Elflady

Piti täytellä, mut unohtu jo ekan öuolen vuoden jälkeen

Todellakin. Liikaakin mun kohdalla Raskauskilot jäi korkojen kanssa jo synnärille ja siitä on vielä monta kiloa menetetty imetysaikana. Ei ois tarvinnu.

Sattui, mut mä jollain tapaa rakastin sitä kipua. Olin psyykannut itseni siihen, että "kipu on ystävä ja mun keho osaa tämän homman, jokainen kipeä supistus tuo lähemmäs vauvan tapaamista", eikä kipu tuntunut sillä tavalla pahalta kuin muu kipu. Eikä synnytys missään vaiheessa sattunut niin paljoa kuin pahimmat menkat.

Esikoisesta ja toistaiseksi ainoasta tuli muutama raita navan seudulle ihan viimeisillä viikoilla ja synnytyksen jälkeen vielä muutama lisää. Tosi huomaamattomia ovat olleet koko ajan ja etenkin nyt kun synnytyksestä on jo 9kk. Ihmettelen ettei enempää tullut, kun hoikkaan varteen kasvoi aika kiitettävän kokoinen kumpu Rasvasin säännöllisesti, taisin joka päivä loppuraskaudessa hölvätä kookosöljyllä

Tein tosi tarkan toivelistan, kiteytettynä: mahdollisimman luonnollinen synnytys ilman lääkkeitä. Omassa päässäni toivoin synnytyksen käynnistyvän supistuksilla, koska positiivisen strepton takia joutuisi sairaalaan vesienmenon jälkeen ja halusin olla kotona mahd. kauan. Kuitenkin synnytys käynnistyi vesienmenolla ja hyvä niin, muuten oisin älynnyt ite lähteä sairaalaan ehkä sit kun alko ponnistuttamaan Kivunlievityksenä oli koko aikana vain tens ja lämpöpussit, jotka tuntui kyllä olevan ihan yhtä tyhjän kanssa. Toki liikunnan ja hengittelin, että kipu olisi siedettävää. Synnytys oli ihan mahtava kokemus ja toivelistaan toiveet toteutuivat

Ei käynyt mielessäkään. Eikä ollut ees meikit mukana kun normaalistikin tosi vähän meikkaan

Sänkyyn aamuyöllä synnytyksen käynnistyessä. Tosin sitä kyllä hulahteli vielä useaan kertaan ennen kuin lapsi oli 13,5 h jälkeen ulkona.

2,5 vrk oltiin. Lastenhoitaja päivitteli, että hirveän aikaisin päästään kotiin vaikka oon ensisynnyttäjä. Oltiin siis tultu su-iltana ja päästiin ke-päivällä pois. Haaveilin kotiinpääsystä jo tiistaina, mutta positiivisen strepton takia pojan lämpöjä haluttiin seurata vielä keskiviikkoon, ei ongelmia niissä missään vaiheessa.

Taisin ekana huokaista jotain "Se tuli ulos" Kun poika nostettiin rinnalle, aloin hokea "Voi pieni rakas" tai jotain sinne päin. Ponnistusvaiheen pitkästä kestosta huolimatta olin aivan voimissani ja ensihetki on jäänyt ihanasti muistiin Kaikessa lähmäisyydessään kaunein lapsi ikinä mun silmissä

Se, miten nappiin synnytys voi mennä! Ja se miten voimaannuttava kokemus se voi olla Yksi synnytys siis takana. Toivoin mahdollisimman luonnonmukaista synnytystä ja sen sain, ilman kipulääkkeitä ja turhaa puuttumista synnytyksenkulkuun. AB piti positiivisen strepton vuoksi ottaa, mutta muuten homma sai sujua omillaan ja pitkästä, melkein 2h kestäneestä ponnistuksesta huolimatta kokemus synnytyksestä oli täysi 10. Menisin synnyttämään koska tahansa uudelleen Kokonaisuudessaan synnytys kesti n. 13,5h.

Jälkivuoto kesti n. 4 viikkoa. Eka viikko runsaampaa, sitten väheni huomattavasti, pari viimeisintä oli lähinnä tiputteluun verrattavaa. Yhtäkään hyytymää en koko aikana bongannut ja kipuja ei ollut, kun vaan jälkisupistukset parina päivänä synnytyksen jälkeen.

