Peony

Aktiivijäsen
  • Content count

    208
  • Joined

  • Last visited

Everything posted by Peony

  1. Meidän tyttö siirtyi nukkumaan omaan huoneeseen aika tasan 6 kk ikäisenä. Suurin syy eri huoneissa nukkumiseen oli minun herkkäunisuuteni. Heräsin pienimpäänkin peiton kahahdukseen ja pyörin sen jälkeen hereillä välillä tuntejakin. Eri huoneissa kaikki nukkuvat paremmin, vaikka vieläkin vain haaveilen ihan kokonaisena nukutusta yöstä.
  2. Meidän tyttö on syntynyt maaliskuussa ja käyttää edelleen äitiyspakkauksen 68 cm toppahaalaria. Keväällä se oli auttamattoman iso, nyt ihan sopiva ja neuvolassa tyttöä on koko ajan sanottu 2 cm ikäistään pidemmäksi. Nykypituudesta ei tietoa, kun edellisestä neuvolasta on jo useampi kuukausi, mutta bodyissa vaihdettiin juuri kokoon 80 cm. Toppahaalaria ollaan käytetty paljon, samoin niitä töppösiä ja rukkasia, toppahattua sen sijaan ei kertaakaan, kun se on jotenkin hassun mallinen.
  3. Kuulostaa tutulta . Olen itsekin aiemmin inhonnut rutiineja ja asioiden tekemistä tietyn kaavan mukaan, mutta niin vaan lapsen kanssa toimin hyvin kellon tarkasti. Minäkin yritän pitää kiinni säännöllisistä ruoka- ja uniajoista, joskus jopa liioitteluun asti.
  4. Hyvä aihe, jota itsekin on tullut lähiaikoina pohdittua, kun muutamilta sukulaisilta on lapselle rahalahjoja tullut. Meidän tyttö on vaan vielä sen verran pieni, että häneltä ei rahankäytöstä mitään kysytä, mutta jatkossa pitää miettiä miten toimitaan. Vastaan nyt vähän sen(kin) mukaan, miten aikoinani omien lahjarahojeni kanssa toimittiin, kun käytännön kokemusta oman lapsen kanssa ei vielä ole. Minkä suuruinen summa on sopiva? En osaa määritellä sopivaa summaa, se riippuu ihan lahjan antajan tilanteesta. Jos itse annan lahjaksi rahaa, pidän 20 euroa maksimina (tosin kovin pienelle en rahalahjaa anna, vaan mieluummin kysyn lahjatoivetta joko vanhemmilta tai lapselta itseltään). Mummollani on ollut tapana lahjoa aika isoilla summilla rahaa ja muistan, että itse en silloin tajunnut miten iso raha joku 500 mk oli. Nyt pidän sitä liian isona ala-asteikäisen lapsen lahjaksi... Saako lapsi itse ostaa rahalla, vaikkei sen arvoa ymmärräkkään? Ei. Meidän tytön lahjarahat on tähän mennessä käytetty vaate- tai muihin hankintoihin, jotka on ollut tarpeen hankkia joka tapauksessa. Ja kun muutama lahjan antaja vielä erikseen jälkeenpäin kysyy, mihin raha käytettiin, on kiva kertoa joku konkreettinen juttu, mitä sillä rahalla ostettiin. Lapsi saa itse harjoitella rahan käyttöä sitten, kun sen päälle jotain ymmärtää ja voimme sitten käydä yhdessä ostamassa jonkun pienen lelun tai vaatteen, jotta hän näkee, mihin raha käytettiin. Laitetaanko rahat säästöön? Äitini on pankissa töissä ja hänen kauttaan on saatu säästämisvinkkejä, joten ainakin tili varmaan jossain vaiheessa lapselle avataan ja jos lahjoja tulee enemmänkin rahana eikä sillä hetkellä mitään tähdellistä käyttöä rahalle löydy, laitetaan se tilille odottamaan sopivaa käyttöä. Haluan opettaa lapselle myös sen, että rahaa voi säästää eikä aina kaikkea tarvitse tuhlata heti. Ja sitten niillä säästöillä voi hankkia jotain isompaa/tarpeellista. Onko mielestäsi vanhemmalla oikeus käyttää lahjarahat esimerkiksi siten, että ostetaan talveksi vähän parempi talvihaalari? Tässä vaiheessa, kun lapsi ei itse ymmrrä saaneensa rahaa lahjaksi, katson oikeudekseni käyttää rahan juuri esim. uuteen toppapukuun tai käyttövaatteisiin. Jos summa on isompi, osan voi käyttää ja osan laittaa säästöön. Tuhlaamalla tuhlaamaan en ala.
