Majlis

En ole ollut kovinkaan aktiivin kirjoittelija, mutta synnytyskertomuksia tykkään lukea =) Tänne niitä kuulemma kaipailtiin ja tässä olisi kaksi: Esikoisen syntymä elokuussa 2011. RV 39+5 Koko päivän tuli kivuttomia supistuksia, mutta niitä nyt oli tullut muutenkin joka päivä jo varmaan kahden-kolmen viikon ajan eli en kiinnittänyt niihin mitään kummempaa huomiota. Illalla käytiin miehen ja koiran kanssa tunnin iltalenkillä ja sitten siihen perään laitettiin sauna lämpiämään. Juuri ennen saunaa tuli pari kertaa semmonen ikävä menkkajomotus alavatsalle, mut siihen ne sitten jäi eikä saunassakaan tullut mitään. Illalla mies vielä hieroi akupisteitä miun jaloista ja lakkas miun varpaankynnet. Nukkumaan mentiin puolenyön maissa. RV 39+6 Heräsin aamyöllä kahden maissa vessaan. Herätessä oli vähän epävarma olo, että olinko herännyt pissahätään vai mahakipuun. Kävin pissalla ja menin takaisin nukkumaan. Kolmelta heräsin sitten mahakipuun ja vähän aikaa makasin sängyssä ja sitten tuli olo, että vatsa menee sekasin. Nousin ylös ja kipitin vessaan, mutta ei se maha sitten sekasin ollutkaan. Kello oli noin 03:15 kun alkoi tulla supistuksia. Laitoin kännykän ajastimen päälle ja aloin kellottamaan. Supistuksia tuli heti noin viiden minuutin välein, mutta ne ei ollu kauhean kipeitä ja tuntui menkkajomotuksena alavatsalla. Olo oli kuitenkin semmonen, etten halunnut enää mennä takaisin sänkyyn pyörimään. Laitoin kylpytakin päälle ja avasin tietokoneen. Neljän maissa mies heräsi vessaan ja sanoin hänelle, että supistelee sen verran usein etten oikein voi nukkua. Mies kysyi supistusten väliä ja että olenko jo pakannut sairaalakassiin kaiken tarvittavan. Enpä ollut ja mies kehottikin, että pakkaisin sen. Samalla kun pakkailin kassia niin kellottelin suppareita ja niitä tuli 4-5 minsan välein, mutta kestin ne ihan hyvin kun pysyin liikkeellä ja keskityin pakkaushommiin. Sanoin miehelle, että hän voisi ihan hyvin käydä vielä nukkumaan. Sovittiin että herätän hänet viideltä jos supistukset jatkuvat. Kello 4:40 mies nousi ylös, kun ei saanut unta. Hän söi vähän aamupalaa ja kehotti soittamaan sairaalaan, mutta kieltäydyin, koska en ollut kovinkaan kipeä tiheistä supistuksista huolimatta ja jotenkin olin ihan varma, että ei tää vielä mihinkään etene aikoihin eli ihan turha hössöttää. Mies lähti viiden jälkeen koiran kanssa lenkille ja sanoi, että jos supistukset jatkuvat vielä kun hän tulee takaisin, niin sitten soitetaan sairaalaan. Supparit jatkuivat edelleen miehen tultua lenkiltä ja kello 5:50 soitin synnärille. Kätilö kyseli ne peruskysymykset, eli millon on laskettu aika, onko menny vesiä, tuleeko verta jne. Ja sanoi vielä, että ensisynnyttäjillä avatuminen voi kestää 10-12 tuntia, että voin olla kotona niin kauan kuin pystyn. Supistuksiin alkoi vähitellen tulla voimaa, mutta mitään kivunlievitystä en todellakaan kokenut tarvitsevani. Tassuttelin aina supistusten tullessa ympäri taloa ja nojailin seiniin ja hengittelin. Supistusten välissä oli ihan normiolo. Mies otti videokameran esiin ja alettiin tekemään synnytysvideota! En halunnut kiirehtiä sairaalaan lähdön kanssa, koska pelkäsin, että supistukset loppuvat jos lähdemme pois kotonta. Mies kuitenkin halusi, että kävisimme sairaalassa tarkastamassa kohdunsuun tilanteen, että jos olisin vasta vähän auki niin mies voisi käydä heittämässä koiran hoitoon. Halusin kuitenkin olla kotona siihen asti, että sairaala olisi auki, ettei tarvitsisi summerilla mennä sisään. (En tiedä mikä logiikka miulla tässä oli, mutta aikaisemmin en kuitenkaan halunnut lähteä.) Supistuksia tuli koko ajan kellontarkasti neljän minsan välein, välillä jopa vähän tiheemmin ja maha oli ihan pinkura aina supparin tullessa. Mies katsoi kellosta aikaa ja sanoi, että yksi supistus kestää noin 50 sekuntia - yhden minuutin. Höpöteltiin tuntemuksia ja tilanneraportteja videolle ja heitettiin läppää. Keittelin itelleni vielä kupillisen vadelmanlehtiteetä, jota olin juonut koko loppuraskauden ajan. Supistuksen tullessa lähdin aina kävelemään ympäri olohuonetta ja silittelin vatsaa. Kipuja oli, mutta kestin ne hyvin ilman mitään kivunlievityksiä. Puolen kahdeksan jälkeen kävin vessassa ja pikku palanen limatulppaa tuli paperiin pyyhkiessa. Noin 7:45 lähdettiin ajamaan sairaalaan ja matkalla tuli kolme supistusta. Automatka oli aika inhottava kun piti olla paikallaan