Delta

Mulla oli rasituksessa kaksi arvoa yli. Seurannassa alkuun joitakin melkein raja-arvoja ja vain yksi ylitys. Edelleen seurannalla mennään (nyt arvot pysyneet hyvinä, kun taas oppinut mitä voi syödä ja paljonko) ja jos rupeaa olemaan nousua, niin soittopyyntöä/aikaa omalle th:lle, joka sattuu olemaan myös diabeteshoitaja. Äitiyspkl:lle mulle ei ilmeisesti tule käyntejä, jos ei niitä nousuja tule. Ilmeisesti mulle ei siis mitään kokoarviotakaan ole tulossa vain Se normi lääkärinla ja perusnlakäynnit th:lle. Esikoisen kanssa oli myös radi, mutta arvot pysyi hyvinä seurannassa dieettihoidossa. Silloinkaan ei kokoarviota tehty radin vuoksi. Yliaikaiskontrolleissa kokoa arvioitiin. Päivää ennen synnytystä (41+4) arvio oli pieni ja siro noin 3200g, mutta olikin 4020g. Luulen, varautuvani nytkin nelikiloiseen vauvaan. Lasten isä ja setä olivat molemmat reilusti yli nelikiloisia syntyessään, joten en tiedä oliko mun radilla merkitystä minkä verran. Etenkin, kun sokeriarvot olivat esikoista odottaessa koko ajan hyvät. En tiedä voisinko päästä kokoarvioon? Vai pääseekö siihen vain nlan suosituksesta. Toisaalta en kyllä tiedä voisinko aiemman kokemuksen perusteella antaa juurikaan arvoa kokoarvion tulokselle. Fragarian tavoin mulle on nyt tulossa (ensi vkolla) 2. nlalääkäri. Koin myös, että eka nlalääkäri oli vähän turha. Mahdetaanko nyt ottaa kantaa kokoon vai mahtaako olla samanmoinen käynti kuin ensimmäinenkin eli tyyliin moi, paikkojen katsominen ja moikka.

Esikoiselle pidettiin ns tervetulojuhlat, sillä nimi oli jo valmiina eikä nimeä mitenkään pantattu. Vielä mahassa olevalle vauvalle tulee juhlat samalla meiningillä. Tosin sillä erotuksella, että samalla juhlitaan myös esikoisen 2-vuotiset.

Gurmeli, en ollut kyllä koskaan edes ajatellut, että lapsi voitaisi liittää automaattisesti samaan uskontokuntaan kuin lapsen äiti. Olen ymmärtänyt asian juurikin niinkuin Shacklebolt asiasta kirjoitti eli jos ei kasteta niin ei myöskään liitetä mihinkään.

Meillä tullaan pitämään lapselle "vain" juhlat. Eli lähinmä nimiäistyyliset, tod.näk.lapsen nimi paljastetaan jo kutsussa jos se on selvillä. Me vanhemmat kuulumme kirkkoon, mutta olemme lähinnä tapakristittyjä. Tuntuisi siis väärältä pitää ristiäisiä. Lisäksi ristiäisiä järjestettäessä olisi aika kova työ löytää sopivat kummit - ne rakkaimmat ja läheisimmät sukulaiset ja ystävät kun eivät kuulu kirkkoon. Vaikka näin on, on silti jännä nähdä mitä suvut tuumivat ratkaisusta. Miehen suvussa oli kesällä ekat nimiäiset, omassa suvussani kaikki on kastettu tähän asti.

Kuulemma kulkeminen sinne uuteen synnytysvastaanottoon tapahtuu takakautta eli sisäänkäynti on samalla puolella sairaalaa kuin Gravidankin ovet. Näin ollen synn.vast.ottoon mentäessä kuljetaan Gravidan ohitse. Voisikin seuraaavan ultrauskäynnin yhteydessä käydä kävelemässä vähemmän laajemmalti, niin näkisi ko. paikan sisäänkäynnin. Varmastihan sinne on jo opasteet ja kyltit olemassa, kun toiminta siellä jo alkanut.

