Doremifa

Aktiivijäsen
  • Content count

    3091
  • Joined

  • Last visited

Everything posted by Doremifa

  1. Kauanko teillä on mennyt aikaa lapsiveden menosta vauvan syntymään? Menivätkö vedet spontaanisti vai puhkaistiinko kalvot? Itsellä toinen synnytys eteni rytinällä vesien menon jälkeen ja mietin, kuinka tavallista se on ja onko sama edessä mahdollisessa seuraavassa synnytyksessä...
  2. Kuinka todennäköistä on, että vauvan laskeutumaton kives korjaantuu itsekseen? Olisi kiva kuulla kokemuksia, onko jouduttu leikkaukseen vai ei.
  3. Monet ovat sureneet foorumin hiljaiseloa ja kaivanneet menneitä hyviä aikoja. Erityisesti yleisten alueiden epäaktiivisuus karkottaa uudet foorumilaiset pois. Vaukkareissa on ihanan kannustava ja avoin ilmapiiri ja ainakin itse toivoisin sen jatkuvan! Kannetaan nyt kaikki kortemme kekoon ja käydään jokainen kirjoittamassa kymmenen viestiä yleisille alueille! Voit ilmoittautua mukaan kampanjaan tässä ketjussa.
  4. 1. synnytys: 2h 51min, kalvot puhkaistiin 2. synnytys: 16min, vedet menivät spontaanisti Onneksi oltiin päästy sentään synnytysvastaanottoon asti kun vedet meni
  5. @Tepsa lla onkin mennyt vedet vaihtelevalla tyylillä Ekassa synnytyksessä kalvot puhkaistiin salissa synnytyksen edistämiseksi. Tokassa vedet menivät synnytysvastaanoton tarkkailuhuoneessa, kun odottelin pedillä kipupiikin vaikutusta.
  6. Tytöllä sellainen selkeä uhma alkoi kun hän oli 1v 10kk. Sitä edelsi muutaman kuukauden helppo ja seesteinen vaihe, joten muutoksen kyllä huomasi. Auktiriteettini oli romukopassa 3,5-vuotiaaksi asti, kunnes alkoi helpottaa... Voi mä niin toivon, että tämä poika olisi yhtä rauhallinen lussukka kuin mitä on nyt ensimmäisen kuukautensa aikana ollut!
  7. Ihanaa kun näin moni on lähtenyt mukaan Nyt olen itse saanut ainakin sen kymmenen viestiä kirjoitettua, mutta tietysti keskusteluja on kiva edelleen jatkaa nyt kun ne ovat lähteneet liikkeelle!
  8. Muuton yhteydessä huomasin, että esikoisen 6 vuotta vanhat plussatestit olivat vielä säilössä. Heitin roskiin, samoin kuin toisesta lapsesta säilötyt tämänvuotiset testit. Eipä niillä ollut enää tässä vaiheessa muistoarvoa.
  9. Ekalle otin pakkauksen, kun olihan se kiva kerran elämässä kokea. Toista varten olikin sitten niin ylenmäärin kamaa tallessa, että otettiin rahana.
  10. Meidän vauva 1kk kasvaa pääasiassa korvikkeella, mutta imetän muutaman kerran päivässä. Maidoneritys oli alkuun runsasta, mutta vauva oli niin heiveröinen, ettei jaksanut imeä. Vauva joko raivosi tai nukkui tissillä. Nyt hän on alkanut olla rinnalla yhteistyöhaluisempi, mutta imemistyyli on edelleen tehoton ja maidoneritykseni on alkanut tyrehtyä. Toiveissa olisi saada imetyksen osuutta suuremmaksi, mutta todennäköisesti se ei tule onnistumaan. Olisi kiva saada näkökulmia siihen, voiko tällainen osittainen imetyskin olla lopulta onnistunut ja positiivinen kokemus. Yritän ajatella, että imetys on meille läheisyyden tankkaamista ja ruokailu on siinä toissijaista. Mutta miten kauan tätä jaksaa? Tässä on kuitenkin kaksinkertainen työ täysimetykseen ja pelkkään pulloruokintaan verrattuna. Imetyksen jälkeen joutuu aina antamaan täyden annoksen korviketta - veikkaan että vauva saa rinnasta vain jotain 5-10 ml...
  11. Haluaisin kuulla kokemuksia osittaisesta imetyksestä. Mikä siihen johti, kuinka kauan sitä kesti ja mihin se päättyi? Oliko imetyskokemus positiivinen vai pettymys?
  12. Ollaan annettu muutaman viikon ikäisestä asti juuri avatusta korvikepurkista huoneenlämpöisenä. Hyvin on kelvannut. Jääkaappikylmä on lämmitetty. Pikkupurkit on tosi käteviä reissueväitä, kun maito on heti käyttövalmista, eikä tarvitse etsiä mikroa tai kuljettaa termospullossa kuumaa vettä lämmitystä varten.
