Roosi

^En kai mä sanonutkaan että on sama asia (kommentin pointti oli, että ymmärrän kyllä miksi joku ei halua lapsia, koska olen itsekin aikoinaan niin ajatellut). Silti, nykyään opiskellaan pitkään, hankitaan vakityöt, matkustellaan ja vietetään sinkkuelämää ennen paikoilleen asettumista, joten monille lapsia haluavallekin perheen perustaminen tulee ajankohtaiseksi vasta kolmekymppisenä. Sen kertoo jo tilastot ensisynnyttäjien iästäkin. Mua ei kiinnosta toisten lapsettomuusratkaisut, ja jos ei niitä itse ala julistaa, en niistä ala kysellä. Ei tulisi mieleenkään tänä ei-vapaaehtoisen lapsettomuuden aikakautena. Lapsia tulee jos tulee, ei ole minun asiani. Samoin minun lisääntymiseni ei pitäisi olla kenenkään muun asia, varsinkaan lapsettomien joilla ei lapsiarjesta ole edes kokemusta. Tuskin olen ainoa lapsellinen, jolta on tivattu syytä lasten haluamiseen. Valitettavasti molemmissa "porukoissa" on ihmisiä, jotka osaavat tuputtamisen jalon taidon. Mikään pakko ei ole julistaa ja tuputtaa omaa ratkaisuaan suuntaan eikä toiseen, vaan tässäkin asiassa langat on jokaisella itsellään.

Luulin minäkin vajaa parikymppisenä etten koskaan halua lapsia. Nyt olen 24-vuotias ja odotan kolmattamme Enää en kuitenkaan ota tosissani pari-kolmekymppisten julistuksia siitä miten ei halua lapsia. Tai ei voi sanoa että tosissani, vaan annan mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos, koska mieli voi hyvinkin muuttua. Biologinen kello kun alkaa tikittää ja sopiva isäehdokas löytyy, alkaa ne lapset monelle tuntua sittenkin hyvältä ajatukselta Kukin tavallaan, ei mua kiinnosta miksi joku ei halua lapsia, mutta en myöskään halua että minua kohtaan hyökätään ja joutuisin itse puolustelemaan valintaani. Elä ja anna elää.

Mun vauvakuume saa ihan fyysisiäkin piirteitä. Meillähän kaksi lasta jo on, mutta silti tämä nyt iskenyt vauvakuume tuntuu oikeasti ihan vatsassa asti. Melkein sattuu, kun haluaa niin kovasti raskautua. Ja mulle se vauvakuume lievittyy raskauden aikana -ehkä siksi, että silloinhan mulla jo periaatteessa on se vauva, se vaan vielä kehittyy. Toki välillä tuntuu siltä, että voi kun saisi jo lapsen syliin jne, mutta se on taas ihan erilainen fiilis. Vaikea selittää. Raskaana olo ehdottomasti sopii mulle, niin henkisesti kuin fyysisesti. Tuntuu että päässä ei nykyään muuta pyörikään kuin vauva vauva vauva. Suunnittelen hankintoja, mietin miten pärjätään kolmelapsisena missäkin tilanteessa. Haaveilen niistä ensi hetkistä, ja muistelen miltä se pieni oma pötkylä on tuntunut. Puhumattakaan nimien miettimisestä. Kuumeilupuolella en ole plussan jälkeen pyörinyt, koska sitten mennään odotuspuolelle ja siellä saa höpötellä ihan tarpeeksi.

^Joo, saattaahan siinä noinkin käydä Ite oon kyllä monesti valmis ottamaan riskin -oispa hyvä tekosyy shoppailla vaatetta Kukin tavallaan, mun pinnaa ei tuollaset jutut kun kiristä yhtään! Yksi lisäys vielä: Seksi. Oi kun olisi ihanaa harrastaa sitä vaikka omassa sängyssään (nyt ei voi kun kuopus nukkuu siellä), ja muulloin kuin iltamyöhään tai päikkäriaikaan -jos molemmat sattuvat edes nukahtamaan. Ja ilman keskeytyksiä peläten.

Tämä on kyllä mulla ollut mahdollista pientenkin vauvojen kanssa. tissit kun on mukana niin on ollut hyvä En mäkään tykkää raahata, joten yleensä en raahaa.

Samaa mieltä sessin kanssa. Meillä tjottaillaan, koska ei olla edes tehty päätöstä kolmannesta. Tehtiin vain päätös jättää ehkäisy pois. Jos olisin hc-uskovainen, sanoisin varmaan että "jätettiin asia herran haltuun" Mutta en ole, joten sanon että tulee jos on tullakseen. Meillä voi seksissä olla pitkiäkin taukoja, mutta niitä ei varmasti olisi jos yritettäisiin.

