Cecelia

Aktiivijäsen
  • Content count

    543
  • Joined

  • Last visited

About Cecelia

  • Rank
    Aktiivi

Recent Profile Visitors

137 profile views
  1. En mä toisaalta ymmärrä miks seurata koko loppuaika, jos sen suurempaa syytä ei oo... toki aina on hyvä tutkia, mut sellasia "tässä saattaa ehkä joskus mahdollisesti olla joissakin tilanteissa jokin riski" -juttuja on raskaudessa niin paljon, että jokaista odottajaa vois kyllä koko ajan tutkia läpikotaisin muoks, niin ja tosiaan terkka kyllä sano että "voihan niitä sitten vielä jossain vaiheessa vilkasta jos haluaa", kuvittelin että se on sellanen omaehtonen tsekkaus erityisesti vauvan/omasta terveydestä kiinnostuneelle tai huolestuneelle, mut että mitään virallista ei olis. Toi 5,5 raja-arvo oli Tampereen hyvinvointipalveluiden neuvolalomakkeessa ja myös Käypä hoito -suositusten ohje. Sormenpään näyte on kai aina vähän epätarkempi kun labran laskimoverinäyte, oon aatellut että siinä on siks ns pikkusen löysää siihen varsinaisen diagnoosin 5,3 raja-arvoon. Mulla ei siis ollut muita "ennen ruokaa" -mittauksia kun vaan aamu (oon ainakin ymmärtänyt että muitakin täytyy joskus mitata), mut katoin pari kertaa huvikseni ja ne oli aina siellä 4,5-4,8 tienoilla. Eli senkään suhteen ei vaikuttais olevan muuta "ongelmaa" kun se pitkä paasto, plus toki jos sokerihiireks alkaa niin tottakai arvot sillon heittelee. Mut tosiaan omalla tavallisella ruokavaliolla pitäis kaiken olla ok. Mut ärsyttää kyllä muiden puolesta vaihtelevat hoito-ohjeet, tsempit siis vaan kaikille ja toivotaan nopeaa ja sujuvaa ajan kulumista! ....ja jos mulle sit ens neuvolassa tuleekin joku uus ylläri että eikunsiisniin jatkat mittailua koko ajan, niin palaan tänne kiroileen
  2. Tsemppiä käynnistykseen ja synnytykseen Mä taisinkin päästä aika helpolla tästä... kun on puhuttu miten eri piireissä vaihtelee hoito-ohjeet, niin mulla kävi tuuri. Sain neuvolasta ohjeet tehdä kotiseurantaa kuutena peräkkäisenä päivänä, kaikkina neljä mittausta (aamu, tunti aamiaisen jälkeen, tunti lounaan jälkeen, tunti päivällisen jälkeen). Näissä tavotteet on aamu alle 5,5 ja muut alle 7,8. Sanottiin, että jos on enemmän kun kaks ylitystä, tehdään uus kuuden päivä seuranta ja jos edelleen on yli kaks ylitystä, siirrytään äitiyspolille. No, mulla on nyt vika päivä, aamumittaukset jo tehty eikä koko aikana yhtään ylitystä. Lounaalla ja päivällisellä vois siis vaikka luvan kanssa laittaa ranttaliks no ei, mut huh. Aamuarvot on ollut 4,7-5,2 sillon kun yöpaasto on ollut 8-10h, eilen paastoa oli vajaa 12h ja arvo oli 5,4. Alle kotirajan kuitenkin, sokerirasituksessahan oli toi sama. Aterioiden jälkeiset on ollut 4,9-6,5 eli hyvin alle arvojen, paitsi kun söin vaaleaa pastaa ja vielä suklaakeksin jälkkäriks, oli arvo 7,6. Selvästi huomaa, että omalla (melko vähä)hiilarisella ruokavaliolla pysyy arvot hyvinä. Paastoaika tuntuu olevan ainoo mikä vaikuttaa siihen että on likellä viitearvon ylittämistä. Joka tapauksessa mun osalta tää tais sit olla tässä papereissa toki säilyy merkintä loppuun asti, mut se on aika pieni vaiva sen suhteen että pitäis koko loppuaika (nyt rv 27 suunnilleen) mittailla. Voi kyllä olla että ihan omaks tiedoks haluan vielä jossain vaiheessa tsekkailla muutaman kerran arvoja, ainakin jos paino kovasti vielä nousee, mut koitetaan nyt jos kohtuullisella ruokakurilla sais homman pysyyn kunnossa
