Aria

Joku kyseli napapiikistä sektion jälkeen. Mulle ei ainakaan laitettu eikä pari sektion kokenutta kaveriakaan ole moisesta mitään maininnut. En muista edes, että siitä olisi missään vaiheessa ollut puhettakaan. Tosin olin kyllä ekan vuorokauden sektion jälkeen sen verran lääketokkurassa, että muistikuvat on hieman hataria paikoitellen muutenkin.

Eli mitä selvisi rakenneultrassa? Rakenneultra oli rv 19+0. Vauvalla kaikki oli kunnossa ja vatsassa asustaa hyvin liikkuvainen tapaus. Painoarvio oli 310 g. Istukka on alhaalla, melko lähellä kohdunsuuta, minkä vuoksi kontrolliultra rv 28. Jänskättikö? Ei juurikaan. Selvisikö sukupuoli? Emme halunneet tietää. Muuttuiko laskettu aika? Ei, sikiö vastasi kaikin puolin raskausviikkoja.

- Jatkuva väsymys, johon nukkuminen ei auta. - Jatkuva etova olo + oksentaminen + tunne siitä, ettei se ikinä lopu, on hermoja raastavaa eikä mihinkään muuhun ole voimia. Ja sitten se loppuu yhtäkkiä kuin napista painamalla.

Selkeä plussa kp 27/25-26

"Koska ihminen on ylipäätänsä valmis saamaan perheenlisäystä ja mistä sen tietää? Vaikeita asioita, mutta aina kai joku syy olisi, miksi juuri nyt ei olisi vauvan mahdollisuus tulla. " Jpo, itsellä pyörii juuri samat ajatukset mielessä. Ja toisena hetkenä haluaisi sen vauvan heti. Tuohon varsinkin, että milloin on valmis saamaan lapsia, olen yrittänyt perheellisiltä kavereiltani kysyä mielipidettäkin, mutta sekin vaihtelee. Osa sanoo, että sen vaan sitten tietää ja osa sanoo, ettei sitä voikaan tietää. Mutta samaan lopputulokseen olen tullut, että jos alkaa liian pitkälle miettimään asioita (mikä itsellä on valitettavasti tapana), niin aina löytyy joku "syy", ettei yritystä voisi aloittaa.

Minunkin mielestäni kummius toimii molemmin päin. Omat kummilapseni (5 kpl) asuvat yhtä lukuun ottamatta aika kaukana, joten kovin usein en heitä näe. Kuitenkin yhteyttä pidetään puolin ja toisin tiiviisti. Yhden kummilapseni äiti laittoi kummeille lapsen ensimmäisen vuoden ajan joka kuukausi kuvia ja lapsen kuulumisia sähköpostitse. Oli todella ihana saada pyytämättä uusia kuvia lapsesta ja säännöllisten kuvien ja kuulumisten avulla pysyi hyvin mukana lapsen kehityksessä. Ensimmäisen vuoden jälkeen kuvia ei ihan joka kuukausi tule, mutta aina välillä kuitenkin. Muiden kummilasten äidit kertoilevat kuulumisia myös sähköpostitse, tekstiviesteillä ja puhelimitse. Vanhin (3 v.) kummilapseni on jo vuoden ajan soitellut aina välillä kummitädille ja täti on aina yhtä otettu näistä puheluista. Itse muistan kummilapsiani joulujen ja synttäreiden lisäksi aina välillä kortilla ihan muuten vaan ja toki kyläilemällä aina kun mahdollista. Kyläilyn aikana aikaa vietetään sekä koko perheen että lapsen kanssa esim. leikkien, lukien tai pelaten. Eli aika/kiinnostus ovat mielestäni tärkeintä kummiudessa, että lapsen ja kummin välille syntyisi elämän mittainen läheinen ihmissuhde.

Venla, tilasimme Lemmikki -lehden. Tyttö pitää eläimistä ja tykkäsi kyllä lehdestä kovasti. Lemmikki -lehdessä on sopivasti asiaa eri eläimistä ja muistaakseni (?) myös jotain pieniä tehtäviä. Eri lehtifirmojen nettisivuilta/kauppojen lehtihyllyjä kannattaa myös käydä selaamassa lahjalehteä etsiessä.

Kummityttö sai meiltä 10-vuotislahjaksi lehden vuosikerran ja oli kyllä erittäin tykätty lahja.

Kuten monella muullakin, myös meillä minun työkuviot ovat meillä tällä hetkellä se suurin syy, miksi yritystä on päätetty lykätä ainakin ensi kevääseen asti. Tällä hetkellä olen määräaikaisessa työsuhteessa, ensi keväänä olisi hyvät mahdollisuudet saada vakipaikka. Täällä on vakipaikat mun alalla sen verran tiukassa, että tämä mahdollisuus kannattaa katsoa/käyttää. Toisaalta taas mietityttää ja ärsyttääkin, kun pitää laskeskella niin tarkkaan. Toki välillä epäilyttää enemmän ja välillä vähemmän muutenkin; elämän muutos, vastuu, jaksaminen. Mutta vauvan kaipuu on kuitenkin koko ajan kasvamaan päin.

Mulla ja miehellä on molemmilla kaksi omaa kummilasta ja kaksi yhteistä eli yhteensä kuusi. Kummius on mielestäni luottamustehtävä ja suostun/suostumme edelleen kummeiksi, jos pyydetään. Itselläni on ollut hyvät kummit, jotka ovat olleet minulle läheisiä koko elämäni ajan ja ovat sitä edelleen. Toivottavasti saan luotua yhtä hyvän suhteen omiin kummilapsiini.

Kummitytöllä, 4 v., on ollut syntymästään asti pehmopupu, mitä ilman ei nukuta. Pupu alkaa olla jo sen näköinenkin, että sen kanssa on neljä vuotta nukuttu

Jostain syystä olen aina halunnut lapselle kolme toisiinsa sointuvaa nimeä. Yhdysnimistä en minäkään kovin paljon pidä, koska ne usein lyhenevät käytännössä tai "korvataan" lempinimillä.

Meillä kummallakaan ei ole mitään tiettyjä suvussa kulkevia nimiä, mutta itse haluaisin sitten joskus lapselle toisen nimen suvusta.

Juurikin näin