Hulawula

Moi, ilmoittaudun mukaan! Esikoinen syntynyt 11/2012 ja mulla ihan sairaalloinen vauva/raskauskuume.... Ongelma on että ollaan suuniteltu lasta vasta kun olisin valmistunut amkista, mutta itse en tiedä voinko odottaa niin kauaa... Eli siis 2-5 VUOTTA vielä. Miten ihmeessä sinnittelen sinne asti??

Tosi helpottava ketju. Itse olen ollut ihan iloinen joo. Alussa tuli tietty se et no kesken tää kuitenkin menee. Nyt kun se on mennyt ohi, niin on tullut just monen kuvailema paniikki, eihän meiän parisuhde mitään vauvaa kestä. Enhän mä sitä osaa hoitaa. Pelkään myös hirveesti että mulla tulee synnytyksenjäkeinen masennus.. Hormoonit kun saa mut muutenkin aina ihan sekasin.. Ja oon ollut nyt jo välillä vähän maassa. Toinen mikä mua painaa aika paljon on se kuulumattomuuden tunne. Olen nuorempi kuin useimmat täällä, ja neuvolassakin ollessani kaikki muut äidit olivat minua vanhempia, ja tuntui että he samantien katsoivat minua että olenpa huono tuleva äiti hyi sinua. Näin ei todellisuudessa varmaankaan ole, mutta tämä painaa minua tosiaan. Pelottaa että jään ihan yksin, enkä saa ketään uusia ystäviä toisista äideistä. Minulla onneksi on yksi nuori äiti ystävänä jonka kanssa on voinut puhua näistä asioista. Ei tämä siis mitään ruusuilla tanssimista ole vaikka lapsi olikin toivottu. Onnellisuutta vaan varjostavat juuri nämä pelot.. :/ Tsemppiä kuitenkin kaikille!

Minä odotan tämän oksetuksen loppua kuin kuuta nousevaa. Tää on ihan kamalaa. Aamusin oksennan, ja loppupäivän on se kuvotus olo et kokoajan pitää miettii pitääkö nyt mennä vessaan...

Mä itken kans ihan joka asiasta! Söpöt koirat on kaikista pahimpia, niistä aina liikutun hirveen syvästi, sit saan nieleskellä itkua jossain bussipysäkillä tms. Jotkut TV-ohjelmat on kanssa tosi surullisia, esim salkkarit. Aloin itkemään kun Sergei on onnistunut aivopesemään pepin, ja peppi on ihan rakastunut edelleen. Miehen kanssa jos riidellään jostain niin se yleensä loppuu siihen kun mä juoksen sänkyyn ja itken siellä että "miten sä voit tehdä näin mulleeee.." Vaikka kyse oli jostain mitä piti tuoda kaupasta ja se oli sitten unohtunut.

Voih paljon onnea kaikille tuoreille vanhemmille!

Meillä niin stressaava, kiireinen ja painostava työympäristö että kerroin myöskin heti ja pyysin siirtoa toiseen, paljon helpompaan kohteeseen. Ravintola-alalla kun ainakin meillä on niin naurettavat tauot että en kyennyt edes ennen raskautta olemaan siellä hyvällä päällä. Se kun joutuu 5 h putkeen seisomaan jaloillaan ei sovi näille kintuille eikä tälle päälle!

Nyt kyllä joudun itsekin muutaman "tyhmän" kysymyksen kysymään. Onko kala-lajilla väliä? Söin siis viimeviikolla merilohta, kirjolohen siaan. Haukea tiedän että ei saa syödä raskausaikana. Ja mitenkäs kalapuikot? Oletteko tietoisia saako ns. einesruokaa syödä, eli esim. kaupan lihapullia, niitä valmis pizzoja (atria, saarioinen). Tietenkin kohtuudella niitä syön, (töissä välillä....) eli en niin paljoa että olisi ylipaino vaaraa yms. Kasvikset pitää pestä hyvin, mutta pitääkö ne myös kuoria? Esim peruna? Olen niin ulapalla näistä jutuista, tiedän vain pääpiirteittäin ettei saa suolaa eikä sokeria eikä mitään muutakaan liikaa syödä

Täällä 10+3 ja kauhee ressi et onko kaikki hyvin. Ultra on vast puolentoista viikon päästä, siihenkö asti tosiaan pitää odottaa? Pahoinvointi jättänyt jo vähän rauhaan, ja tissikipukin vähän (?) hellittää, vaikka vielä kovaa onkin. Tekisi vain mieli soittaa yksityiselle ja varata ylimääräinen ultra aika mutta mekään ei rahassa kelluta, täälläpäin ne kuulema maksavat yli 100e. Pitäisi vaan ottaa ihan rennosti, lähteä lenkille sen sijaan että kaivaisi koko internetin ympäri löytääkseen varmistuksen onko juuri minulla kaikki hyvin!

No täällä kun sovittiin että nyt voitais yrittää, niin sehän oli ensimmäinen kierto kun sit jo tärppäs! Mies oli ihan varma ettei pysty edes saamaan lapsia, ja sen vuoksi erittäin hyvä et tärppäs heti. Tulihan se kyllä aikamoisena yllärinä silti.

Harmittaa kun heitin sen ekan haamutestin roskiin! Mutta seuraava testi missä oli hyvin, hyvin selvä plussa säästettiin mutta pian se menikin roskiin kun näytti jotenkin pilaantuneelta Kyseessä oli Clear Bluen se halvempi versio mihin ei tule tekstiä vaan se plus merkki.

Meillä koko kylä tietää jo.... -.- Mies ei millään malttanut olla kertomatta, vain siis kertoi samantien. Nyt ollaan vasta 10+3.. Se olisi ihan hirveää jos menisi kesken. Jo pelkästään se lapsen menettäminen, plus siihen vielä se että pitää pistää taas sana kiertämään että ei tulekaan mitään vauvaa.

Rv7 alkoi, ja nyt yhdennellätoista alkaa helpottamaan jo!

Täällä meneillään nyt rv 10+3 ja pahoinvoinnit ovat jo harventuneet mikä on sekä negatiivinen että positiivinen asia. Negatiivinen siltä kantilta että rupeaa heti miettimään onko kaikki hyvin. :/ Rinnat ovat älyttömän kipeät, suupielet halkeilevat ja iho muutenkin nassussa todella heikossa hapessa. Väsyttää ja ketuttaa ja potuttaa ja vielä mitä muuta.

Mun mielipide on se, että jokainen saa aivan itse päättää omasta elämästään, ja siihen ei ole kyllä kenelläkään nokan koputtamista. Itse tahdoin lapsia, joku toinen ei tahdo lapsia. Kaikilla on omat syynsä ja motiivinsa siihen mitä haluavat ja eivät halua. Parempi minunmielestäni sellaisen ihmisen olla hankkimatta lapsia joka ei heistä pidä. En minäkään hanki mitään mistä en pidä.

Kun lapsemme täyttää 4 kk, olemme olleet 3 vuotta yhdessä, joista yksi avopuolisoina.