Purple

Toinen synnytys yllätti kokonaisuudessaan vain positiivisesti. Olen niin kiitollinen ja onnellinen, että ensimmäisen kerran jättämän synnytyspelon jälkeen sain kokea nopean ja helpon synnytyksen. Lisäksi TENS ja ilokaasu olivat yllättävän tehokas ja riittävä kivunlievityskombo.

Mulla oli vuokra-TENS tässä toisessa synnytyksessä ja en voi kuin kehua! Kätilö laittoi sen mulle heti selkään vesien mentyä ja pidin sitä aivan synnytyksen loppuun asti. Hirveästi en kikkaillut TENSin ominaisuuksilla, se oli mulla koko ajan boost-asennossa ja 2-moodilla. Tuntui tosi kivalta, ihan kuin joku olisi hieronut voimakkaasti alaselkää. TENS vei niin tehokkaasti supistuskipujen pahimman terän, että pärjäsin hyvin pitkälti pelkästään sillä ja ilokaasulla. Lisäksi sain kohdunkaulan ja pudendushermon puudutteet. Kivunlievitykset olivat mielestäni keskenään oikein loistava kombo ja olen tyytyväinen kun sain vältettyä selkäydinpuudutteet, epiduraali aiheutti osaltaan mulle ensimmäisessä synnytyksessä hankaluuksia. Suosittelen lämpimästi kokeilemaan TENSiä!

Toisen ponnistin jakkaralla ja mielestäni se oli todella hyvä asento ponnistaa. Kuten muutkin ovat kirjoitelleet auttoi painovoima työntämisessä ja oli turvallista olla oman miehen "sylissä". Ponnistusvaihe kesti 6min ja yksi pieni nirhauma tuli.

Enpäs vaan ottanut. Pärjäsin ihan hyvin ilman. Synnytys eteni nopeammin, sain oltua jalkojen päällä koko ajan, pystyin ponnistamaan pystyssä, tunsin ponnistuksentarpeen ja koin ponnistaminen helpompana.

Toisella kertaa söin sairaalassa aamupalan ennen vesienmenoa, synnytyksen aikana join vaan vettä ja synnytyksen jälkeen söin heti päivällisen.

Toinen syntyi rv 40+2.

Toisen ponnistin synnytysjakkaralla maailmaan. Koin sen huomattavasti paremmaksi asennoksi kuin puoli-istuvan. Ensimmäisellä kerralla ponnistus kesti 1h 10min ja tehtiin eppari, nyt ponnistus 6min ja yksi pieni nirhauma...

Nyt toisesta neljässä eri ultrassa (rv:t 21, 31, 35 ja 37) sekä terkkarin toimesta käsikopelolla arvioitiin, että la:n tienoilla tulossa keskikokoinen vauva, n. 3,5-3,7 kg. Poika syntyi rv 40+2 ja painoi 4050g. Ei meidän geeneillä taida tämän pienempiä vaan tulla.

Yhtäläisyyksiä: - ennen synnytyksen käynnistymistä viikkojen ajan kipeitä supistuksia ja jos jonkunlaisia "oireita" synnytyksen alkamisesta - synnytys käynnistyi lopulta vesienmenolla - avautumisvaihe oli helppo - ilokaasu toimi todella hyvin kivunlievityksenä - molemmissa myös sekä kohdunkaulan että pudendushermon puudute - vauvat ihan kiitettävän kokoisia (ensimmäinen 3950g ja toinen 4050g) Eroja: - ensimmäinen syntyi ennen la:ta (rv 38+4) ja toinen jälkeen (rv 40+2) - kesto (ensimmäinen 12h45min josta ponnistus 1h10min, toinen 4h40min josta ponnistus 6min) - ensimmäisestä koin olevani alusta alkaen hirveän kipeä ja pelkäsin kipua, toisesta odotin koko ajan kovempaa kipua (jota ei tullut ) ja koin että kipu auttoi hommaa eteenpäin, pärjäsin kivun kanssa - ensimmäisessä olin lähinnä sängyssä makuulla, toisessa liikuin koko synnytyksen aktiivisesti enkä ollut makuulla kuin puudutteiden laiton ajan - ensimmäisessä epiduraali, joka vei kivut, mutta teki jalattomaksi enkä kokenut tarvetta ponnistaa - toisessa synnytyksessä TENS-laite, josta oli ihan uskomaton apu - ensimmäisessä ponnistin sängyllä puoli-istuvassa asennossa, toisessa ponnistin synnytysjakkaralla - ensimmäisessä tehtiin episiotomia, toisessa tuli vain yksi pieni nirhauma välilihaan - ensimmäisestä synnytyksestä olin hirveän kipeä ja ahdistunut, toisesta kävelin ja istuin normaalisti jo pian synnytyksen jälkeen ja mieliala oli huomattavasti parempi, hyvin seesteinen ja onnellinen

