Marcia

Mukana aktivointitalkoissa! Musta tän foorumin paras puoli on anonymiteetti. En vain näe itseäni keskustelemassa todella henk.koht. asioista yhtä avoimesti jossain facessa..

Lidlin suojiin olen mieltynyt.

Eipä tule kyseltyä, koska tiedän miten satuttavia moiset kyselyt voivat olla. Ajan myötä näkyy ilmestyykö niitä lapsia vai ei. Ihmiset kertonevat myös itse jos tärkeäksi kokevat.

Kerrostalokolmio vuokralla.

Tylsästi testiviestillä. Mies laittoi kyllä myös fb-profiiliinsa päivityksen kuvan kera.

Kiitos vastauksista. Entäs mites pumpattu jääkaappisäilötty maito, kauan säilyy huoneenlämpöön otettuna?

-sadesuoja sekä sateenvarjo -myslipatukkapaketti -yleensä löytyy myös jotain random-roskia

Meneekö pumpattu maito pilalle tunnin sisällä maistamisesta kuten korvike? En vaan löydä tähän mistään vastausta.

Höpsistä, ei kuulosta yhtään itsekkäältä. Eiköhän se ole se kuuluisa lapsenkin etu jos äiti jaksaa? Mulla on kohta 2 kk ikäinen poika. Mulla imetyksen tähtihetkiin kuuluu miehelle laukaistu kommentti "V**** tää on p**seestä!" Eli samassa veneessä ollaan. On tää välillä yhtä soutaamista ja huopaamista. Mikä se on, joka saa naiset venyttämään jaksamistaan äärimmilleen tämän asian tiimoilta? Ulkopuolisten syyllistäminenkö? Kuitenkin korvike on ihan yhtä hyvää ruokaa vauvalle, ei äidinmaito mikään autuaaksitekevä voimaruoka kaiketi ole. Anteeksi, ei multa hirveästi fiksumpaa nyt löydy.

Puoli-istuva täälläkin. Kätilö ehdotteli myös sivuttaisasentoa, en tainnut oikein lämmetä ajatukselle, joten puoli-istuvalla mentiin. Jaloista kiinnipitäminen oli kyllä ärsyttävää!

Ruksasin kaikki noi v-alkuiset.

Halusin ja sain. Synnytys oli pitkä ja ehdin saada kolmekin annosta. Ihanasti vei pahimmat kivut pois!

Parin viikon päästä synnytyksestä tuli haikeus ja mahakuume. Haluaisin olla raskaana ilman kaikkia niitä vaivoja.

En ottanut edes meikkejä mukaan, kun arvasin etten jaksa.

Noin vuorokausi siinä meni. Ponnistusvaihe oli nopea (20 min).

Raskausaikana mietittiin yhdessä miehen kanssa pojalle nimeä. Ei meinannut löytyä nimeä, josta molemmat tykättäisiin tai joka ei olisi mun mielestä liian suosittu. Yhtäkkiä mies vain päästi suustansa The Nimen ja niin siitä vaan tuli nimi, joka iskostui mun mieleen. Toiseksi nimeksi valittiin mun isältä periytyvä nimi. Lapsi saa kuitenkin oman isänsä sukunimen, niin on kiva, että kantaa jotain myös mun suvusta mukanaan. Synnytyksen jälkeen mies alkoi miettiä tätä nimiasiaa kuin asiaa ei olisi jo päätetty. Mä ainakin olin jo päättänyt tän asian.

Mun piti tähän vielä puuttua. Jännä miten ihmiset on erilaisia. Mun sairaalakassista löytyi hammasharja, mutta tahna unohtui kotiin. Pyysin siskoa tuomaan mulle tahnaa ja purkkaa. Oli ällö fiilis olla töhnähampaana.

Mulla oli kanssa turhake mun 40-koon Reinot, kun jalka oli turvonnut 43:seksi. Liikuin sairaalassa lähinnä sukkasillani.

Mua harmitti, kun painoa ei arvioitu raskauden aikana. Vasta synnytyssalissa sain jotain arviota. Olin viikolla 39+2 kätilö ja opiskelija arvioivat käsikopelolla painoksi jotain 3500-3800g luokkaa. Opiskelija arvioi pienemmän ja kätilö isomman painon. Poika painoi 3970g.

Komppaan tätä. Paitsi, että meillä mies on melko pesunkestävä ateisti, vaan ei kiihko-sellainen.

Lievillä supisteluilla alkoi ja suoli tyhjeni tehokkaasti. Eipä muita ennakko-oireita ollut.

Komppaan tätä. Myös se yllätti miten hienona kokemuksena aloin pitää koko toimitusta parin päivän toipumisen jälkeen.

Olin tipassa, joten se kai hoiti aika hyvin neste/ruokapuolen. Talon puolesta tarjosivat vain mehua ja mehukeittoa. Mies toi kaupasta mulle karkkia. Nyt en muista söinkö synnytyksen aikana mitään suolaista.

En bongannut limatulppaa. Mitään veristä vuotoa ei ollut koko raskauden aikana, vain runsasta valkovuotoa.

Ultrassa näin maallikon silminkin pojan merkit ja poika tulikin.