zallu

Aktiivijäsen
  • Content count

    1093
  • Joined

  • Last visited

About zallu

  • Rank
    Addikti
  1. Meilläkin poika on ollut keittiöhommissa mukana jo alle 1,5-vuotiaasta. Ja se on parasta mitä hän tietää, kun saa auttaa keittiössä. Annan kaataa aineita pannulle/kulhoon jne. Saa sekoittaa ja ojentaa munia kennosta. Välillä annan nostaa esim. pilkotut kurkut salaattiin. Tosi silloin menee aika paljon suuhun Toisaalta, sillälailla kasviksia menisi loputtomasti! Ja muutenkin poika haluaa aina maistaa kaikea ruoanlaittovaiheessa, kun ruoka on lautsella, ei ehkä enää haluakaan maistaa! Mutuaman kerran poika on polttanut vähän kättään pannun tai kattilan reunaan kun ei ole malttanut noudattaa varoituksia. Ei pahasti koskaan, mutta sen verran, että on huomannut, ettei siihen kannatakaan koskea...Varovaisena saa kyllä olla tuon kanssa! Astianpesukoneen tyhjennys on ollut pojan mieleen jo heti kävelemään opittuaan.
  2. Mä voin nyt tämän syksyn kokemuksella sanoa, että ainakin meille tuntuu olevan loistoratkaisu, että esikoinen on 11pv/kk päiväkodissa kun minä olen vauvan kanssa kotona. Esikoinenkin on monen mielestä varmaan vielä hirmu nuori hoitoon kun on vasta kaksi täyttänyt. Hoidossa oleminen on kuitenkin reipastuttanut arkaa poikaa huimasti ja hän viihtyy siellä hyvin. Ilahtuu kovin kun tulen hakemaan, mutta usein olisi kova halu jäädä vielä leikkimään Toki tuohon vaikuttaa se, että haen heti välipalan jälkeen kotiin ja silloin hän on ehkä juuri noussut pöydästä ja saanut leikit pystyyn niin kurjahan siitä on sitten heti kotiin lähteä. Poika on hoidossa siis aamupalasta välipalaan. Hoitopäivinä minä ehdin siivoamaan, käymään kaupassa ja laittamaan ruokaa valmiiksi niin, että pojan kotipäivinä ei tule niistä asioista liikaa stressiä. Kotipäivät onkin melkoista aikatauluttamista kun pitäisi elellä sekä esikoisen että vauvan aikataulujen mukaan ja vauvan aikataulut riippuu täysin heräämisajasta, eikä välttämättä mene yhtään yksiin pojan ruokailujen ja nukkumisten kanssa. Melko haasteellista välillä siis. Onneksi usein osuu niin, että vauva nukkuu kun esikoinen on hereillä. Näin ehdin touhuamaan esikoisen kanssa niin että hän saa kaiken huomion. Tosin hänen päiväunien aikaan on sitten vauva hereillä, että mitään omaa aikaa on turha toivoa saavansa Mutta eipä sitä omaa aikaa ole hoitopäivinäkään juuri tarjolla kuin ehkä teekupillisen verran, kun pitää tosiaan vauvanhoidon ohella pyörittää huushollia. Tosiaan tykkään myös, että päiväkoti on myös varhaiskasvatuspaikka, ei vain hoitoon dumppaamista päivän ajaksi. Ja vasukeskustelussa lto kertoi mitä kaikkea ovat askarrellessa harjoitelleet: rypistämistä liimaamista, maalaamista, muovailua jne ja mä kuuntelin ihan ihmeissäni, että ei mulla olis tullut puolet noista vielä mieleenkään tuon ikäisen kanssa! Ihanaa siis, että saa hoidossa opetella ja kokeilla uusia juttuja kun äiti ei osaa laulaa tai keksiä askarteluja Pojan ryhmässä valtaosa on hyvin samanikäisiä, ja uskon että muiden samanikäisten lasten seura on pojalle mieleen. Ja myös kannustaa itse opettelemaan vaikka pukemista/riisumista tms kun näkee miten muut tekee. Kotonahan tuo on taantunut ihan vauvaksi kun näkee miten vauvaa syötetään ja puetaan niin vaatii samoja palveluja itselleen sanoen olevansa vauva Hoitopäätökseen vaikutti meillä myös se, että saatiin poika aluueemme uuteen yksityisen päiväkotiin johon on valtavat jonot (kunnassamme päivähoitotilanne on tosi kurja ja väliaikaisia paikkoja perustetaan). SInne otetaan sisarukset muun jonon ohi kun paikkoja vapautuu, joten nyt on siis toivoa saada pikkuvelikin sinne. Jos emme olisi nyt vastaanottaneet paikkaa pojalle niin ensi syksynä ei varmasti oltaisi saatu molempia sinne. Kunnallisiin päiväkoteihin onkin sitten vähintään tuplasti matkaa väärään suuntaan, kun tuo on kilometrin päässä ja työmatkan varrella. Mutta loistoratkaisu on siis ollut!