  3. Mä olin ensin kätilön ohjeesta kyljelläni niin että kätilö piti ylempää jalkaa, mut en saanut ponnistukseen yhtään voimaa. Siirryin puoli-istuvaan (tosin itestä tuntu että olin niin linkussa, selkä pystyssä ja jalat tiukassa koukussa sängyllä, että voiko sitä enää "puoli"-istuvaks sanoo ) ja siinä onnistu hyvin. Kätilö tais pitää polvesta, mies vaan kädestä koko ponnistusvaiheen pituus oli 18min ja kahdella tikillä selvittiin. Teoriassa voisin kokeilla olla seisaallaan jos jaksaisin, tuntuuhan se luonnolliselta työntää alaspäin. Oikeesti varmaan pelkäisin että vauva tippuu lattialle... kontillaan taas tuntuu jotenkin oudolta ja "voimattomalta" asennolta, jakkarakin jotenkin huteralta vaikkei varmaan oikeesti oo, eihän siinä sentään yksinään tarvi toimia.
  4. Moi, mäkin joudun nyt kirjotteleen tänne ekassa raskaudessa pari vuotta sitten oli puhdas sokerirasitus ja syntyi vauva 40+4 3280g. Nyt toisen raskauden rasituksessa 25+4 paastoarvo 5,4 eli yli meni. Muut arvot oli hyvät, tunnin arvo (eli se alle 10) oli 8.1 ja kahden tunnin arvo (eli alle 8.6) oli 7. Ehdin jo elätellä toiveita, että kun vaan paasto oli hiukan yli niin selviäisin kotonakin paastomittauksilla, mutta ainakin tän ketjun perusteella pitäis silti nyt sit mittailla monta kertaa päivässä? Vai kuinka paljon käytännöt vaihtelee, mä oon tampereella. Neuvola-aika on ens viikolla, siellä kai nää selviää mut haluisin jo etukäteen varautua mihin joutuu... oon jotenkin tosi harmissani tästä diagnoosista, kun noin pienestä kiinni etenkin kun terkkari puhelimessa ystävällisesti ilmotti, että jo yhden arvon ylityksestä "saa leiman otsaan", kiva. Mietin jo synnytystäkin, viime kerralla päästiin nopeasti kotiin ja oon toivonut että niin ois nytkin (tietty jos kaikki menee muuten hyvin), mutta aiheuttaako tää "leima" nyt sit sen että vauva (ja minä?) joudutaan oleen pidempään jossain tarkkailussa tms? Vaikka nyt sit saiskin loppuraskauden ajan pysyyn arvot hyvinä. Huvitti ja ärsytti kyllä vaan lukea radi-ruokavalion ohjeita, mulla oli alkuraskauden (oksensin viikolle 17 asti) ajan kaameaa pahoinvointia, ja sillon itse asiassa vähän sitä pahaa oloo ehkäistäkseni söin tietämättäni noiden ohjeiden mukaan. Eli muutaman tunnin välein pienia ruoka-annoksia, leipää, hedelmää... paino nousi koko ajan jo alusta lähtien, puolta kiloo viikossakin, nyt on nousu kyllä rauhottunu sen jälkeen kun pääsin lopettaan ton vähän väliä syömisen ja muutenkin kun syön yleensä vähemmän hiilaria (eli en syö välipalavoileipiä juurikaan tms). Eli jos noi ohjeet saan nyt noudatettavaks, niin ei se kyllä painonnousua ehkäse, mikä kai olis nyt loppuajaks kuitenkin tarkotus. Huoh mitä riesaa!
  5. Kiitos vastauksista, kai se on parempi imettää siis vaan ja toivoo että helpottaa. Buranaa oon muutaman ottanutkin, jospa olis ainakin enemmän hyötyä kun haittaa. Ehkä tossa rinnassa joku tukos-/virtausongelma on, kun tuntuu myös että maitoo kerääntyy lyhyemmissäkin imetysväleissä outoihin kohtiin. Taitaa olla syytä palata hetkeks vauva-aikaan, ja viettää aikaa sohvalla makoillen ja vähän väliä eri suunnista imettäen