Mä kyllä ohjeistan muitakin. Vaikkapa vanhempansakin olisivat paikalla. Ja esim. päiväkodista omiani hakiessa ojennan kyllä muitakin jos tulevat vaikka ottamaan omalta lelun kädestä. Eipä ole ikinä pahaa palautetta tullut. Avain taitaakin olla siinä miten asian sanoo

Samaa mitä monet muutkin. Yöunia, huoletonta eloa, menemistä ja tulemista miten huvittaa, sitä ettei tarvitsisi koko ajan kasvattaa ja olla erotuomarina ja puhaltaa pipiä ja pestä käsiä ja käskeä potalle ja pukea ja ja ja... Toki moni näistä asioista helpottaa ihan sillä että lapset kasvaa. Ehkä kymmenen vuoden päästä saadaan jo nukkua ja lapset osaavat itse käydä vessassa ja pesta kätensä.

Meillä on kahdelta ekalta tallessa pinnis, on parit erilaiset rattaat, kaukalo, imetystyyny, leluja.. Vaatteet olen myynyt pois, haluan ostaa uutta eikä ole tilaa jemmailla. Olen päättänyt, että uusia saan ostaa vasta rakenneultran jälkeen, jospa sukupuoli sitten paljastuisi. Ainoa minkä myynti kaduttaa on kantoliinat ja leikkimatto, mutta ei niitä myydessä ollut vielä haaveita kolmannesta.

Samaa mieltä. Lisäksi uskon, että tarvitaan keppiä että miehetkin saadaan jäämään kotiin, ja näinollen naisille tasarvoisempi asema työmarkkinoilla.

Mä uskon, että mikäli yksipätkä olisi korvamerkitty isälle, kummasti alkaisi asia onnistua niiltäkin kenelle isän kotonaolo nyt on mahdottomuus Muutosvastarintaa varmasti tulisi, mutta uskon että pikkuhiljaa asiaan totuttaisiin ja isien hoitovapaa pätkä tulisi normaaliksi käytännöksi. muoks. ja ne jotka eivät sitä mahdollisuutta halua tai "voi" käyttää, toki voisivat jättää käyttämättä tai rahoittaa isän sijaan kotona olevan äidin kotonaolon jotenkin muuten.

lobiti, esim. 6+6+6 malli on yksi mitä on esitetty. Yksi pätkä korvamerkitty äidille, yksi pätkä korvamerkitty isälle, ja yksi jaettavaksi kummalle tahansa. Onhan noita keinoja

Ei lapsi ole mikään perheestään irrallinen tekijä. Perheen etu on lapsen etu. Heh, ja voisinpa itsekin kotihoidontuen riittävyyteen. Hyvin riittää, koska kotihoidontuella jaa muutaman satasen plussalle normaalitilaan (=opintotukeen) verrattuna Onneksi on tullut lapset hankittua opiskeluaikana, eipä tarvitse valittaa kht:n pienuutta. Ja silti lapset saavat kulkea PoPin ja Molon ym. puvuissa. Eikä ole edes rikasta miestä. Ja tämä ihan tosissaan sanottuna, voisi olla karu tiputus kht:lle vaikka 4000 e tuloista. Kaikki on suhteellista.

Hibin teksti lähinnä hymyilytti. Jos asia on sulle tärkeä niin toki saat lapsesi hoitaa kotona vaikka siihen asti että muuttavat omilleen. Jokainen tavallaan. Yhteiskunnan ei kuitenkaan tule rahoittaa tällaista yksilön valintaa montaa vuotta. Lapsistaan tykkäämisen vetäminen keskusteluun taas on ala-arvoista. Elämä on valintoja, ja jos jonkin kokee itselleen todella tärkeäksi niin järjestää elämänsä niin että ne tärkeät asiat toteutuvat. Minä en saa kiinni tästä kotihoito vs. päiväkoti -keskustelusta. Lapsi käy päiväkodissa, koska tarvitsee (päivä)hoitoa. Yksinkertaista. Peräänkuuluttaisin mieluummin keskustelua päiväkotihoidon laadun parantamista, sekä lasten ja työnteon yhdistämisen joustavuutta tukevien ratkaisujen tekemistä. Fakta on, että yhteiskunta ei pyöri sillä että äidit jäävät vuosikausiksi kotiin rakastamaan lapsiaan.

^Lasten kotihoito on oma valinta, työttömyys (yleensä) ei. Siinä on iso ero, ja siksi ne eivät ole samalla tasolla, eikä niiden kuulukaan olla. muoks. tämä siis vieraalle.