Kilu

Mutta jos tulee eu:n sisältä niin mun mielestä saisi tuoda? Tietysti tossa on kilon raja, mutta eipä kai niitä punnita. Mä joudun ottamaan Espanjaan varmaan omat kiinteät ruuat 7-kuiselle, kun tuntuu että espanjalaisissa lastenruuissa on niin montaa ainesosaa. Kun en suomestakaan meinaa löytää purkkiruokaa, joka tuolle sopisi, niin en viitsisi viikon matkaa pilata pienen vatsavaivojen vuoksi.

Rv 40+1 arvio 4600g ja syntyi samana päivänä 4385g. Viikolla 36+1 lääkäri oli sitä mieltä, että ei huolta koosta, 38+1 ultrassa sama lääkäri oli eri mieltä Mulla ilmeisesti vauvat ottaa massaa tosi huolella viikoilla 36-40. No, ei tarvitse enää huolehtia, kolmannen myötä lapsiluku on täynnä.

Kolmonen käynnistettiin sitten loppujen lopuksi 40+1, koska painoarvio oli 4600g ja olinkin jo 4cm auki ilman suppareita (edellinen synnytys nopea ja sairaalaan 60km matkaa).Ensin oksitosiinilla, jolla mietoja supistuksia, mutta avasivat 2cm lisää. Sitten puhkaistiin kalvot, jkäonka jälkeen synnytys lähtikin ryminällä käyntiin. Kalvojen puhkaisusta meni 4h syntymään.

Taitaa olla munkin paras lopettaa ruisleivän ja suklaan syönti, ainakin kokeeksi. Me ollaan miehen kanssa niin zombeja valvomisten takia. On se kyllä kans, kun ensin joutuu radin takia siirtymään kokonaan ruisleipään ja nyt sitten vauvan takia vaaleaan leipään. Täytyy myös lukea pastapussien tuoteselosteet, kun meillä niissäkin on suosittu ruista ja täysjyvää.

Ensimmäinen saliin menosta 16h, toisessa ehdittiin juuri ja juuri sairaalaa eli saliin menosta 55 min. Kaipa se ruumiinrakenne jotain määrää, mutta mulla kyllä vaikutti toisen nopeaan synnytykseen se, että esikoinen oli jo raivannut paikat auki. Esimmäinen lapsi 4240g ja toinen 4880g, päänympärys sama molemmilla.

^ Synnytetty, en edes muistanut koko tenssiä Lääkäri oli huippu, kätilöt olivat huippuja ja spinaalin laittanut lääkäri ihanan nopea (alkoi olla tarvetta kivunlievitykselle). Kätilömme oli nuorehko 30-35v mutta tosi ystävällinen, osaava ja itselle pelottavassa tilanteessa sopivan jämäkkä. Ei mitään lässytystä, vaan asiallista kohtelua, sellanen tada-arvoinen meininki. Hän uskoi ja kuunteli minun oloja herkällä korvalla ja mä koitin epämukavasta olosta huolimatta toimia hänen, ammattilaisen ohjeiden mukaan.

Kolmas raskaus ja kaikissa vatsa on alkanut roikkua jossain rv 36-37 tienoilla. Vauvan pää tosin ei silti kertaakaan ole kiinnittynyt ja kaikki raskaudet menneet yli (no, kolmas tänään 39+5). Tosi kiva kuunnella kommentteja että "se varmaan syntyy ihan kohta", kun tietää ettei se mahan laskeutumisesta huolimatta ole syntymässä vielä aikoihin.

60 km, edelliset kaksi menty omalla autolla, kakkosen kohdalla oli aika tuskainen matka. Nyt tilanteen mukaan omalla autolla tai jos joudun menemään yksin niin taksilla. Ambulanssille sitten jos näyttää kovin kiireiseltä, tuota matkaa kun ajaa osittaisen kaupunkiajon vuoksi 45 minuuttia.

Mulla on esikoisen synnytyksestä vähän huono kokemus tuosta oksitosiini-epiduraali kombosta-> synnytys kesti ihan hillittömän kauan kun epiduraalia lisätessä supparit heikentyi ja oksitpsiinia lisätessä en kestänyt kipua. Mutta cytotec ei kyllä sekään nappaa...

Lisää kokemuksia käynnistyksestä? Oletteko toivoneet jotain menetelmää vai menneet sillä mitä lääkäri ehdottanut? En haluaisi käynnistystä, mutta vauva kerää kuopuksen tavoin massaa niin huolella, että viiteen kiloon päädytään jos odotellaan että tulee itsestään. Lapsille hoitajan löytäminen moneksi päiväksi on hankalaa ja mun oma pää leviää. 38+1

Onko viime aikoina käyneillä tietoa, onko sairaalalla yhtään Tenssiä? Tuli myös mieleen, että onko siellä ikinä sulkua? Kun lueskelin Helsingin juttuja ja pohdin mihin lähteä, jos kanta-Hämeessä olisi sulku.

Nyt ainakin paikallisessa lehdistössä oli jotain juttua, että siellä olisi aloittelemassa pelkopoli tai ainakin jokin synnytyspelkoryhmä. Oisinko mä nähnyt neuvolassa jotain esitettä?

^ Eli ei ne pojat pelkästään isoja ole:) Mä pääsin loppujen lopuksi kuopuksestakin (jouduin toki hakemaan lähetteen neuvolalääkärikäynnillä, mitä sitä äitiä uskomaan) ultraan rv 36 tms, mutta gynellä meni kuitenkin kokoarvio pieleen.

4880g ja 55 cm. Luojan kiitos oli toinen lapsi, tikkejä tuli mutta nopea ja ei kestämättömän kivulias synnytys. Omat mitat 167cm ja paino raskauden lopussa 67kg saivat kätilö toteamaan, että "Tää (vauva) tuli tuolta (osoittaen alapäätäni)" Nyt kolmas mahassa ja suunnitelmissa tiukka sokeriton kk raskauden loppuun, josko sillä olisi kokoon jotain pienentävää vaikutusta. Ei kyllä edellinenkään ollut ns. sokerivauva mutta silti. Olisi turvallisempaakin puskea vähän pienempää pihalle.

Mun veli on saman niminen kuin pappani oli. Papan ollessa elossa puhuttiin "pikku-matista" (nimi keksitty) erotuksena pappaan. Omilla lapsilla löytyy nimissä nimet minun puolelta sukua, koska lapsilla miehen sukunimi. Itse pidin avioituessamme oman sukunimeni. Kolmannelle haluan myös nimen suvustani. Tytölle on parikin vaihtoehtoa, hyvät poikien nimet jo käytetty mutta eiköhän sieltä joku löydy.