lilli*

Meillä on käytössä seuraavat: - aaamppu = lamppu, joka on ollut pakkomielle pojalle ties kuinka kauan. - äättä = tutti - äiTI = äiti, jostain syystä TI tulee joka kerta todella tuimasti painottaen - ihi = isi, tulee hiljaa kuiskaten, tämä sana tulee ainoastaan silloin, kun mies tulee töistä kotiin. - aaspsshää = pastilli. Meillä kesti kauan ymmärtää tämä. Valaistuimme, kun poika totisena toisti tarpeeksi monta kertaa joka aterian jälkeen. - pu = äärimmäisen tärkeä unilelu, joka on pupu. - häääyyy (tai joltain tuolta kuulostavaa mölinää) = tiikeri tai leijona. Kirjoista tai telkkarista nähtynä. Ikä on vuosi ja kolme kuukautta.

http://www.hs.fi/kotimaa/a1383964833616?jako=c9cae17bbd2993534d5d5d18f9111225&ref=fb-share

Elise on aivan ihana nimi, 9. Edit. Entä Inga?

Jos radi on pysynyt kurissa ilman insuliinia, niin saa. Tai tämäkin taitaa olla vakuutusyhtiö kohtainen asia.

Reilun 8 kuukauden kypsässä iässä tuli alas kaksi naskalia yhtäaikaa.

Vaarallinen tie on myös peruste koulukyytiin, eli jos ei ole kevyenliikenteenväylää tai joutuu ylittämään ison, vilkasliikenteisen tien.

Nykyään juodaan Nutrilon Standard 1 jauheena ja tetroissa. Täällä alkoi olla ongelmia Omneon saatavuuden kanssa ja pakko tunnustaa, että onhan noi tetrat käteviä, varsinkin reissun päällä. Tällä hetkellä Nutrilon Standard kakkosta tetroista. Yritettiin siirtyä Arlan luomuun, mutta poika ei suostu juomaan. Heti, kun maidosta puolet on nutrilonia ja puolet Arlaa, alkaa juomalakko. Enkä jaksa enää tapella aiheesta, painon kanssa on muutenkin ollut ongelmia, juokoon, mitä haluaa.

Poika ei ensimmäiseen kolmeen kuukauteen nukkunut päivisin muualla, kuin sylissä ja siinäkin 10-15 minuuttia kerrallaan. Neljän kuukauden iässä nukkui kahdet päikkärit (1-2h) , molemmat tosin vain ja ainoastaan meidän sängyssä, vaunut tai oma sänky ei kelvannut. Nykyään nukkuu vain yhdet päikyt ja ne onnistuu jo vaunuissa. Nukkuu parhaiten vesisateessa, hapekas, raikas ilma, viileää, hämärää ja vaunujen päällä sadesuoja, joka pimentää vaunut. Itseasiassa, käytän aika usein sadesuojaa hämärtämässä vaunuja. Vaunuja ei saa myöskään kauaa liikuttaa, vain sen hetken, että saa unenpäästä kiinni. Vauva havahtuu siihen, ettei enää liikutakkaan. Joko täytyy kävellä 2-3 tunnin lenkki, tai ihan pikapika-lenkki, puolen tunnin lenkillä nukkuu vain sen puoli tuntia. Näin käy myös autossa, poika nukkuu auton ollessa liikkessä mutta herää heti, kun pysähdytään. Yöt on onneksi alusta asti nukkunut omassa sängyssä ja puolen vuoden iässä yösyömisetkin loppui.

Sitä, että voisi uppoutua hyvään kirjaan vaikka koko lauantaiksi. Todennäköisesti sitten, kun poika menee ekaa kertaa yökylään, me ollaan vaan kotona ja nukutaan pitkään.

Aivan ihana. 9+ Noa?

Nt-ultra, vuodon vuoksi rv12, rakenneulrta, RaDi-diagnoosin jälkeen äpolilla olisko ollu 4 tai 5 ultraa. Eli, yhteensä 7 tai 8. Poika oli pitkä, joten varmistettiin RaDin vuoksi koko useammin mutta onneksi ei ollut sokerivauva.

http://yle.fi/uutiset/lastenhoitajien_salattu_mielipide_paivahoito-oikeutta_pitaa_rajoittaa/6522911

Bongasin kirsmon pienokaisen nimen ennen poistamista, unohdin vain kommentoida. Ihana nimi yhdistelmä .

Onnea Teepannu

Sen verran on kokemusta, että mulla on isoveli, joka on 8 vuotta vanhempi ja pikkusisko, joka on 5 vuotta nuorempi kuin minä. Ollaan tosi läheisiä kaikki keskenämme. Lapsuudessa olin läheisempi pikkusiskon kanssa (15 kesäisenä kun tuota isoveljeä ei kauhesti kiinnostanut 7 ja 2 vuotiaat siskot, vaan mopot ), nykyään olen molempien kanssa (yhdessä tai erikseen) tekemisissä viikottain. Lapsena leikkimme, ikäerostamme huolimatta, todella paljon siskon kanssa ja kun ikää tulee lisää, ikäeron vaikutus häviää. Teini-ikäisinäkin tulimme hyvin toimeen ja teimme asioita yhdessä. Itse haluan ainakin yhden lapsen vielä ja mielellään ainakin kahden vuoden ikäerolla.

