jim

Painoa tuli nyt toisesta lapsesta 13 kg. Jäljellä 4 kk jälkeen n. 4-5 kg.

En meinannut. Meikkejä ei ollut edes mukana. En tosin muutenkaan tykkää meikata, ja käytän meikkiä vain kun on "pakko".

Saako sitä jouluna juhlia? Husein Muhammed pohtii kolumnissaan sitä, ketkä oikein haluavatkaan kristilliset perinteet pois koulujen joulujuhlista. Oli ihan mielenkiintoinen ja suvaitsevainen näkökulma asiaan, joten ajattelin jakaa tännekin, jos jotakuta kiinnostaa.

Ei tehty epparia, ja repesin todella vähän. Sinänsä häijysti "ylöspäin", mikä repeämishetkellä tuntui sietämättömältä. Tikkien (3 kpl) ompelu sattui myös aika lailla, mikä mielestäni oli väärin. Ei siinä vaiheessa enää tarvisisi sattua, kun puuduttaakin kai voi. Kaikki tarpeet sai kyllä tehtyä verrattain ongelmitta heti synnytyksen jälkeen. Mut joo, suihkuttelu oli kivaa siitä huolimatta.

Itse olin 27 odotusaikana, mies 31. Itselläni tosiaan opinnot loppuvaiheessa ja siinä ohella osa-aikainen työ. Mies on valmistunut ja töissä. Vastasin työsuhteen osalta, että määräaikainen, vaikka oikeastaan on vakityössä. Mies on valtiolla töissä ja rangissa ja virkaikää on jo sen verran, että samasta työstä todennäköisemmin irtisanotaan joku muu kuin hänet. Osaa se valtiokin työsuhteita ketjuttaa.

Vastasyntyneenä vauva nukkui päivävaatteissaan, mitä nyt sattui olemaankaan. Tätä jatkui ehkä kolmen kuukauden ikään asti. Nykyään nukkuu joko unihaalarissa (Tutta/Lindex) tai ManyMonthsin villaunipussissa. Tyypillä on puolivuotiaana vuoden ikäisen lapsen jalka, joten terällisiin yöppäreihin en ole kovasti uskaltanut panostaa.

Me ollaan aika paljon saatu käytettynä vaatteita, ja sen perusteella just esim. cittarin ja Prisman markettimerkit ovat yllättävän kestäviä. Tossa ei ollut listattuna Prismassa myytävää Marlon-merkkiä, joka musta on myös ollut tosi kestävä. Polarn o Pyret on ihan omaa luokkaansa. Tutalla laatu vaihtelee. Tosi moni vanha vaate on tosi hyvässä kunnossa paljonkin käytettynä, mutta taas ei aina... Tykkään Lindexin vaatteiden ulkonäöstä, mutta eivät kyllä ole olleet kovin kestäviä.

Polarn o Pyret, Lindex, Tutta ja Marimekko. Olen ihan hulluna raitoihin ja just vähän retroihin vaatteisiin. Unisex on myös plussaa, mutta ei yksinomaisesti. Kyllä tytöllä pinkkiäkin on.

Tyttö oli syntyessään 51 cm ja 3590 g. Meillä oli monta vaatetta kokoa 50. Ne meni yllättäen kyllä johonkin kuukauden ikään asti. 56 koko meni ehkä kuuden viikon ikäiseksi. 62-kokoisia tuskin ehdittiin käyttää, kun olin ne esiin kaivanut. Ehkä vähän päälle kaksi kuukauttta oli tyttö, kun niistä luovuttiin. 68 mahtui ehkä kolmen ja puolen kuukauden ikäiseksi asti. Tyttö täyttää tänään puoli vuotta ja on jo siis aika pitkään käyttänyt kokoa 74. Joitain vaatteita kokoa 80 ja 86 on jo käytössä, mutta ovat sentään vähän löysiä vielä. Tyttö on nyt 68 cm pitkä ja vähän päälle yhdeksän kiloa. Pikku puntti.