  6. En oo ihan varma meneekö tää varsinaisesti imetysongelman alle, mutta kysynpä kuitenkin... voikohan tiehyttukos oireilla ihan vaan kipuna ja etenkin kipuna nännissä? Mulla on muutaman päivän ajan ollut toinen rinta kipee ja kosketuarka, mutta ei mitenkään punanen, kuumottava tms. Mitään pattiakaan ei tunnu eikä ole muita oireita (kuumetta tms). En tiedä säteileekö rinnan kipu nänniin vai onko vika siinä itsessään, mutta painaminen sattuu ja imetys myös. Mitään haavaa tai muutakaan ei oo. Tukosta ajatellen oon imettäny myös kipeestä rinnasta, tyhjällä rinnalla helpotti vähän muussa osassa rintaa mutta nännikipu melkein paheni, koko imetyksen ajan sattu pirusti. Imetin sitten enemmän toisesta rinnasta, mutta tän kipeän rinnan täyttyessä sekin alko tiputtaan maitoo, ja se heruminenkin tuntu kipeeltä. En tiedä pitäskö vaan sinnillä imettää kunnolla jos on kuitenkin tukos, vai antaa olla rauhassa jos on kuitenkin vaan pintapuolisesti ärtynyt. Lisäys, ja imetettävä vauva on siis 11kk, eli kyse ei oo ensiaikojen maidonnousuongelmista.
  7. Just näin mäkin oon aatellu eli värit silmiin ja kulmiin, voiteessa ja huulissa sävyä. Ajattelin myös käydä kampaajalla sopivasti ennen synnytystä, että saa pois pahimman juurikasvun (raidotus) ja kuivimmat latvat. Pitänee myös koittaa saada kesällä vähän auringon väriä kasvoihin, jos ei sitten ihan valkonen olis synnytyksen jälkeen suunnitella ainakin on siis hyvä, saa nähä millasella hässäkällä siinä loppuvaiheessa ollaan ja toteutuuko noista mikään Olinkin kirjottanut tänne ennen synnytystä, ja voin kertoo että mikään noista ei toteutunut
  8. Mä taisin taivuttaa ripsiä se tekee omasta mielestä jo ison eron, kun ripset on pitkähköt mut ihan suorat. Kotiinlähtömeikkaus taas ei mulle tullut mieleenkään, vähemmänpä mua ihmiset autossa ja kotona katsoo kun siellä sairaalassa.
  9. Meilla on teutonian fun. Tavarakoriin kyllä mahtuu pari normaalikokosta kauppakassia, mut laittamisväli on tosi pieni. Meidän vauva on nyt 5kk eli vaunuissa on myös kantokoppa, ja tosiaan se vaunukopan ja tavarakorin väli on aika kapee. Kauppakassi pitää siis pakata litteeks ja ujuttaa vaakatasossa tai sit laittaa/asetella tavarat suoraan valmiiks korissa olevaan kassiin. Muuten vaunut on ollu tosi hyvät, mut jos usein pitää pitempi matka kuljettaa paljon kauppatavaraa, niin toikin melkeinpä ainoo miinuspuoli voi käydä raskaaks. (Pitempi matka sillä, että kun ite oon kilsan-pari kävellyt asfalttitietä, niin noi vaunut kulkee niin hyvin yhellä kädelläkin, et toisessa kädessä on lyhyen matkaa mennyt se kauppakassi kun en oo jaksanut säätää sitä koriin).
  10. Mä en tuntenut käteen oikein mitään, vaikka moni sanoo että maha tuntuu kovalta. Vähän ehkä, mutta niin oli välillä muutenkin. Mun mielestä harjotussupistus tuntu vähän suonenvedolta eli mahassa tuntuva kiristys helpotti kun makas ja "venytti" selkää suoraks. Vatsassa harjotussupistus tuntu siltä, että samaan aikaan mahaa ois sekä painettu kasaan että sitä olis puristettu ulospäin...
  11. Mä en osaa ajatella noita tunteita samanaikaseks, mulla oli turvallinen olo kun oli kätilö lähellä ja tiesi että seinien takana on lisää osaavaa henkilökuntaa. Yksityistä se vieraan/vieraiden siinä oleminen ei ollut, mutta en ajattele että pitäiskään. Toki yksityiseltä sinänsä, että koin kätilön keskittyvän nimenomaan muhun ja kun muita potilaita synnytyssalissa ei oo, niin kyllä.
  12. Huh, toivottavasti en kuule omalle lapselleni kiroilua tai kakarattelua, tulis kyllä tosi paha mieli itelle. Jos lapsi selvästi käyttäytyy huonosti tms, niin haukkuis edes sen kasvattaneen vanhemman eikä lasta itteensä. Julkisissa liikennevälineissä näkee kyllä niitä jotka ihan vaan kääntää päänsä pois jos lapsi hymyilee kohti saati juttelee jotain, onhan se ehkä vähän tympeetä, mut moni tekee sen varmaan sen takia ettei tiedä miten vieraan pienen lapsen kanssa juttelis tai ei vaan jaksa, eikä siks että erityisesti vihais