Yemma

Ristiäisiin kutsutaan äitini, veljeni, miehen sisarukset, lapsen isovanhemmat, isoisovanhemmat ja isoisoäiti. Ongelmaksi pienesti on muodostumassa miehen siskon poikaystävä, jota emme haluaisi kutsua ristiäisiin tietyistä syistä, joita en tässä ala kertomaan. Tiedän kuitenkin, että sisko saattaa tästä ottaa nokkiinsa.

Otin valokuvan ja latasin sen koneelle. Muutaman päivän jälkeen testin viiva oli tylsästi haalistunut ja tausta tummunut, joten nakkasin sen sitten roskiin.

Meille tulee olemaan ristiäiset, mulle tosin riittäisi nimiäisetkin vaikka kuulutaankin kirkkoon. Ainoa harmitus ristiäisissä on kummit tai siis niiden pakollisuus. Sukulaisia en haluaisi kummeiksi (tosin nyt sitten päädyttiin mun veljeen ja miehen veljeen) ja ketään kavereistani en haluaisi vaivata kummiudella.

Miehen suvussa kulkee toisena nimenä miehen isoisän etunimi. Ajateltiin jatkaa perinnettä ja nimi myös sopii tulevan etunimen kanssa. Omassa suvussani kulkee nimi Maria, mutta sen jätän suosiolla pois, jos seuraava lapsi on tyttö.

Mulla oli monta vuotta suosikkeina pojalle Valtteri ja tytölle Vilhelmiina. Ystäväni kuitenkin antoi nämä nimet lapsilleen, joten nämä jäivät sitten minulta käyttämättä. Tytölle on mielestäni helpompi keksiä nimiä kuin pojalle. Esikoiselle ollaan jo nimi keksitty (poika) ja jos pikkukakkonen siunaantuisi ja olisi tyttö niin hänellekin on jo nimi. Toinen yhtä hyvä pojan nimi on hakusessa, jos meile siunaantuisi jossain vaiheessa toinen poika.

Mandariinit, omenat ja maustamaton jogurtti, niistä on tämän äipän herkut tehty. Kivennäisvettäkin menee helposti 1,5 litraa päivässä. Oon ostanut vähäsuolaista, ettei nyt enempää lisäis jalkojen turvotusta.

Vakityössä molemmat ja häät olivat kesällä. Alttarille astelin 16 viikkoa raskaana. Ei vielä onneksi paljon näkynyt.

Lopetin pillerit elokuussa 2010 ja joulukuussa sain tietää olevani raskaana. Ovistikuttelin silloin ja täytyy sanoa, että koko homma tahtoi mennä "työnteoksi". Helmikuussa sain kuitenkin keskenmenon. Seuraavassa kierrossa en ovuloinut lainkaan (tikuttelin) ja sitä seuraavassa ei tärpännyt vaikka ovulaatiotesti näytti vahvaa plussaa. Sitten mä luovuin tikuttelusta ja kas kummaa seuraavasta tärppäsi.

Oman neuvolani toimintaan en ole ollut täysin tyytyväinen. Vuoden aikana minulla on ollut neljä eri terveydenhoitajaa. Alkuraskaudessa vaihtuvuus oli todella suurta ja varsinkin kun odotan ensimmäistä, niin olisi mielestäni ollut kiva jos terkka olisi pysynyt koko ajan samana. Tämän viimeisimmän kanssa kemiat eivät tahtoneet kohdata aluksi ja harkitsinkin terkan vaihtoa vielä kerran. Nyt jo ollaan suht samalla aaltopituudella. Neuvolalääkäri on sitten asia erikseen, onneksi olen hänen kanssa ollut tekemisissä vain kerran. Muuten ollaankin käyty synnärinlääkärillä (sokeriseurannan takia).

Kerrostalokolmiossa asutaan mies, minä ja neljä koiraa. Rivitaloasuntojonossa ollaan oltu jo tovi, mutta täällä pikkupaikkakunnalla ei tahdo sopivia vapautuvia tulla eteen. Omaa tekisi mieli, mutta ei ennen kuin palaan takaisin töihin äitiysvapaiden jälkeen.