Sulka

Hei Emilia88, me ollaan juuri tyksissä "asiakkaina". Lähete haettiin tosin jo 2v sitten etten osaa sanoa millainen jonotilanne nyt on mutta kerron miten meillä eteni. Lähete haettiin (jos en väärin muista) elokuussa terveyskeskuksesta, jossa tehtiin sisätutkimus. Kutsu polille tuli samalla vkolla, aika oli kahden kk:n päähän lokakuussa ja sitä ennen piti käydä verikokeissa. Heti seuraavaan kiertoon aukiolotutkimus ja miehen näyte myös. Saatiin siitä diagnoosi tukkeutuneista johtimista ja aika ivf-suunnitteluun joulukuuksi. Eka hoito oli sitten tammikuussa. Eli aika nopeasti mun mielestä, vaikka tietysti hidasta yksityiseen verraten. Aika on nykyään niin suhteellista.. Toki jos teillä on tutkimukset tehtynä niin nopeamminkin varmasti pääsee.

No jopas oli tökerö hoitaja!! Munkaan kohdulla ei juuri kauneuskisoihin taideta osallistua. Heh. Ekan polikäyntini jälkeen joku ihan toinen lääkäri soitti että mun lääkäri kertoi musta hänelle että voisinkos tulla lääkäripäiville esittelemään kohtuani 3D ultraan useammalle lääkärille! Olin hiukan hämmentynyt niin lupauduin sitten, ajattelin jos itsekin saisin lisätietoja kaksiosaisesta kohdusta siinä. Eipä se tässä konkurssissa paljon painanut, lähinnä nauratti. Lääkäri oli siellä sitten ihan innoissaan kuinka saattaisin saada vaikka kaksoset! Piti muistuttaa että hoidoissa ollaan..

Millaisia kokemuksia teillä on liikatoiminnasta? Mulla oli ths vuosi sitten 0,3 joka on kai juuri se alaraja. Siitä toisesta arvosta en tiedä.. Yritin viimeksi polilla kysyä voidaanko sitä kontrolloida joskus niin ei kuulemma tarvitse kun ovat ihan normaalit. Kuitenkin mulla on joskus käsien tärinää ja laihdun helposti liikaa jollen pidä huolta syömisistä. Joskus on ollut myös sydämen lisälyöntejä tai rytmihäiriöitä, mutta ne aina stressitilanteissa. Muita liikatoiminnan oireita ole. Voiskohan tohon lääkärin kommenttiin luottaa vai pitäisiköhän kysyä verikoelähetettä vaikka muualta..?

Sanoppa muuta!!! Ei tiedä itkeäkö vai nauraa kaikkia niitä vippaskonsteja mitä on tullut kokeiltua!! Itsekin olen aika skeptinen mut kun ei alkanut kuulua niin tuli kokeiltua kaikki greippimehut ja mikä-se-öljy-nyt-olikaan.. Samoin hieman huvittaa kaikki puhkumiset vällyjen välissä silloinkin kun ei oikeasti huvittanut -koska on ovis- tai se että "en voi lähteä juhlimaan koska saatan olla raskaana..". Voi luoja kun ois tienny et siellä seki munasolu vaan törmäilee muureihin munanjohtimessa eikä mitään mahdollisuuksia ole..

Mä olin ekan siirron jälkeen vähän siellä hysterian puolella siinä mitä voi syödä ja mitä ei. Esim sokeria kun on joskus muinoin kuullut että se voi vaikuttaa kiiinnittymiseen, sitten jos sitä oli niin stressasin.. Siitä hoidosta tuli nega. Seuraavassa päätin etten mieti enkä muuta mitään koska tulee vaan kamalasti ylimääräistä stressiä. Söin kiinnittymisaikoihinkin ihan vapaasti makeita leivonnaisia kyläillessä ja otin aivan rennosti ja silti tuli plussa. Ei kestävää laatua mutta kuitenkin, ei ollut vaikuttanut kiinnittymiseen. Seuraavassa passissa tasan sama tarina. Jatkossakin aion syödä mitä vaan, kun yleensä ottaen syönkin terveellisesti enkä polta tai käytä juuri alkoholia. Foolihappoa otan ja d-vitamiinia, mistä niistäkin pidin kesän taukoa. (Buranaa ja muita "kielletympiä" lääkkeitä menikin sitten kesällä, "kun ei sillä ole nyt mitään väliä".. Yleensä vältän niitäkin, alkukierrostakin koska ne selkeästi siirtää ovista).

Hartain toive: lapsi sarjasta kysyn. Mulla jäi tallennus lyhyeksi ja jäi näkemättä oliko siinä ihan lopussa kerrottu mitä pareille kuuluu ohjelman kuvaamisen jälkeen?

Vielä tuosta Hartain toive: lapsi -sarjasta. En löytänyt tuolta nettisivulta seuraavaa jaksoa, eikä sen mukaan ole tuleviakaan jaksoja tulossa?! Löysikö joku muu ja tuliko tällä viikolla jakso? Itsellä se meni ohi (jos sitä tiistaina tulikaan) ja siksi yritin netistä löytää.. Muokkaan.. Löysinkin jo...

Oli ihan hyvä tuo Ylen ohjelma. Jäin vaan miettimään että mitä oli ne professorin mainitsemat "lukuisat tavat" saada lapsi? Itse en keksi kuin sijaisvanhemmuuden ja adoption tämän "perinteisen kaavan" ohella.

