Doremifa

Aktiivijäsen
  • Content count

    3153
  • Joined

  • Last visited

About Doremifa

  • Rank
    Addikti

Recent Profile Visitors

782 profile views
  1. Kummassakin synnytyksessä kipeät supistukset alkoivat noin vuorokausi ennen syntymää ja olivat siis heti oikeita synnytyssupistuksia. Eli ei ollut mitään ennakoivia supistuksia aiempina päivinä. Paitsi esikoisesta oli yksi kipeä supistus päivää ennen synnytyksen käynnistymistä, mutta ehkä sitä ei lasketa. Harkkasupistukset kyllä alkoivat jo ennen puoltaväliä ja niitä oli läpi raskauden aika paljonkin, mutta kipeiksi ne eivät muuttuneet ennen kuin oli tosi kyseessä.
  2. Meillä etäisyydet omiin kummilapsiin ovat 10 km, 200 km, 500 km ja 900 km... Samassa kaupungissa asuvaa nähdään vähintään kuukausittain, muita 1-2 kertaa vuodessa välimatkasta johtuen. Tuntuisi tosi vaikealta omien lasten lisäksi huomioida neljää kummilasta niin paljon kuin jotkut täällä, mutta toisaalta en kummiksi ryhtyessäni luvannutkaan olla tehtävässä mitenkään kovin hyvä... On ollut aika vaikeaa luoda suhdetta kolmeen nuorimpaan kummilapseen, kun ovat niin ujoja ja hitaasti lämpiäviä ja vielä kovin pieniä, enkä ole niin luonteva olemaan lasten kanssa muutenkaan. Jotain erityishuomiota yritän kuitenkin aina antaa, kun nähdään. Lahjat yritetään muistaa ainakin synttäreinä ja jouluna, joskus kyllä nekin unohtuu. Yhden kummilapsen kanssa yritettiin tehdä retki, mutta hän ei halunnut lähteä. Toisen olisin ottanut perhekerhoon mukaan meidän kanssa, mutta äitinsä oli sitä mieltä, että ei varmaan uskalla vielä kun on niin pieni... Että aika vaikeaksi olen kokenut tuollaisten alle kouluikäisten kummiuden, varsinkin kun näkee harvoin välimatkan takia. Toivon että sitten isompana löytyisi niitä yhteisiä juttuja! Tärkeimpänä kummin tehtävänä näen kuitenkin lapsen puolesta rukoilemisen ja ehkä sitten vähän vanhempana voisi ottaa kummilapsia seurakunnan juttuihin mukaan, kun on kerran luvannut huolehtia siitä, että lapsi saa kristillisen kasvatuksen
  3. 2kk-tarkastuksessa lääkäri sanoi, että koska mitään laskeutumisen merkkejä ei vieläkään ole, niin leikkaukseen joudutaan, ellei ihmettä tapahdu... 4kk-tarkastuksessa tehdään lähete ja leikkaus on sitten noin 1-vuotiaana. Aika hurjaa, että poika joutuu jo 1-vuotiaana kokemaan sellaista mitä minä ja mies ei olla koskaan koettu. Meitä ei siis ole koskaan nukutettu tai mitään luomea kummempaa leikattu.
  4. Mielenkiintoisia vastauksia tullut tänne. Arvelinkin, että kokemukset ovat hyvinkin vaihtelevia. Voi olla, että itselläkin olis ekassa synnytyksessä alapää ollut kaikkein kipein, mutta kun söin täyttä annosta buranaa+panadolia kolme viikkoa, niin ei onneksi tarvinnut kokea, mitä se särky ois ollut ilman...
  5. Mikä kohta kropassasi oli kaikkein kipein päivän-pari synnytyksen jälkeen? Omalla kohdallani olen ollut tästä hiukan huvittunut, koska kummallakin kerralla kipein kohta ei ole ollut se mitä ekana olettaisi. Ekan synnytyksen jälkeen kipein kohta oli sisäreidessä, jossa oli ollut sykeanturi teipillä kiinni. Iho oli tulehtunut teipin repäisyn jäljiltä Tokassa synnytyksessä kipuilin eniten synnytyksessä jumiin mennyttä niskaa! Särkylääkkeiden avulla pystyin jotenkuten olemaan sen kanssa.
