 2 viikkoa pidemmällä. Viikot vastaa 7+2, ei 5+2. Kaikki kunnossa, täysin terve kohtu ja sydänkin lyö terhakkaasti.

Mulla on huomenna ar ultra. Viikkoja huomenna 5+2. Tärkeintä ei oo mun kohdalla nähdä sykettä (tässä kohtaa), vaan todeta raskaus terveeksi. 2013 diagnoosi osittaisesta rypäleraskaudesta varjostaa jokaista alkavaa raskautta. Muokkaan tähän sitten kuinka käy ja mitä näkyy

Mulla on nyt kaks kokemusta. Ensimmäinen ei niin hyvä, vauva jäi jumiin ja jouduttiin avittamaan ties millä, en muista. Se sattui. Mut onneksi aika kultaa muistot. Tää toinen olikin ihan eri maata sit. Luomuna meni (koska hänen oli kiire) ja hyvä niin, tottapa se nyt vähän tunnahtaa kun se vauva sieltä pihalle tulee, mut ei se nyt niin paha ollu. Toki tämäkin on paljon kiinni siitä, kuinka kauan se kestää. Jos mun ponnistus on ollut 2min, niin eipä se nyt ihan oikeesti paljon voi sattua. Ja mitä supistuksiin tulee, niin eeeeii nekään sattunut kyllä mitenkään yli paljoa. Mutta tässä pitää taas puhua kestosta. Asia olis varmasti ihan eri, jos olis kestänyt kellonympärystän. Eli tästä ympäripyöreästä vastauksesta suomennoksena, että arvioisin omaa kipuani ekalla kerralla 10 ja tokalla ehkä just ja just 6. Tai jopa 5.

Esikoisesta olin niin keltanokka, että en ollut sisällä näissä jutuissa. Mut tokan kohdalla ekassa kierrossa jo lähti lapasesta ja kuvittelin kaikki mahdolliset oireet. No, tätihän tuli. Mut sit tärppäskin kakkosesta kun lopetti ajattelun. Lobotomia siis auttaa. Tämä raskaus päätyi keskeytykseen. Tää kolmas saikin alkunsa varmoilla päivillä raskauskarenssin aikaan, että ei paljon yritetty....

Heeeiii, meillä on ukkelilla ollut syöpä ja sytostaatit vei siittiöiden liikkumiskyvyn. Antoivat silloin n. 10% mahdollisuuden vauvaantua. Mä uskoisin, että meillä suurin syy tärppiin kävi luomujuttujen ansiosta. Esikoinen oli varmaan ihan vaan tuuria ( ), mut tää kakkonen kun sai alkunsa varmoilla päivillä ja ilman yrittämistä, niin jaksan uskoa luomujuttuihin. Ykkösen ja kakkosen välissä ukko alkoi urheilla ja pumpata rautaa + syömään terveellisesti + SINKKI (parantaa siittiöiden kuntoa). Ja mä vetelin greippimehua (sieltä kylmäkaapista, taitaa olla joku verigreippi+greippi nykyään ainut vaihtoehto) ja tietty söin samaa terveellistä ruokaa kun ukko. Molemmat ollaan lopetettu polttaminen jo aika päiviä sitten ja ja ja ja. Onhan näitä. Mutta en vaan usko siihen, että meillä olisi kahta lasta jos ei edellä mainittuja olisi tehty/syöty. Musta on tullut aikamoinen hippi ja kikkakolmonen näissä jutuissa, älkää välittäkö.

Hei tää menee nyt vähän asian vierestä, mutta kysynpä silti. Miten lasketaan kierto, kun käytössä on ehkäisy? Eli kun olen ottanut laastarin pois perjantaina 12.2. ja tyhjennys alkoi vasta 15.2., niin onko silloin kierron eka päivä tuo 15.? Vai 12? Vai 13? Onneksi en ole pihalla... Jos kellonajalla on väliä, niin joskus illalla (n. klo 18) mä oon sen nypännyt irti. Jos aloitan laskut niin, että 13. olisi KP1, olisi nyt jo KP31 eikä tyhjennystä näi ei kuulu. Jos taas KP1 olisi 15. olisi nyt KP29 ja menkat päivän myöhässä. Terkuin hukassa oleva RJ

En nyt äkkiseltään löytänyt ketjua tästä aiheesta, kun oletuksena täytyy pitää se, ettei ole raskaana joten odotuspuolen vuodot ei nyt liity tähän. Kai. Eli eli, ehkäisylaastari käytössä. Aikalailla 2vk sitten älyttömän niukat menkat loppui ja tänään aamulla alkoi kirkas, ei limainen ja vain paperiin jäävä vuoto. Mitä ihmettä tämä on? Selvä negatiivinen testattu maanantaina (kaksi päivää sitten). Ja jos tästä löytyy keskustelua toisaalta, linkatkaa niin liitän tämän sinne.

