Kerppa

Eiks 19,5 mee viel normipainon sisään? Mulla tällä hetkellä 18,26. Olen ihan samankokoinen ja näköinen mitä ennen ensimmäistä raskautta, jolloin bmi oli 19,8 - mutta silloin mussa oli lihasta lisänä.

Meillä nuo ovat myös (vielä?) molemmat siinä ihanassa iässä, että kaikessa halutaan auttaa. Tavaroita siivotaan lattialta, pyykkejä viedään kylppäriin ja laitetaan narulle kuivumaan. Tiskikonetta täytetään ja tyhjätään (joskus turhankin omatoimisesti), pöytää katetaan. Imuroidaan, pyyhitään "pölyjä" ja lattioita. Vanhempi kuorii perunat ja porkkanat ennen keittämistä, pienentää esim. sieniä ja auttaa salaatinteossa ja tiskauksessa sekä kääntää lättyjä pannulla. Nuorempikin olisi kovasti jo halukas kuorimaan omppuja ja porkkanoita sekä pilkkoamaan niitä, muttei tuon tohdi vielä ihan antaa puukkojen ja kuorimaveitsien kanssa heilua Kaupassa esikoisella on yleensä omat kärryt ja hakee aina pyydettyjä tavaroita kärryihinsä, tunnistaa hyvin hyllyistä ne meillä käytetyt tuotteet muista samanlaisista.

Eipä taida vieraalla olla pahemmin kokemusta palkki-istuimista? Mahtaako edes tietää toimintaperiaatetta? Koska eihän lapsi millään pääse luiskahtamaan palkin alta poies mihinkään suuntaan missään tilanteessa..

Tytöt söi tänään lounaaksi eilistä kaalilaatikkoa, päivälliseksi syödään (niinikään eilistä..) tomaatti-bataattisosekeittoa, jonka lisukkeena on paistettua kanaa ja auringonkukansiemeniä - tuli ehkä vähän tulista, mutta piimää kuluu sitten vain vähän enemmän ruokailun yhteydessä

Mua ketuttaa olotila tällä hetkellä. Mulla on jo pitkään ollut etovaa fiilistä, huonoa oloa ja ajoittain näihin liittyy päänsärkyä. MUTTA mulla on hormonikierukka ja vähän väliä tiputtelee jonkunsortin töhnää. On niin järjetöntä, kun miettii, pitäisikö kuitenkin tehdä raskaustesti, ihan varuuksi - vai vain luottaa siihen, että kierukka (valitettavasti) hoitaa kyllä hommansa. Aivan tolkuttoman turhauttavaa! Vauvakuume + kierukka + pieni oireilu ei ole hyvä yhdistelmä. Eikä uskalla tehdä sitä testiä, kun se kuitenkin näyttää negaa. Ja mitäs jos ei näytäkään O_O

Liilii - eihän siun tarvi kertoa olevasi raskaana ennenkuin koeaika on ohitse. Itselläni raskaus (esikoisesta) alkoi myös ekan työkuukauden aikana ja hyvin pystyi pimittämään pitkälle yli koeajan tietoa siitä, että olen raskaana..

Molempien ois ton mukaan pitänyt olla poikia, mutta ovat tyttöjä..

Kohta kolme vuotta takana omassa rivarikolmiossa. Haaveena omakotitalo oikeasti maalta, kun nyt asutaan rivarissa "maalla".

Ennalle paljon voimia yrityksen odotukseen, ei todellakaan kuulosta herkulliselta Mä tunnun potevan kroonista vauvakuumetta tällä hetkellä ja vähän väliä koetan mieheltä kysellä, että voitaisko sitä kolmatta kokeilla. Toisaalta tällä hetkellä mä myös mietin, että kuin kamalaa elämä olis kolmen kanssa, lähinnä, että kuin kamala toi tänhetkinen kuopus olisi siinä tilanteessa, että taloon tulisi vauva. Senjahan on isosiskollensakin törkymustasukkainen, jos Pinja on mun sylissä ja autan pukeutumisessa tai muuten vain sylitellään. Joten mitä se olisi vauvan kanssa! Eihän Senjaa uskaltaisi päästää lähellekään vauvaa - yksi kaverikin totesi juuri tässä lähipäivinä, että Senjan mielenterveys ei varmaan kestäisi isosiskoksi tulemista.. ainakaan ihan lähivuosina. Silti mä haikailen kokoajan! Ihania vauvamahoja tuntuu vilistävän jokapaikassa, ihania pieniä vauvoja on jokapaikassa.. naapurin "tyttökin" on raskaana ja voi että, kuinka voikaan odottaa näin naapurin poksahtamista Olisi se vain niin ihanaa. Raskaus. Synnytys. Vauva. Ehkä me vielä joskus sitä kolmattakin yritetään. Tukeudun ainakin siihen ajatukseen.

