Elice

Muuten aika hyvin (molemmille), mutta en niitä koska tuli mikäkin hammas (kummallekaan). Oikeestaan koitin ostaakin vauvakirjat niin, että niissä ei olisi ollut niitä hammaskysymyksiä, kun tiesin että en jää täyttämättä . Mut olihan ne kysymykset siellä kuitenkin, kun kirjan valinnalle oli muitankin perusteita.

Meille tuli Kaksplus lasten vauva-aikoina jonkun hyvän tarjouksen ansiosta (), sittemmin olen aina joskus saanut kaverilta Meidän perhe -lehtiä ja olen niistä tykännyt.

Facebookiin olen laittanut, rajatulle ryhmälle. Harkitsen aika tarkkaan, mitä kuvia laitan ja niissä ei koskaan näy esim. naapuruston lapsia,koska heidän vanhemmilta en ole lupaa kysynyt.

Sitä, että voisi matkustaa miehen kanssa kaksin - ne ennen tehdyt matkat olivat hieman erilaisia kuin nämä nykyiset a) lapsiperhereissut tai jos saadaan lastenhoitoapua, pikareissut max pariksi yöksi jonnekin. Eipä sitten oikeestaan muuta.

Ihan vaan haaveilen siitä kolmosesta tällä hetkellä. Toisena hieman erillisenä haaveena on nykyistä haastavampi työ. Nämä ei nyt siis yhtäaikaa toteudu, kun vauvan ja pikkaisen taaperon kanssa olisin kotona, mutta eihän noiden haaveiden tarvitse ihan järkeviä ollakaan. Lisäksi tietty haluisin olla raskautta lukuunottamatta mahd. timmissä kunnossa. Lapsiperhearjesta meillä jo nautitaankin ihan täpöillä.

Tässä olisi nyt viesti numero 10... Ymmärrän kyllä käytännön, vaikka itse olenkin juuri semmoinen suomalainen, joka kirjoittaa vasta kun on asiaa => keksimällä saa keksiä kirjoitettavaa yleisiin ketjuihin.

petomaani - onnea! Ihana lukea näitä .

Ainakin koliikki, vauva-kino ja vauvauinti ovat vauva-ajalta jääneet kokematta, enkä niitä ole kaivannutkaan. Vauvauinti olisi ollut varmasti mielenkiintoista, mutta ei niin mielenkiintoista, että me oltaisiin haluttu sitä lähteä kymmenien kilometrien päähän kokeileen. Lapsiperhearjesta on kerhot toistaiseksi kokematta, koska lapset ovat päivähoidossa (siis semmoiset kerhot, minne lapset jätetään pariksi tunniksi). Niin ja avoin päiväkoti (onkohan termi oikein?) + perhepäivähoito on kokematta myös.

Jotain tuttuja, mutta paljon uusiakin listalla. Kiitos .

Meillä on lähipiirissä joitakin lapsettomia pariskuntia, kuten varmaan useammilla muillakin. Osa näistä toki saattaa vielä lapsia saada, jotkut sukulaiset ovat jääneet lapsettomiksi jo iän puolesta. Ei kai mulla mitenkään erityistä suhtautumista lapsettomiin ole. Ei kenenkään kannata lapsia hankkia, jos niitä ei ihan itse halua. Enkä ajattele niin, että toinen tai kolmas tai neljäs menisi siinä missä edellisetkin, vaan jokainen lapsi ottaa oman tilansa perheessä. Joku voi pitää lapsista – ja haluta yhden lapsen. Jollekin toiselle niitä syntyy 5 tai 10, jolloin ihan varmasti se aikuisten oma aika lähenee nollaa. Ja toisaalta sitten en ole koskaan keneltäkään kysynyt, onko lapsettomuus vapaaehtoista vai tilanteen pakottamaa. Semmoisista asioista kukin saa itse puhua, jos haluaa – tai olla tyystin puhumatta. Kuuntelen kyllä, jos niikseen tulee. Se on minusta hienoa, että vielä/vapaaehtoisesti lapsettomat osaavat nauttia niistä omista jutuista, jotka ovat vaikeammin järjestettävissä lasten kanssa. Kyllä meillä esimerkiksi ne harvat lomat, mitä olemme lasten syntymän jälkeen tehneet kaksin miehen kanssa, ovat olleet tyystin erilaisia kuin reissut pienten ollessa mukana – enkä nyt edes puhu mistään rellestämisestä.

2-3 - nyt on kaksi.

Me ehdittiin olla yhdessä 4 vuotta, joista yksi vuosi naimisissa. Aika oli meille varsin sopiva, koska siinäkin ehti tapahtua yhtä sun toista työn, matkustelun ja asumismuodon merkeissä.

^^ <3.

Lapseni oppi R-kirjaimen juuri, kun oli alkanut miettiä, koska se pitäisi oppia .