supistusten tullessa, mutta kyllä sen kesti kun tiesin, ettei matka ole pitkä. Sairaalaan mentiin kahdeksan jälkeen ja menin tarkkailuhuoneeseen ja minut laitettiin käyrille. Vauvan sykkeet olivat hyvät. Kätilö kysyi voisinko antaa pissanäytteen, mutta olin juuri kotonta lähdettyä käynyt vessassa, ettei ollut hätä. Jäätiin miehen kanssa kahden tarkkailuhuoneeseen ja suppareita tuli edelleen neljän minsan välein. Sängyllä maatessa ne tuntui aika inhottavilta, mutta ei todellakaan niin pahoilta, että olisin lääkettä kaivannut. Tunsin supistukset kovana menkkakipuna alavatsalla ja ne sai kyllä kiemurtelemaan ja huohottomaan. Kuvailtiin taas videokameralle ja juteltiin ja hengittelin supistukset läpi. Huoneessa kävi joku mittaamassa minulta verenpaineen ja ottamassa verikokeen. Joskus vähän ennen yhdeksää kätilö teki sisätutkimuksen ja suureksi yllätykseksi olinkin jo 6 senttiä auki! Oltiin miehen kanssa ihan että HÄH?! Kätilö sanoi hiukan pyöritelleensä sormea kohdunsuulla ja siitä ilmeisesti oli apua, koska noin 10 minuuttia kätilön tekemän tutkimuksen jälkeen kävi kiertävä lääkäri kopasemassa ja totesi minun olevan 9 senttiä auki!!! Ei meinattu miehen kanssa uskoa sitä todeksi! Lääkäri vaan sanoi, että "Tänään on syntymäpäivä!" Siinä sitten sain sairaalavaatteet ylleni ja keräsin kimpsut ja kampsut ja käppäiltiin synnytyssaliin. Mies lähti juoksemaan autolle laittamaan parkkilapun, jonka sairaala tarjoaa yhdeksi päiväksi. Kun päästiin synnytyssaliin kysyin kätilöltä haluaako hän vielä sen pissanäytteen ja niinpä kävin vielä pissimässä purkkiin. Toinen kätilö näytti ilokaasun ja neuvoi sen käytössä ja kokeiltuani sitä hetken en oikein lämmennyt sille. Tuli humalainen olo ja kaasu tuntui kuivalle. Sanoin, etten halua sitä. Mies tuli takaisin ja kuvattiin vielä pieni pätkä videolle. Supistusten tullessa minua ponnistutti, mutta hyvin pystyin pidättelemään, eikä paine ollut kovinkaan kova mutta tuntui kuitenkin. Minulta ei ollut vieläkään lapsivedet menneet, joten kello 9:18 puhkaistiin kalvot. Se ei tuntunut millekkään. Lapsivesi oli kirkasta ja vauvan päähän asetettiin pinni ja sydänäänet olivat hyvät. Kätilö kokeili taas kohdunsuuta ja jotain reunaa oli vielä hitusen jäljellä mutta ne hävisivät nopeasti kun kätilö taas vähän pyöritteli sormeaan. Pikkuhiljaa sain luvan ruveta ponnistamaan kun siltä tuntui. Odottelin supistusta ja ekan kerran työnsin varovasti vasemmalla kyljellä. Se asento tuntui kuitenkin hankalalta ja kätilö sanoi, että voidaan kokeilla erilaisia asentoja. Käännyin kuitenkin ihan perinteiseen puoli-istuvaan asentoon ja odottelin taas supistusta. Miehelle annettiin ohjeeksi antaa minulle happea naamarilla aina supistusten välissä. Sitten taas supistuksen tullessa sain ponnistaa. Ponnistaminen tuntui tosi luontevalta ja suoraansanoen helpolta! Kätilö paino sormella sitä kohtaa mihin suuntaan pitää ponnistaa ja minähän ponnistin. Vedin jalkoja itseäni kohti, painoin leuan rintaan ja hengitin nenän kautta. Kätilö sanoi, että yhden supistuksen aikana voisin ponnistaa kolme kertaa, mutta olin kuulemma puskenut viisikin kertaa per supistus. Kätilöt kannustivat kokoajan ja pitivät minut tilanteen tasalla ja vauva eteni milli milliltä ulospäin kokoajan. Sitten 21 minuutin ponnistamisen jälkeen meille syntyi pieni tyttö kello 10:06. Vauva rääkäisi heti ja miuta nauratti ja olin ihan että "oliko tää oikeesti tässä, näin helppoa!!!??" Mies itki ja hänkin oli ihan hämmentynyt kun kaikki kävi niin nopeasti. Isä katkaisi napanuoran ja vauva nostettiin miun rinnan päälle ja se oli ihan epätodellinen fiilis. Istukka syntyi 6 minuutin jälkeen helposti ja kokonaisena. Kaikki oli mennyt niin hyvin, helposti ja nopeasti että sanoinkin miehelle, että voisiko hän nipistää minua, koska en voinut uskoa että se oli totta! Olin ihan varma että herään unesta ja olen edelleen raskaana. Mutta totta se oli! Vauva punnittiin ja mitattiin ja mies kylvetti hänet. Kätilö alkoi tikkaamaan miuta. Tikkejä tuli muutaman, mutta vauriot ei kuulemma olleet pahat. Kudokset olivat antaneet hyvin periksi ja selvisin pienellä repeämällä emättimessä ja välilihassa. Yksi ommel tuli myös virtsa-aukon yläpuolelle. Tikkaamisen ajan hengittelin ilokaasua ja kuvasin videokameralla miestä ja vauvaa jotka istuivat keinutuolissa. Ilokaasusta tuli känninen olo, mutta siinä vaiheessa se ei haitannut, koska ei