Esikoinen on nyt ollut pari kuukautta yökuiva, sitä ennen hetken aikaa jo päiväkuiva. Mitähän sanoisin päiväkuivuuden alkaneen, tuossa 2v 5kk iässä ehkä suunnilleen, tai siinä vaiheessa taidettiin jättää vaipat pois, kylmemmillä keleillä ei vielä kamalasti uskaltanut olla ilman vaippaa ulkona, kun riisumista olisi ollut niin paljon, että pissat ois tullut pöksyyn siinä riisumisen aikana varmaan

Viimeviikkolla meille kotiutui esikoiselle kakkosistuimeks (tai luultavasti toi siirtyy omaan autoon ja käytössä oleva Multi-Tech anopin autoon) Cubexin Isis ja kun Pinja oli kuullut, että se hänen istuin on, niin poruhan siitä tuli, kun meinasin laittaa yhdelle reissulle Senjan siihen, kun Senjan Pallas jäi anopin autoon.. Pinjakin viihtyi todella hyvin Cybexissä - ainoa vika Multi-techiin verraten on, että mä pelkään tytön tippuvan tosta Isiksestä, jos nukahtaa siihen ja kotiintullessa irrottaisin vyön samalla tavalla kuin avaan tolta Multi-techistä vyöt, että herättyään pääsee pois autosta. Ei taida onnistua ton Isiksen kanssa, ainakaan vielä, kun se ei osaa itse tota palkkia työntää pois, kun työntää niin väärässä kulmassa, ettei se oikein liiku. Mutta kyllä tytöt tykkää noista palkki-istuimista ja on ne ihanan helppokäyttöisiä! Ja mä rakastan noita mein istuinten värejä Pinjan Isis on väriltään Chili pepper ja Senjan Pallas Purple potion.. Meillä ei ainakaan Pinjalla ole vielä mitään ongelmia mahtua palkin taakse, taitaa olla palkki kireimmillään vielä, neidillä painoa on tosin vissiin "vain" jonkun 13kg tai reilu. Mutta onhan siinä palkissa aika paljon säätövaraa isommallekin mahalle?

Kuopus syö yhä ravintoloissa (niinkuin on tehnyt jo pitkään) salaattipöydän lisäksi sitten mun ja miehen lautasilta mitä sattuu haluamaan, esikoinen saa harvakseltaan jo oman annoksen. Yleensä käydään tosin kebsulla tai kinukissa ja kiinalaisessa ainakin on kiva, kun nuo saavat buffapöydän ihan minimaaliseen hintaan, jos tarvii maksaa ollenkaan - ja syövät kyllä paljon! Riippuu tosiaan paljon ravintolasta, mitä noille otetaan, koska sitten taas itseäni ei kauheasti innosta rossossa ja martinassa ne lastenlistan "ruuat" - mieluummin sitten vain antaa noiden syödä sen salaattipöydän ja meiltä vähän lisuketta. Lihapullia ja muita kun voi syödä kotonakin.. tai no, tietty harvassa on ne ravintolaruuat, mitä nyt kotona ei voisi tehdä, mutta mua ei kiinnosta maksaa törkyhintaa kolmesta lihapullasta ja viidestä ranskalaisesta tai kauhallisesta muusia. Suositaankin tuosta syystä paljon sellaisia paikkoja, joissa on seisova pöytä tarjolla.

Vastasin, että kyllä syövät karkkia ja että ovat aloittaneet 1-2v ja vain erikoistilanteissa. Koska on noi karkkeja maistelleet satunnaisesti jossain käydessä, mutta meille ei todellakaan kotiin osteta karkkia - hyvä kun itsekään tulee syötyä kuin harvakseltaan. Karkinsyöntikerrat on aika vähäisiä ja määrät sitä paria karkkia per kerta. Tänvuoden puolellakin esikoisenkin karkinsyöntikerrat ovat alle kerta per kuukausi.

