Meillä mennään aallonpohjalta korkeuksiin ja taas takaisin nyt kun lapsettomuutta alkaa olla takana kohta neljä vuotta. Välillä tuska on ihan sanoinkuvaamattoman suuri ja joskus on jopa päiviä, että osaan nauttia kaksinolosta miehen kanssa.
Toukokuussa on edessä viimeinen hoito ja luulenpa, että silloin kaikki romahtaa, jos emme edelleenkään onnistu. Nyt on vielä helppo ajatella, että meillä on vielä yksi hoito edessä, mutta entä sitten, kun ei enää ole?