Sessi3

Aktiivijäsen
  • Content count

    647
  • Joined

  • Last visited

About Sessi3

  • Rank
    Aktiivi
  1. Meidän vajaa neljävuotias tyttäremme on ollut syksystä saakka infektiokierteessä (korvatulehduksia, tautia taudin perään), ja omalääkäri laittoi alkuvuodesta tytön tarkempiin tutkimuksiin sydämen sivuäänen takia. Lapsella on ollut rasitusyskää, mikä oli varmaan yksi vaikuttava tekijä siihen että lääkäri halusi asian tutkituttaa vaikka piti sivuääntä kuuntelun perusteella viattomana. EKG:n, neliraajapainemittauksen ja lastenlääkärin tutkimuksen jälkeen todettiin, että kyseessä on viaton sivuääni joka todennäköisesti liittyy sairasteluun. Myös rasitusyskä on todennäköisemmin toistuvien infektioiden syytä eikä merkki mistään vakavammasta (kuten astma). Oon kyllä tyytyväinen siihen, että asia tutkittiin
  2. Esikoista odottaessa alkoi muistaakseni n. rv 6, jatkui jonnekin kymppiviikon tienoille. En oksentanut, mutta heikon olon takia jouduin olemaan saikulla raskaasta työstäni muutaman päivän verran. Tässä toisessa raskaudessa ällötys alkoi jo rv 5 mutta jatkui vain muutaman viikon. En oksentanut tässäkään ja kuvotus oli hieman vähäisempää kuin ekassa raskaudessa, lähinnä puhisutti vaan. Helpolla olen siis päässyt kummassakin raskaudessa.
  3. ^ Kiitos vastauksesta, järjestelyt selvinnevät paremmin paikan päällä jos joskus hotelliin asti pääsee
  4. Tuoreet TAYS-kokemukset ja erityisesti potilashotelli kiinnostaa Siis oliko niin, että hotellissakin voi jättää vauvan hoitoon siksi aikaa, kun menee syömään? Kun joissain ohjeissa (tai sitten täällä keskustelussa) sanottiin, että olisi toivottavaa että isä jäisi vauvan kanssa huoneeseen ruokailun ajaksi ja toisinpäin.
  5. Täällä mitat 157cm/57kg ennen ekaa raskautta, eli lyhyehkö mutta normaalipainoinen olen. Mun rakenne ei ole mitenkään erityisen siro, mutta lantio oli kapea ennen raskautta ja synnytystä - vauva mahtui kuitenkin tulemaan hyvin alakautta (perus 3.5-kiloinen oli), ja lantio jäi pysyvästi leveämmäksi luustoltaan. Sellaisia vaikutuksia kuitenkin pituudella oli raskauteen, että vaikka maha ei ollut valtava niin sf-mitta kasvoi koko ajan yläkäyrillä ja sen takia jouduin loppuvaiheessa ultrattavaksi vauvan kokoarviota varten. Vauva oli kuitenkin normaalin kokoinen. Lisäksi loppuraskaudessa kärsin istuessa pistävästä tunteesta toisessa kyljessä kylkiluiden alla kun maha oli niin ylhäällä. Lisäksi keräsin raskausaikana yli 20 kiloa painoa ja se kyllä näkyi - ja tuntui - tässä lyhyessä varressa muuallakin kuin mahassa
  6. Esikoista odottaessa plussaa edeltäneet oireet: - nännit alkoivat tummentua ja muuttuivat "oudoiksi" - hajuherkkyys - lämpöily/flunssainen tai krapulainen olo - menkkamainen vatsakipu Nyt plussasin pari päivää sitten ja sitä ennen oli seuraavia oireita: - hajuherkkyys - jatkuva nälkä - alavatsan turvotus - kaulaan ilmestyi luomia (näitä oli ekassa raskaudessa) - reilu viikko oviksesta erityisen voimakkaita menkkamaisia kipuja parin päivän ajan Erona ensimmäiseen raskauteen se, ettei olo ole niin voimakkaasti "erikoinen" kuin muistaisin silloin olleen, ja että rinnat on aika normaalit toistaiseksi.