Nyt toisessa synnytyksessä oli ihan eri suhtautuminen kivunlievityksiin ja niiden auttamisiin. Sairaalaan mennessä olin jo 3cm auki ja supistukset niin mietoja, että lämmin geelityyny auttoi vallan mainiosti. Vesien mentyä ja kunnon supistuksien alettua kätilö läiski TENS-lätkät selkääni ja heti saliin siirryttyä aloin naukkailla ilokaasua . Nuo kaksi oli ihan lyömätön yhdistelmä, lisäksi vaan liikuin ka etsin hyviä asentoja aktiivisesti ja olin jalkojen päällä, keinuttelin jumppapallolla sekä käytin ääntä supistuksien tullessa aivan vapautuneesti , koin jo näistä olleen erittäin suuri apu. Lääkkellisiä kivunlievityksiä oli ainoastaan 6cm kohdalla kohdunkaulan puudute sekä 8cm kohdalla pudendushermon puudute , koin molemmat todella hyviksi eivätkä epiduraalin tavoin tehneet "jalattomiksi", joten sain ponnistettua synnytysjakkaralla. Toinen synnytys oli huomattavasti nopeampi, helpompi ja miellyttävämpi kokemus.

Esikoinen tärppäsi yk2:sta, silloin muistaakseni tikutin ovista ja koitettiin siihen huudeille ajoittaa hommat. Tästä toisesta ei ehtinyt edes varsinainen yritys alkaa, oltiin mun opintojen vuoksi sovittu tietty kuukausi jolloin aloitetaan, vaikka vauvakuume oli molemmilla jo kova. Mä kumminkin tikuttelin ovista, join omenaviinietikkaa, lopetin tupakoinnin, tein kaikenmaailman detox-puhdistuksia sun muita varmaan 3 kk ennen kiertoa josta tärppäsi. Tiedän tasan tarkkaan koska ja miten tämä on saanut alkunsa, sillä harrastettiin siinä kierrossa seksiä tasan kerran ilman ehkäisyä, ajatuksella "tulee jos on tullakseen". Kyseinen kierto oli sovittua yrityksen aloituskiertoa edeltävä kierto. Ja niin siinä vaan kävi, ettei yritystä tarvinnut edes aloittaa, kun pari viikkoa myöhemmin oli testit plussaa.