tarvinnut enää tehdä mitään. Synnytystä en olisi halunnut siinä olotilassa suorittaa. Siinä sitten tikkausten jälkeen pääsin vessaan ja suihkuun ja sitten saatiin ruokaa! Soitettiin vanhemmille ja muutamille kavereille ja laiteltiin viestejä. Olo oli aika normaali, enkä todellakaan voinut uskoa, että juuri äsken olin synnyttänyt! Kuopuksen syntymä helmikuussa 2013: RV 39+4 Kävin illalla treenaamassa ja palailin salilta kotiin seitsemän maissa. Kävin itse suihkussa ja kylvetin samalla esikoisen. Ilta oli ihan normaali, mitä nyt maha oli pinkeenä. Kymmenen maissa mentiin miehen kanssa sänkyyn ja kävin lukemaan kirjaa. Mies kävi melkein hati nukkumaan. Puoli yksitoista kävin vessassa ja kun palasin sänkyyn alkoi supistella. Supistuksia tuli heti noin viiden minsan välein ja niihin alkoi tulla joka kerralla enemmän ja enemmän tehoa. Koitin kuitenkin aikani makoilla sängyssä ja lukea, mutta muutaman supistuksen jälkeen oli pakko nousta ylös ja mieleen alkoi hiipiä ajatus että tää taitaa nyt olla sitä! Menin pesuhuoneeseen ja aloin kellottamaan suppareita. Niitä tuli viiden minuutin välein ja ne kestivät 45-50 sekuntia. Ne myös voimistuivat hetki hetkeltä. Siltikin arvoin mielessäni useamman minuutin, että "koskeeko supistukset oikeasti", "tuleeko ne nyt niin tiheään vai olenko vaan tulkinnut kelloa vääriin" ja "onko siitä edellisesti supparista muka vasta viisi minuuttia". Aikani tätä vatvottua ja edes takaisin pesuhuoneessa käveltyäni soitin sairaalaan kello 23:50. RV 39+5 Herätin miehen sen jälkeen kun olin lopettanut puhelun kätilön kanssa. Olin puhelimessa kertonut kätilölle, että eka synnytys oli ollut nopea ja sainkin ohjeeksi lähteä tulemaan sairaalalle päin. Mies soitti samantien anopille joka tilasi taksin ja lähti tulemaan meille. Supistuksia tuli tasasesti viiden minsan välein ja nojailin aina millon minnekkii niiden tullessa. Kyllä ne jo koski. Pakkailin tavaroita kassiin anopin saapumista odotellessa.. Puolen yhden maissa anoppi tuli meille. Annettiin pikaiset ohjeet esikoisen aamurutiineista ja näytettiin tarhavaatteet jos synnytys vaikka venyis eikä mies pääsisi kotiin ennen aamua. Puin päälleni ja kun olin menossa eteiseen, tunsin että jotain olisi lurahtanut housuihin. En enää siinä vaiheessa vessaan mennyt vaan nappasin kylpypyyhkeen autoon penkin suojaksi ja lähdettiin sairaalaan kello 00:35. Tiet oli tyhjillään maanantai-tiistai välisenä yönä ja matka taittui nopeasti. Autossa alettiin kuvaamaan taas videokameralla, koska haluttiin ikuistaa myös tämä synnytys niinkuin ensimmäinenkin. Sairaalassa oltiin 00:45 ja meidät vastaanotti sama kätilö jonka kanssa olin puhunut puhelimessa. Hän sanoi lukeneensa minun tietoja ja ohjasi meidät suoraan saliin, koska odotettavissa oli nopea synnytys. Käytävällä kävellessä tunsin taas että jotain lurahti ja yllätys olikin suuri kun salissa riisuin housut ja ne olivatkin kuivat!!! Ihmettelin ääneen että mitvit?! Missä se vesi on kun aivan varmasti jotain valui! Kävin vessassa ja limatulppaa irtoili ja kätilö sanoikin sitten, että se oli sitä mikä tuntui "nesteeltä". Sitten tehtiin sisätutkimus ja olin 4-5 cm auki. Kalvot olivat ehjät. Supistuksia tuli tasaisesti noin neljän minuutin välein ja niissä oli tehoa. Vaikka toiset supistukset olivat kevyempiä, niin toiset taas todella ärhäköitä ja ponnistuttavia. Välillä olin ihan mutkalla kun koitin vaan pidätellä ponnistusta. Kätilö kysyi haluanko ilokaasua, mutta kieltäydyin kun esikoisen synnytyksestä muistin, ettei siitä tule kuin känninen olo. Mitään muita roppeja ei tarjottu enkä olisi kyllä ottanutkaan. 20 minuuttia ekan sisätutkimuksen jälkeen tutkittiin uudelleen ja olin 7 cm auki ja sitten ei menny pitkään niin olin jo 9 cm auki. Silloin kätilö puhkaisi kalvot ja sain vähän työntää jotta puhkaisu olisi helpompaa. Sitten melkein heti sainkin luvan ponnistaa. Ponnistin kaksi kertaa ja neljässä minuutissa poika syntyi kello 01:46. Sain ihan pienen nuppineulan pään kokoisen repeämän, mihin laitettiin pari tikkiä ristiin. Isä katkaisi napanuoran, ponnistin istukan ulos ja sain pojan rinnalle. Lapsilllani on ikäeroa vajaa puolitoista vuotta. Molemmat synnytykseni ovat olleet todella helppoja ja nopeita, eikä todellakaan sitä mitä monesti annetaan ymmärtää, että synnytys olisi maailman hirvittävin kokemus. Tietysti se voi olla sitäkin, mutta se voi olla myös jotain aivan muuta.