Tuun nyt tosi mattimyöhäsenä tänne mutta: emmiko! Ihanaa!! Paljon onnea plussasta! Onnea myös muille plussan saaneille

Mun kokemus oli hyvä, reipas viikko sitten syntyi meidän poju täällä Synnytyssalin puolella kätilöt oli aivan mahtavia, myös opiskelija, joka meidän synnytyksen alun hoiti. Mun toiveet luonnollisesta ja lääkkeettömästä synnytyksestä otettiin huomioon erinomaisesti ja siihen tavoitteeseen päästiinkin. Kätilö kyllä tarjosi istukan irrotukseen oksitosiinipiikkiä, vaikka mun listassa oli toive et kokeillaan ilman ensin, mut homma sujui ilman ja valmiiksi vedetty piikki sai jäädä pöydälle. Meille sattui myös kiireetön hetki eli ei olut juuri muita synnyttämässä, varmasti vaikutti positiivisesti meidänkin kokemukseen. Osastolla päästiin perhehuoneeseen ja vaikka mies ei joka yö päässyt olemaan siellä meidän kanssa, me saatiin vauvan kanssa olla siellä, koska tilanne osastolla oli todella väljä, tarjouduin kyllä etukäteen että tarpeen vaatiessa voin vaihtaa kun mies tosiaan ei välttämättä voi olla, todettiin vain että varmaan saan olla ja sainkin, tosi huippua Henkilökunta oli tosi auttavaista ja meillä alku kyllä sujui muutoinkin ilman ongelmia, toki henkilökunnassa on erilaisia ihmisiä ja kaikkien kanssa vuorovaikutus ei niin jouhevaa, mutta en yksittäisistä töksäyttelijöistä suostunut häiriintymään vauvakuplassani. Imetyksessä autettiin ihanasti sen mitä tarvittiin ja tosi hienosti kaikki muutenkin kehui ja tsemppasi meidän alkua. Eli oon kyllä erittäin tyytyväinen, me kotiuduttiin vauvan ollessa himpun vajaa 3vrk ikäinen

Aamuyöllä n. 3.30 meni vedet ihan ilman ennakkovaroitusta, supistuksia alkoi tulla n. 20 minuutin päästä siitä ja poika syntyi klo 16.38 samana päivänä

Joo hyvin näkyy viivat siihen nähe et on noinki aikanen dpo pikkukakkonenhaave, onnea!

^ Mulle neuvolassa tarjottiin rokotetta, mut ei ollu vielä saatavilla (siis toisin sanoen kysyttiin et otanko kun saahaan) ja mulla on 39+3 seuraava nla, eikä sillonkaan välttis oo rokotetta vielä meillä päin kuulemma... Mut vauva saa niitä vasta-aineita jossain määrin myös äidinmaidon kautta jos imettää ja sit onhan se muun perheen suojautuminen vauvalle etu, kun eivät perheenjäsenet ihan niin herkästi tautia tuo kotiin mukana

Tokassa kuvassa mä nään kyl jotain viivan suuntaista Väristä en siinäkään osaa sanoo, mut viivaa ainaki!

^ Hyvällä mielikuvituksella jokin esihaamun esiäiti, kun näyttöä kääntelee tarpeeksi, väriä en kyl näe... Mikä dpo sulla on nyt?

Siis voi eiii!! Mut ihan selvä haamu oli siinä predictorissa...

Kyllä siellä näkyy!! Toivon niin paljon vahvistumista!! Mikä dpo sulla nyt olikaan..?

Alkupuoliskolla jatkuva paha olo. Koko raskausajalla: jaksaa-ei jaksa -vaihtelu jota on mahdotonta ennustaa kun vaihtelee päivittäin, ja tästä seuraamuksena se, et etenkin lähipiiri olettaa aina, etten jaksa/pysty/kykene, koska usein tilanne on se ettei tosiaan jaksa. Sitten kun jaksais niin ei "saa" tehdä koska en kuulemma jaksa tai pysty. Vaikka kuinka koitan toitottaa, että mä kerron kyllä jos en kykene, et mielelläni puuhaan sillon ku siihen kykenen. Tyyliin siis kauppakassien kantaminen, hevosten hoito (talutus talli-laidun/tarha, ruokakuppien käsittelyt...) jne... Loppuraskaudessa se, että mahan ilmaannuttua muillekin näkyväksi kukaan ei tunnu muistavan minua minkään muun kuin raskauden kautta, toisin sanoen olen vaan maha. Ystäviä tavatessa eka asia johon ne katsoo on just se maha. Ja eka toteamus: Onpa se kasvanut!! Niin, raskausmahalla on tapana usein kasvaa...