Mulle ilmestyi viikon 17 aikana haalea suora viiva, mikä loppuu tuohon navan alle. On sen verran haalea, että luulin useamman päivän sen johtuvan housujen saumasta. Tajusin sitten lopulta, että jos se viiva on siinä ympärivuorokautisesti eikä mulla ole yksiäkään housuja (paitsi työhousut), missä vyötärö olisi noin ylhäällä, niin kyseessä ei voi olla muu kuin linea negra. Saas nähdä, miten sen viivan kanssa käy. Kuinka tummenee ja kasvaa pituutta.

Itku on ollut viime aikoina aika herkässä. Koskaan en yleensä itke elokuvia katsellessa ellei joku eläin kuole tai loukkaannu. Nyt olen elokuvia katsellessa itkenyt, jos on ollut romanttinen kohtaus tai vastaavaa...siis mitäh? Ensi viikolla mennään naimisiin ja enkös jo tällä viikolla vääntänyt itkua, mitä jos tulee ero ja jään yksin ja kaikki on kamalaa. Mies oli aika ihmeissään tuossa sohvalla vieressä, että miten mä voin tuommoisesta asiasta ruveta itkemään, heheh niinpäniin. Tuli ihan puun takaa, molemmille. Oli kyllä hölmistyneen näköinen, kun raukka yriti lohduttaa parhaansa mukaan. Kamalaa itkupillitouhua ollut kyllä muutenkin. Nyt saattaa tulla itku tilanteessa, jossa aiemmin olisi ottanut huumorilla, nauranut ja sanonut jotain nasevaa.

Tällä hetkellä asutaan mieheni ja kahden koiramme kanssa omassa rivitalonpäädyssä. Asuntoa on kahdessa kerroksessa 116m2 verran, 4 h+k+sauna. Lisäksi löytyy sitten kylmäkellari ja parveke. Ihana asua, vaikkei tämä olekaan omakotitalo, jonka olisin halunnut Olisin niin toivonut marjapensaita, hedelmäpuita, viljelypalstaa ja koirille lääniä. Mutta tällä mennään. Pakko saada istutettua edes pensasmustikkaa tuohon pihan perälle

Meillä taas seurustelu alkoi v. 2005, yhteen muutettiin v. 2008, kihloihin v. 2010. Naimisiin meneminen on ns. työnalla, mutta tapahtunee kevään/kesän 2012 aikana. Laskettu aika on nyt sitten marraskuulla. Mielestäni nyt oli/on sopiva hetki lapsen tulolle, suhde on hyvässä vaiheessa

Jeps, mekin löydettiin hyvin Gravidaan noilla hyvillä ohjeilla hallintokäytävän kautta. Varmasti olisi tunneleidenkin kanssa päässyt, mutta oli erikiva mennä vähän julkisempaa reittiä. Mutta on se pakko ihmetellä, miten asioita ei noteeraa ollenkaan, kun ei ole itselle varsinaista merkitystä. Nyt, kun Gravidaan oli menoa ja opasteita haki, niin löytyihän niitä. Kesäkuussa sitten uudelleen

