Doremifa

Aktiivijäsen
  • Content count

    3155
  • Joined

  • Last visited

Everything posted by Doremifa

  1. Kummassakin synnytyksessä kipeät supistukset alkoivat noin vuorokausi ennen syntymää ja olivat siis heti oikeita synnytyssupistuksia. Eli ei ollut mitään ennakoivia supistuksia aiempina päivinä. Paitsi esikoisesta oli yksi kipeä supistus päivää ennen synnytyksen käynnistymistä, mutta ehkä sitä ei lasketa. Harkkasupistukset kyllä alkoivat jo ennen puoltaväliä ja niitä oli läpi raskauden aika paljonkin, mutta kipeiksi ne eivät muuttuneet ennen kuin oli tosi kyseessä.
  2. Meillä etäisyydet omiin kummilapsiin ovat 10 km, 200 km, 500 km ja 900 km... Samassa kaupungissa asuvaa nähdään vähintään kuukausittain, muita 1-2 kertaa vuodessa välimatkasta johtuen. Tuntuisi tosi vaikealta omien lasten lisäksi huomioida neljää kummilasta niin paljon kuin jotkut täällä, mutta toisaalta en kummiksi ryhtyessäni luvannutkaan olla tehtävässä mitenkään kovin hyvä... On ollut aika vaikeaa luoda suhdetta kolmeen nuorimpaan kummilapseen, kun ovat niin ujoja ja hitaasti lämpiäviä ja vielä kovin pieniä, enkä ole niin luonteva olemaan lasten kanssa muutenkaan. Jotain erityishuomiota yritän kuitenkin aina antaa, kun nähdään. Lahjat yritetään muistaa ainakin synttäreinä ja jouluna, joskus kyllä nekin unohtuu. Yhden kummilapsen kanssa yritettiin tehdä retki, mutta hän ei halunnut lähteä. Toisen olisin ottanut perhekerhoon mukaan meidän kanssa, mutta äitinsä oli sitä mieltä, että ei varmaan uskalla vielä kun on niin pieni... Että aika vaikeaksi olen kokenut tuollaisten alle kouluikäisten kummiuden, varsinkin kun näkee harvoin välimatkan takia. Toivon että sitten isompana löytyisi niitä yhteisiä juttuja! Tärkeimpänä kummin tehtävänä näen kuitenkin lapsen puolesta rukoilemisen ja ehkä sitten vähän vanhempana voisi ottaa kummilapsia seurakunnan juttuihin mukaan, kun on kerran luvannut huolehtia siitä, että lapsi saa kristillisen kasvatuksen
  3. Haluaisin kuulla kokemuksia osittaisesta imetyksestä. Mikä siihen johti, kuinka kauan sitä kesti ja mihin se päättyi? Oliko imetyskokemus positiivinen vai pettymys?
  4. 2kk-tarkastuksessa lääkäri sanoi, että koska mitään laskeutumisen merkkejä ei vieläkään ole, niin leikkaukseen joudutaan, ellei ihmettä tapahdu... 4kk-tarkastuksessa tehdään lähete ja leikkaus on sitten noin 1-vuotiaana. Aika hurjaa, että poika joutuu jo 1-vuotiaana kokemaan sellaista mitä minä ja mies ei olla koskaan koettu. Meitä ei siis ole koskaan nukutettu tai mitään luomea kummempaa leikattu.
  5. Kuinka todennäköistä on, että vauvan laskeutumaton kives korjaantuu itsekseen? Olisi kiva kuulla kokemuksia, onko jouduttu leikkaukseen vai ei.
  6. Mikä kohta kropassasi oli kaikkein kipein päivän-pari synnytyksen jälkeen? Omalla kohdallani olen ollut tästä hiukan huvittunut, koska kummallakin kerralla kipein kohta ei ole ollut se mitä ekana olettaisi. Ekan synnytyksen jälkeen kipein kohta oli sisäreidessä, jossa oli ollut sykeanturi teipillä kiinni. Iho oli tulehtunut teipin repäisyn jäljiltä Tokassa synnytyksessä kipuilin eniten synnytyksessä jumiin mennyttä niskaa! Särkylääkkeiden avulla pystyin jotenkuten olemaan sen kanssa.
