marlee

Aktiivijäsen
  • Content count

    182
  • Joined

  • Last visited

About marlee

  • Rank
    Aktiivi

Contact Methods

  • ICQ
    0
  1. Omat farkut meni kiinni, kun kuopus oli viikon ikäinen, nyt vajaan kahden viikon iässä ne tuntuu jalassa jo mukavalta . Painoa tuli n.13kg, viikon kohdalla oli n.5kg jäljellä, mutta nopsaan tuntuu tippuvan. Viimeksi mentiin alle 2kk aikana alle lähtöpainon ja suunta vaikuttaa nyt samalta. Lähtö BMI 21.
  2. Tässä koko biisi. Annika Eklund – Niin pieni Säv. Antti Kleemola San. Eija Hinkkala Puhun sulle hiljaa, vaikket ole täällä. Ikävää mun täytyy tyynnyttää. Sä oot mulle ihme, pieni suuri ihme, joka ikuisesti valokseni jää. Rakastavat kädet, rakastavan sydämen, kiedon ympärilles silloinkin kun luonas ole en. Niin pieni, mutta maailman vahvin on sun luottamus. Niin pieni, mutta voimallisin on sun rakkaus. Niin pieni, mutta maailman lujin on sun kosketus. Niin pieni, mutta suuri, etten tiedä suurempaa. Tarvitset mua vielä monta vuotta turvaksesi, herkkää kasvamistas vaalimaan. Sä oot vasta taimi, hento pieni taimi, jolle toivon vahva varsi versoaa. Rakastavat kädet, rakastavan sydämen, kieron ympärilles silloinkin kun luonas ole en. Niin pieni, mutta maailman vahvin on sun luottamus. Niin pieni, mutta voimallisin on sun rakkaus. Niin pieni, mutta maailman lujin on sun kosketus. Niin pieni, mutta suuri, etten tiedä suurempaa. Värität mun unen, ajatuksen jokaisen hellyydellä, joka antaa voimaa halki kaipauksen. Niin pieni, mutta maailman vahvin on sun luottamus. Niin pieni, mutta voimallisin on sun rakkaus. Niin pieni, mutta maailman lujin on sun kosketus. Niin pieni, mutta suuri, etten tiedä suurempaa.
  3. Mulla supisteli ilta viidestä aamu kolmeen tosi napakasti ja kipeästi - ja loppui. Tänään on sopivasti 13.10., mies "lohdutti" mua aamulla, että tänään on kansainvälinen epäonnistumisen päivä...
  4. Meillekin on tärkeää, että lasten nimet on saman tyylisiä, meillä esim. vanhoja nimiä. Samoin halutaan antaa lapsille yhtä monta nimeä. Alkukirjaimelle on ihan sama, pääasia, että lapsi näyttää nimeltään. Melkeinpä kivempi, että nimet alkavat eri alkukirjaimilla. Sen sijaan kumpikaan meistä ei halua antaa sukunimen alkukirjaimella alkavaa etunimeä (liittyy osin myös siihen, että ko. kirjaimella alkavia suomalaisa nimiä on aika vähän, joten valinnanvaraakaan ei juuri ole). Yhdistelmänimistä ei tykätä kumpikaan. "Ongelman" kakkosen nimen pohdinnassa on aiheuttanut halu antaa kakkosellekin harvinaisempi 2. nimi. Esikoisella on 3 nimeä ja samoin tulee kakkosellekin, mutta esikoiselle mies löysi vahingossa loistavan ja hyvin kuvaavan, mutta tosi harvinaisen toisen nimen. Vastaavanlaista ahaa-elämystä ei olla koettu kakkosen nimeä pohdittaessa. Yksi hyvä vaihtoehto samantyyliseksi kuvaavaksi 2. nimeksi onneksi ollaan keksitty. Saa nähdä, minkälainen tyyppi masusta kuoriutuu, että sopiiko nimi hänelle .
  5. OYS

