PikkuJ

Entiset vaatteet menee päälle lukuunottamatta farkkuja, mut niiden en odota menevän päälle ennen kuin ollaan vähintään lähtöpainossa.. nuo entiset vaatteet meni päälle oikeastaan, kun päästiin sairaalasta kotiin.. Kiloja sairaalaan jäi n. 7,5kg ja nyt on lähtenyt yhteensä n. 10kg kovin tyytyväinen olen, kun 11 päivää synnytyksestä on lähtöpainoon matkaa n. 5kg. Yhteensähän kiloja ehti tulla tarkalleen "vain" 15,4kg (esikoista odottaessa tuli 20kg, kun lopussa oli PAHA turvotus)... Jotain toivoa siis on, että lähtöpainoon päästäis ilman kauheita laihdutuksia.. sit on kyl matkaa kiloihin ennen esikoisen raskautta vielä 4kg.. puhumattakaan omasta tavoitteesta, johon pääsin ennen häitä!

Nyt ainaki näkyy vähä liianki isona en taia osata pienentää tällä uudella foorumilla, en ala ees yrittään

Muistin tän ketjun ja piti ottaa kuva eilen 4 vrk synnytyksestä: maha on melko samanlainen kuin reilu vuosi sitten, kun esikoinen syntyi eli oon melko yllätynyt, ettei enempää jäänyt, kun ed raskaudesta niin vähän aikaa ja nyt oli masuki hieman isompi.. mut ihanan pehmeetä ja löllyähän toi masu on, hih jospa sitä ens kesänä olisi rantakunnossa..

Esikoisen synnytys kesti n. 14 tuntia (avautuminen n. 12, merkattu ponnistusaika 54min - sitä ennen harjoitusponnistelin itsekseen puolesta tunnista tuntiin - ja jälkeistenki tulo kesti yli 30min). Toisen synnytyksen kestoksi merkattu 9 tuntia, mutta todellisuudessa ehkä lähempänä 6 tuntia. (Säännöllisten supistuksen alkamiseksi merkattiin klo 7, kun ne alkoi oikeesti olla säännöllisiä vasta 2-3h sen jälkeen.. Ponnistusvaihe mitättömät 4min ja melkein saman verran jälkeisten tuloon.) Synnytykset täysin erilaisia. Eka alkoi supistuksilla, vedet meni sit ennen sairaalaan lähtöä. Ponnistaminen ei sattunut, ku epiduraali vaikutti niin hyvin. Toinen alkoi vesien menolla ja kunnon supistuksia sai odotella muutaman tunnin, ponnistaminen ja kaikki muukin sattui, koska sain spinaalin vasta, ku olin 6cm auki eikä se ehtiny vaikuttaa ku pari min, koska vauvan sydänäänet laski niin matalalle, että se oli pakko lopettaa melkein heti laitettua. Alapää oli tosi hellänä sen jälkeen kyllä! eli ihan erilaiset synnytykset; toinen piiitkä ja suht kivuton, kiitos epiduraalin, toinen lyhyempi, mut kivuliaampi. Ekassa supistukset tuntui mahan kouristeluna, ku toisessa ne tuntui juuri kohdunsuulla, tunsin siis täysin, että se a v a u t u i .. synnytyksen jälkeen sanoin miehelle, et ehkä voin harkita sitä, että lapsiluku jää kahteen ...mut nyt viis päivää synnytyksen jälkeen ajatus tietenkin on taas hieman muuttunut.. mut ei viel muutamaan vuoteen!

^todellaki! Meikäläinen onki sit melekonen seepra ja ehkä jää tota röllykkääki nyt enempi ku niin lähekkäin nää raskaudet noh, jospa sen sais pienemmäks täs ajan saatossa..

Kokonaista kuukausi siitäpä sit alkoikin maidontulon tasainen hiipuminen ja pojun ollessa 3kk loppui imetys, kun ei enää ollut, mistä imettää toivottavasti tämän toisen kohdalla saa nauttia pidemmästä imetyksestä ja menkat saa pysyä poissa myöskin

Mun kaveri oli 4 päivää käynnistyksessä, pari päivää sit pistivät kotiin, menee huomen takas.. Neljättä päivää supistellu, ei muuta edistystä ku paikat vähän pehmenny, vauva oli kiinnittynyt ja hieman laskeutunu alemmas.. Pistivät kotiin "lepäämään".. Huomenna alkaa sit uus yritys.. Toivottavasti ei ite joudu käynnistykseen, oli sit syy mikä vaan, jos tommoseks menis niin huhhuh..