  7. Mielenkiintoisia vastauksia tullut tänne. Arvelinkin, että kokemukset ovat hyvinkin vaihtelevia. Voi olla, että itselläkin olis ekassa synnytyksessä alapää ollut kaikkein kipein, mutta kun söin täyttä annosta buranaa+panadolia kolme viikkoa, niin ei onneksi tarvinnut kokea, mitä se särky ois ollut ilman...
  8. Monet ovat sureneet foorumin hiljaiseloa ja kaivanneet menneitä hyviä aikoja. Erityisesti yleisten alueiden epäaktiivisuus karkottaa uudet foorumilaiset pois. Vaukkareissa on ihanan kannustava ja avoin ilmapiiri ja ainakin itse toivoisin sen jatkuvan! Kannetaan nyt kaikki kortemme kekoon ja käydään jokainen kirjoittamassa kymmenen viestiä yleisille alueille! Voit ilmoittautua mukaan kampanjaan tässä ketjussa.
  9. Mä oon myös niin epäsosiaalinen, että en koe halua tai tarvetta mennä kerhoissa tekemään lähempää tuttavuutta tuntemattomien kanssa... Enemmän on tullut juteltua vetäjien kuin muiden kerholaisten kanssa Esikoisen kanssa lähdin kuitenkin siinä 5 kk:n kieppeillä vauvakerhoihin, jotta sain syyn aktivoitua johonkin sieltä neljän seinän sisältä, kun alkoi masentaa. Nyt kun esikoinen on 5-vuotias ja olen uudestaan äitiyslomalla, mun motiivini kerhoiluun on yhteisen ajan viettäminen esikoisen kanssa ja vaihtelun saaminen arkeen. Esikoinen nauttii, kun keskityn hänen kanssaan perhekerhon laululeikkeihin ja askarteluihin. Ei me siellä kovin paljon kommunikoida muiden lasten tai aikuisten kanssa, tai ei se ainakaan ole meille se pointti... Mut on se silti kivaa olla enempi ihmisten ilmoilla osana porukkaa, vaikka ei niin jutteliskaan. Tämä meidän toinen lapsi oli kerhossa ensimmäistä kertaa 9 päivän ikäisenä
  10. Kauanko teillä on mennyt aikaa lapsiveden menosta vauvan syntymään? Menivätkö vedet spontaanisti vai puhkaistiinko kalvot? Itsellä toinen synnytys eteni rytinällä vesien menon jälkeen ja mietin, kuinka tavallista se on ja onko sama edessä mahdollisessa seuraavassa synnytyksessä...
  11. 1. synnytys: 2h 51min, kalvot puhkaistiin 2. synnytys: 16min, vedet menivät spontaanisti Onneksi oltiin päästy sentään synnytysvastaanottoon asti kun vedet meni
  12. @Tepsa lla onkin mennyt vedet vaihtelevalla tyylillä Ekassa synnytyksessä kalvot puhkaistiin salissa synnytyksen edistämiseksi. Tokassa vedet menivät synnytysvastaanoton tarkkailuhuoneessa, kun odottelin pedillä kipupiikin vaikutusta.
  13. Tytöllä sellainen selkeä uhma alkoi kun hän oli 1v 10kk. Sitä edelsi muutaman kuukauden helppo ja seesteinen vaihe, joten muutoksen kyllä huomasi. Auktiriteettini oli romukopassa 3,5-vuotiaaksi asti, kunnes alkoi helpottaa... Voi mä niin toivon, että tämä poika olisi yhtä rauhallinen lussukka kuin mitä on nyt ensimmäisen kuukautensa aikana ollut!
  14. Ihanaa kun näin moni on lähtenyt mukaan Nyt olen itse saanut ainakin sen kymmenen viestiä kirjoitettua, mutta tietysti keskusteluja on kiva edelleen jatkaa nyt kun ne ovat lähteneet liikkeelle!