    Onko tuoreita kokemuksia OYS:sta ?
  6. Mulla samanlainen tilanne kuin Jennikalla ja Magentalla - miltei puolitoista tuntia ponnistelin sietämätömän kivun kanssa, eikä pää vain syntynyt. Sydänääniin tuli laskuja eikä hätäsektio ollut kovin kaukana. Onneksi jaksoin vielä ponnistaa, kun imukuppi otettiin avuksi ja sen kanssa poika syntyi viimein nopeasti. Pojalla oli kokoa 3330g ja 52cm, py 35cm. Avotarjonta huomattiin tosiaan vasta pään syntyessä. Oli kätilö hieman ihmeissään. Eppari leikattiin, mutta sain emättimen takaseinämään sisäsisen repeämän, joka vaivaa edelleen. Synnytyksen jälkeen sitä ei huomattu. Kakkosen la on viikon päästä. Toivottavasti hän syntyy oikeassa tarjonnassa...
  7. Minäkin poikkean riveistä ja yhdyn Sippuran ihmetykseen samasta asiasta. Enkä edes siksi, miltä nainen näyttää raskaana ollessaan juurikin turvotusten ym. yksilöllisen vaihtelun vuoksi, mutta niin monet valittavat vielä vuosikausia jälkikäteen, kuinka "kiloja vain kertyi raskausaikana, eikä niihin muka voinut mitenkään vaikuttaa ja siitä lähtien olen ollut ylipainoinen". Itse saan kuulla kauhisteluja, kuinka olen niin hoikkanen vaikkakin viimeisillään raskaana, ja toki myös kommentteja kauniin pyöreästä masusta, joka "näkyy niin hyvin, kun olet muutoin niin hoikka". Joopa joo... Positiivisessa mielessähän tuollaisia kommentteja annetaan, mutta minusta on outoa, että aika monilla oletuksena ilmeisesti on kaikenlainen turpoaminen joka suuntaan raskausaikana. Minäkin olen sallinut itselleni enemmän herkuttelua kuin normaalisti ja liikunta jäi pois n. rv25 tanssituntien loppuessa ja rankkojen aerobicien alkaessa tuntua ikävältä. Rakkaita rullaluistelua ja juoksuaaan en ole voinut masun kanssa harrastaa, joten liikunta on nyt nollissa. Painoa on tullut nyt rv 34+3 n.10kg, lähtö BMI 21. Viime raskaudessa oli ihan sama juttu, jostain syystä kroppani ei kerännyt silloinkaan edes helteillä juuri turvotusta, joten ainoa paino mitä tuli oli rehellisiä raskauskiloja n.11kg. Jälkitarkastuksessa jäljellä oli 1kg ja pian sen jälkeen olin lähtöpainon alle, vaikka herkuttelin joka päivä ja söin kunnolla. Jokaisen kroppa suhtautuu raskauksiin eri tavoin, eikä kaikkiin asioihin voi raskausaikana vaikuttaa (esim. turvotus). Painonnousu on yksilöllistä. Mutta se, että raskauden aikana kerätyistä kiloista valitetaan vielä vuosia jälkikäteen, aivan kuin niihin ei voisi mitenkään vaikuttaa lapsen syntymän jälkeenkään, se on silkkaa itsensä huijaamista minun mielestäni...
  8. Minäkään en asettaisi ikärajoja keinotekoisesti. Minusta luonnon asettamat summittaiset ikärajat ovat hyvät. Miesten iässä pätee mielestäni sama, mikä naisillekin on suotu hedelmälliseksi iäksi. Mielestäni 60-vuotias on liian vanha saamaan lapsia. Saimme esikoisemme, kun mies oli juuri täyttänyt 23 ja minä olin vähää vaille 23. Sitä ennen yritystä oli ollut jo pitkään ja matkalle sattui keskenmenokin rv16. Nyt toinen lapsi on tulossa, kun täytämme molemmat 25. Kolmaskin olisi vielä toiveissa lähivuosina ja siihen lapsiluku näillä näkymin jäisi. Olemme olleet yhdessä 7 vuotta, joista kihloissa 5 ja naimisissa 3. Olemme tunteneet toisemme jo 12 vuotta, ja kun viimein aloimme seurustella, tiesimme, että nyt sitä mennään ja tämän ihmisen kanssa haluamme viettää loppuelämämme. Meillä siis tämä oikean ihmisen löytäminen on tullut moniin verraten aikaisin. Ei voitaisi olla onnellisempia . Ollaan molemmat opiskeltu koko ajan yliopistossa, minä valmistun nyt ja mies vuoden päästä. Taloudellisesti tilanne voisi olla parempikin, mutta halusimme lapset nuorina ja nimenomaan opiskeluaika on mahdollistanut paljon enemmän aikaa lapsen kanssa. Lapsen ja jatkossa lasten kanssa jaksaa hyvin touhuta ja omakin mieli on vielä riittävän lapsekas monenlaisiin hullutuksiin . Sitäpaitsi tiedämme, että jatkossa molempien työstä saa melko hyvää palkkaa, joten asunnon rakentaminen ym. isot hankinnat tulevat sitten vasta ajankohtaiseksi. Emme siis ole joutuneet painiskelemaan lainojen kanssa opiskelijabudjetilla. Hyvin on pärjätty. Meille tämä ikä on ollut just sopiva lastenhankintaan.
  9. Osaako joku kertoa olennaisia eroja F6 ja Future -mallien välillä? Oon tutkaillu molempia, mutta jotenkin vaikuttavat kovin samanlaisilta, niin valintaa on vaikea tehdä .