Vauva syntyi klo 16.34 ja salista vuodeosastolle päästiin varmaan joskus ennen kasia.. Vauvan isä lähti pian kotiin ja jäin odotteleen iltapalaa, kun en ollut syönyt mitään n. 15 tuntiin.. Minulle sanottiin, että voin laittaa nukkumaan, vauva tuotaisiin minulle, kun herää syömään seuraavan kerran.. En saanut unen päästä kiinni, vaikka väsytti aivan älyttömästi, enhän ollut edellisenä yönäkään nukkunut lainkaan.. Torkahdin hetken ja vauva tuotiin minulle joskus puolenyön aikaan.. Vauva jäikin mulle koko yöksi, vaikka oletin, että saisin yhden yön nukkua ja kerättyä hieman voimia, melkoinen matka kun oli takana.. että olisivat tuoneet ekana yönä vauvan mulle syömään ja muuten olisin nukkunut.. mutta niin vauva jäi viereeni eikä se kyllä minua haitannut, ja loppuajan kotiutumishetkeen saakka (4 päivää) vauva oli mulla 24/7, joten hieman väsynyttä sitä oltiin sit kotona.. Samassa huoneessa oli mua vuoden vanhempi tyttö, joka sai pojan päivää mua myöhemmin.. Meistä tuli hyvät ystävät sinä aikana, jälkeenpäin ollaan nähty ja oltu yhteydessä muutenkin.. Hoitajia ei meidän huoneessa pahemmin näkyny, uusi vuoroon tullut hoitaja ei aina edes käyny tervehtimäs ja jos kävi niin lähinnä ovelta huikkas, et meillä vissii kaikki hallussa...? ja niinhän meil tuntu olevan, oltiin suel vauvojemme kans ku kotona Ei mitään valittamista osastolla olosta tai osastostakaan.. Mulla oli jotenki tosi hyvä olla siellä, vaik kotiinkin tahotti jo parina vimppana päivänä ihan hulluna, ku maitooki tuli jo niin hyvin toivotaan, että päästään nyt paris päiväs pois osastolta eli vaavil ja mul kaikki hyvin ja maitoo tulee tarpeeks.. Isien vierailuajat ehkä jäi eniten vaivaamaan.. Ne kun oli 12-18.. Mies ku pääs aamuvuorosta klo 14 ja iltaan meni klo 14 niin ei siinä paljon ehditty nähdä toisena päivänä väsymys oli jo melko kova ja itkuhan siinä tuli aina, ku mies lähti..

Tänään minäkin kuulun tähän ryhmään!

Onko kellään käynyt niin, että aiempi "eppariarpi" on revenny tai vastaavaa synnytyksessä? saa nähä selvitäänkö täl kertaa ilman epparia, ei niit pahoja repeämiäkää halua, mut kyl mielummin pienet repeämät, jotka paranee paremmin ku eppari eivätkä oo niin kipeitäkää..

Supistukset sattui eniten, ne tuntui mahaa kouristavana ja ihan järkyttävänä sellaisena.. Sain epiduraalin, jota ennen ei muuta kivunlievitystä ja sen jälkeen taivas aukeni! Supistuksia mulla ehti olla yli 12 tuntia ennen kuin sain epiduraalin, ja siinä vaiheessa en enää ois kestäny odottaa kipuineni.. Epiduraalin saatuani meni vielä n. 4 tuntia ennen kuin vauvaa alettii tosissaa tehdä eli ponnistaan Sitä ennen epiduraali lopetettiin ja kivut alkoi olla taas samaa luokkaa kuin ennen epiduraalin laittoa, mutta itse ponnistaminen ja vauvan eteneminen synnytyskanavassa ei epiduraalin ansiosta sattunut.. Vauvan tarjoutuva osa oli korkealla ja ponnistin ensin tunnin itsekseni supistusten mukaan ja sitten vielä melkein toisen tunnin aktiivisesti, kun vauvaa alettiin tosissaa tehä eli kätilö tuli paikalle jne.. Vauvan vartalon ulostulo tuntui vähän enemmän, muttei sekään kauheasti sattunut, siinä vaiheessa ehkä päästin jotain ääntä kun siihen mennessä en paljon mitään ja totta on, että kipu unohtuu HETI ku vauvan on ulkona! Istukan odottelu sit ei ollu mitään kivaa.. sen syntyminen kesti 38min.. Ehdittiin antaa rauhottavaa peräsuoleen ja kohta napanuoraan piikki, joka saa sit aikaan istukan syntymisen ja kätilön painettua kunnolla kohtua "lensi" istukka" pihalle mies astui juuri takas huoneeseen käytyään katsomas poikaa (ite en ollut edes nähny vielä kunnolla, ku vietiin hapettumaan paremmin kaappiin) ja sanoin vain että "se oli vaan istukka!" Eli sattui kyllä, mut se unohtuuki ja kohta taas menos synnyttään!

