Nukkeruusu

Isosti onnea kaikille plussan saaneille! Voi kun joskus itsekin pääsisi samaan tulokseen.

Onhan näitä: Jos saunassa pieree, tulee rupia naamaan. Myös saunassa viheltämisestä seurasi jotain kamalaa, mutta en nyt muista mitä. Hämärässä lukemisesta tulee huono näkö. Silmät menevät pilalle myös tv:tä liian läheltä tuijottaessa. Ei saa katsoa kieroon, kun silmät voivat jäädä siihen asentoon. Jokirannassa oleva näkki vie mennessään, jos rantaan menee ilman aikuisia. Kaikkia näistä piti tietysti kokeilla

Vuokrarivarissa kaupungissa arkisin, viikonloppuisin maalla omakotitalossa.

Kriisikeskuksesta, jos paikkakunnalla sellainen on, saa varmasti ainakin alkuun hyvää tukea oman olotilan kohentamiseen. Sieltä ohjataan sitten tarvittaessa eteenpäin, jos avun tarve on pysyvämpää laatua. Itsekin uskaltauduin sellaisesta hakemaan apua, kun menetin lyhyen ajan sisällä ainoan sisarukseni ja "kaupan päälle" vielä pari vanhempaa lähisukulaista. Mies yritti kyllä parhaansa mukaan tukea ainakin alkuun minua, mutta tuntui, ettei hän kuitenkaan oikein ymmärtänyt minun suruani ja jotenkin hermostui siihen, etten toipunutkaan siitä vauhdilla. Se tuntui kamalan epäreilulta, että kaiken muun ikävän keskellä jouduin vielä kestämään kiukuttelevaa miestä. Myöhemmin olemme asiasta jutelleet, ja mies on myöntänyt, että häntä oikeasti myös pelotti se, että surun myötä käytökseni muuttui - olin etäinen ja todella itkuherkkä. Junnasin päässäni samoja ikäviä asioita, enkä oikein osannut työstää niitä itsekseni. Meitä molempia taisi pelottaa, että mitä jos en koskaan pääsekään eteenpäin menetyksistäni. Voisiko myös Vieras-Vieraan miestä pelottaa surun kohtaaminen, jolloin tuntuu ehkä helpoimmalta ratkaisulta vain väistellä tilannetta (niin kuin se nyt oikeasti auttaisi yhtään)?

Samaa mieltä noista päiväkodin toimista. Minä ajattelen, että tuo päivälepohetki on ihan hyväksi niin aikuisille kuin lapsillekin. Hektisessä maailmassa on hyvä osata ihan vaan ollakin. Itse olen parissakin päiväkodissa aikoinaan ollut töissä, eikä siellä kyllä pakotettu lapsia nukkumaan päiväunia, mutta lepohetken aikana rauhoituttiin ja oltiin hissuksiin. Ne, joille ei uni maittanut, saivat tietyn ajan päästä hipsiä lepohuoneesta pois vaikka leikkimään. Yhdessä päiväkotiryhmässä oli saman perheen kaksi 4- ja 5- vuotiasta, todella vilkasta poikaa, joilta vanhemmat kielsivät lepohetketkin. Perusteena oli se, että pojilla oli kotona nukkumaanmenoaika jo kuuden maissa. Tarhasta lapset haettiin viiden aikaan ja tuotiin aamulla ensimmäisten joukossa. Oli riipaisevaa katsoa väsymyksestä kiukkuisia poikia, joita ei olisi saanut päästä edes lepäilemään vain siksi, etteivät vanhemmat ilmeisesti jaksaneet olla lastensa kanssa juurikaan arkisin... Hesarin juttu nyt sinänsä oli kärkäs, mutta minusta ihan kiinnostava. Omasta tuttavapiiristäni löytyvillä terveydenhoidon ja kasvatuksen ammattilaisillakin on samankaltaisia äärikokemuksia, mutta onneksi ne ovat harvinaisia poikkeuksia. Valtaosa vanhemmista on kuulemma ihan fiksua porukkaa .

Kiva ja hyödyllinen ketju, eipä tarvitse enää googlailla uuteen termiin täällä törmätessään.

Täällä on minusta mukava ilmapiiri, joten vierailen eniten täällä - aika harvoin tosin täälläkin. Vauva-lehden AV-palstan älyvapaita juttuja käyn lukemassa joskus työpäivän lomassa aivoja nollatakseni, mutta harva aihe siellä liittyy mitenkään vauvajuttuihin.

^Juu-u, mystisiä ovat sappivaivojen syyt toisinaan. Minä esim. sain laihdutuksen myötä kokea tavallista useammin sappikohtauksen lyhyen ajan sisällä, vaikka ruokavaliosta oli karsittu melkein kaikki epäterveellinen ja erityisesti rasvainen ruoka.

Minusta Mimosa on oikein kaunis nimi (ja ihana brunssidrinksu ). Mimosa-kasvi kuitenkin on kasvimaailman "herkkis", se vetää pienet lehtensä suppuun pienestäkin hipaisusta. Tästä varmaan juontuu mimosamaisuuden vähän negatiivisetkin mielleyhtymät.

Pikagooglauksen perusteella Toukomies on myös sukunimi. Lyylikki taas on vanha nimi Kalevalasta. Kasimiira ja Noelia kuulostavat minustakin melko tavallisista poikien nimistä väkisin väännetyiltä tyttöjen nimiltä.

En ole kertonut ehkäisyn jättämisestä kenellekään. Mutta (toivottavasti pian koittavasta) positiivisesta raskaustestistä on varmaan pakko hehkuttaa ainakin lähimmille ystäville.

I Joillakin sappivaivaisilla tietyt ruoka-aineet laukaisevat kohtauksen, mutta ei todellakaan kaikilla. Olisi kyllä helpompaa, jos osaisi välttää tiettyjä ruokia ja välttää siten kohtaukset, mutta itselläni en ole huomannut minkäänlaisia syy-seuraus-suhteita. Sappikohtaus on niin pirullisen kivulias, että varmasti jättäisin vaikka lempiherkkuni väliin, jos tietäisin sen ehkäisevän kohtauksen.

En ole koskaan tupakoinut, jos maistamista ei lasketa. Mies polttelee sikareita silloin tällöin.

Joidenkin läheisimpien ystävien kanssa olen jutellut lapsitoiveista - omistani ja heidän. Joskus esim. työssä satunnaisesti kohtaamani henkilöt ovat udelleet minulta lapsisuunnitelmistani, eikä se ole todellakaan tuntunut mukavalta. En halua jakaa näin henkilökohtaista asiaa kuin hyvin läheisten ihmisten kanssa.

Jos minusta tulee joskus äiti, taidan olla monen mielestä aika vanha äiti, yli 35-vuotias. Ei se minusta itsestäni silti ihan ikälopulta äiti-iältä tunnu. Olen aina pitänyt lapsista, mutta oman lapsen yrittäminen ei ole aiemmin ollut mahdollista tai tuntunut oikealta. Elämä nyt meni näin ja se on pakko hyväksyä... Sinänsä äidin biologisellä iällä ei mielestäni ole juuri merkitystä lapsen onnen kannalta, jos äiti on henkisesti kypsä lapsen kasvattamiseen. Minusta olisi mustavalkoisesti ajattelevana parikymppisenä tullut varmaan aika ailahteleva ja epäkypsä äiti, mutta samanikäisenä äidiksi tulleesta ystävästäni sukeutui aivan mahtava äiti.