  13. Yritän olla kyselemättä, siinäkin tapauksessa vaikka toinen johdattelisi itse keskustelua aiheen suuntaan. Itsekin silloin tällöin heitin, että "jos joskus saadaan toinen lapsi", mutta koin silti kiusallisena, jos joku alkoi udella asiasta enemmän. Ja kun en ole sen tyylinen ihminen, että pystyisin valehtelemaan taikka suoraan sanomaan, että ei kuulu sulle, niin on tullut joskus kerrottua kiusallisten kysymysten esittäjälle enemmän kuin olisin halunnut. Joten viisaampaa on mielestäni olla kyselemättä - kyllä ihmiset kertovat ihan itse sen verran kuin haluavat aiheesta avautua.
  14. Vauvan kasvu oli hidastunut pahasti loppuraskaudessa istukan vajaatoiminnan vuoksi, mutta tämä ei näkynyt sf-mitassa mitenkään, vaikka omasta mielestäni maha ei ollut kasvanut viimeisten 2-3 kuukauden aikana yhtään. Mitta meni koko raskauden ajan tasaisesti hiukan keskikäyrän yläpuolella, eikä osattu epäillä että olisi jotain häikkää. Vauva syntyi 2,1-kiloisena.
  15. Tässä toisessa synnytyksessä supistukset alkoivat ensin puolenyön aikaan, mutta laantuivat aamulla. Sitten ne alkoivat uudestaan n. klo 13. Sairaalaan lähdettiin tälläkin kertaa yötä vasten ja poika syntyi kolmelta yöllä. Synnytyksen virallinen kesto laskettiin tuosta klo 13 alkaen eli 14h, mutta oman laskutapani mukaan hommaan meni tälläkin kertaa n. vuorokausi.
  16. Mulla kävi myös niinpäin, että kivut vähenivät! Oliskohan vuodon määräkin muuttunut maltillisemmaksi. Kierron pituuteen ei tullut muutoksia.
  17. Minulla raskausmyrkytys tuli vasta toisessa raskaudessa (yleensähän se tulee ensisynnyttäjille) ja se puhkesi vasta synnytyksen yhteydessä. Neuvolan mittauksissa ei ollut mitään mistä olisi voinut päätellä tilanteen - paitsi viimeisessä neuvolassa viikko ennen synnytystä verenpaine oli siinä rajoilla ja proteiini yhdellä plussalla. Terveydenhoitaja kuitenkin painotti, että nämä olivat vielä ihan normaaleja tuloksia. Itselleni jäi kuitenkin epäilys, jota vahvisti kolme päivää ennen synnytystä ilmaantunut näköhäiriö. Näkökentän reunoilla vilisi jonkin aikaa parikymmentä hopeista täplää. Näköhäiriö ei kuitenkaan uusiutunut, joten en ottanut mihinkään yhteyttä. Synnytysvastaanotossa ihmeteltiin korkeaa verenpainetta, ja kun kerroin epäilyksestäni, niin pyydettiin jättämään pissanäyte, joka oli kahdella plussalla. Synnytys eteni rytinällä, joten toksemia ei ehtinyt kehittyä pahemmaksi kun vauva olikin jo ulkona. En tiedä, mitä olisi tehty, jos synnytys olisi pitkittynyt. Synnytyksen jälkeen verenpaine nousi todella korkeaksi (alapaine yli 130) ja verenpainelääkitys aloitettiin jo salissa. Muita oireita ei tullut missään vaiheessa. Verenpainettani seurattiin sairaalassa viikon ajan ja olen edelleen verenpaineläkityksellä, vaikka synnytyksestä on jo yli kuukausi. Istukan toiminta oli kärsinyt toksemiasta ja vauva syntyi viikkoihin nähden pienikokoisena (2,1 kg). Vauvan pienikokoisuuskin oli jäänyt äitiysneuvolassa huomaamatta, sillä sf-mitta meni koko ajan nätisti hiukan keskikäyrän yläpuolella. Eli aikamoisena yllätyksenä tuli koko raskausmyrkytys ja vauvan tilanne. Mutta onneksi kaikki meni hyvin!
  18. Pahoittelen mainoskampanjaani, mutta ilman sitä kukaan ei huomaisi tätä ketjua En viitsinyt sentään spämmätä päiväkirjoja viesteilläni, mutta kukin voi halutessaan itse mainostaa omassa päiväkirjassaan
  19. Mulla oli tässä toisessa synnytyksessä just päinvastoin kuin @Symbioosi lla, eli takanoja helpotti supistuskipua tässä toisessa synnytyksessä. Kun olin supistuksen aikana seisten, ojensin itseni suoraksi taaksepäin ja yritin olla estelemättä supistuksen tuloa, niin se oli helpompi ottaa vastaan. Vaistomainen reaktio olisi ollut eteenpäin kyyristyminen, mutta mulla se pahensi oloa. Supistuskipu tuntui kovimpana kohdunsuun seudulla ja eteni siitä parina aaltona loppua kohden ylöspäin. Molemmissa synnytyksissä ponnistusvaiheet menivät käytännössä ilman kivunlievitystä ja sattuivat kaikkein eniten. Ponnistustuntemuksista