Ei muuta kuin suihku ennen epiduraalia, ja tuntui ennen epiduraalin saantia kyllä niin pahalta, että en tiiä miten ois ilman selvinny toivon, että tämän toisen synnytyksessä saisin myös epiduraalin, siitä kuitenkin niin hyvä hyöty sitten esim. epparinkin teossa, ei satu leikkaus eikä kursiminen

Esikoista odottaessa oireet ennen testausta/plussausta oli järkyttävän arat rinnanpäät, ei kestäny hipaistakaan!!! ymmärrettiin kuitenkin testailla heti, koska yritys oli päällä ja ekasta kierrosta tärppäskin ei mennyt montaa viikkoa niin alkoi kuvotus.. Tämän toisen kohdalla oireena oli viikon jatkunut kuvotus, jonka jälkeen älysin tehä testin ja pienoiseksi yllätykseksi näyttikin plussaa, mut ihana yllätys se oli <3 Kummassakaan raskaudessa en pahempaa pahoinvointia joutunut kestämään, kuvotusta vain molemmissa muutamat viikot..

Esikoisen synnytys käynnistyi laskettuna päivänä, illalla kasin maissa aloin tuntea menkkamaista kipua alaselässä, mutta en osannut aatella sen ennustavan tulevaa synnytystä.. Kympin aikaan kävin lämpimäs suihkus, kun selkää poltteli vähän enemmän.. Nukahdin melkein heti, kun sänkyyn sen jälkeen menin ja ehdin nukkua pari tuntia, kun alkoi tuntua siltä kuin maha olis sekaisin ja niinpä sitä tuli käytyä muutaman kerran tyhjennyksellä siinä vähän väliä.. yhdeltä soitin synnärille, et mitäs mitäs..? kehottivat odotteleen kotona niin kauan ku vain jaksaa.. No, kävin miehelle kertomas, et voipi olla et tänä yönä lähetään.. Ei siinä kuiten kummempia alettu häsyään vaan yritettii jatkaa unta.. Nukahdin kahden maissa tasan tunniks ja sit taas vessaan, alkoi maha olla tosi löysällä ja olin varma, ettei tavaraa enää tuu ees puol neljän maissa lorahti vähän lapsivettä, joka oli ihan ku samaa tavaraa mitä peräpäästäki tuli, väriltään ja koostumukseltaan ei-lapsiveden-näköstä tulkittii myöhemmin vissii vihreeks lapsivedeks, vaikkei se vihreetä musta ollu.. Sitä tuli sit vähän väliä.. Lähettiinki sit synnärille niin, et oltiin siel puol viis ja Jere syntyi tasan 12h päästä.. Pitkä prosessi, mut ihana :-X ja kohta sama edessä

Esikoista odottaessa alkoi tulla melko huomaamattomasti ympäri kroppaa, eipä kovin monta kohtaa oo, missä niitä ei ois, mut ei kaikkia ees huomaa.. Arvelin säästyväni arvilta masussa, mut joskus vkolla 36 niitä pari yhtäkkiä ilmestyi ja sithän niitä tuli hieman lisää, kun masu lopussa kasvoi vielä, mut jatkoin sit ahkerampaa rasvausta ja arvet jäi onneks navan alapuolelle, molemmin puolin.. Kyljissä muutamat myös.. Nyt toisessa raskaudessa eivät ole paljon lisääntyneet.. Olin melkein satavarma, et masussa olevat arvet venähtää heti ylös asti ja maha on niit täynnä, mut muutama arpi on ehkä sentin pari jatkuneet, ei siis paha! *koputtaa puuta* ei silti tartte enää edetä yhtään! hyvä jos näillä mennään.. Niin ja rasvailin ekas raskaudes Body Shopin kookosvoipuikolla, nyt vähän vaikka millä..