  3. Meillä on molemmat lapset olleet käytännössä alusta asti pulloruokittuja. Esikoisen kanssa yritettiin pari kuukautta opetella myös imetystä mutta ei sujunut. Kuopuksen kanssa harjoiteltiin vielä vähemmän. Esikoiselle pumppasin 5kk omaa maitoa, toisen kanssa siihen ei vaan ole ollut aikaa eikä hermoja, sen verran rankkaa se näin jälkikäteen ajateltuna oli. Mä katson melkolailla kellosta milloin syötän/milloin vauvalla pitäisi olla nälkä. Näin on ollut kummankin kanssa. Toisaalta jo synnäriltä asti kumpikin on itse halunnut syödä tasan kolmen tunnin välein joten se on ollut vauvantahtista. Toki siis annan maidon ennen kuin 3h on täynnä jos vauva sitä vaatii ja jos vauva on tyytyväinen tai nukkuu niin väli pitenee. Korvike on myös hitaammin sulavaa kuin äidinmaito, joten ainakaan alle kahden tunnin välein ei edes kannattaisi syöttää kun silloin saanee aikaiseksi vaan mahanpuruja, ainakin ihan pienen kanssa ja olettaen että on siis syönyt kunnon annoksen. Oonkin huomannut että meidän elämä on molempien lasten kanssa mennyt sen EASY-menetelmän mukaisesti, vaikken sitä aktiivisesti ole yrittänyt järjestää niin. Eli ensin syödään, sitten leikitään ja sitten nukutaan. Ja sama homma uudestaan ja uudestaan. Silloin on ollut helppo tietää että kun vauva herää niin sillä on nälkä. Mä käytän jauhemaista korviketta ja teen aina sen verran että varmasti riittää. Mieluummin niin, että pulloon jää kuin että vauva olisi vielä ottanut vähän. Koska sitten kun alkaa lämmittämään uutta satsia niin ei sille enää kuitenkaan kelpaa. En juurikaan katsele noita suositusmääriä. Vauva syö minkä syö ja sit huolestutaan jos se ei kasva kunnolla. Ja jos on oikeesti syönyt liikaa niin sitten pulauttaa. Nyt tulee meillä uusi haaste kun aloitetaan kiinteät ja niiden määrä vaikuttaa sitten myös maidon menekkiin. Menee ennustettavuus pieleen Souls voisiko tuo syömisen jälkeinen itku johtua röyhtäisytarpeesta? Tai jos se maito aina uppoaa niin onko maha kipeä sen takia että syö liikaa? Vai mites teillä nykyyän menee?
  4. Ilman mitään ennakoivia oireita synnytys käynnistyi säännöllisillä supistuksilla yöllä, heräsin niihin noin 2:30 ja 6:37 poika syntyi. Näin siis pikkuveli, isoveljestä ekat supparit puoliltapäivin (sisätutkimuksen jälkeen) ja syntyi 01:23.
  5. Mulla esikoinen tuli avosuisena ja ponnistus kesti noin 1h40min mutta toinen tuli ihan normaalisti raivotarjonnassa 7 minuutin ponnistamisella.
  6. Mulla kumpikin on alkaneet supistuksilla, joita ei siis raskausaikana aiemmin tullut. Siis mitään mitä oisin varsinaiseksi supistukseksi tuntenut. Esikoisesta olin sairaalaan mennessä 6cm auki, toisesta täysin auki Kumpikin tuli ilman suurempaa avustamista, tai repeämistä tai epparia. Ekasta tuli pari tikkiä jonnekin emättimeen ja toisesta ei yhtään. Esikoinen oli tosin avotarjonnassa, joka vaikutti synnytyksen kestoon, se oli reilu 11h josta noin 1h40min oli ponnistusta. Toinen synnytys kesti kaikkinensa vähän päälle 4h ja ponnistus oli 7 min. Supistukset tuntui molemmista samalla lailla ja painoivat jotenkin virtsarakkoon ikävästi. Esikoisen synnytyksessä sain spinaalin ja myös sitten oksitosiinia kun meinasi supistusten välit kasvaa liikaa. Myös ilokaasu ja amme oli kivunlievityksenä. Toisesta en sitten ehtinyt saamaan kuin ilokaasua ja senkin hönkäily oli vaikeaa kun oli nenä tukossa, niin melko luomuna meni se. Molemmilla kerroilla on kohdunsuun tilanne ollut jo tosi kypsä viimeisessä lääkärintarkastuksessa/synnytystapa-arviossa. Tyyliin parille sormelle auki ja kaulaa vain nimeksi. Esikoinen syntyi 39+6 ja toinen 41+1. Esikoinen 3610g ja toinen 4245g ( ja vaikka nopea synnytys niin ei tosiaan tikin tikkiä...) Kummankin synnytyksen jälkeen olen heti ollut tosi hyvässä kunnossa.
  7. SAS