bohemian: mulla on siis ollut nuo lääkärikäynnit siksi, että niillä on tehty kokoarvioultra esikoisen isokokoisuuden vuoksi. Eli kokoa on nyt rakenneultran jälkeen arvioitu rv 32 (? muistaakseni) ja tullaan tosiaan nyt rv 37 vielä arvioimaan. Mutta ainakin sen viimekertainen lääkäri otti myös synnytyspelon puheeksi ja ymmärsi sitä todella hyvin, sanoi ihan suoraan että on hienoa kun sitä hoidetaan nykyään ja siitä puhutaan avoimesti. Ja kertoi myös, miten sen pelon syntymiseen ei välttämättä tarvita kuin pari minuuttia synnytyksen aikana, jolloin äiti kokee esim. voimakasta pakokauhua tai ahdistusta, ja sitten ne aktivoituu ja tulee uudelleen pintaan esim. uudelleen raskautuessa ja synnytystä läpikäydessä, vaikka olisivatkin siihen asti kyteneet pinnan alla ja tuntuneet mitättömimmiltä. Ja miten sitä pelon aiheuttavaa kipupistettä pitää vain lähteä aktiivisesti etsimään tekemällä ajatustyötä ja puhumalla sitä edellistä synnytyskokemusta läpi. Siis oikein asiantunteva ja empaattinen lääkäri. Kahdella kätilökäynnillä mulla on molemmilla kerroilla ollut eri kätilöt, jotka ovat kuitenkin olleet molemmat hyvin ammattitaitoisia ja empaattisia hekin. Molemmilla kerroilla on edellinen synnytyskertomus käyty kohta kohdalta läpi ja olen kertonut sen perusteella herääviä pelkojani ja ajatuksiani, joihin on yhdessä etsitty ratkaisuja ja vaihtoehtoja. Ne on kirjattu yhdessä tuumin synnytysuunnitelmaksi, josta mä sain alkuperäisen kotiin mukaan miehelle näytettäväksi (ja johon voin mahdollisesti täydentää sitä mukaa kun tulee asioita mieleen ja ottaa sen sitten mukaan synnyttämään lähtiessä) ja kopio jäi synnärille mun papereihin kätilöitä varten.

En tiedä vastaanko ihan liian myöhään, mutta on pelkopoli ja löytyy kokemusta. Neuvolasta terkka teki mulle sinne lähetteen, ensikäynti olisi voinut olla jo rv 20 tienoilla, mutta kesätöideni ja fiiliksieni vuoksi menin vasta rv 30 hujakoilla ensimmäistä kertaa. Nyt olen 2 kertaa käynyt juttelemassa kätilön kanssa ja kerran lääkärin kanssa, vielä olisi yksi sype-lääkäriaika ensi maanantaille (rv 37+0), jos vaan pysyn kasassa sinne asti... Ihan loistavia ja hyödyllisiä käyntejä ovat olleet. Empaattista ja ammattitaitoista henkilökuntaa osunut kohdalle näillä käynneillä.

Myös nyt toisella kertaa näyttäisi olevan 4 ultraa. - rv 12 nt-utra - rv 21 rakenneultra - rv 31 kokoarvioultra - rv 37 koko- ja synnytystapa-arvioultra (tulossa siis vielä) Esikoisen isokokoisuuden ja mun synnytyspelon vuoksi siis 2 ylimääräistä ultraa synnärillä. Todellakin kaipasin näitä kahta ylimääräistä ultraa, sillä nimenomaan vauvan iso koko huoletti ja esikoisesta ei kokoa pahemmin noteerattu.

Noin 50km on matkaa synnärille. Esikoisen syntyessä meillä ei ollut omaa autoa, vesien mentyä hälytettiin anoppi lainaamaan autoaan ja mies kuskasi mut sillä synnärille. Nyt on oma auto onneksi ja sillä siis mennään.

Teen nyt tänä kesänä ensimmäistä kertaa 3-vuorotyötä, aiemmin olen tehnyt kahta vuoroa. Rv 22 nyt menossa ja yövuorot alkaa tuntua äkkiä liian raskailta, jos koko 10h työvuoron joutuu mennä viipottamaan ja olemaan jalkojen päällä. Viime yönä alkoi inhottavat supistuksen aamuyöstä. Esimiehen kanssa oli jo alkukesästä puhetta siitä, että otan itse puheeksi heti jos yövuorot käyvät liian raskaiksi. Ja no nyt vaikuttaisi siltä, että ne ovat käyneet liian raskaiksi tältä erää.

Toista odotan nyt viikolla 12 ja vaikka en meinaa itsekään uskoa, niin kuplat poksahtelee jo.