  7. Painoindeksini on 24. Samassa pysytellyt jo vuoden, sitä ennen laihdutin raskauskiloja pois monta vuotta. Oon ihan tyytyväinen - en aio pudottaa painoa vaan treenaan (painoilla) ja oon huomannut sen vaikuttavan positiivisemmin kropan ulkonäköön kuin pelkän laihduttamisen. Hormonitoiminta tuntuu pysyvän todella täsmällisesti yllä juuri tässä painossa, oon joskus laihtunut samaisesta painosta viitisen kiloa mistä seurasi sitten välivuotoja ja muita ongelmia kierron kanssa.
  8. Mulla oli esikoisen tärpätessä kierto sekaisin, ja koopeet huiteli jossain yli neljässäkymmenessä kun kävin labrassa. Samana päivänä näytti testi ekan plussan kun labrassa saatiin hcg-arvoksi 10. Myöhemmin selvisi että silloin oli rv 3+5. Nousua itse asiassa seurailtiin jonkun aikaa verikokein (jouduin muista syistä tarkkailtavaksi ja samalla sitten seurattiin tuotakin), ihan normaalisti lähti nousemaan ja normaali raskaus oli Onnea odotukseen!
  9. Meidän kohdalla ei voi puhua aktiivisesta yrittämisestä, vaikka tarkkailenkin kiertoa aktiivisesti (lähinnä siksi, että oman kropan toiminta kiinnostaa). Suurin tekijä on se, että miestä ei saa pelkästään ovulaation takia kellistettyä, vaan seksiä on tasan silloin kun mieli tekee eikä yhtään useammin. Toisaalta se ärsyttää, mutta toisaalta tykkään itsekin siitä, ettei yritetä "ihan tosissaan". Siinä mielessä voi sanoa että lapsi tulee jos on tullakseen.
  10. Mulla nousi raskausaikana paino 23 kiloa (olen 157cm pitkä, BMI ennen raskautta 23). Tupakoinnin lopettamisen ja raskaushormonien ansiosta kaikki hiilarimättö yksinkertaisesti maistui tosi hyvälle - ihan rehellisesti sanottuna osa kiloista tuli ihan syömällä. Terkka sai kauhean pakkomielteen tuosta painonnoususta viimeisten kuukausien aikana, olihan se aika masentavaa mutta vielä vakavampaa oli se, että raskauteen oikeasti vaikuttavat ongelmat (verenpaineen nousu ym.) jäivät aluksi huomioimatta kun neuvolassa keskityttiin analysoimaan mun ruokapäiväkirjaa (jep, laitettiin pitämään sellaistakin). Olin aika ihmeissäni, koska vaikka paino nousi paljon ja olo oli kieltämättä aika tukala loppuvaiheessa, niin eihän tuo nousu mikään tavaton ollut sen perusteella mitä oon muiden kokemuksia lukenut. Synnärillä tai heti synnytyksen jälkeen lähti n. 10 kiloa, mutta loput olen joutunut ihan laihduttamalla laihduttamaan. Imetin vuoden ja taidan kuulua niihin ihmisiin, joilla kroppa pitää imetysaikana läskeistä tiukasti kiinni. Muutenkin tuo raskauden aikana kerätty rasva keskittyi mulla mm. selkään ja käsivarsiin, joista se ei niin helposti lähdekään. Nyt lapsi on kolmevuotias ja sitkeitä raskauskiloja on vielä kaksi jäljellä. Jos vielä toistamiseen raskaudun, niin koetan kyllä pitää painonnousun kurissa - joku 15 kiloa lienee mulle ihan tarpeeksi kun ne jäljelle jäävät kilot eivät tosiaan sulaneet "kuin itsekseen" pois.
  11. Alunperin ei yhtään - sillä varauksella, että ehkäisyn pettäessä lapsi kuitenkin pidettäisiin. Esikoinen ei ollut varsinaisesti vahinko, ehkä ennemminkin yllätysvauva. Mutta isku ensimmäisen raskauden jälkeen oli kova: mies ei halunnut enempää lapsia, yksi riittää. Hyväksyin asian vuosien mittaan, vaikka eniten harmitti etten ollut esikoista/ainokaista odottaessa ollenkaan ajatellut, että se olisi ainoa raskauteni koskaan. Vaan tässä sitä ollaan taas, toinen "tulee jos on tullakseen". Miehellä vasektomia suunnitteilla, eli sitä odotellessa joko raskaudun tai sitten en. Me ei siis olla oikeastaan missään vaiheessa suunniteltu yhtään mitään, ja ne vähäisetkin suunnitelmat on ajan saatossa muuttuneet
