Kippis

Aktiivijäsen
  • Content count

    718
  • Joined

  • Last visited

About Kippis

  • Rank
    Aktiivi

Contact Methods

  • ICQ
    0
  1. Jatkanpas omaa tarinaani 6 iltaa siihen meni, että meidän poika alkoi nukkumaan itse. Kuudentena iltana tuli pari kertaa pois huoneestaan, ei itkenyt, ei raivonnut. Nostin heti takaisin sänkyyn (olin päättänyt, että nostan vaikka tsiljoona kertaa HETI takaisin, jos sen vaatii) ja sinne jäi! Menin puolen tunnin päästä katsomaan ja siellä pois nukkui pää jalkopäässä 7. ilta meni ilman takaisin nostoja ja sitä rataa on jatkunut Otti se koville, melkein jo luovutin, mutta nyt on voittajafiilis
  2. Tulin täältä ettimään kohtalotovereita ja vinkkejä... Meillä on tää sama tuttu tarina, et pinniksessä nukkuessaan poika nukahti suht nätisti itsekseen. Välillä saatoi hiukan itksekellä, muttei mitään raivo/hätäitkua ja rauhoittui itsekseen. Kun siirrettiin poika taaperosänkyyn, niin nukkumishulina alkoi - ja me alettiin nukuttaa poikaa (hitsi jos ois tiennyt mihin se johtaa, niin olisin käynyt tämän taiston jo silloin ). Nyt nukuttaminen kestää ja kestää ja kestää ja jos mä oon kotona, niin kukaan ei kelpaa nukuttajaksi kuin mä. Istun siis pojan sängyn vierellä silittäen häntä tunnista puoleentoista joka ilta. Viime viikonloppuna sain jostain tarmoa ja päätin, et nyt alkaa unikoulu ja poika voisi opetella nukahtamaan itsekseen. Ekana iltana poika huusi kiukkuitkua 1,5 tuntia ja pysyi suurimmaksi osaksi sängyssään. Toisen kerran kun nousi sieltä pois, lähti juoksemaan mua karkuun, kaatui ja löi päänsä seinään. Enhän mä siinä vaiheessa voinut kuin ottaa hänet syliin ja jäppinen nukahti siihen melkein saman tien! Toisena iltana: Poika alkoi nousta sängystään pois. Nostin hänet takaisin joka kerta ja se siis tapahtui USEIN. Itkuakin oli. Tämä rumba jatkui 1h 10min. Kolmas ilta meni meni samoissa merkeissä, kuin toinen. Rumbaa jatkui 1h 40min. Eilisilta, eli neljäs: Poika ei pysynyt sängyssään millään, vaan tuli oman huoneensa oven suuhun seisomaan. Ekan tunnin aikana ei itkenyt, vaan seisoi ovella hiljaa pyöritti sormea oven kuvioissa. Vein hänet noin vartin välein sänkyyn, josta nousi heti pois. Itkukin siinä alkoi, välillä raivosi, johon en reagoinut. Välillä taas itki lievää hätäitkua, jolloin otin syliin ja vein sänkyyn. Tätä menoa jatkui 2h, eli eilen nukuttamiseen meni yhteensä 3 tuntia... Eikös sen kolmannen illan pitänyt olla vaikein?!?! Nyt tässä mietin, et pitäiskö ottaa lahjonta kehiin ja vaikka piirtää paperille 5 laatikkoa ja kun niissä kaikissa on rasti (rastin saisi, jos nukahtaisi nätisti), niin saisi vaikka pienen leluauton tms... Vai mitä mä teen?!?
  3. Mä tuon tänne hieman toisenlaisen tarinan rohkaisemaan niitä, jotka suunnittelevat tutin poisjättöä lapseltaan Käytiin heinäkuussa Muumimaailmassa, poika oli tuolloin pikkasen päälle 2v. Siellä on Muumimamman tuttikattila, jossa on pieni reikä, josta saa pudottaa tutin/tutit Tuttikeittoon. Aloin pari päivää aiemmin puhella pojalle reissusta ja miten siellä Muumimamma keittää Hattivateille Tuttikeittoa ja että keittoon tarvitaan aina lisää aineksia. Kun päästiin kattilan luo, kerroin tarinan vielä, poika nappasi tutin suustaan ja pudotti sen kattilaan! Kaivoin vielä kassista toisen tutin, jonka poika myös pudotti kattilaan. loppupäivän aikana ei tuttia kaivattu. Illalla kotona kysyi tuttia, mutta kun muistutin poikaa siitä, että tutit ovat nyt Muumimammamn tuttikeitossa, niin nukahti kiltisi Olin ihan varma, että se oli vain alkuhuumaa, mutta ei, kertaakaan ei poika ole tutin takia itkenyt. Kysyy kyllä vieläkin ilataisin missä tutti on, mutta tarina kelpaa Kun tutti oli käytössä, niin poika nukahti aina melko nopeasti ja rauhoittui sänkyynsä saatuaan tutin. Nyt kähjää ja pyörii ja puree tyynyä ja etsii hyvää asentoa ja selkeesti jotain suuhunsa jonkin aikaa, sitten nukahtaa - ilman huutoa. Ekan viikon jälkeen meinas sormet alkaa mennä suuhun, mutta riitti, että siirrettiin sormet hellästi pois muutaman kerran ja se meni ohi. Näin meillä Ja voin vakuuttaa, että tutti on ollut meillä kaikki kaikessa. Poika on syönyt sitä syntymästään asti ja loppuaikoina se roikkui suussa miten sattui..mutta suussa se piti olla, tai sitten oli kitinää ja kiukkua eikä mikään ollut hyvin. Tsemppiä!
