Mirjam

Minä sain ohjeen varata ajan kp 5-10 välille. Täytyy toivoa ettei kaikki ajat ole varattuja, koska käytännössä mahdollisia päiviä tutkimuksen tekemiselle on vain 3. En enää yhtään tahtoisi pitkittää hoitojen aloittamista.

Minua ihan kauhistuttaa tulevaisuus, kun tutkimukset ja hoidot todenteolla alkavat. Lapsettomuuspoliklinikalle on yli puolen tunnin matka suuntaansa ja itse teen 2-vuorotyötä. Työni on sellaista, että jos olen vuorossa, minun on todella oltava paikalla, eli en voi vain häippästä pariksi tunniksi ja palata muina naisina kun homma on hoidettu. Ollaan julkisella puolella hoidoissa, eli itse en varmaan voi paljon vastaanottoaikoihin vaikuttaa. Varmaan tulee olemaan hankalaa sovittaa lapsettomuushoidot ja työt yhteen, mutta täytyy nyt toivoa että jotenkin onnistuisi.

Mulla vuoto on alkanut melkolailla tokana päivänä vikan Terolutin ottamisesta. Tosin viimeisin vuoto alkoi jo toiseksi viimeisenä Terolut-päivänä .

Tällä hetkellä BMI 29. Tavoitteena on laihduttaa 10kg, 2kg olen jo saanut karistettua pois . Tavoitteet samansuuntaiset kuin edelliselläkin kirjoittajalla.

Esikoinen haaveissa, mulla ikää on 27 ja miehellä 31.

Mulla on todettu ainakin runsasrakkulaiset munasarjat. En ole varma, kun tätä nyt olen lukenut, että onko mulla varsinaisesti PCOS, joitain labroja on otettu mutta en tiedä, sainko "virallista diagnoosia". Kuitenkin ultraamalla molemmat munasarjat ovat olleet aina erittäin runsasrakkulaiset ja liikakarvoitusongelmaakin on. Ylipainoa on 10-15kg, BMI 29. Lasta yritetty nyt 3 vuotta ja tutkimuksiin pääsyä odotellaan. Mulle on gynekologi sanonut, ettei hän näe mitään estettä sille, ettenkö saattaisi tulla raskaaksi luomustikin, mutta yritystä takana on nyt jo sen verran kauan, etten siihen jaksa enää uskoa. Lähetteen julkiselle tehnyt yksityispuolen gyne otatti musta labroina ainoastaan prolaktiinin (216 eli nätisti viitearvojen keskitasolla) ja TSH:n (1.0). Lisäksi otettiin klamydiatesti (neg.). Lisää kokeita otetaan sitten ehkä siellä julkisella puolella kunhan kutsu käy. Pillereiden lopettamisen jälkeen kierto rupesi aika pian elämään omaa elämäänsä. Siksi mulle määrättiin n. 2,5 vuotta sitten Terolutit, jotka ovat kyllä säännöllistäneet kierron mutta mitään muuta apua niistä ei ole ollut. Epäilen kyllä, että kierto jää Terolutien kanssa liian lyhyeksi. Silloin kun mulla vielä oli jonkinnäköinen luomukierto, niin se vaihteli 32-50 päivän välillä. Tosin en kyllä tiedä tapahtuisiko ovulaatiota vaikka Terolutin aloituspäivää vielä rukattaisiin. Terolutit on määrätty mulle otettavaksi kierron 19.-28. päivänä. Tämä tekee kierron pituudeksi 30 päivää. Joskus tähän on kyllä tullut pidennystä kun en ole muistanut aloittaa kuuria ajoissa. Mutta mulla on jo pidennetty noita aloituspäiviä, suosituksen mukaanhan Terolutit otettaisiin kiertopäivinä 16-25. Olen kuitenkin tyytyväisempi vähän pidempiin kiertoihin. Minkälaisia ohjeistuksia te muut olette saaneet Terolutin syömiseen? Olen ottanut tavoitteekseni pudottaa noin 10kg. Vähähiilihydraattisesta ruokavaliosta ainakin mulla on oikein hyviä kokemuksia. Aloitin karppaamisen alkuvuonna mutta sairastelun takia siihen tuli vähän taukoa. Nyt aloitin 2 viikkoa sitten vähähiilihydraattisen ruokavalion. En ole mitenkään nipo syömisten suhteen, edelleen syön 2 palaa ruisleipää aamuisin ja rahkan sekaan sekoitan hedelmiä, mutta tavoitteena on vältellä mahdollisimman tehokkaasti kaikkea, missä on paljon hiilihydraatteja. Olo on virkistynyt todella paljon ja olen päässyt takaisin omaan unirytmiini. Lisäksi turvotusoireisto on helpottanut todella paljon. Ilmeisesti sitten kärsin jonkinasteisesta insuliiniresistenssistä, jota VHH helpottaa. Anteeksi pitkä vuodatukseni, saattoi mennä sivuun aiheesta mutta luin koko ketjun ja yritin selventää omaa tarinaani kaikilta käsitellyiltä alueilta .

Edelleen yritetään . Kolme vuotta mennyt, ei yhtäkään plussaa eikä varmaan ovulaatiotakaan. Nyt odotellaan hoitoon pääsyä...

