Doremifa

Samissa ei ole mitään vikaa, annan 8. Keijo?

(Harmi kun en ehtinyt arvostella Taijaa, olisi saanut multakin kympin!)

Jostain syystä mulle tulee Melinasta mielleyhtymänä melu+kolina=melina. Nimi kuulostaa siis jotenkin äänekkäältä! Mutta koska mielleyhtymä on noin kaukaa haettu ja pidän nimestä kuitenkin oikein paljon, niin annan sille 9,5. Olavi?

Heh, mäkin tykkäsin Isla-nimestä, kunnes mies toi esille tuon m-loppuisen merkityksen. En ollut ajatellut sitä ollenkaan. Mulle tuli mieleen vaan Islanti! Jossain vaiheessa ihastuin aivan mielettömästi nimeen Kauko. Mutta sitten aloin pohtia, että siitä vääntyy sitten heti kaukoputki, kaukomaat, kaukokiito... Ja sitten juuri sillä hetkellä kun pohdiskelin mielessäni tätä nimeä, niin joku meni pahaa aavistamatta sanomaan korvani juuressa sanan KAUKOLÄMPÖ. Se oli viimeinen niitti...

"Doremifa tässä hei. Mun oli tarkoitus varata ensimmäistä äitiysneuvola-aikaa. Mutta en nyt oikein tiedä, että onko tämä menossa kesken." Ei myönnetty neuvola-aikaa tällä repliikillä.

Sarah-87, on vaan pakko kommentoida, että tuo oli kyllä todella törkeästi sanottu appivanhemmiltasi. Myötätuntoni sinulle. Ei juuri pahemmin voisi sanoa keskenmenon kokeneelle. Toivottavasti kuitenkin pystyt joskus antamaan anteeksi, ettei jäisi katkeruutta.

Omat kriteerini: - nimessä ei saa olla r- eikä s-kirjaimia vahvasti periytyvien puhevikojen vuoksi - kirjoitusasua ei pitäisi joutua selittelemään (esim. "olen Nora yhdellä o:lla") - ei saisi muuttua liikaa taivutusmuodoissa - nimi ei saisi muodostaa sukunimen kanssa käänneltynä mitään epämiellyttäviä merkityksiä (tyyliin Pentti Hirvonen) - ei mielellään sellaista nimeä, josta helposti väännetään lempinimiä - ei yhdistelmänimeä - ei liian erikoista tai merkitykseltään sellaista, josta saatettaisiin keksiä pilanimiä koulussa - ei mielellään tämän hetken muotinimiä, mutta ei haittaa, jos on esim. 50 suosituimman listalla

Anton on mun mielestä hyvä ja komea nimi. Ainoa ongelma on se, että kirjoitusasua voi joutua selittelemään. En osaa sanoa, olisivatko Antton tai Anttoni yhtään sen parempia muotoja, aina olisi sama ongelma. Pidän kuitenkin nimestä todella paljon, joten annan 9. Vivi? (lausuttuna siis juuri noin kuin kirjoitetaan)

Mä en osaa tarkalleen sanoa, minä päivänä mun keskenmeno (rv7-8) tapahtui, mutta yhteensä menkkamaista vuotoa tuli 9 päivää, joista 5 keskimmäistä oli punaista ja runsaampaa vuotoa, alussa ja lopussa oli ruskeaa tuhrua. Mitään kovin erityisiä kipuja ei ollut. Justiina, alkuraskauden vuoto ei välttämättä tarkoita keskenmenoa. Ehkä kyse oli menkoista, jotka olivat alkamaisillaan, mutta loppuivat sitten heti alkuunsa, kun kroppa tajusi, että raskaana ollaan? Itsellänikin tuli tuollaista harmitonta vuotoa silloin kun menkkojen olisi pitänyt alkaa (keskenmenovuoto tuli sitten erikseen vasta myöhemmin). Jos testi näyttää edelleen vahvaa positiivista muutaman päivän kuluttua, niin todennäköisesti olet edelleen raskaana. Kuvailemasi vuoto kuulostaa todella vähäiseltä. Terveyskirjaston sivuilta ymmärsin, että lääkäriin on syytä ottaa yhteyttä vasta sitten, kun vuoto vastaa runsaudeltaan menkkoja tai siihen liittyy kovia kipuja.

Minun tarinani ei täällä yhtään lohduta, mutta kerronpa kuitenkin. Vuoto alkoi tuhruvuotona rv 6+4 ja yltyi neljän päivän kuluessa pikku hiljaa kuukautisia vastaavaksi vuodoksi. Tilanteeni otettiin onneksi neuvolassa tosissaan ja sieltä kehotettiin varaamaan aika gynelle. Tuona päivänä tuli kaksi pientä kudospalasta ulos, mutta muuten vuoto vastasi runsaudeltaan ja koostumukseltaan kuukautisia. Kivut olivat normaaleja menkkatuntemuksia, paitsi yhden kerran kouristi pahemmin. Kuudentena päivänä vuodon alkamisesta kohtu todettiin ultrassa lähes tyhjentyneeksi.

Aapo on hauska ja helppo, mutta ehkä vähän pikkupojan nimi. Annan 8. Aaria?