Oltiin vauvan syntyessä oltu yhdessä vuoden ja kuukauden verran. Vähän turhan vähänhän tuo on, mutta hyvin menee kuitenkin. Onnellisia ollaan. Ihmissuhde on aina riski, onneksi toistaiseksi riskinotto tosiaan näyttäisi kannattaneen.

Mä pesin ennen kaikki vauvanvaatteet ennen käyttöönottoa. Nyt kun vauva on kohta puolivuotias, en ole enää niin tarkka. Lähinnä sorrun silloin, jos jokin vaate on vain niin ihana, että se on heti saatava päälle. Sen sijaan pidän tärkeänä, että kaikki ihoa vasten tulevat vaatteet pitää voida pestä hygienian vuoksi 60 asteessa. Pesen, vaikka pesulappu muuta neuvoisi. Jos vaate ei kestä, heitän pois. Yleensä ovat kestäneet, vaikka lapussa muuta lukisi. Poikkeksena tietenkin maalaisjärjen mukaiset tapaukset, kuten villa- ja juhlavaatteet.

Juurikin näin. Itse miellän bodyn yläosan paidaksi ja alaosan alushousuiksi tms. Ja tokihan alkkarit pitää peittää, joten housut vaan päälle Mä olen samalla linjalla.

Vapaaehtoinen lapsettomuus ei muuta minunkaan suhtautumistani ihmiseen, ellei se aiheuta negatiivista kommentointia minun lapsensaantiani kohtaan. Näin ei vielä ole käynyt. Päinvastoin, tunnen myötätuntoa veloja kohtaan, koska heihin kohdistuu vielä toistaiseksi niin paljon paineita. Lastensaanti on normaalia, vapaaehtoista lapsettomuutta ihmetellään. Mieleeni tulee kaksi esimerkkiä juuri vapaaehtoisesti lapsettomien naisten paheksumisesta. Oma mieheni ei varsinaisesti pidä vapaaehtoisesti lapsetonta naisena. On kuitenkin sen verran fiksu, ettei tällaisia päin kenenkään naamaa huutele. Itse en ole ollenkaan samaa mieltä, mutta voin kuvitella, että vastaavia ajatuksia on enemmänkin. Eräässä radio-ohjelmassa (en nyt muista tarkemmin, ikävä kyllä) haastateltiin kerran sekä vapaaehtoisesti lapsetonta naista että seksiä ajoittain rahasta harrastanutta naista. Vapaaehtoisesti lapseton nainen oli saanut paljon aggressiivisempaa ja negatiivisempaa palautetta. Tämä kertoo kai jotain yhteiskunnan (vinksahtaneista) piiloarvoista.

Minäkin muinoin olin kovasti sitä mieltä, että "marry in haste, repent in leisure." No, enpä ole enää. Kyynisyys katosi nykyisen miehen tavattuani kuin taivaan tuuliin. Olen tätä tunnetta joskus verrannut uskoon tuloon. Yhtäkkiä uskoo tunteisiin ja asioihin, jotka ennen tuntuivat valheilta ja saduilta. Meillä pieni ilmoitti tulostaan neljän kuukauden seurustelun jälkeen (kummallakin oli ollut vauvakuume jo ennen toisteme tapaamista, mutta ei kenen kanssa hyvänsä) ja ensi tammikuussa ollaan menossa naimisiin. Onnellisempi en voisi olla, vaikka hartain huuma jo onkin vähän hälventynyt. Mekään emme ole enää ihan nuoria. Itse lähestyn kolmeakymmentä, ja mies on jo reilusti yli. Moni saattaa varmasti jo nuorempana tietää, mitä haluaa ja minkälaisen ihmisen kanssa. Itse olin varmaankin valmis tähän vasta nyt.