  12. Mua pelottaa: että lihoisin taas tuhat kiloa raskausaikana (no kun kaikki vaan maistui niin hyvälle ) että kroppa räjähtäisi toisesta raskaudesta ja synnytyksestä lopullisesti että uusi vauva ja esikoinen eivät tykkäisi toisistaan yhtään että olisi ihan typerä päätös palata takaisin vauva-aikaan nyt, kun esikoinen on jo niin "iso" kolmevuotias että kahden lapsen kanssa yhtään minnekään kulkeminen (niin kauppaan kuin kaukomatkoille) olisi kamalan vaivalloista että parisuhde kärsisi toisen lapsen syntymästä että äitiysloman ja siitä seuraavan välivuoden takia tipahtaisin kokonaan "piireistä" (opiskeluun liittyen) Eniten pelottaa se, että kun elämä tuntuu vihdoinkin ikään kuin asettuneen takaisin uomiinsa tyttären syntymän jälkeen niin toisen lapsen syntymä palauttaisi meidät takaisin siihen pisteeseen, missä sekä parisuhde että oma vartalo ja mielenterveys kävivät läpi hurjia muutoksia - ja joista selviäminen ei ollut itsestäänselvyys. Lisäksi pelkään yritysajan hermoilua ja omaa neuroottisuuttani (tästä kirjoitin jo toiseen ketjuun). Kun tuota listaa katsoo, niin minun huoleni näyttävät kyllä tosi pinnallisilta. Kuitenkin se suurin muutos - kahden aikuisen taloudesta lapsiperheeksi sekä naisesta ja miehestä äidiksi ja isäksi - on jo läpikäyty esikoisen kohdalla. Lapsi alkaa kuitenkin olla jo sen verran iso ja omatoiminen, että kynnys uudestaan lisääntymiselle kasvaa koko ajan. Voihan se kuitenkin olla, että toisen lapsen kohdalla kaikki olisi kuitenkin helpompaa - henkisesti siis, sillä vauvatavarat ja muut on annettu pois jo ajat sitten. Ja lopulta ensimmäisen raskauden vartaloon tuomat muutokset ovat olleet positiivisia (pl. raskausarvet sekä ryppyinen vatsanahka). Olen saanut naisellista tiimalasimuotoa entisen laatikkomallin tilalle, ja innostuin liikunnasta toden teolla lapsen saamisen ansiosta. Henkisesti olen kasvanut valtavan paljon, ja muutokset ovat olleet ennen kaikkea lapsen ansiota. Olen oppinut aikatauluttamaan asioita ja kantamaan vastuun omista teoistani ja elämästäni. Pelottaa, että positiivisen kasvun ja kehittymisen sijaan toisen lapsen saaminen jotenkin taannuttaisi minut raivoavaksi hormonihirviömammaksi, joka kulkee pyjamahousut jalassa ja tukka likaisena ympäriinsä lastenvaunuja lykkien.
  13. Lopetin minipillerit vajaa kuukausi sitten, noin vuoden ehdin niitä syödä. Sitä ennen oli hormoniton ehkäisymuoto käytössä. Ensimmäisiä kuukautisia ei ole vielä varsinaisesti ollut, saa nähdä milloin palaavat (jos palaavat ).
  14. Ei kenellekään. Lähipiirissä ei ole ainuttakaan henkilöä, joka ei täysin varmasti kertoisi asiaa eteenpäin. Jos raskaudun niin pidetään kyllä sekin salassa niin pitkälle kuin vaan voidaan. Esikoisen kohdalla kerrottiin valituille henkilöille sekä yrityksestä että raskaudesta jo varhaisessa vaiheessa, ja myöhemmin tuli kaduttua kun "juttu levisi". Muuten pidän läheisiäni ihan luotettavina, mutta jostakin syystä luottamuksellisuus ei koske vauva- ja raskausasioita - kai niitä on vaan niin kiva kertoa eteenpäin.