  15. Muuton yhteydessä huomasin, että esikoisen 6 vuotta vanhat plussatestit olivat vielä säilössä. Heitin roskiin, samoin kuin toisesta lapsesta säilötyt tämänvuotiset testit. Eipä niillä ollut enää tässä vaiheessa muistoarvoa.
  16. Ekalle otin pakkauksen, kun olihan se kiva kerran elämässä kokea. Toista varten olikin sitten niin ylenmäärin kamaa tallessa, että otettiin rahana.
  17. Meidän vauva 1kk kasvaa pääasiassa korvikkeella, mutta imetän muutaman kerran päivässä. Maidoneritys oli alkuun runsasta, mutta vauva oli niin heiveröinen, ettei jaksanut imeä. Vauva joko raivosi tai nukkui tissillä. Nyt hän on alkanut olla rinnalla yhteistyöhaluisempi, mutta imemistyyli on edelleen tehoton ja maidoneritykseni on alkanut tyrehtyä. Toiveissa olisi saada imetyksen osuutta suuremmaksi, mutta todennäköisesti se ei tule onnistumaan. Olisi kiva saada näkökulmia siihen, voiko tällainen osittainen imetyskin olla lopulta onnistunut ja positiivinen kokemus. Yritän ajatella, että imetys on meille läheisyyden tankkaamista ja ruokailu on siinä toissijaista. Mutta miten kauan tätä jaksaa? Tässä on kuitenkin kaksinkertainen työ täysimetykseen ja pelkkään pulloruokintaan verrattuna. Imetyksen jälkeen joutuu aina antamaan täyden annoksen korviketta - veikkaan että vauva saa rinnasta vain jotain 5-10 ml...
  18. Ollaan annettu muutaman viikon ikäisestä asti juuri avatusta korvikepurkista huoneenlämpöisenä. Hyvin on kelvannut. Jääkaappikylmä on lämmitetty. Pikkupurkit on tosi käteviä reissueväitä, kun maito on heti käyttövalmista, eikä tarvitse etsiä mikroa tai kuljettaa termospullossa kuumaa vettä lämmitystä varten.
  19. Yritän olla kyselemättä, siinäkin tapauksessa vaikka toinen johdattelisi itse keskustelua aiheen suuntaan. Itsekin silloin tällöin heitin, että "jos joskus saadaan toinen lapsi", mutta koin silti kiusallisena, jos joku alkoi udella asiasta enemmän. Ja kun en ole sen tyylinen ihminen, että pystyisin valehtelemaan taikka suoraan sanomaan, että ei kuulu sulle, niin on tullut joskus kerrottua kiusallisten kysymysten esittäjälle enemmän kuin olisin halunnut. Joten viisaampaa on mielestäni olla kyselemättä - kyllä ihmiset kertovat ihan itse sen verran kuin haluavat aiheesta avautua.
  20. Vauvan kasvu oli hidastunut pahasti loppuraskaudessa istukan vajaatoiminnan vuoksi, mutta tämä ei näkynyt sf-mitassa mitenkään, vaikka omasta mielestäni maha ei ollut kasvanut viimeisten 2-3 kuukauden aikana yhtään. Mitta meni koko raskauden ajan tasaisesti hiukan keskikäyrän yläpuolella, eikä osattu epäillä että olisi jotain häikkää. Vauva syntyi 2,1-kiloisena.
  21. Tässä toisessa synnytyksessä supistukset alkoivat ensin puolenyön aikaan, mutta laantuivat aamulla. Sitten ne alkoivat uudestaan n. klo 13. Sairaalaan lähdettiin tälläkin kertaa yötä vasten ja poika syntyi kolmelta yöllä. Synnytyksen virallinen kesto laskettiin tuosta klo 13 alkaen eli 14h, mutta oman laskutapani mukaan hommaan meni tälläkin kertaa n. vuorokausi.
  22. Mulla kävi myös niinpäin, että kivut vähenivät! Oliskohan vuodon määräkin muuttunut maltillisemmaksi. Kierron pituuteen ei tullut muutoksia.
