alynna

Itseä helpottaa jotenkin, kun lukee täältä, että muillakin on samanlaisia ongelmia. Meillä on alle vuoden ikäinen poika, joka sinänsä oli toivottu lapsi ja on ollut loppupeleissä kovin helppohoitoinen. On ollut terveenä ja on aina nukkunut melko hyvin. Toki yöheräämisiä on edelleen ja mun unet jäävät siksi tarvittavasta määrästä vajaiksi. Pojan elämän aikana mies on osallistunut hoitoon hyvin vähän. Jotenkin on kovin arka ottamaan lapsesta vastuuta ja pelkää ihan kaikkea. Käytännössä tähän asti olen hoitanut kaikki lapseen liittyvät asiat ja ollut yksin vastuussa lapsesta 24/7. Ihan muutaman kerran mies on hoitanut lasta max 2 h kerrallaan, jotta oon päässyt harrastamaan. Näistäkin muutamasta kerrasta ainakin kolme kertaa mies on soittanut mut kesken harrastuksen pois, kun ei pärjää lapsen kanssa. Itse koen, että mies elää elämäänsä kuten ennen lasta ja mä olen täysin jumissa lapsen kanssa kotona. Viina menee monesti perheen edelle (siis ei ole ongelma, lähinnä näkyy vkl valinnoissa jne) eikä oikein muutenkaan ole halua miehen puolesta tehdä perheenä yhtään mitään. Mies on se, jolla on oikeus nukkua pitkään, mä itsestäänselvyytenä hoidan lapsen heräämällä aikaisin joka ikinen aamu. Mun väsymys sivuutetaan täysin. Mies käy töissä, normi päivätyörytmin mukaan. Töissä on vähän stressaava tilanne ja mies on miettinyt sen takia työpaikan vaihtoa jo pidempään. Kotiin tultuaan mies vaan makaa sohvalla osallistumatta mihinkään ja tekemättä mitään. Ihan kaikki kotityöt jää mulle. Hyvin harvoin mies tekee jonkin pienen jutun eikä oikeastaan koskaan oma-aloitteisesti mitään. Rahallisesti ollaan toistaiseksi vielä pärjätty, tosin kohta jään pelkän vanhempainrahan varaan eli tilanne pakostakin kiristyy. Mä maksan ihan kaiken lapseen liittyvän, käyn kaupassa ja olen ostamatta itelleni mitään. Mies ostaa ja panostaa kalliiseen harrastukseen määrättömästi. Pahimmaksi asiaksi koen kuitenkin sen, että mies on kovin kärkäs arvostelemaan. Puheiden perusteella hän osaa hoitaa lasta parhaiten vaikka ei siis ole tätä koskaan oikeastaan hoitanut muuten kuin tosi ohjatusti ja tällöinkin soittanut mua takaisin kotiin. Mutta siis miehen tyyli on syyttää mua siitä, miten väärin asiat teen ja suoraan sanoen tämä ilmaistaan haukkumalla mua tosi törkeästi. Mies olettaa yleensä, että muutama päivän päästä asiat on ns. kunnossa, kun taas mun on tosi vaikea unohtaa näitä loukkauksia. Mies ei ole valmis keskustelemaan mistään. Jos jonkin asian otan puheeksi, kerron omista tuntemuksista, niin tällöin hän vetää ero-kortin esiin ja haukkuu päälle. Mitään läheisyyttä ei ole, seksiä ei ole harrastettu kuukausiin. Etäännytään toisistamme kovaa vauhtia koko ajan. Ite oon ihan romahtamispisteessä, vaan itketyttää enkä oikein enää tiedä mitä tässä pitäisi tehdä.