  5. Kreikan matka suunnitteilla ja kävin vähän lukemassa vinkkejä. Ollaan siis alustavasti mietitty ensi syksyksi matkaa joko Zakinthokselle tai Kreetalle, vähän riippuu majoituksen saamisesta ja matkakumppanien lomien järjestymisestä. Majoitukseksi katseltiin vaihtoehtoa varata huvila omaan käyttöön. Mukaan olisi lähdössä meidän lisäksi meidän syksyllä n. 1,5-vuotias lapsi sekä lapsen kummipariskunta. Onko joku ollut Zakinthoksella syksyllä ja/tai lapsen kanssa? Aika lämmintä ilmeisesti syyskuussa on vielä, mutta onko tukalan vai mukavan lämmintä? Oltiin häämatkalla Santorinilla syyskuussa viisi vuotta sitten ja siellä ei ainakaan siihen aikaan ollut tukalan kuuma, vaikka lämmintä olikin n. 25 astetta. Tuuli viilensi ilmaa aika tehokkaasti. Santorinin matka oli niin ihana, että sieltä jäi vähän sellainen kaipuu Kreikkaan. Sen takia siis ollaan uuttakin matkaa suunnittelemassa Kreikan suuntaan. Tosin Santorinille en välttämättä menisi toista kertaa, kun tuli viikossa koluttua saari jotakuinkin kauttaaltaan läpi.
  6. Voi siristiina . Satuin tänne lukemaan ja huomasin, että teillä on sama edessä jo toistamiseen. Rankkaa ja epäreilua . Kovasti voimia ja iso halaus!
  7. Ximin teksti voisi olla sanasta sanaan myös minun kirjoittamani. Meillä pyritään pitämään lapsi erossa karkeista/turhista makeista herkuista niin pitkään kuin mahdollista, mutta anoppi on jo pari kertaa näyttänyt, ettei kovin pitkään onnistu. Tähän mennessä se on jo pari kertaa ollut tyrkyttämässä vauvalle kakkua tms. kahvipöydästä ja keskeytti aikeensa, kun tiukasti totesin, että sille ei vaan anneta kakkua. Ja kun tyttö opetteli juomaan nokkamukista, oli mukissa "harjoitusjuomana" vettä, niin siihenkin anoppi totesi, että eikö sille olisi voinut antaa vaikka mehua. No ei . Pelkään jo etukäteen joulua ja sitä taistelua, mitä lähipiirin kanssa joutuu käymään siitä, mitä tytölle annetaan ja mitä ei. Minä kun raivostun jo pelkästään noista vitsikkäistä heitoista.
  8. Apukeinoja minulla ei ole, mutta kohtalotoveri taidan olla . Samasta ongelmasta kärsin ja jotain apua kaipaisin. Tunnen itseni iltaisin väsyneeksi, mutta kun menen nukkumaan, en saakaan unta vaan pyörin valveilla jopa kolmekin tuntia . Samoin kun joudun yöllä heräämään lapsen takia, sänkyyn palattuani en saa heti unta vaan jään taas valveille pyörimään ja nukahdan joskus. Ennen lapsen saamista osasin nukkua kuin tukki heräilemättä, vaikka samalla lailla mies silloinkin on kuorsannut ja koira öisin liikuskellut. Nyt tuntuu, että herään pienimpäänkin risahdukseen ja kun herään, en nukahda ihan heti uudelleen. Tämä alkaa todella rassata, vaikken itseäni kuolemanväsyneeksi (vielä) tunnekaan. Heijon tavoin kyselen onko tähän olemassa mitään muuta ratkaisua kuin unilääkkeet vai pitääkö vain toivoa, että tämä on väliaikaista ja menee joskus ohi?!
  9. Tai jos luumu ei maistu/sovi, ruusunmarja on toinen vatsan pehmittäjä. Meillä tuntuu ruusunmarja tehoavan paremmin, kun luumua ei hirveästi alas mene.
  10. Nythän Floran sivuilla näytti olevan ilmoitus, että kampanja on päättynyt, koska kaikki mukit on jo jaettu.
  11. Täällä yksi ylimääräinen Flora-koodi jollekin tarvitsevalle: 25QVLJ .
  12. Vähän kesti, mutta parempi myöhään kuin ei silloinkaan . Älkää välittäkö tyylikkäästi peitellyistä ihmishahmoista kuvissa... Muistaakseni oleskelin synnytyssalissa 1. muoks. kuvat pois. Vaikka naama oli peitettykin, niin en halua enempää julkisuutta tässä yhteydessä
  13. Miehen työkaveri tokaisi miehelle joskus, että "pitääkö tulla näyttämään mallia miten niitä lapsia tehdään?" Muutamilta lähipiirin ihmisiltä kuultiin myös useaan otteeseen, että "otapas mallia tästä meidän maijapetteristä ja tee samanlainen". Tuttuja on myös nuo stressaamattomuuskommentit.