Onda, ettei sun kohdalla olisi kyse ovulaatiovuodosta? Noh, mun vuoto kesti n. 5pv, yltyi niin että piti pitää sidettä, mut eipä siihenkään kyllä juuri mitään jäänyt. Nyt odottelen menkkoja, laastarin otin la pois, eilen olis pitänyt jo tyhjennyksen alkaa. Saas nähdä kannattaako täs töihin mennäkkään..

Onkos tällä hetkellä muita hissunkissuilijoita? Meidän tyttö tuli juuri 10kk ja ryömii minkä ehtii ja nousee useita kertoja päivässä kontilleen heijaamaan. Kieri aluksi kaikkialle ja Täti luuli ettei osaa ryömiä, mut osas se. Ei vaan viittiny kun oli keksiny nopeemman tavan edetä... Nyt odotellaan kuin kuuta nousevaa että lähtis konttailemaan. Esikoinen oli peppukiitäjä ja käveli ilman tukea 10,5kk, niin tämä on vähän vierasta....

6kk iässä oli muutama 10g vajaa 10kg. Siitä seuraava punnitus oli 9kk, ja sillon oli jo melkein 11kg. Tyttö syntyi vähän vajaa 4kg.

Ja lisäänpä vielä, että tisseihin (nänneihin) on nyt tässä jonkun ajan myös sattunut, tuntuu välillä kuin sukkapuikko tuikattais nännistä sisään. Ja lisäksi nyt kun tuo mikälie vuoto alkoi, on myös tuntunut menkkakipumaisia tuntemuksia sekä selässä että mahassa. Moisia kipuja olen tuntenut viimeksi synnytyksen käynnistyessä viime toukokuulla...

Minkälaisia painoarvioita / kokoarvioita te olette vauvoillenne saaneet läpi raskauden? Muoks. Ja laittakkee niihin mukaan myös onko kyseessä tyttö vai poika!

Bamselina, sun kuvailu teidän poijjasta kuulostaa aikalailla samalta kun meidän sälli. Lukuunottamatta agressiivisuutta. Käytiin eilen neidin 2kk neuvolassa, ja sai jo neuvolantäti esimakua meidän pojasta (4v neuvola elokuussa) taas vuoden paussin jälkeen. Välillä ihan oikeesti naurattaa ihmisten reaktiot tuon käytökseen, itelle kun tuo on jokapäivästä ja siihen on jo ihan tottunut. Mutta onneksi meillä on hyvä täti joka ottaa vakavasti näitä asioita jo tässä vaiheessa, ettei menisi kovin montaa vuotta mahdolliseen diagnoosiin. Tarttuu siis "ongelmaan" jo hyvissä ajoin, onneksi.

Esikoinen (kohta 4v) ei nuku täysiä öitä vieläkään. Tosikko (kohta 2kk) on nukkunut täysiä öitä kolmannesta yöstä lähtien. Nyt menee heittämällä kellonympärystä. Muoks. molemmat pullovauvoja.

Meillä esikoinen syntyi elokuun alussa, eli oli aika pieni kun ekat pakkaset tuli. Nukkui koko talven päikkärit pihalla, satoi tai paistoi, tuuli ja tuiskutti. Muistaisin matalimmillaan lämmön olleen jossain -25 asteessa, vaunuissa tuolloin lämpö plussan puolella. Nyt toinen vauva tulee olemaan vähän isompi kun ekat pakkaset tulee, toukokuun alussa kun syntyi. Mutta ihan samalla lailla tätä nukutan pihalla oli sää mikä hyvänsä. Suurempi ongelma on tämä kuumuus kun ei toinen nuku..

Marzu, mut uskoisin että koulusta sit aika nopeesti puututaan asiaan, jos alkaa näyttää "hälyttävälle"? Mut varmasti tympeetä, jos tommonen eturiviin istutus on ainut neuvo/ohjeistus mitä neuvolasta saatu..