  4. Tää on kuin mun kirjoittama! Tiedän, että vanhemmat rakastavat yhtä paljon kaikkia lapsiaan ja niin rakastaisin minäkin/mekin, mutta silti mietityttää... Mun mietteisiin löytyy ehkä syy siitä, että olen itse ainut lapsi. En ole siis koskaan "jakanut" vanhempien rakkautta, vaikken muuten koekkaan olevani mikään hemmoteltu ainokainen
  5. Meidän pojan yksi hauskimmista on hambastaistia = hammastahna Eikö oikeaa sanaa olis käyttää..
  6. Pakko mennä kattoo, kunhan tulee Suomeen! Hiukanko rupes heti alussa naurattaa, kun kaksi tummaihoista lasta leikkii, suuttuvat toisilleen, toinen puree ja toinen lyö. Niin meidänkin poika regois!
  7. Tällä tulee hyvää (ja kovin makeaa): Jääsuklaa
  8. Pilttipurkkiin voi tehdä vaikka jääsuklaata Pieniin tryffelivuokiin oikein makeaa suklaata ja OltsunÄipän tyylisesti "kansi" kankaasta. Annetaa niille, joita halutaa jotenkin pienellä eleellä muistaa, enemmän kuin kortilla, muttei kuitenkaan lahjalla.
  9. Mä taidan napata Strutsin joulukortti-idean tänä vuonna
  10. Meidän poika on liikkumisjutuissa ehkä maailman hitain... Kuntsi kääntyili virallisesti vatsalleen vasta 6,5 kk iässä. Oppi istumaan ilman tukea jo ennen sitä, siinä 5,5kk:den ikäisenä Siinä sitten istuskeltiin aina 9kk ikään asti, kun poika tajus ryömimisen taidon 10kk neuvolassa täti laittoi meille lähetteen fyssarille. Ekan käynnin jälkeen meni viikko ja poika oppi nousee istumaan (ikää 11kk), mut konttaaminen ei vaan onnistunu. Kunnes viikkoa ennen 1-v päivää jokin sanoi Kuntsin aivoissa "klik" ja konttaus alko Siitä meni pari päivää, ni poika nousi tukea vasten seisomaan ja syntymäpäivän kunniaksi lähti kävelee tukien! Otti kerralla ikätoverinsa kiinni karkeassa motoriikassa Nyt kun vielä oppis istuutumaan seisoma-asennosta Mähän jo ehdin omassa pienessä mielessä kuvittelee ihan kaikkea, mutta jokainen kehittyy omassa tahdissaan - näköjään
  11. Meillä juhlittiin pojan 1-vee synttäreitä lauantaina. Juhlat oli näin etukäteen, koska ens viikonloppuna on Juhannus ja sitten iskä onkin taas töissä (=merimies, poissa aina 4 vkoa kerralla). Kutsuttuina olivat isovanhemmat, isoisovanhemmat, kummit ja muutama kaveripariskunta. Pojan omat kaverit kestitään myöhemmin Kutsut tein ExtraFilmin sivuilla. Etusivuun tuli kuva pojasta sairaalassa 1 vrk:n ikäisenä, sisäsivuille pojasta juuri otettu kuva, "Mistä on pienet pojat tehty" -runo ja tietysti juhlien paikka ja aika. Juhlat oli ihan kotona. Onneks sadepilvistä huolimatta ei satanut, joten osa vieraista viihtyi ulkona, eikä tullut ahdasta. Tarjolla oli: - Katkarapupiirakka - Kana-aurajuustopiirakka - Jauhelihapastejoita - Sitruunatuorejuustokakku - Sulkaaneliöitä - Banaanikakkua - 2 erilaisia kaupan pipareita - 1-pipareita (S-pipareista editoitu versio ) - Avec -karkkeja Mä en suinkaan leiponut kaikkea, vaan nakitin molemmat mummut tekemään jotain Tässä vielä muutama kuva: Kahvipöytä Kupit oli toisella pöydällä Kahvipöydän kukkakimppu hiukan lähempää Kakku. Noi koristeet on tehty pojan lempilelujen, kylpyankan ja pallon, perusteella. Ja vielä kuva sankarista, joka on juuri saanut maistaa elämänsä ekan kerran kakkua
  12. Mun äidillä ei ollut ponnistamisen tarvetta, eikä mullakaan. Siinä sitten on molemmat yritetty ponnistaa oman jaksamisen mukaan, kunnes on tarvittu imukuppia (= mä oon syntyny imulla ja niin syntyi poikakin). Kuntsi oli kyllä kasvotarjonnassa ja mulla napanuora kaulan ympäri.. Pojan syntyminen kesti 8 h, mun kuulemma 10h.
  13. Poju on oppinut muutaman päivän sisällä sekä vilkuttamaan että taputtamaan ja musta eilen sanoi tarkoituksellisesti äi-äi-ti
  14. Edellisellä sivulla, Nessan kuvissa, on vaahtokarkkien päissä strösseliä. Mien ne saa pysymään kiinni? Johonkin ne vissiin pitää kastaa, mutta mihin..?