  14. Noose, synnytyksestä on jo tovi (pari kk), mutta kyllähän ne tilat vielä muistissa on. Ja hyvät tilat olikin. Se uusi synnytysosasto on siisti, moderni ja ihan kiva. Synnytyssali on tilava ja siellä on hyvänkokoinen suihkullinen wc. Myös lastenhoitopiste on samassa huoneessa, joten isä pääsee osallistumaan vauvan hoitotoimenpiteisiin siinä äidin lähellä. Ammetta tulin kokeilleeksi avautumisvaiheessa parikin kertaa ja se oli oikein miellyttävä kokemus . Ammehuonekin on tilava ja kiva. Kuviakin synnytyssalista taitaa muutama olla, joten voin lisäillä niitä, kun olen sillä koneella, jolla kuvatkin ovat . Synnytyksen jälkeen sain hieman tuntumaa myös niihin vanhoihin synnytyssaleihin, sillä osuin sairaalaan juuri siihen aikaan, kun lapsivuodeosasto oli evakossa siellä vanhalla synnärillä. Ne, ketkä ovat synnyttäneet siellä vanhalla puolella, tietävät ne synnytyssalit ja voivat kuvitella millaiset olot meillä oli, kun majoituimme kolmen hengen huoneeksi muutetussa synnytyssalissa, jossa oli siirreltävät kangassermit sänkyjen välissä ja ainoa wc-mahdollisuus huoneen nurkassa suihkuverhon takana oleva wc-pönttö . Säilytystilaa esim. vaatteille ei ollut lainkaan ja vauvojen sänkyjä piti jatkuvasti siirrellä paikasta toiseen, jos joku halusi mahtua kulkemaan johonkin suuntaan... Oli vähän Neuvostoliiton aikainen meininki, mutta kärsivällisyydellä ja osittain hyvällä huumorillakin siitä selvittiin.
  15. Ja minä odotan innolla (lue: kärsimättömänä), että pääsen synnyttämään sinne uudelle osastolle. Rv 39+ menossa ja laskettu aika ensi viikolla. Tutustumassa käytiin jo uuteen osastoon, mutta silloin (helmikuun alussa) se oli vielä aika pitkälti vaiheessa. Vertauskohtaa vanhaan osastoon minulla ei ole, kun on esikoinen nyt tulollaan, mutta kyllä me ne vanhatkin tilat käytiin läpi ja omalta osaltani voin sanoa, että ihan mielelläni menen niihin uusiin tiloihin.
  16. Meilläkin yritetään edelleen . Takana n. kolme vuotta lapsettomuutta ja useampi hoito...
  17. Tarinanne on tuttu toisaalta netistä ja lisäksi ystäväpiirissäni on äskettäin ollut vastaava tapaus. Oman useamman vuoden lapsettomuuteni kautta osaan jotenkin asettua ystäväni asemaan*, mutta en väitä ymmärtäväni täysin, mitä hän on kokenut. Vielä en ole ystävääni tapahtuneen jälkeen kohdannut (välimatkaa reilusti), mutta kesällä varmaan tulemme tapaamaan. On hyvä, että tästäkin asiasta puhutaan ja että esimerkiksi sinä olet valmis oman kokemuksesi kautta neuvomaan/auttamaan muita. * Muokkausta hieman: jatkan tuohon sen verran, että ystäväni on siis myös lapseton ja kyseessä oli esikoinen. Jotenkin kuulosti kirjoitettuna siltä kuin väittäisin, että lapsettomuudesta kärsinyt osaisi ymmärtää kohtukuoleman kokenutta. Sitä en todellakaan väitä, mutta lapsettomuus on kummallakin taustalla ja sitä kautta voin ehkä vähän ymmärtää menetystä .
  18. MinZun tavoin mietin onko tämä minunkaan paikkani... Ensimmäistä toivotaan kyllä, mutta vauvakuumetta en voi sanoa potevani. Vauvaa on toivottu jo vuosia ja useampi hoitokin kahlattu tuloksetta läpi, mutta näköjään se toimitus sitten vaan kestää ja kestää .
  19. Minä olen myös käyttänyt pääasiassa mammaksin testejä, mutta toisinaan myös ihan marketista ostettuja testejä. Yleensä ne selkeät viivat on jossain vaiheessa tulleet, tosin oviksen ajankohta heittelee jonkin verran eri kierroissa ja välillä olen joutunut testailemaan jopa viikon, jotta saan hailakoille viivoille jatkoksi vahvat viivat. Ilmeisesti nyt useamman punktion jälkeen munasarjat on jotenkin herkemmät, koska ovis tuntuu selvemmin myös nippailuna ja juilimisena .
  20. Minulla myös kokemusta kemiallisesta raskaudesta. Tosin silloin heti en ymmärtänyt kokeneeni sellaista, mutta myöhemmin lapsettomuushoitojen yhteydessä lääkäri antoi sille saadulle haamuplussalle termin kemiallinen raskaus. Minulla myös tapahtuneesta aikaa n. 1½ vuotta ja sen jälkeen ei ole uusia plussia testeihin ilmestynyt . Tuolla kerralla menkat oli myöhässä reilun viikon ja ekan ja ainoan haamuplussan sain vasta, kun menkat oli n. 8-9 päivää myöhässä. Epäuskoisena tuijotin testitikkua, mutta koko ajan oli fiilis, että ei tämä onnistu, joku mättää. Ja seuraavana päivänä se vuoto sitten jo alkoikin. Nyt lapsettomuustutkimusten ja -hoitojen yhteydessä lääkäri on pitänyt hyvänä merkkinä tuota yhtä haamuplussaa ja kemiallista raskautta, mutta eipä se nyt kauheasti enää jaksa uskoa vahvistaa.