Kai mekin jonkinlainen uusperhe ollaan. Yhteinen lapsi tulossa marraskuussa, miehellä entuudestaan 10 v. poika. Mulla ei ole mitenkään läheiset välit tuohon poikaan, hyvin satunnaisesti meidän kanssa liikkuu. Mies käy tapaamassa lastaan noin joka toinen viikko tämän isovanhemmilla. Siinä on myös syy, miksi en ole mukana. Siellä urkitaan vaan tietoja miestä vastaan, oikeuteenkin asti kerran on jo menty. Omista asioistani en katso olevani tilivelvollinen ventovieraille ihmisille. Toisin sanoen siis kaikki menee miehen exän perheen ehdoilla, mikä ärsyttää ainakin mua ihan suunnattomasti. Tämä ex on leiponut koko ajan mustakin pahaa ihmistä eikä mieskään halua olla hänen kanssaan tekemisissä. Poika on usein melko nuiva mua kohtaan. Ei tervehdi ja ignooraa parhaansa mukaan. Ihme kyllä jutteli jotain, kun oltiin tää vkl mun vanhempien mökillä. Välit ei tosiaankaan ole mitenkään läheiset, tuskin koskaan tulee olemaankaan.

^ei vaikuta Itelläni on todettu geenivirhe ja pari tukostakin on ollut. Viimeisin juuri ennen raskautumista, noin kk sitten. Joka tapauksessa mulla olisi pysyvä Marevan hoito käytössä, joka siis nyt korvataan Klexanella. Ihan koko raskauden ajan tuota käytän. Kallistahan se on, mutta pian tulee myös lääkekattokin täyteen, jonka jälkeen maksettavaa ei juuri jääkään enää.

Jomotusta ollut alavatsalla nyt muutaman tunnin ajan, painottuen munasarjojen kohdille ja mä oon jo ihan hermona täällä. Minkäänlaisesta vuodosta ei kyllä ole ainakaan vielä tietoakaan ja raskausoireitakin on, kuten väsymys. Keskenmenon mahdollisuus pelottaa kovasti.

Plussa tuli yllättäen kp 27/28-32. Luulenpa, että kierto oli tässä tapauksessa sieltä lyhyimmästä päästä. Oviksen ajakohta ei ole tiedossa, kun testeillä en sitä saanut kiinni.

Mun kautta yritetään udella miehen tuloja monella eri tavalla. Yritetään saada selville pimittääkö mies jotain tulojaa heiltä. Asiaa ei tietenkään auta se, että mies esittelee siellä varsin avoimesti kaikkia kalliita ostoksiaan, motocrosspyöristä aseisiin. Viimeksi multa kyseltiin missä ollaan matkusteltu. ja tämäkin puhtaasti siitä syystä, että saadaan tulotasoa selville.

Mun miehellä on 9-vuotias lapsi. Lapsi on aikoinaan syntynyt äitinsä kieroilujen takia, ei ole ollut yhteinen päätös mieheni kanssa. Jossain aiheessa tämä äiti on myös kiristänyt yksinhuoltajuuden itselleen. Äiti ei hoida lastaan, tunkee lapsen aina omille vanhemmilleen, jossa mieheni saa valvotusta käydä lasta katsomassa. valvotusti siis siksi, että lapsi on aina siellä. Meillä ei lapsi vietä aikaansa. Matkaakin on noin 100 km suuntaansa, joten edestakaisin mies ei viitsi kovinkana usein ajella eikä sieltä kukaan osallistu kuljetuksiin millään tavalla. Alkuun mua estettiin olemasta lapsen seurassa, mä en saanut äidin mukaan käydä isovanhempien luona eikä lapsi saanut lähteä meidän mukaan esim. Puuhamaahan. Mä kun oon niin epämääräinen ja vieras. (ei varmaan tarvi mainita, että äidillä miehen vaihtuu tiheemmin kuin vaatteet) Myöhemmin olen voinut olla mukana, mutta koen kauheen epämiellyttävänä, että mua tuijotellaan päästä varpaisiin ja mun asioita yritetään udella. Samoin miehen tuloja. Tämä jälkimmäinen on johtanut elatusmaksukiistaan oikeudessa. Ja itse olen sitä mieltä, että mun asiat ei kuulu ventovieraille ihmisille. Näistä syista en kauheen usein halua käydä miehen mukana. Lisäksi joka kerran lapsi dissaa mut, ei ole huomaavinaankaan. Meillä harvoin ollessaan lapsi ei uskalla mulle mitään puhua. Rakenna nyt siinä sitten jotain "suhdetta". Aika nollissa ollaan eikä muutosta näy. Meillä mies ei vaadi kersalta mitään ja melkein käsiojossa lapsi tuleekin odottaen saavansa kaupasta uusia leluja ja roskaruokaa. Ja mies tietty peesaa. Meillä ei siis eletä mitenkään normiarkea silloin. Mies ei oikein uskalla nousta ex:nsä vastaankaan missään asiassa, kun pelkää menettävänsä nykyisenkin tapaamisoikeuden silloin. Melkein kylmästi voisin sanoa, että lapsi ei ole missään osassa mun elämässä.

