Blanka

Hauskoja juttuja. Omaa kokemusta ei synnytyksestä vielä ole, lupaan tulla kertomaan, jos jotain hauskaa tapahtuu. Oma ystäväni on kertonut omasta syntymästään. Synnytyksessä oli ollut menossa pieni suvantovaihe, ja kätilö oli sanonut isälle, että nyt olisi hyvä hetki käydä esim. syömässä jos on nälkä. Mies oli lähtenyt, ja oli ollut jo todella kauan poissa. Synnyttävä äiti ja kätilö olivat ihmetelleet, kuinka kauan voi mennä, että hakee jonkun sämpylän sairaalan kanttiinista. Synnytys eteni etenemistään, ja lopulta äidillä oli mennyt hermot odotteluun ja soitti miehelleen. Mies oli ajellut kotiin keittämään perunoita..

TJOT. Ehkäisy jätetty pois. Kiertoa seurannut siksi, että kuukautiset ovat tulleet epäsäännöllisesti, jolloin ovisoireista olen osannut päätellä suurinpiirtein menkkojen alkamisajankohdan. Ja näin siinä pääsi käymään, että munasolu sai kaapattua poloisen uhrin ja plussatestin tein vajaa viikko sitten. Nyt vaan toivotaan, että siellä tosiaan on joku, ja että se joku pysyy kyydissä.

Kärsitkö raskauspahoinvoinnista? Millä viikolla se on alkanut? Mihin saakka kestänyt? Helpottavia tekijöitä?

Pitäisi varmaan aloittaa syömään jotain. Ihanteellistahan olisi, jos kaikki tarvittavat vitamiinit saisi ruoasta, mutta D-vitamiini taitaa olla aika haastava. Syötkö/söitkö raskausaikana majafi itse D-vitamiinilisää? Jos, niin kuinka paljon?

Mä en ole vielä päättänyt. Toistaiseksi olen vetänyt nollalinjalla, mutta en jaksa uskoa, että pienestä viinilasillisesta silloin tällöin ruoan kanssa nautittuna olisi minkäänlaista vaaraa. Uskoisin ohjeistuksen perustuvan siihen, että se on noin yksinkertaisinta. Tilkka toiselle voi olla kännit toiselle. 70-luvun alussa äidilläni todettiin siskoani odottaessa keskenmenoriski, ja sen ajan hoito-ohje oli tilkka konjakkia joka ilta. Vähän ovat ajat muuttuneet niistä päivistä. Niin ja siskosta tuli ihan normaali tyyppi, mitä nyt vähän tuittu.

Tulipa näköjään otettua.. uutena vuotena vähän enemmänkin. Pari viinilasillista tuli otettua vielä 3 päivää ennen raskaustestin tekoa, joka osoittautuikin yllättäen positiiviseksi. En jaksa tästä stressata, en usko, että noin alkuvaiheessa asialla on ollut mitään merkitystä.

Hmmm... tässä aihe, joka saattaa pian tulla itselleni ajankohtaiseksi. Kolmekymppinen ystäväporukkani on kokonaan lapseton ja elää elämää sen mukaan, kuten tein itsekin aina vajaa viikko sitten tehtyyn positiiviseen raskaustestiin saakka. Minulla on yksi lapsen saanut ystävä, ja vaikka alkuaikoina olikin vähän hakemista elämäntilanteiden erilaisuuden vuoksi, ei lapsentulo vaikuttanut ystävyyteemme, onneksi. Nyt lapsi on iso poika jo, ja pelkään, että jään vaille vauva-ajan vertaistukea. Ystävälläni oli siinä mielessä parempi tilanne, että hänen ystäväpiirissään oli paljon samassa tilanteessa olevia, joka oli tosi hyvä juttu. Nyt pitäisi keksiä itselle jostain vauvakavereita.

Jaahas, olisiko tässä hyvä paikka laittaa vaukkareiden eka viesti. Viime keskiviikkona päätin testailla, kun ei kuukautisia kuulunut, ja tikkuun mätkähti melkein heti 2 viivaa. Päälimmäiset fiilikset olivat epäusko ja jännitys. Olin aavistanut, mutta en kuitenkaan. Tulin tikku kädessä olohuoneeseen ja toivottelin miehelle hyvää isänpäivää. Halattiin ja siinä vaiheessa tuli ensimmäinen hymykin, mies oli alusta saakka pelkkää naantalinaurinkoa. Ilta meni ihmettelyssä ja googlailussa. Seuraavana päivänä kävin flunssan vuoksi lääkärissä, ja sain samalla varmistuksen raskaudesta verikokeella. En silti vieläkään meinaa uskoa, ehkä sitten, kun näen. Heti perjantaina jouduin jo tulikokeeseen, kun jouduin selittämään omaa juomattomuuttaani. Ainoa, joka tietää asiasta minun ja mieheni lisäksi on pomoni, jolle oli pakko kertoa työpaikan sisäilmaongelmien vuoksi. Nyt saan istua raikkaassa ilmassa, eikä tarvitse pohtia sitä asiaa. Miehen duunikaverit olivat ihmetelleet, miksi mies hymyilee jatkuvasti, ihana. Tänään varasin neuvola-ajan, ja nyt sitten vaan toivotaan, että tyyppi pysyy matkassa! Iiks. Kyseessä siis ensimmäinen raskaus meille molemmille, pillerit jätin häiden jälkeen viime huhtikuussa, ja aluksi mentiin varmoilla päivillä, ja jossain vaiheessa päätettiin että tulee jos on tullakseen.