Synnytyssalissa en muista syöneeni enää mitään, vaikka siellä 15 tuntia viihdyttiinkin. Join mehua ja sokerillista coca-colaa. Olin sairaalassa puoli päivää jo ennen saliin pääsyä ja söin sairaalan tarjoaman päivällisen, tai ainakin osan siitä. En enää oikein muista. Heti synnytyksen jälkeen olikin hirveä nälkä.

Synnytys käynnistyi spontaanisti 40+6, ja pieni tuli maailmaan 41+0.

Olisko tuossa tutkimuksessa kyse siitä, että ateistit ja skeptisesti asioihin suhtautuvat kyseenalaistavat nopeammin näkemänsä, koske he "tietävät", ettei kasvojen näkeminen vaikka paahtoleivässä keskimäärin ole mahdollista. Uskonnolliset ihmiset taas "tietävät", että sellaiset ihmeet ovat mahdollisia? Lainausmerkit sen vuoksi, ettei tule loukattua ketään. Se kun ei ole tarkoitus. Itse en usko jumalaan, mutta en myöskään usko tietäväni lopullista totuutta yhtään mistään.

Itselläni on yhdysnimi ja toinen nimi, sama pätee myös kolmeen sisarukseeni. Olen aina kokenut, että tässä on jotenkin vähän liikaa. Omalla lapsella on kaksi nimeä, joista kumpikaan ei kaksiosainen. Samaa ollaan suunniteltu yksissä tuumin seuraavalle, jos sellainen meille suodaan.

Mulla taisi olla meikit mukana, mutta aika tehokkaasti ne unohtuivat sinne kassin pohjalle. Ei kyllä tullut mieleenkään meikata loppujen lopuksi. Alunperinkin lähinnä ajattelin, että olisi kiva näyttää vähän siistimmältä, jos otetaan kuvia. No, enpä näyttänyt, eikä kukaan tule niitä otettuja kuvia näkemään...

Nature babycare meillä kertakäyttövaippamerkki. Ollaan käytetty lisäksi pampersia ja liberoa, kun ollaan saatu mummeilta ym. Yhtä hyviltä vaikuttavat kaikki meidän tytöllä. Tykkään nature babycaren luonnollisemmasta tunnusta ja ajatuksesta, että ehkä se joskus maatuu.

Meillä on kotona kestot päivisin ja pidemmillä ulkoilureissuilla, öisin kertikset. Kertiksiä käytetään myös matkoilla. Kestoilu alkoi joskus lapsen ollessa vähän vajaa kolme kuukautta, kun vauvaeloon alkoi olla sen verran tottunut, että arkea uskalsi "hankaloittaa" kestokokeiluilla.

Mies: 3700 ja 51 cm (en tiedä viikkoa) Minä: 2800 ja 48 cm (kaksi viikkoa etuajassa, äidillä oli raskausmyrkytys) Tyttö: 3590 ja 51 cm (41+0) Lapsi on mitoissaan tullut selkeästi mieheen. Ja niin on muuten kasvukäyrissäänkin. Neuvolassa arvioivat käsikopelolla tyypin isommmaksi kuin lopulta olikaan.

Yksi meillä jo on, ja jos niin hyvä onni käy, että toinen saadaan, niin siihen taitaa lapsiluku jäädä. Joskus leikittelen ajatuksella kolmesta tai jopa neljästä, mutta en tiedä, mahtaako koskaan tulla oikeaksi aikomukseksi.

Mä ostin miehelle kortin ja seinäkalenterin, johon olin merkannut itse kaikenlaisia tärkeitä päiviä. Miehen isälle tehtiin kortti, jossa oli vauvan jalanjäljet mustikkamehulla painettuna.

Joo, oon samaa mieltä edellisen kanssa, että toi pehmokissa on aivan ihana! Meillä on jonkun verran miehen vanhoja pehmoleluja vauvalle, mutta eivät oikeastaan ole "vanhan" tai mitenkään erikoisen näköisiä, joten ei niistä viitsi kuvia tänne laittaa. Tunnearvo niillä on kova. =) Tämä on kyllä kiva ketju!