^Mulla on aika ensi vkolle muun asian puitteissa ja silloin tuokin tulee taas tarkistettua. Lääkärit oli myös sitä mieltä, että siellä on roinaa niin vähän jäljellä, että ei syytä huoleen. Oli aika vakuuttunut siitä, että tulee viimeistään seuraavien kuukautisten mukana pois.

Mä tein kanssa lääkkeellisen tyhjennyksen kotona, viikkoja oli silloin n. 8. Vuoto alkoi n. 4 h lääkkeiden laittamisesta ja suurin materiaali tuli ulos seuraavana päivänä. Ekan päivän kivut ja vuoto oli melko kovia ja sen jälkeen kohtu jatkoi supisteluja noin viikon, jolloin alavatsa oli koko ajan jonkin verran kipuileva. Liikkuminenkin sattui. Vuoto melkein loppui ton ekan päivän jälkeen. Viikon jälkeen kävin kivun ja melko niukasti tulleen vuoden takia näytillä polilla, jossa kätsottiin kohdussa olevan vielä hiukan materiaalia jäljellä ja sainkin pari tablettia vielä suun kautta. Ne ei aiheuttaneet kuin hieman lisääntyvää kipua päivän ajaksi. kai se ylimääräinen tyhjentynee pois viimeistään seuraavien kuukautisten aikana.

Päivänä, jolloin mun keskenmeno todettiin, mun oli tarkitus mennä kylään kaverilleni. Tämä kaverini odottaa neljättä lastaan. Kaveri tiesi mun raskaudesta ja pitkään jatkuneesta halusta saada lapsia. Ilmoitin viestillä, että en jaksa tulla kylään ja kerroin syynkin, keskenmenon. Kaveri vastas vaan, että tulet sitten toisenä päivänä ja et he olivat saaneet edellisenä päivänä iloisia uutisia rakenneultrasta. Siinä kohtaa sattui kyllä todella nuo sanat. hehkuta nyt perkele omaa hyvin sujuvaa neljättä raskauttasi mun keskenmenoa vasten.

Pari tuntia sitten todettiin keskenmeno. Päällä on ihan järjetön suru ja jollain tavalla turtumuskin. Mun elämässä mikään ei ole koskaan mennyt helposti, joten jotain pahaa osasi jollain tapaa odottaakin tapahtuvan. Ei se toki näin mene aina, mut vastoinkäymisiä on aina ollut ja todella paljon. Saikulle jäin ainakin muutamaksi päiväksi jo ihan sen takia, että lääkkeellinen tyhjennys aloitettiin välittömästi. Ihan järjetön pelko on tässä aiheessa, että mut on tuomittu ikuisesti lapsettomaksi. On jo pitkään satuttanut muiden lisääntymiset ja lapsielämät.

Testistä tuli tänä aamuna vahva plussa. En olis ikinä uskonut raskautuvani näin nopeesti, kuukauden aikana.

Mä lopetin Cerazettet kolmisen viikkoa sitten puolentoista vuoden käytön jälkeen. Pillereiden aikana mulla ei ollut vuotoja lainkaan. Pillereiden lopettamisen jälkeen tuli selkeästi turvotusta hieman ja reilu viikko sitten tuntemukset olivat ihan sellaiset mitä kuukautisten aikana on aiemin ollut. Alavatsa tosi kipeä ja rintojen arkuutta. Kuitenkaan mitään vuotoa ei tullut. Finnejä on kyllä taas tullut aiempaa enemmän.Vatsakin on ehkä olut hieman löysällä, mut vaikee sanoo, onko se nyt sitten tästä johtuvaa.

Todella hienoja kakkuja täällä kaikilla!

Kiitos! Toivotaan parasta!