lapsia. Toisaalta on kyllä niitäkin jotka ihastelee vauvaa tai juttelee vanhemmalle lapselle, tosin nää tuntuu useimmiten olevan keski-ikäsiä tai vanhempia naisia. Ite kun oon nyt muutaman kuukauden vaunujen kanssa kulkenut, niin oon varmaan suodattanut pois ne "voi ei, tukkii kulkuväylän ja kohta varmaan kuuluu huuo" -katseet. Ihan normaalisti ihmiset on yleensä käyttäytyny joskus on vähän hämmästyttänyt kun ovista kulkiessa edelläoleva antaa oven mennä kiinni just vaunujen edestä, mut toisaalta musta on ihan yleensäkin epäkohteliasta lämäyttää ovi toisen päälle tai olla tarpeen mukaan auttamatta, oli sillä toisella sit vaunut/kauppakassit/jotain muita kantamuksia tai ei.
  13. Mä oon ymmärtänyt että rintakumi valitaan vauvan mukaan eikä äidin, eli L-koko täysaikasen vauvan suuhun ja pienemmät keskosvauvoille. Toisaalta joku on kokenut ihan nänninkin mukaan pienemmän olevan parempi. Ite sain kyllä sairaalasta rintakumin käyttöön (tays), luulen siis että vielä synnyttään mennessä ei tarvi huolia siitä. Synnytyksen jälkeen kun hain sitten apteekista rintakumin, annettiin mulle suoraan käteen L-koko mitään kysymättä. Se on kai siis aika yleinen kuitenkin.
  14. Kaikki oikeuspoliittiset tutkimukset ym mitä on lukenut, kertoo kyllä toisin. Väkivaltaa on koko ajan vähemmän, ei suinkaan enemmän. Mummojen ja pappojen aikaan pienet kaupunkilehdet vaan ei ehkä kertonut maanlaajusesti jokaisesta tappelusta. En mitenkään pysty uskoon, että jatkuva väkivallan pelko ja sen arjessa kokeminen vaikuttais vaimentavasti väkivaltaseen käytökseen ja asenteisiin. Omassakaan elämässä en halua että lapset käyttäytyy hyvin ja kohteliaasti sen takia että ne pelkää mitä tapahtuu jos toimii toisin, vaan sen takia, että ne tietää sen olevan parempi tapa. Asennekasvatuksen en usko paranevan väkivallalla ja sen uhalla. Sorry, ohi aiheen heilahtaa...
  15. Vastaan hurjalla kahden ja puolen kuukauden kokemuksella meillä on nukuttu perhepedissä kaikki yöt laitokselta kotiuduttua. Ekan kuukauden aikana taidettiin kahtena iltana koittaa nukuttaa vauvaa sängyn vieressä olevaan kehtoonsa, mutta hetken ähinän ja raivoisan huudon jälkeen ei panostettu asiaan enempää. Ekan kuukauden aikana vauva heräs syömään 3-4 kertaa, nyt kuukauden verran (rotarokoteviikon kitinöitä lukuunottamatta) 1-2 kertaa, ja lähes poikkeuksetta nukahdan ite aina heti uudestaan kun vauva saa rinnan suuhun, ja vauveli nukahtaa myös ite uudestaan heti syötyään. Ainakaan tällä hetkellä siis maidonhaju, mun tai miehen liikkeet tms ei vauvan unta häiritse, nukkuu sikeesti meidän välissä. Mieskään ei herää mun ja vauvan yötouhuihin kun joskus harvoin, ja itekin nukun siis hyvin. Tosin ainakin miehen kans ollaan muutenkin hyviä nukkujia että ei sillä, mut luulen että ainakin ite oisin huolestuneempi ja sitä kautta nukkuisinkin huonommin, jos vauva olis (kosketusetäisyyttä) kauempana itestä. Oon monen muun tavoin saanut kyllä kommentteja perhepedistä... joku on sentään ollut sitä mieltä että se on hyväkin vaihtoehto, mutta enemmän on ollut sitä että on varoteltu siitä miten helposti kierähtää vauvan päälle ja tukehduttaa sen, oltu sitä mieltä ettei lapsi koskaan ( ) opi nukkuun muualla tai vähintäänkin se on aivan järkyttävän taistelun takana, ja joku on myöskin ollut ihan vilpittömän ihmeissään tällasesta tavasta. Tosin itekin ajattelin alkuun että vissiin tää on kovin harvinainen tapa, mutta nyttemmin tuntuu melkeinpä useemmalla on ainakin jonkunlainen perhepetivaihe.