    No niin, nyt on synnytetty sekä Salossa että Turussa. Ei TYKSikään mitenkään huono paikka ollut, mutta kyllä mä Saloon menisin jos vielä kolmas kerta tulisi. Salo oli todellakin viihtyisämpi ja kotoisampi kuin TYKS. Henkilökunta kummassakin oli loistavaa. Salossa tuli välillä sellainen olo, että kaikki neuvoo eri tavalla ja puhuuko ne vuoronvaihdossa mitään, tätä oloa ei kyllä tullut TYKSissä. Tosin tähän saattaa vaikuttaa se, että Salossa olin ensisynnyttäjänä ja itse ihan pihalla ja vauvan tilanne oli haastavampi kuin nyt toisella kerralla Turussa. Salolle plussaa vuodeosastolla: -Vierailuoikeus muillakin kuin isovanhemmilla - Ehkä aavistuksen tilavammat huoneet, kolmen hengen huoneessa oli mm. keinutuoli, ei olisi TYKSin huoneeseen mahtunut. Lisäksi Salossa oli paljon vauvalehtiä huoneissa luettavaksi - Viihtyisä päiväsali, paljon lehtiä, kirjoja iso pöytä, sohva ja nojatuoli (vrt. TYKSin pieni huone jossa 4 hengen ruokapöytä ja muutama lisätuoli) - Ruoka tuotiin yöpöydälle, TYKSissä piti hakea itse käytävältä. Kummassakin paikassa samanlaiset isot ja hankalat ovet huoneissa ja tosi leveät tarjottimet -> hankala yhdistelmä, kerran tiputin koko tarjottimen (tyhjine) astioineen lattialle, ovea avatessa. TYKSissä oli myös vähän haasteita erityisruokavalion kanssa, kaksi ekaa ruokailua jäin ilma ruokaa ja piti pikana tilata uusi annos, kesti tunnin... Myöskin iltapalat oli vain leipää. Salossa erityisruokavalion kanssa toimi myös välipalat ja iltapalat. Siellä oli leivän lisäksi jatkuvasti tarjolla myös hedelmiä. - Salossa kun sain rintakumin, niin se tuotiin kannellisessa rasiassa ja vietiin joka päivä steriloitavaksi ja sain uuden. TYKSissä sain itse pestä kumia tiskiaineella ja kotiinlähtiessä sain sen mukaani. Muuten se olisi mennyt roskiin. He eivät niitä siis ryhdy steriloimaan. Samoin rintapumpun osia käytettiin päivä ja sitten roskiin steriloinnin sijaan. Mietin, että kumpi olisi kalliimpaa, palkata vaikka osa-aikainen työtekijä steriloimaan rintakumit ja rintapumpun osat, vai ostaa vaan aina uudet osat tilalle ja heittää vanhat roskiin. Ihan järjettömältä tuntui heittää pois. -Muutenkin Salossa kun piti pumppua käyttää niin hoitajat laittoi sen valmiiksi ja putsasi käytön jälkeen ja vei lypsetyt maidot kylmään. TYKSissä kaikki piti hoitaa itse. Toki siellä oli myös ehkä helppokäyttöisempi pumppu. -Kaikenkaikkiaan tuntuu siltä, että Salossa sai vaan olla hoidettavana ja keskittyä vauvaan, Turussa joutui kaiken tekemään itse. Toki se on kuntouttavaa kun pitää itse tehdä ja tällä kertaa en ollut enää ensisynnyttäjä niin siinäkin on varmaan ero kohtelussa. -Salossa synnytys käytiin keskustellen läpi, yleensä vielä saman kätilön kanssa joka oli synnytyksen hoitamassa. TYKSissä mulle tuotiin paperi jossa oli kirjattuna synnytyksen kulku ja käskettiin lukemaan. Kotiin lähtiessä kukana ei kysynyt onko mulla mitään kysyttävää siitä paperista. Itse synnytystilanteessa ei mun mielestä sinänsä ollut mitään eroja kummassakaan paikassa, tyytyväinen olin molempiin. Toki oli ihan erilaiset synnytyksetkin, niin vaikea on verratakaan. Salossa oli oma vessa ja suihku synnytyshuoneessa, TYKSissä en ehtinyt kaipaamaan kun oltiin sairaalassa vain tunti ennen vauvan syntymää.
  8. Kyllä niitä tossuja siellä kaapissa oli, vaikka seinällä olikin lappu, että omat voisi ottaa mukaan. Suosittelen omia koska ne sairaalan tossut on älyttömän epämukavat, ihan tosi kummallisen malliset. Mulla oli salissa ne sairaalan tossut ja osastolla sitten omat IKEAn parin euron froteetossut. Ne oli mukavat ja ei tee pahaa pistää roskiin tuonhintaisia sairaalareissun jälkeen.
  9. Esikoinen syntyi 39+6, toinen 41+1
  10. Saako TYKSIssä ottaa vastaan muita vieraita kuin isä ja sisarukset ja isovanhemmat jos on päivähuoneessa vieraiden kanssa? Ja onko silloin kellonajalla väliä? Vai pitääkö vauvaa vilauttaa vaan jostain osaston oven välistä näytille Synnytin esikoisen Salossa ja siellä ei ollut rajoitteita vieraille. Siis vierailuaikana sai kaikki tulla, ei vain isovanhemmat, ja sen ulkopuolella sai mennä vieraiden kanssa päivähuoneeseen. Tuo oli mulle ihan pelastus kun jouduttiin olemaan sairaalassa viikko ja itse olin ekasta päivästä lähtien ihan hyvässä kunnossa. Varmaan viitenä tai kuutena päivänä mulla kävi joku moikkaamassa, mies oli toki joka päivä. Tykkäsin myös että vieraat kävi sairaalassa niin kotona sai sitten olla rauhassa.
  11. SAS