  6. Mä oon myös niin epäsosiaalinen, että en koe halua tai tarvetta mennä kerhoissa tekemään lähempää tuttavuutta tuntemattomien kanssa... Enemmän on tullut juteltua vetäjien kuin muiden kerholaisten kanssa Esikoisen kanssa lähdin kuitenkin siinä 5 kk:n kieppeillä vauvakerhoihin, jotta sain syyn aktivoitua johonkin sieltä neljän seinän sisältä, kun alkoi masentaa. Nyt kun esikoinen on 5-vuotias ja olen uudestaan äitiyslomalla, mun motiivini kerhoiluun on yhteisen ajan viettäminen esikoisen kanssa ja vaihtelun saaminen arkeen. Esikoinen nauttii, kun keskityn hänen kanssaan perhekerhon laululeikkeihin ja askarteluihin. Ei me siellä kovin paljon kommunikoida muiden lasten tai aikuisten kanssa, tai ei se ainakaan ole meille se pointti... Mut on se silti kivaa olla enempi ihmisten ilmoilla osana porukkaa, vaikka ei niin jutteliskaan. Tämä meidän toinen lapsi oli kerhossa ensimmäistä kertaa 9 päivän ikäisenä
  7. 1. synnytys: 2h 51min, kalvot puhkaistiin 2. synnytys: 16min, vedet menivät spontaanisti Onneksi oltiin päästy sentään synnytysvastaanottoon asti kun vedet meni
  8. Kauanko teillä on mennyt aikaa lapsiveden menosta vauvan syntymään? Menivätkö vedet spontaanisti vai puhkaistiinko kalvot? Itsellä toinen synnytys eteni rytinällä vesien menon jälkeen ja mietin, kuinka tavallista se on ja onko sama edessä mahdollisessa seuraavassa synnytyksessä...
  9. @Tepsa lla onkin mennyt vedet vaihtelevalla tyylillä Ekassa synnytyksessä kalvot puhkaistiin salissa synnytyksen edistämiseksi. Tokassa vedet menivät synnytysvastaanoton tarkkailuhuoneessa, kun odottelin pedillä kipupiikin vaikutusta.
  10. Kuinka todennäköistä on, että vauvan laskeutumaton kives korjaantuu itsekseen? Olisi kiva kuulla kokemuksia, onko jouduttu leikkaukseen vai ei.
  11. Tytöllä sellainen selkeä uhma alkoi kun hän oli 1v 10kk. Sitä edelsi muutaman kuukauden helppo ja seesteinen vaihe, joten muutoksen kyllä huomasi. Auktiriteettini oli romukopassa 3,5-vuotiaaksi asti, kunnes alkoi helpottaa... Voi mä niin toivon, että tämä poika olisi yhtä rauhallinen lussukka kuin mitä on nyt ensimmäisen kuukautensa aikana ollut!
  12. Ihanaa kun näin moni on lähtenyt mukaan Nyt olen itse saanut ainakin sen kymmenen viestiä kirjoitettua, mutta tietysti keskusteluja on kiva edelleen jatkaa nyt kun ne ovat lähteneet liikkeelle!
  13. Muuton yhteydessä huomasin, että esikoisen 6 vuotta vanhat plussatestit olivat vielä säilössä. Heitin roskiin, samoin kuin toisesta lapsesta säilötyt tämänvuotiset testit. Eipä niillä ollut enää tässä vaiheessa muistoarvoa.
  14. Ekalle otin pakkauksen, kun olihan se kiva kerran elämässä kokea. Toista varten olikin sitten niin ylenmäärin kamaa tallessa, että otettiin rahana.
  15. Meidän vauva 1kk kasvaa pääasiassa korvikkeella, mutta imetän muutaman kerran päivässä. Maidoneritys oli alkuun runsasta, mutta vauva oli niin heiveröinen, ettei jaksanut imeä. Vauva joko raivosi tai nukkui tissillä. Nyt hän on alkanut olla rinnalla yhteistyöhaluisempi, mutta imemistyyli on edelleen tehoton ja maidoneritykseni on alkanut tyrehtyä. Toiveissa olisi saada imetyksen osuutta suuremmaksi, mutta todennäköisesti se ei tule onnistumaan. Olisi kiva saada näkökulmia siihen, voiko tällainen osittainen imetyskin olla lopulta onnistunut ja positiivinen kokemus. Yritän ajatella, että imetys on meille läheisyyden tankkaamista ja ruokailu on siinä toissijaista. Mutta miten kauan tätä jaksaa? Tässä on kuitenkin kaksinkertainen työ täysimetykseen ja pelkkään pulloruokintaan verrattuna. Imetyksen jälkeen joutuu aina antamaan täyden annoksen korviketta - veikkaan että vauva saa rinnasta vain jotain 5-10 ml...