  23. Minulla raskausmyrkytys tuli vasta toisessa raskaudessa (yleensähän se tulee ensisynnyttäjille) ja se puhkesi vasta synnytyksen yhteydessä. Neuvolan mittauksissa ei ollut mitään mistä olisi voinut päätellä tilanteen - paitsi viimeisessä neuvolassa viikko ennen synnytystä verenpaine oli siinä rajoilla ja proteiini yhdellä plussalla. Terveydenhoitaja kuitenkin painotti, että nämä olivat vielä ihan normaaleja tuloksia. Itselleni jäi kuitenkin epäilys, jota vahvisti kolme päivää ennen synnytystä ilmaantunut näköhäiriö. Näkökentän reunoilla vilisi jonkin aikaa parikymmentä hopeista täplää. Näköhäiriö ei kuitenkaan uusiutunut, joten en ottanut mihinkään yhteyttä. Synnytysvastaanotossa ihmeteltiin korkeaa verenpainetta, ja kun kerroin epäilyksestäni, niin pyydettiin jättämään pissanäyte, joka oli kahdella plussalla. Synnytys eteni rytinällä, joten toksemia ei ehtinyt kehittyä pahemmaksi kun vauva olikin jo ulkona. En tiedä, mitä olisi tehty, jos synnytys olisi pitkittynyt. Synnytyksen jälkeen verenpaine nousi todella korkeaksi (alapaine yli 130) ja verenpainelääkitys aloitettiin jo salissa. Muita oireita ei tullut missään vaiheessa. Verenpainettani seurattiin sairaalassa viikon ajan ja olen edelleen verenpaineläkityksellä, vaikka synnytyksestä on jo yli kuukausi. Istukan toiminta oli kärsinyt toksemiasta ja vauva syntyi viikkoihin nähden pienikokoisena (2,1 kg). Vauvan pienikokoisuuskin oli jäänyt äitiysneuvolassa huomaamatta, sillä sf-mitta meni koko ajan nätisti hiukan keskikäyrän yläpuolella. Eli aikamoisena yllätyksenä tuli koko raskausmyrkytys ja vauvan tilanne. Mutta onneksi kaikki meni hyvin!
  24. Pahoittelen mainoskampanjaani, mutta ilman sitä kukaan ei huomaisi tätä ketjua En viitsinyt sentään spämmätä päiväkirjoja viesteilläni, mutta kukin voi halutessaan itse mainostaa omassa päiväkirjassaan
  25. Mulla oli tässä toisessa synnytyksessä just päinvastoin kuin @Symbioosi lla, eli takanoja helpotti supistuskipua tässä toisessa synnytyksessä. Kun olin supistuksen aikana seisten, ojensin itseni suoraksi taaksepäin ja yritin olla estelemättä supistuksen tuloa, niin se oli helpompi ottaa vastaan. Vaistomainen reaktio olisi ollut eteenpäin kyyristyminen, mutta mulla se pahensi oloa. Supistuskipu tuntui kovimpana kohdunsuun seudulla ja eteni siitä parina aaltona loppua kohden ylöspäin. Molemmissa synnytyksissä ponnistusvaiheet menivät käytännössä ilman kivunlievitystä ja sattuivat kaikkein eniten. Ponnistustuntemuksista mieleen ovat jääneet järkyttävä ummetuksen tunne, aivan kuin takapuoli olisi halkeamassa, sekä polttava tunne kuin alapäätä olisi liekitetty. Ekassa synnytyksessä en olisi selvinnyt avautumisvaiheesta ilman epiduraalia. Muistan kuinka sanoin kätilölle kauhuissani epiduraalin vaikutusta odotellessa, että en ymmärrä, miten jotkut selviää tästä ilman kivunlievitystä. Kätilö vastasi, että ei hänkään... Toisessa synnytyksessä yllätyin siitä, kuinka hyvin pystyin ottamaan supistuksia vastaan tuon taaksepäin nojaamisen ja kuuman suihkun avulla. Avautumisvaiheen supistukset eivät sitten ehtineetkään käydä sietämättömiksi ennen kuin ponnistusvaihe jo alkoi. Ponnistussupistukset olivatkin sitten aivan tappavat, mutta kivunlievitystä ei ehtinyt enää antaa.