mieleen ovat jääneet järkyttävä ummetuksen tunne, aivan kuin takapuoli olisi halkeamassa, sekä polttava tunne kuin alapäätä olisi liekitetty. Ekassa synnytyksessä en olisi selvinnyt avautumisvaiheesta ilman epiduraalia. Muistan kuinka sanoin kätilölle kauhuissani epiduraalin vaikutusta odotellessa, että en ymmärrä, miten jotkut selviää tästä ilman kivunlievitystä. Kätilö vastasi, että ei hänkään... Toisessa synnytyksessä yllätyin siitä, kuinka hyvin pystyin ottamaan supistuksia vastaan tuon taaksepäin nojaamisen ja kuuman suihkun avulla. Avautumisvaiheen supistukset eivät sitten ehtineetkään käydä sietämättömiksi ennen kuin ponnistusvaihe jo alkoi. Ponnistussupistukset olivatkin sitten aivan tappavat, mutta kivunlievitystä ei ehtinyt enää antaa.
  20. Molemmissa synnytyksissä olen ollut avoin kaikille kivunlievitysmenetelmille. Avautumisvaiheessa koin kuuman suihkun erinomaisena kummassakin synnytyksessä. Synnärillä sain käyttää kuumia geelipusseja, mutta ne eivät olleet tarpeeksi kuumia mun makuun. Ammetta en ole päässyt kokeilemaan, vaikka olisin halunnut. Ensimmäisessä synnytyksessä sain epiduraalin ja pudendaalipuudutuksen. Epiduraali toimi mahtavasti, mutta pudendaalipuudutuksen laittaminen sattui eniten koko synnytyksessä. Siksi kirjasin toisella kerralla synnytystoiveisiin, että sitä ei saa laittaa. Toinen synnytys meni vahingossa luomuna. Tai no kipupiikin ehdin saamaan, mutta vauva oli pihalla jo ennen kuin se alkoi vaikuttaa... Olisin kyllä todellakin halunnut sen epiduraalin, mutta pakko oli kestää kun vaihtoehtoa ei ollut.
  21. Meillä tuli toisella lapsella ikäeroa 5,5 vuotta esikoiseen. Ainakin näin alussa hyvää on se, että esikoinen on ottanut vauvan rakkaudella vastaan ja hänestä on ihan oikeasti apua vauvan hoitamisessa. Esikoinen pystyy myös odottamaan, jos en vauvan takia pääse heti katsomaan hänen juttujaan. Esikoisen kanssa olen kokenut rankaksi sen, että hänellä ei ole ollut sisarusta leikkikaverina. Siksi olenkin pohtinut, että olisiko hyvä jos tällä toisella lapsella olisi vielä sisarus pienellä ikäerolla.
  22. Muistaakseni aamulla puoli kymmenen aikaan huomasin säännölliset supistukset, sairaalaan lähdettiin iltakymmenen aikaan ja tyttö syntyi seuraavana aamuna yhdeksän aikaan. Eli aika tarkalleen vuorokausi meni.
  23. Suositelkaa meille matkakohdetta! Me ei olla yhtään innokkaita suunnittelemaan matkoja, mutta nyt keväällä olisi kyllä oikea aika tehdä jotain sellaista, mitä ei voi tehdä enää pitkään aikaan sitten kun vauva syntyy. Meillä on 5-vuotias esikoinen, joka pärjäisi jo vähän hankalammassakin maastossa ja jaksaisi kävellä hiukan pidempiäkin matkoja. Kaupunkilomalle pystyy lähtemään vauvan ja rattaiden kanssa, mutta luontonähtävyyksiin tai johonkin vanhoihin linnoihin ei niin helposti vauvan kanssa pääse. Keksikää missä meidän kannattaisi käydä nyt kun vielä voi! Mieluiten paikka joka on lapsen ja raskauden kannalta turvallinen ja jossa ei ole inhottavia elukoita eikä erikoisia tauteja. Madeiraa ja Azoreita olen miettinyt, Islantikin on joskus ollut haaveena.
  24. En löytänyt tällaista keskustelua, joten perustin uuden. Tänne saa suositella tai pyytää suosituksia sopivista matkakohteista. Erityisesti lasten kanssa tai raskaana matkustamista ajatellen.
  25. Toivottavasti kukaan ei ottanut mun kommenttia niin, että ajattelisin tämän aiheen olevan sellainen mitä pitäisi hävetä ja vaieta En todellakaan tarkoittanut sitä niin. Hienoa että puhutaan avoimesti ja jaetaan vertaistukea! Ihan vaan ajattelin ystävällisesti tiedottaa, jotta kukaan ei tietämättään kirjoittaisi julkisesti sellaista, mitä ei ollutkaan tarkoittanut julkiseksi (terveys- yms. asiat kun ovat yleisesti ottaen monelle sellaisia). Kun kirjautuneena foorumilla ei näe, mitkä osastot ovat pelkästään foorumin jäsenten luettavissa ja mitkä kaikkien.