Mä pystyn aika hyvällä omallatunnolla sanoon, että Senjalla on yksi sana - nenä. Nyt 1v4kk-iässä ruvennu sitä hokeen ja samalla painaa nenäänsä tai jonkun muun nenää. Muita sanoja meillä ei vielä edes haparoida, ellei sitten tuota "huomiohuutoa" oteta lukuun, kun se kuulostaa aika paljon "tato"-sanalta, muttei kuitenkaan ihan

Mun mielestäni vanhemmalla on oikeus ottaa aikaa itselleen, vaikka se ei olisikaan elintärkeätä oman mielenterveyden kannalta. Kyllä se kuitenkin auttaa suurella todennäköisyydellä jaksamaan paremmin ja sillä vältetään myös suurella todennäköisyydellä se tarve, että NYT on PAKKO saada sitä omaa aikaa, tai seuraavaksi napsahtaa. Ennaltaehkäisevää mielenterveyden hoitamista. Eikä sen tarvitse tarkoittaa sitä, että olet monta tuntia poissa kotoota, vaan vaikka vain, että käväiset puolen tunnin-tunnin juoksulenkillä - mikäs sen parempaa mielennollaamista ja energiankeräämistä? Ja kun kyse on lyhyistä aikamääreistä, pystyy näitä omanajanottoja tekemään useammin ja ne voi tuurilla jopa ajoittaa lapsen päiväuni- tai yöuniaikaan, jolloin lapsi ei edes tiedä äidin käyneen muualla ja olleensa jonkun toisen vastuulla. Mä en ole ainakaan omalla kohdallani huomannut, että yksilapsisesta kaksilapsiseen perheeseen siirtyminen olisi vaikuttanut paljoakaan siihen, kuinka paljon haluaisin tehdä omia juttuja. Tai että lasten ikä olisi myöskään muuttanut asiaa mihinkään suuntaan. Tosin vaikka usein "joudun" ottamaan lapset mukaan, kun lähden toisen koiran kanssa agilitytreeneihin, koen silti tuon ajan helposti omaksi ajakseni, vaikka ne lapset mukana ovatkin - saan silti touhuta itselleni tärkeätä mielenvirkistämistä ja muksut yleensä keksivät tehokkaasti omia juttujaan kentällä tai sen laidalla. Saavat samalla myös kosketusta harrastamiseen, vaikka eivät itse vielä harrastuksia kaipaakaan - samoin tallillaollessa nuo saattavat usein pyöriä ponin harjaamisen ajan "jaloissa" ja siitä sitten jatkavat isänsä/mummonsa/isoisänsä kanssa kun itse lähden lenkille ponin kanssa. Välillä pääsevät hetkeksi aikaa ratsastamaankin tai kärrynpenkille ja riemuitsevat "yhteisestä harrastuksesta". Silti myös nuo ajat ovat itselleni sitä omaa aikaa, olkoonkin, että lapset saattavat siinä mukana touhuta - vaikka ainahan se rentouttavinta on silloin, kun pääsee ihan vain kokonaan yksin. Meillä mennään usein vanhempien ehdoilla, lapset huomioonottaen. En ole kokenut, että lasten takia pitäisi jättää jokin reissu välistä, oli kyse sitten sähköttömälle ja juoksevaa vettä vailla olevalle metsärinteessä sijaitsevalle mökille menosta tai illanvietosta kavereiden tykönä. Lapset saa laitettua nukkumaan myös siellä kavereiden luona, jos rupeavat yliväsyneiksi. Meillä on kyläilty ja meille on kyläilty ihan samalla tavalla lasten kanssa kuin ennen lapsia. Meillä ei ole koskaan opetettu lapsia nukkumaan vain hiljaisuudessa, ja mahdotontahan se olisikin, koirat pitää ääntä, elämästä kuuluu ääniä jne. Täten lapset ovat myös oppineet sen, että nukkumaan voi mennä vaikka meillä olisikin vieraita paikalla, ei tule sellaista, ettei lapset malttaisi mennä nukkumaan, kun on "muutakin tekemistä". Unentarve mua välillä kyllä hämmästyttää, etenkin esikoisen kohdalla. Sehän lopetti päiväunien nukkumisen jo ennen vuoden ikää ja on sen jälkeen nukkunut satunnaisesti, yleensä jaksoluontoisesti päiväunia, mutta useimmiten niitä ei nukuta. Tuon lisäksi tällä hetkellä yöunet saattavat jäädä 9 tuntiin, joten kyllä mä ihmettelen, miten voi jaksaa! Tuntuu, että tarvitsen itse enemmän unta, kuin mitä alle 3-vuotias lapseni.. Mitä tulee lapsen tarpeisiin ja uhman/tahdon esiintymiseen, en voi kuin todeta, että esikoisella ainakin iso osa uhmaa on hävinnyt sen myötä, kun hän on ruvennut paremmin puhumaan ja saa täten selvitettyä asioita. Kuopuksen uhmaa kauhulla odotan, koska hän on muutoinkin mustasukkainen (isosiskolleen käyttämästäni ajasta) ja vaativa..