Onko viime aikoina avautunut uusia lapsettomuusblogeja? Monet lukemani bloget ovat muuttuneet viime aikoina raskaus- tai vauva-arkiblokiksi.

Minuakin jännittää tämä toinen synnytys, kun esikoinen syntyi suht nopealla aikataululla, enkä missään vaiheessa kokenut että olisin halunnut jotain kipulääkettä. Toki supistukset olivat voimakkaita ja sattuivat, mutta niiden välissä oli aina se muutaman minuttia hengähdystaukoa eli sen minuutin kivun kesti kun tiesi että se menee pian ohi. Supistuksia alkoi tulla aamuyöllä heti suht tiheään 4-6 minsan välein kello 03.00 alkaen. Kello 8.00 mentiin sairaalaan ja olinkin jo puolen ysin maissa 6 cm auki. Tästä meni noin puoli tuntia niin olinkin jo täysin auki. Itse en välttämättä olisi edes halunnut lähteä vielä aamukasilta sairaalaan, mutta mies oli sitä mieltä, että nyt mennään. Vauva syntyikin sitten jo kello 10.00, eli kovin kauaa ei keretty sairaalassa hengailla ennen ponnistamista. Kätilöt sanoivat, että jos joskus toista synnytän, kannattaa sairaalaan tulla hyvissäajoin eikä jäädä odottelemaan kovempia kipuja jos kerta kokonaan aukeaminenkaan ei minusta ollut NIIIIN pahan tuntuista, että lääkettä olisin halunnut. Nyt stressaa vaan esikoiselle hoitajan saaminen nopealla aikataululla jos synnytys alkaakin etenemään nopeaa vauhtia.