Kakkoskierroksella synnytyksessä oli mukana mies, kätilöopiskelija (hoiti siis kätilön hommaa), kätilö (takapiruna ainoastaan) ja lopulta myös lastenhoitaja. Varmasti joo, pärjäisin ilman miestäkin synnytyksessä, mutta miksi pärjätä? Mun mielestä, jos oot lusikkas noin vakavaan soppaan laittanut kun raskaus, niin on velvollisuus (ja suuren suuri OIKEUS) syödä myös se soppa ja olla loppuun asti tukena. Eihän se mies sielä mitään tehnyt, mutta oli olemassa, koko ajan näköetäisyydellä. Ilman kätilöä en tällä kertaa olisi pottia kotiin tuonut, en mitenkään päin. Kun kätilö totesi, ettei puudutteita ehditä antamaan, sain pienimuotoisen paniikkikohtauksen (mulla on paha taipumus paniikkikohtauksiin liian nopeasti muuttuvissa tilanteissa). Kätilö toimi niin mallikkaasti, ja ennen kaikkea niin nopeasti, etten ehtinyt hyperventiloimaan kauaa ja sain synnyttää ilman happimaskia. Jos kätilöä ei olisi ollut (tai se ei olisi osannut niin hyvin hommaansa) olisi homma mennyt aika pahasti puihin. Jo näillä kahdella ihmisellä olisin synnyttänyt vallan mainiosti, mutta ilman en. Pelkkää plussaa oli aivan loistava kätilöopiskelija (jolle annoinkin arvioksi 10/10, kuten koko synnytykselle) joka tsemppasi tosi hienosti ja samalla ihmetteli, miten voi niin rennosti ( :D ) vaan ottaa hengittelemällä, pyörittelemällä ja TENSsaamalla supistukset vastaan. Itseasiassa en edes tiedä lastenhoitajan lopullista tehtävää synnytyksessä, koska ongelmia siinä ei ollut. Kaiketi varmuuden vuoksi? Lääkäri kävi kannoillaan ovella ja totesi olevansa myöhässä, eli ilman lääkäriäkin pärjäsin mainiosti.

Esikoinen vesien menosta n. 14h, säännöllisistä supistuksista 6h 9min, ponnistellessa meni 1h 9min. Tosikoinen ensimmäisestä supistuksesta n. 5h 15min, säännöllisistä supistuksista 3h, ponnistellessa meni 2min.

Saiskos täältä jotain ideaa jo päässä pyörivien nimien lisäksi? Esikoispoikulin nimi on kolmiosainen, kaksi viimeistä liitetty tavuviivalla toisiinsa. Yksi nimistä on alunalkujaan ikivanha, mutta nyttemmin taitaa pyöriä suosituimmissa ihan kärkikahinoissa, ensimmäinen siis. Yhdistetyssä toinen nimi on vanhahtava uudella twistillä ja sattumalta toinen nimi on raamatusta lähtöisin. Nimien merkitystä kun katsoo, on nimi vahva ja voimakas. Nyt siis hakusessa kolmiosainen nimi, jossa kaksi viimeistä liitetään väliviivalla yhteen. Ensimmäinen saisi olla lyhyt, kaksi, kolmitavuinen maksimissaan. Samoin yhdistetyn ensimmäinen lyhyt ja jälkimmäinen pidempi. Sukunimi on perin suomalainen la-sukunimi. Ideoita kehiin?

Esikoisen aikaan sängystä noustua ja vessaan juosten, pöntölle asti ehdin! Toisen kohdalla kalvot puhkaistiin salissa kun olin täysin auki klo 9:20, vauva sylissä 9:22.

Toinen syntyi rv 39+6.

04:04 ensimmäinen supistus, 9:22 neiti sylissä.

Tällä toisella kertaa ehdottomasti se, että vaikka kivunlievitystä ei ehditty antaa, selvisin hengissä. Jostain mielen perukoilta löysin sen sisäisen sisupussini ja sillä mentiin. Odotusaikana se pahin kauhuskenaario oli se, että synnytys todella on niin nopea (ja mä kestän kipua ihan käsittämättömästi) kuin pelättiin, enkä ehdi saada kivunlievitystä. No tokipa se siis toteuti, siitä huolimatta synnytys oli todella, todella voimaannuttava kokemus! Mutta ens kerralla voin silti ottaa ne piikit riviin. Muoks. Kohtapian 3vk tätä asiaa tuumanneena, jos kolmas kerta meille suodaan, en aio ottaa kivunlievityksiä synnytyksessä. Eli taisi olla todella voimaannuttava kokemus.

Esikoisen kanssa luuhattiin 4 päivää osastolla, koska RaDi. Toisen kanssa lähdettiinkin kotiin kun tirpulalla oli ikää n. 28h. Toiveena oli nopea kotiutuminen jos ei polikliininen jostain syystä onnistu. Polikliinisesti oltais kotiuduttu, jos siitä olisi sovittu etukäteen, tätähän ei kukaan mulle sanonut vaikka jo ekassa neuvolassa sanoin haluavani äkkiä kotiin. Mutta parempi näin kun noin.