    Mä suosittelen kyllä Saloa! Nytkin menisin uudestaan Saloon, mutta siellä on neuvolan mukaan lastenosasto kesälomalla, joten jos vauva tarvitsisi vaikka antibioottitippaa, niin pitäisi kuitenkin ambulanssilla siirtää TYKSiin. Ja nyt kun on esikoinen olemassa, niin hänen hoitokuviot on helpommat jos synnytän Turussa. Mä lupaan tulla tänne kertomaan kokemuksia muutaman viikon sisällä, kun on kokemusta kummastakin sairaalasta.
  12. Esikoisesta selvä poikamaha. Poika tuli. Nyt toista kertaa asialla, viikolla 29. ja maha on samaa sorttia, vain edessä ja poika pitäisi ultran mukaan olla tulossa nytkin.
  13. Olisi valmis. Esikoisesta minä pidin vanhempainvapaat miinus isälle siirrettyt 12 päivää, kesälomat ja n. 2kk hoitovapaata ja menin töihin pojan ollessa vuoden. Tämän jälkeen mies piti isäkuukauden ja hoitovapaata niin, että poika oli 1v3kk mennessään hoitoon. Toisen kanssa mies ei tule todennäköisesti pitämään niin paljoa, sillä hoitopaikka on varmaan helpoin saada alkusyksystä ja mä olisin kyllä mieluusti kesän kotona Katsotaan sitten jatkettaisko syksyllä niin, että lapset olisi vajaata viikkoa hoidossa ja me molemmat joustavalla hoitovapaalla. Silloin saisi molemmat olla kotona ja töissä.
  14. Meillä pappi kyseli etukäteen ristiäisistä sovittaessa, että mitä nimeä ollaan suunniteltu. Jos oltaisiin mietitty jotain erikoista, niin sitten olisi kai aiheuttanut jotain varmistelutoimenpiteitä. Kaikki nimet oli kuitenkin ihan perinteisiä kalenterista löytyviä, joten en tiedä tarkemmin mitä olisi tapahtunut muuten.
  15. Mun mies ei esikoisesta mitään varpajaisia pitänyt, tuskin haluaa toisen syntymänkään jälkeen pitää. En kyllä pistäisi pahaksi vaikka sellaiset järjestäisikin. Eri asia on, josko tietäisin että ne on hirveet örvellysbileet, mutta kun mieheni ei sellaisia harrasta. Meilläkin tilanne on kuin Jenny-Marialla, mies osallistuu perhearkeen melkein enemmän kuin minä. Varsinkin nyt raskausaikana kaikki hommat tuntuu kaatuvan miehelle.