Kerroin raskaudesta rakkaalle isolle veljelle heti plussauksen jälkeen, tämä siksi, että hän on erityisen tärkeä ja olin juuri ajamassa iltavuorosta kotiin ja oli pakko kertoa jollekin. Miehelle olisin tietty voinut soittaa, mutta oli nukkumassa ja halusin tuoda testin näytille eli kertoa asiasta face to face. Samalla viikolla soitin kolmelle parhaimmalle ystävälle, jotka olivat juuri saaneet lähikuukausina esikoisen tai odottamassa esikoista. Joten oli kiva kertoa, että kuulutaan samaan kerhoon. Samalla viikolla taisin soittaa myös toiselle veljelle sekä isolle siskolle. Työnantajalle jouduin kertomaan viikon 7 lopussa, sillä jouduin sumplimaan liikaa työvuoroja neuvolan yms takia. Nt-ultra oli pari päivää sitten. Oli alunperin puhe, että sen jälkeen voidaan kertoa sitten vanhemmille. Mutta voi, että jännittää kertoa! Itse olen nyt sitä mieltä, että ei kerrota, huomaa kun huomaa Ei vaan vielä tunnu siltä, että haluaa jaksaa avautua aiheesta. Mies taas haluaisi kertoa parin viikon sisällä. Olen ihan kauhuissani, vaikka varmasti kaikki ottaa uutisen hyvin. Nyt olisi tarkoitus lähteä parin viikon päästä lomalle Itävaltaan. Heitin hatusta ajatuksen, että mitä jos vaan lähetetään kaikille isovanhemmille lomakortti, jossa terveiset lähettää X ja Y sekä masu-asukki. Saa nähdä milloin ja miten tämä raskausuutisen kertominen lopulta menee

Minä näin tässä yksi yö unta, että olin synnyttämässä. Unessa, emme olleet halunneet tietää etukäteen lapsen sukupuolta, joten sukupuoli paljastui vasta synnytyksen yhteydessä. Unessa mulla oli sellainen vihreä sairaalakaapu (selästä auki olevaa mallia) päällä ja kätilö sitten nosti vastasyntyneen mahani päällä sanoen " Se on tyttö". Muistan kovin todentuntuisesti pettymyksen tunteen ja hiljaisen huokauksen, ilmeisesti olisin toivonut poikaa. Uni loppui siihen, kun huokasin, kätilö touhusi ympärillä ja isä oli onnesta soikea. Aamulla vähän kylmäsi. Kamalaa ajatella, että oikeasti voisi pettyä noin tuommoisessa tilanteessa. Kun kuitenkin sitä vauvaa odotettu yhdessä maailmaan ja varmasti rakastaisi lastansa sukupuolesta riippuen ja riippumatta. Mutta onneksi unet ovat vain unia. Ja voihan olla, että sitten alitajuisesti toivon odottavani poikaa.

Vastasin, että emme halunneet tietää, sillä vaihtoehdoista puuttui "jompikumpi halusi ja jompikumpi ei halunnut tietää". Itse en haluaisi tietää sukupuolta etukäteen, mutta mies taas vastaavasti haluaisi. Toivoisin, että tilanne voisi olla se, että mies saa tietää ja antaa minun olla autuaan tietämätön

Miten musta tuntuu, että kävelen silmät kiinni. Pitääpä ensi kerran katsoa sillä silmällä 1-kerroksen opasteita, että miten on opastukset Gravidaan Tietty jos hyvät opasteet 1-kerroksessa ja hissillä alaspäin kahvilan jälkeen, niin sillä siellä kellarikerroksessa ei sitten enää olekaan kuin se vihreä paperiopaste. Kivempi ehkä kävelläkin 1-kerroksen kautta, niin ei tarvitse haahuilla sitten siellä kellarikerroksissa. Kuulostaa kyllä selkeältä/-ämmältä tämä Lumisade75:n opastus Gravidaan

Heheh, hyvin arvattu kärpänen Kyllä sinne varmasti löytää sisäkauttakin, kun vaan on oikea kerros ja kävelee oikeaan suuntaan. Vaikka mielestäni opasteita on vähän huonosti..en ole muista koskaan nähneeni (tai ainakaan kiinnittäneeni huomiota..ehkä siksi, kun ei ole aiemmin ollut ajankohtaista) muita opasteita Gravidaan kuin sen yhden vihreän lappusen juuri sen Gravidaan johtavan käytävän kohdalla. Pitäisi kait siihen käytävällekin jotenkin löytää tiensä En ole itsekään ihan varma, kuinka onnistuneesti sinne ensi viikolla löydän