Esikoisesta meni synnytyssalissa kätilön puhkaistessa kalvot kun olin jo alkamassa ponnistamaan. Toisen lapsen LA on vajaan kahden viikon kuluttua ja kovasti jännittää miten tämä synnytys alkaa. Oon miettiny et näinköhän sitä osaa erottaa lapsivettä pissasta? Kun toisinaan on TODELLA kova pissahätä ja jos vähän lorahtaa niin aina se tuntuu yhtä kummalliselta ja alan epäillä että lapsivettä tulee. Onko lapsivedessä joku selkeä haju, niinkuin pissassa on?

Itse olen aika ahkerasta täytellyt kirjaa. Meillä on Otavan "Lapselliset - Kirja vauvalle ja vanhemmille". Siinä on tosi paljon kaikkea nippelinappelijuttuja perus vauvatietojen ja taitojen lisäksi. On mm. puhutuin julkkis, maitolitran hinta, muodissa olevat vaatteet jne jne. Että ihan kiva muisto myös siitä ajasta milloin kirjaa on täytetty. Oon liimaillu kirjaan tosi paljon valokuvia ja monet vieraatkin tykkäävät sitä selailla. Toisinaan saattaa olla yli kuukausikin väliä, etten jaksa kaivaa kirjaa esiin, mutta koitan sitten ainakin jälkikäteen palauttaa muistista mieleen tärkeimmät jutut. Nyt on toinen lapsi syntymässä reilun kolmen kuukauden kuluttua, niin vähän jo etukäteen pelkään ettei hänen kirjaansa ehdi/jaksa niin aktiivisesti kirjoitella kuin esikoisen kirjaa..

Unohdin ihan kokonaan tuon rytmittömyyden!!!! Nykysin kaikki on aina ennen ja jälkeen päiväunien. Tietysti noita rutiineja ja tapoja voisi itse höllätä ja elää rennommin sen enempää välittämättä, mutta toisaalta on helpompaa kun päivät on suht samanlaisia niin itsekin saa sen vapaa-ajan edes päiväunien ajaksi. Tosin meillä se on mennyt siihen, etten oikein osaa lapsen päiväunien aikaan tarttua mihinkään "isompaan" toimeen kun en halua metelöidä täällä kotona niin sitten se pari tuntia saattaakin vierähtää vaikka koneella istuen ettei vaan lapsi herää ennen aikojaan...