Hmm, itse en ole uskonnollinen, vaan tällainen ihan tosisaan uskova! Uskaltaudun siis avaamaan ajatuksiani, vaikka se ei ole yleensä kovin viisasta täällä nettimaailmassa... Pohdiskelin tässä pitkään, että voisinko ryhtyä kastamattoman lapsen kummiksi. Aluksi tuntui siltä, että en kyllä ryhtyisi, koska nimiäisiinkin osallistuminen tuntuisi vaikealta, koska olisin varmaan surullinen lapsen puolesta, kun hän ei saa kastetta. Mutta sitten tulin siihen tulokseen, että eihän se lapsen vika ole ja mikä etten voisi olla kummina myös kastamattomalle lapselle. Tekisin vanhemmille kuitenkin ensin selväksi, että mitä kummius minulle merkitsee ja miten tulen sitä toteuttamaan. Mielestäni kummin tehtävänä on tukea lapsen kristillistä kasvua, toimia aikuisen esimerkkinä ja rukoilla hänen puolestaan. Jos vanhemmille on ok, että teen näin ja otan kummilapsen esim. kirkkoon mukaan silloin kun hän on meillä kylässä, niin voisin ryhtyä kummiksi. Samat asiat tekisin selväksi myös siinä tapauksessa, jos minua pyydettäisiin kastettavan lapsen kummiksi. Tällaisia ajatuksia siis minulla, toivottavasti nämä antoivat marsa jonkinlaisen näkökulman asiaan!

Ilona on positiivinen nimi, jota ei tarvitse tavata ihmisille, koska sen kuulee heti kerralla oikein (minusta on tärkeää, että nimen kirjoitusasua ei tarvitse selitellä). Annan sille kympin. Lilja?

Nella on ollut omalla nimilistallani ja pidän siitä paljon. Arvosanaksi 9,5. Se vaan tuntuu olevan muotinimi nykyään ja yhden tutun lapsi sen nimen saikin jo. Näistä syistä en antaisi omalle lapselleni. Timo?

Susanna on kaunis nimi, eikä siitä tule mitään negatiivisia mielleyhtymiä. Arvosanaksi 9. Daalia?

Inna on ihan ok nimi, mutta ei oikein herätä mitään tunteita. Annan 7. Kauko?

Heh, en niin ajatellut, että se Siira tarkoittaisi mitään, tuli vaan mieleen, kun esim. Kira lausutaan kuitenkin Kiira, niin varmaan Sirastakin tulee oikeasti Siira. Valentinista tulee mieleen Kononen ja ystävänpäivä. Ei hassumpi, paitsi ehkä hieman kankea taivuttaa, kun aina tulee se ylimääräinen ii loppuun. Mutta sopii sekä ärrä- että ässävikaiselle. Annan arvosanaksi 8. Saanko kysyä samaan aikaan kahta? Miltä kuulostaisivat Manuel tai Manuela?

Mulle tuli Sirasta heti mieleen Sirakin kirja (Vanhan testamentin apokryfikirja, heh, ei ehkä tule kyllä kauheen monelle muulle mieleen...) Ei tuo Sira ihan mahdotonkaan ole, mutta annan sille 6, koska ei se oikein kuulosta nimeltä. Sen sijaan Siira kuulostaisi kauniimmalta. Mutta siitä saattaa tulla siirappi mieleen... Mitäs ajatuksia herättää Mauno?

Olen samaa mieltä ja siksi olen ajatellut kertoa ainakin etunimen heti kun olemme saaneet sen päätettyä. Haluan tehdä sukulaisille selväksi, että meille kastejuhla ei ole mikään nimenantorituaali (kuten suurin osa sen taitaa Suomessa käsittää). Onneksi sitä kastekaavaa on muutettu nykyään niin, että nimen paljastaminen ja kaste eivät tapahdu samaan aikaan, vaan vanhemmat paljastavat ensin nimen ja sitten vasta kastetaan. Täällä moni on sitä mieltä, ettei halua sukulaisten sanovan mielipidettä nimivalinnasta. Minusta olisi nimenomaan kiva kuulla tulevien isovanhempien mielipide lapsen nimestä, koska jo nyt on käynyt ilmi, että moni suosikkinimeni onkin jo jollain sukulaisella (en tunne sukuani kovin hyvin, koska emme ole paljon tekemisissä). En siis haluaisi antaa suvussa olevaa nimeä tietämättä, kenellä se on alunperin ollut!

Niko on ihan hyvä, sitä ei tarvitse lapsen hävetä, mutta toisaalta se on ainakin mun ikäisissä liiankin yleinen. Annan 8. Tuo prinsessanimi Estelle on vaikea taivuttaa suomeksi ("Estellelle"), joten miten olisi Estella?

*

*

Miehen luvalla kerron äskeisen keskustelumme: Minä: Meidän vauva saa tällaisen kamalan äidin! Mies: Ei vaan tällaisen kiihottavan! Minä: No tuskin mä sen vauvan mielestä oon kiihottava. Mies: Kylläpäs! Se katsoo että oooo, isot tissit! Ja alkaa heti maiskuttaa.

*

Emme ole aikoneet kertoa yrityksestä kenellekään (tai no lääkärille tuli kerrottua, mutta se on eri asia). Olen jopa tahallani pyrkinyt antamaan ihmisille sellaista kuvaa, että ehkä sitten joskus aiomme hankkia lapsia, mutta emme todellakaan vielä. Jos plussa tulee, niin alkuperäinen suunnitelma oli pitää sekin mahdollisimman kauan salassa. Tykkään pitää salaisuuksia! Nyt olen kuitenkin alkanut tulla siihen tulokseen, että tulen tarvitsemaan alkuraskaudessa henkistä tukea ja siihen paras henkilö olisi oma äitini. Hän tulee kuitenkin joka tapauksessa huomaamaan, että pillerit ovat jääneet pois, koska akne alkaa todennäköisesti jossain vaiheessa palata! Ja jos kerron asiasta omille vanhemmilleni, täytyisi tasapuolisuuden vuoksi kertoa myös mieheni vanhemmille. Mutta muille kertoisimme vasta sitten myöhemmin.