Hmm.. Mulla tuo LH oli kp 4 tai 5 vain 1.. Sitten kilppariarvokin oli vain 0,3, mutta lääkäri vaan kuittasi verikokeet et "kaikki kunnossa". Voikohan kilppari olla liian alhainen? Jännä et toi LH on noin alhainen ollut kun ovista kuitenki todistettavasti tapahtuu (ultrauksen perusteella, mitään loppukierron verikokeita ei ole otettukaan.

Mulla lugeista tuli tissit kipeiksi ja oli tosi ärtsynä, mutta ei kyllä pahemmin edes vuotanut. Miten muut, uskallatteko liikkua normaalisti? Mä kyllä tein kävelylenkkejä ja sellasta hyötyliikunnan sorttista mut en uskaltanu mitään sen rankempaa, jätin kyllä jumpat ja juoksulenkit väliin. En vaan uskaltanut! Toisaalta nega tuli silti, ehkä liikunta olis vilkastuttanu verenkiertoa kuitenkin..

Mäkin tykkäsin muuten mutta kiinnittymisosio jäi pahasti puuttumaan! Siinä sanottiin jakautumisjuttujen jälkeen että vielä pitkä ja vaarallinen tie jne ja odotin et olis ollu kiinnittymisestä kun se luonnollisesti nyt kiinnostaa näissä hoidoissa mut harmi kun ei tullu. Mut oli tosi mielenkiintoista nähdä nuo animaatiot sisuksista. Jäin myös miettimään että kun siinä ne valkosolut kohdussa eliminoi niitä siittiöitä, niin mites sitten kun sisälle putkahtaakin jo valmiiksi hedelmöittynyt alkio, osaako elimistö tunnistaa et tätä kaveria ei torjuta? Mulla oli kyllä hirveesti supistelua alkionsiirtopäivänä ja jäin miettimään, estikö se jo kaiken.

Ompa tosiaan erilaisia kokemuksia kivun suhteen! Oma kokemus oli kivuton, jos ei laske sitä kamalaa metallista levitintä vai mikä lie, sillä ronkkiminen oli tosi kurjaa kun lääkäri etsi kohdunkaulaa näkyviin mut muuten ei tuntunut juuri mitään. Siinä yhdessä kohdassakin oikeen ihmettelin kun hoitaja silitteli kättä ja sanoi myötätuntoisesti et tämä on se kurjin kohta mikä eniten sattuu enkä tuntenut mitään. Sitten kun otti vekottimet pois niin vedet valui vaan ulos, tulos siis oli tukkeutuneet munajohtimet ja suoraan ivf:ään. Onko muuten monella teistä varmisteltu diagnoosia laparoskopiassa?

Hän kävi vielä toisenkin kerran jättämässä munasoluja pakkaseen (tätä ei näytetty, kerrottiin vaan), ja dokumentin lopuksi hän kertoi hänellä olevan kymmeniä (?) munasoluja pakkasessa odottamassa mahdollista tarvetta. Kuitenkin hän toivoi, ettei koskaan tulisi niitä tarvitsemaan. Kiitos! Voih, kyllä pieni romantikko mussa toivoi et lopputeksteissä olis kerrottu kuinka hän tapas vihdoin elämänsä miehen ja sai lapsenkin.. Oonkohan hiukka naiivi..? Kyllä sekin on varmaan aika vaikeata ettei vaan ole löytänyt sopivaa puolisoa eikä pääse yrittämäänkään vaikka selvästi kovasti haluaisi, ja ikä meinaa tulla vastaan. Kiinnostaisi myös voiko tuollasilla pakastetuilla munasoluilla onnistua, selviääkö ne hyvin sulatuksesta ja hedelmöittyykö ne. Tämä oma tilanne on saanut mut tosi kiinnostuneeksi lisääntymisen biologiasta, kuten palstoilta päätellen monen muunkin.

Haha! Mä luulin lukiessani et isä olis todennu synnytyksen jälkeen kuinka hiki hänelle tuli mut oliki oikein fiksu ihminen!

Mulla oli nauhalla tuo munasolut pakkaseen dokkari mutta nauhoitus loppui kesken! Voisiko joku ihana kertoa mitä tapahtui sen jälkeen kun Marieke lähti äitinsä kanssa sairaalasta punktiosta? Sen verran voin jo kommentoida et musta tuo dokkari toi paremmin esille näitä hoitojen kurjia juttuja kuten pistämisen ja lääkemäärän ylipäätään. Mä olin itse vähän pettynyt tuohon Hiljaa toivotus ohjelmaan juuri siksi et tuntui että jos joku asiaa kokematon katsoisi sen hän ei ymmärtäisi asiaa ollenkaan tai sitä millaista on olla hoidoissa. Kun ei saanut selvää käsitystä heti alkuun miten pitkään oltiin oltu tutkimuksissa tai hoidoissa, tai miten kauan koko "projekti" oikeasti vie aikaa. Myös oisin kaivannut ihan suoraan kommentteja näiltä ohjelmaan osallistuneilta päiväkirja tyyliin kuten tuossa munasolut pakkaseen -dokkarissa. Ei se huono ohjelma ollut mut olisi mun mielestäni kaivannut lisää. Kaikkea hyvää kuitenkin niille kahdelle parille jotka ohjelmaan osallistuivat, ihanin kohtahan oli tuo missä se tummatukkainen päästi koskettamaan ensikertaa lastaan, se oli niiiiiiiin liikuttavaa.