  10. Saako mihinkään muihin vaunuihin sisaristuinta kuin Emmaljungiin? Tai saako Emman istuimen kiinnitettyä tukevasti muiden merkkien runkoihin?
  11. Minä oon luistellu Emmaljungan citycrossien kanssa. Isompipyöräiset vaunut, juurikin tuollaiset babyjoggerin tyyliset olisivat varmasti paremmat ja kulkisivat kevyemmin, mutta kyllä noillakin on pärjätty. En uskaltaisi ottaa vauvaa kyytiin ilman kypärää, koska meno on kuitenkin kiikkerämpää kuin yksin rullilla tai kävellen vaunuilla. Poju on useimmiten nukkunut, joskus on hereillä ja istuu. Poika on syntynyt elokuussa, joten ekat lenkit tehtiin vasta viime kesänä n.10kk iässä. Sitä pienemmän kanssa luistelusta ei ole kokemusta, mutta miksipä se ei onnistuisi. Tuon kypäräjutun kuitenkin huomioisin tarkkaan. Lapsi voi lentää vaunuista tai vaunut voivat kaatua. Eihän se ole edes ainoastaan itsestä kiinni, vaan esim. pyörä tai mopo voi hurauttaa ohi liian läheltä, jolloin tasapaino menee tai voi sattua vaikka kolari.
  12. ..ja vatsan päältä rv 16+0
  13. Onko kokemuksia Rockin´baby pouchista? Esikoiselle ja kuopukselle tulee ikäeroa 2v2kk ja liinan tulisi olla sellainen, että voi käyttää sisälläkin ilman, että läkähtyy ja toisaalta molemmat lapset mahtuu yhtäaikaa syliin kannettavaksi (ei siis samaan liinaan , vaan vauva liinaan ja esikoinen syliin lonkalle). En siis halua kovin massiivista liinaratkaisua, vaan juurikin helpon, napakan ja mukavan. Manduca meiltä löytyy jysäkämmäksi kantovälineeksi esikoisen jäljiltä ja siitä ollaan kyllä tykätty tosi paljon!
  14. Meidän tilanne oli sellainen, että esikoista yritettiin ilman ehkäisyä likimain 4 vuotta ennen kuin lapsi saatiin syliin asti. Raskautumisen ajateltiin olevan siis vaikeaa myös jatkossa. Esikoisen imetyksen lopetin 1v iässä, eikä menkat olleet vielä alkaneet, kun aloin syödä pillereitä. Pillerit lopetettiin vuodenvaiheessa ja ensimmäisestä kierrosta ilman ehkäisyä tärppäsikin toinen. Toista lasta aloimme siis tjottailla, mutta kuvittelimme raskautumisen kestävän tosi kauan ja pyörittelin mielessäni jopa ajatusta yhdestä ainoasta lapsesta, jos toista meille ei enää suotaisi. Minä valmistun nyt kevällä ja olin juuri sopinut työt kesäksi + olisin saanut jatkaa samassa paikassa äitiyslomasijaisena senkin jälkeen varmaankin vuoden verran. Nyt oma raskautuminen sotki näitä työsuunnitelmia ja olenkin töissä vain kesän. Toisaalta nyt tämän rankan viimeisen opiskeluvuoden päätteeksi tuntuukin aika hyvältä idealta olla töissä vain kesä ja jäädä sitten lasten kanssa kotiin. Olen alkanut oikein odottaa sitä . Taloudellisesti olemme tähän saakka tulleet toimeen opiskelijabudjetilla, joten kovin leveästi emme ole tottuneet elämään. Tämä aika nyt pitkittyy, mutta kyllä sen kanssa selvitään. Meillä esikoinen meni hoitoon vuoden iässä ja joutuu olemaan kesänkin hoidossa, koska mulla ja miehellä on opiskelijoina kesätyöt ilman lomaa. Onneksi poju saa olla vähän lomalla isovanhempien ja kummien kanssa. Myös syksyllä poika jatkaa hoidossa kunnes jään itse äitiyslomalle syyskuussa. Luultavasti molemmat lapset menevät jälleen hoitoon, kun kuopuskin on n. vuoden ikäinen, ellei mies jää lasten kanssa kotiin. Mies valmistuu vuoden päästä ja minä nyt, joten molemmilla on vähän pakkorakokin mennä töihin paitsi taloudellisesti, myös ammatillisesti. Molempien koulutus on haastavaan ammattiin, jossa työkokemusta on pakko käytännössä alkaa kerryttää heti valmistumisen jälkeen. Muutaman vuoden kotonaolon jälkeen ilman aiempaa työkokemusta ollaan muuten ihan pihalla koko hommasta. Itse tosin suunnittelen jo tulevaisuutta varten nelipäiväistä työviikkoa ym. Tulipas omanapainen sepustus, mutta pointtini on, että kannustan kans menemään töihin vaikka sitten osa-aikaiseksi tässä välissä, mikäli töitä vain järjetyy. Lapset pärjäävät kyllä hoidossa ja saat itse myös "hengähtää" välillä kotona olemisesta. Hienoa myös, että mies on jäämässä myöhemmin vanhempainvapaalle! Ja vielä se, että myös lapsettomuustaustalla raskautuminen voi tulla joskus yllätyksenä.
  15. Kiitos informaatiosta forgetmenot ja kamilla . Täytyy jatkaa vaunuongelman pohtimista.