Minä olen syönyt Teroluteja reilut kaksi vuotta. Pillereiden lopetuksen jälkeen luomukiertoja tuli muistaakseni 2 tai 3, sen jälkeen alkoi jatkuva tiputtelu johon sitten menetin hermoni hyvin nopeasti. Aluks sain Terolutit 3 kuukaudeksi, mutta lyhyen tauon jälkeen lääkitystä jatkettiin ja olen ollut siihen ratkaisuun ihan tyytyväinen. Vaikka en luomuplussan mahdollisuuteen enää kolmen vuoden yrittämisen jälkeen uskokaan, niin ainakin Terolut pitää kierron säännöllisenä ja kuulemma kohdun limakalvot kunnossa. Yksi gynekologi sanoi, että PCO:stani huolimatta ei ole estettä sille, ettenkö saattaisi tulla raskaaksi Terolutien avulla mutta itse en kyllä siihen usko.

Meillä ollaan lapsettomuuden hoidossa vasta alkuvaiheessa, mutta gynellä on PCO-taustan takia saanut juosta vuosikausia enemmän tai vähemmän säännöllisesti. Siksi kai suhtaudun aika luontevasti kaikkeen siihen, mihin vastaanotolla käydessään joutuu, eli riisumiseen ja ronkkimiseen. Omasta kokemuksestani voin sanoa, että minusta iäkkäämmät miesgynet ovat olleet kaikkein parhaita. He suorastaan huokuvat luotettavuutta ja tietävät mitä tekevät ynnä osaavat erittäin asiantuntevasti selostaa kaiken. Intimiteetti siis säilyy mielestäni normaalilla gynekäynnillä oikeinkin hyvin. Lääkärin on pakko kysellä ja tutkia jotta pystyy auttamaan. Eri asia on jos esim vastaanottohuoneeseen tunkee kutsumattomia vieraita kun potilas makaa tutkimuspöydällä tai jotain muuta ikävää sattuu. Mieheni on kerran ollut mukana gynekäynnillä kun aloittelimme ensimmäistä kertaa lapsettomuuden tutkimista. Ajattelin, että hänen on järkevää seurata ultrausta ja olla vastaanotolla mukana, jotta hänkin saa mahdollisimman oikeaa tietoa ja voi halutessaan esittää lisäkysymyksiä. Itse en kuitenkaan olisi vastaanotolta lähtiessä muistanut läheskään kaikkea. Kun siemennestetutkimuksen tulokset tulivat, avasimme kuoren yhdessä. Sen sijaan intimiteettisuojani koki kolauksen, kun kävin otattamassa lääkärin määräämät labrat eräässä yksityisessä laboratoriossa. Laboratorionhoitaja oikein madalsi ääntään (vaikka huoneessa ei ollut muita kuin hän ja minä) ja kysyi, otetaanko nämä kokeet lapsettomuuden tutkimista varten. Vastasin joo ja hän sitten siihen, että niin hän vähän ajattelikin. En vain ymmärrä miten tieto häneen vaikutti, hänen työtäänhän on käsittääkseni vain ottaa näytteitä ja lähettää ne eteenpäin. Kun verinäytteet oli otettu ja vuorossa oli pissanäyte, hän antoi kyllä purkin käteeni jo näytteenottohuoneessa ja näytti mihin saakka pissaa pitäisi tulla, mutta katsoi oikeudekseen käytävällä kailottaa että "tässä näytteessä ei sitten tarvitse sen kummemmin pestä". Muita asiakkaita käytävällä ei juuri silloin ollut mutta useampi henkilökunnan edustaja kuitenkin. Tuon koin jotenkin nöyryyttävänä. Vastustan ehdottomasti kaikkea mahdollista vaitiolovelvollisuuden piiriin kuuluvaa tiedon vaihtoa käytävällä.

Epäröin. Lasta on yritetty 04/09 alkaen. Ensimmäistä kertaa kävin gynekologin vastaanotolla asian tiimoilta reilun vuoden yrittämisen jälkeen. Silloin laadittiin hoitosuunnitelma, mutta sen toteuttaminen jäi, koska se tuntui niin monimutkaiselta toteuttaa ja melko pian käynnin jälkeen muutettiin toiselle paikkakunnalle. Tuon käynnin pohjalta miehen siemennesteet kuitenkin tutkittiin, tosin vasta vuosi ensikäynnin jälkeen, kun oli muutenkin asiaa sinnepäin. Itse en näin jälkikäteen ajatellen olisikaan varmaan ollut valmis hoitoihin vielä silloin. Vasta nyt, kolmen vuoden yrittämisen jälkeen on tullut sellainen olo, että jotain täytyy todella tehdä. Tähän saakka olen vain antanut asian olla ja jättää asian luonnon armoille. Mies ei mitenkään ole painostanut vaikka tiedän lapsen olevan hänellekin hartain toivomus. Nämä kolme vuotta vaan on tarvittu asian hiljaiseen hyväksymiseen ja harkintaan. Mielessä on pyörinyt kysymykset 1) haluanko lasta todella niin paljon, että olen valmis tutkimuksiin ja hoitoihin? 2) tulisiko minusta hyvä äiti? ja 3) eettistä pohdintaa siitä, onko minulla oikeutta "taistella luonnon lakia vastaan". Lopulta alkuvuonna tulin siihen tulokseen, että haluan yrittää kaikkeni. Toivon lasta niin paljon, että olen valmis hoitoihin ja kun kerran on keksitty keinoja lapsettomuuden hoitoon niin kyllä voin yrittää saada niistä apuja. Niinpä varasin taas ajan gynekologille. Tällä kertaa en mennyt enää "kattelemaan ja kuulostelemaan" vaan hoitamaan asiaa eteenpäin. Nyt tuntuu siltä että olen tehnyt oikean ratkaisun ja odottelen vain prosessin kunnollista käynnistymistä.