Vedet meni rv 38+3 ja poika syntyi rv 38+4.

Poika kerrottiin olevan ultra perusteella ja poika meille myös syntyi.

Tällä kertaa oireita ennen plussaa oli viikkoa ennen plussaa alkaneet, päivittäin toistuneet menkkajomotukset, tissien aristus/kihelmöinti ja kestovitutus.

Tällä kertaa negat/ihan hailurat haamun kp 23-24/25 ja haalea plussa sekä digillä positiivinen kp 26/25. Taidanpa vielä sunnuntai (kp 28/25) tehdä viimeisen testin kaapista ja toivon mukaan pääsen ihailemaan vahvistuvia viivoja.

Mielenkiinnosta voisi laittaa tänne ylös tuntemuksia. Ai miten niin joku on hiukan innoissaan kun yritys alkoi viimein. Dpo 0/Kp 13: oletettu ovis Dpo 1: normi olo Dpo 2: normi olo Dpo 3: aamupäivällä jotain juilimista vasemmalla puolella, mitä lie Dpo 4: normi olo Dpo 5: ei mittää kummempaa Dpo 6: iltapäivällä vähän aikaa menkkajomojen kaltaisia tuntemuksia? (mulla on koko ajan nälkä ja syön koko ajan, mutta se ei varmaan liity tähän ) Dpo 7: aamupäivällä jotain jomottelua, mutta ei se tälläkään kertaa kauaa kestänyt. Olen ollut pahalla päällä koko päivän, mutta niitä huonoja päiviä nyt tulee ja menee ilman mitään erikoisempia hormonihuurujakin. Dpo 8: taas hetken jomottelua aamupäivällä, ei muuta (lisäys: jomottelut jatkuu nyt iltapäivällä) Dpo 9: hätähousuna testattu negojen nega. Iltapäivällä tuli flunssainen olo, joka paikkaa särkee (etenkin ranteita), on voimaton ja heikko olo. Välillä menkkakramppeja. Dpo 10: eilen illalla alkanut vitutus jatkuu. Päiväpissasta testattu haaleaakin haaleampi haamunen. Päätä särkee ja tissejä särkee sen verran, että tiedostan niiden olemassa olon koko ajan. Haamusta huolimatta luotto kunnon plussaan pyöreä nolla. Nämä oireet sopii niin hyvin menkkoihinkin. Edit. Ja ehtoota kohti jomottelee oikein kunnolla. Dpo 11: aamulla testattu nega. Tissit (etenkin nännit) sen verran arat, että jätin suosiolla liivit laittamati aamulla. Ainakaan vielä ei ole jomotellut. Mieliala ollut ihan normi tänään. Dpo 12: Ihan normiolo. Ei ole tissit olleet kipeät, ei jomotteluja, fiilis ihan normi. Huomenna pitäisi menkkojen alkaa ja olen aika varma, että ne myös alkavat. Edit. Iltaa kohden taas tissit kipeät ja jomottelua. Dpo 13: aamulla testattu ylläriplussa ja digi sanoi "raskaana 1-2". Oireita tänään ollut rintojen arkuus/kihelmöinti, menkkajomot, vitutus ja nuutuneisuus. Mennään muuten Susah aika samoissa.

Esikoisen yritysaikana elin ihan normaalisti plussaan saakka, nyt lopetin vuoden vaihteessa tupakoinnin ja äsken hoksasin, etten ole tänä vuonna juonut tippaakaan alkoholillisia. En mä mikään deeku viime vuonnakaan ollut. Ennen esikoista eli melko tavanomaista opiskelijaelämää eli tuli kyllä juhlittua jonninverran. Nyt olisin kyllä samalla asenteella liikkeellä eli plussaan asteen se on ihan fine, mutta kun ei edes tee mieli juoda niin mikäpä tässä ilman ollessa.

Minä 22 ja mies 26, toista alamme pian yrittää.

Tällä hetkellä 19.5, ennen esikoista oli 21.9.