Tuolla lapsettomuuspuolella on aloitetu ketju millaisia asioita arvostaa kun on lapseton. http://www.vauva.info/foorumi/index.php?/topic/14135-mitae-asioita-pystyt-arvostamaan-lapsettomassa-elaemaessae/ Nyt kysyisin, millaisia asioita sinä kaipaat ajasta ennen lapsia? Mitä et ehkä silloin osannut arvostaa? Mitä haluaisit takaisin niiltä ajoilta? Itselläni melkein ykkösenä on rauhassa syöminen! Yksinkertainen ja pieni asia, mutta voi että miten hyvältä tuntuu jos joskus saa syödä aivan rauhassa ilman, että kukaan roikkuu lahkeessa tai karkaa omille teilleen tekemään pahojaan. Lisäksi kaipaan sitä, mitän helppoa oli vaan lähteä millon minnekkin. Esim. kauppaan/matkalle/baariin/elokuviin/kylään mitä tahansa. Kodin siisteyttä kaipaan myös. Ennen kun siivosi, lattia pysyi siistinä tavaroista, mutta nykyään ei mene kuin hetki ja taas on vähän sitä sun tätä pitkin lattioita. Keittiön pöytäkin on tahmainen ja epäsiisti vaikka sen pyyhkisi miten usein Tässä nyt muutama hyvin arkinen esimerkki asioista, mitä kaipaan ajasta ennen lapsia!

Tuossa ei ollut vastausta mikä olisi sopinut minulle. Menkat eivät ehtineet alkaa kun yllätykseksi olin uudelleen raskaana esikoisen ollessa 9kk.

Itselleni tulin niin vähän kiloja että ne lähti ihan vaan synnyttämällä. Kaikki kilot oli siis vauvaa ja sitä muuta roipetta Liikkumaan lähdin viikon kuluttua synnytyksestä kävellen sekä vaunujen kanssa, että ilman. Salille menin ekan kerran kolme viikkoa synnytyksestä ja kun jälkitarkastuksesta kotiuduin häippäsin samantien Combattiin ja CxWorxiin. Olin niin riutunut ja laiha synnytyksen jälkeen, että liikuin saadakseni lihakseni takas, en laihduttaakseni. Muoks! Tuli tuosta hernevarpaan viestistä mieleen, että itsekkin kävin juoksemassa puolimaratonin alle kahteen tuntiin esikoisen ollessa 8kk Ja toivottavasti tämän toisen lapsen syntymän jälkeen pääsen vielä uudemman kerran juoksemaan puolikkaan.

Ekassa BMI ennen raskautta 19,6 ja painoa 56,5kg. Viimeisessä neuvolassa RV 39+3 BMI 22,1 ja paino 64kg. Tyttö syntyi RV 39+6 ja painoi 3272g. Urheilin koko raskauden ajan ja söin hirmu terveellisesti. Paino tippui alle alkupainon noin viikossa synnytyksestä ja olin kevyimmilläni noin 2 viikkoa synnytyksestä kun painoin enää 52,8kg! Ties kuinka kovasti olisin laihtunut jos olisin täysimettänyt, mutta sitä en alunperinkään halunnut edes yrittää. Toista odotan nyt ja BMI ennen raskautta oli 19,2 ja painoa 55,5kg. Tähän mennessä kun on menossa RV 20+1 on painoa 58,1kg eli BMI 20,1. Tuskin paino nousee tässäkään raskaudessa kamalan korkealle, koska urheilen nytkin paljon ja syön kulutuksen mukaan.

Yllätyin kuinka helppo juttu synnytys oli! Toki hyvän kuntoni ja raskauden loppuun saakka jatkuneen urheilun takia kroppani oli vahva ja hyvässä kunnossa, mutta silti en olisi uskonut miten helppo juttu synnytys on. Välillä ihan ihmettelen mitä jotkut vouhkaa =D Synnytyksen alusta loppuun aikaa meni reilut kuusi ja puoli tuntia. Ja ihan luomuna meni koko homma. Pienet repeämät paranivat todella nopeasti, palauduin muutamassa päivässä ja vointi oli aivan loistava. Nyt odotan toista lasta ja synnytys jännittää, koska on vaikea uskoa että toinen kerta voisi mennä niin hyvin ja helposti. Vaikkaki kätilö sanoi, että toinen lapsi saattaa syntyä vieläkin nopeammin =)

Supistuksien tullessa voihkin ja hengittelin, ponnistaessa olin hiljaa keskityin itse asiaan.

Esikoinen syntyi rv 39+6. Ihan itekseen käynnisty ja nopeesti syntyi

Halusin ehdottomasti synnyttää alateitse ja onneksi näin myös kävi!

Tyttö tuli, ihan niinkuin pitikin!