Mulla yksi tärkeä peruste nimelle oli, ettei siitä helposti väännetä lempinimeä. Oma etunimi vääntyy joidenkin mielessä helposti lempinimeksi ja en voi sietää, että minua sillä lempinimellä kutsutaan. Vastaan joka kerta, että mulla oikea nimikin.

Nykyään juodaan Nutrilon Standard 1 jauheena ja tetroissa. Täällä alkoi olla ongelmia Omneon saatavuuden kanssa ja pakko tunnustaa, että onhan noi tetrat käteviä, varsinkin reissun päällä.

Ei julkisella puolellakaan ole aina lasten tehohoito lähellä. Meillä ei ainakaan ole, vaan lähin on 50km päässä. Tämän vuoksi riskiraskauden omaavat siirretään herkästi synnyttämään kyseiseen kaupunkiin. Itsellä oli RaDi-raskaus ja jos äpolilla olisi selvinnyt jotain huolestuttavaa. en olisi saanut synnyttää kotipaikkakunnalla. Onneksi sain kuitenkin, koska paikallissynnärillä on aivan ihana henkilökunta ja parempi mahdollisuus saada perhehuone. Voisin kuvitella ykstyisellä toimittavan samoin, kuin täällä. Niin, meni minullakin synnytys kiireellisenä sektiona ja siihen täällä on valmiuidet, ongelmana on tosiaan tuo lasten tehohoidon puute.

Meillä miehen isä keräilee aseita. Miehelle on pienestä asti opetettu, että ihminen tappaa, ei se pyssy. Tätä linjaa vedetään sitten meilläkin. Itse en suostu, että lapsella annetaan aidon pyssyn näköistä lelua mutta pyssyleikkejä saa leikkiä. Leikkiväthän aikuisetkin värikuulasotaa, eikä sitä katsota pahalla.

Siinä voi olla isokin heitto, jos ottaa ensi pisarasta. Kannattaa joskus kokeilla, ottaa ensi pisarasta, pyyhkii sen pois ja ottaa uuden testin seuraavasta. Itsellä ainakin lypsämällä saatu pisara ja ensi pisara näyttivät ihan ihme lukuja.

Verta ei saa puristaa esiin, eikä saa käyttää sitä ensi pisaraa, molemmissa on mukana solunestettä, joka vääristää tuloksen. Kannatta pestä käsiä pitkään kuumassa vedessä ja hieroa niitä yhteen. Itse mittasin heti kuivaamisen jälkeen, jolloin verta tuli paremmin.

Minä: 2560g ja 48cm Mies: 4000g ja 52cm Molemmat oltiin täysiaikaisia, sen tarkemmin en tiiä. Poika: 3600g ja 53cm (40+2)

Itse huomaan vätteleväni tälläistä yli-innokasta ystävääni. Ystävä otti, ensi kertaa vauvan nähdessään, vauvan ihan kasvojensa eteen ja töhni nenällään vauvan kasvot. Vauvaa tämä ei häirinnyt mutta meitä vanhempia kyllä. Jollain tapaa ajattelen, että vauvakin on ihminen, jolla on oma reviirinsä (<- huono sanamuoto, en keksinyt muutakaan) ja sen rajoja pitäisi kunnioittaa, ainakin lähestymällä varovaisesti. Itse en voi sietää ihmisiä, jotka tulevat ihan iholle tai tunkevat kasvonsa minun kasvoihin kiinni, joten tämä taitaa selittää asian osaltaan.

Minä oksensin ensi kerran käyrillä ollessani ja sitä jatkuikin sitten koko avautumisvaiheen, epiduraalin saamiseen asti ja sen jälkeen tulikin päätös kiireellisestä sektiosta. En saanut edes vettä pidettyä sisällä. Pahoinvointi johtui kivuista ja väsymyksestä, ei lievitystavoista. Ilokaasu aiheutti sellaisen pyörryttävän olon, ei oksettavaa. Epiduraalin saatuani oksentaminen loppui kuin seinään. Kaikki on niin yksilöllistä.

Uskomatonta, mutta totta. Meidän kummivalinta loukkasi. Miehen ystävä, jonka mies on tuntenut vaippaikäisestä ast, veti herneet nenään, koska hänestä ei tullut kummia. Samoin mun ystävä, jonka kanssa olen pyörinyt teini-ikäisestä asti, loukkaantui. Mä en ymmärrä. Miehen ystävä on vuosia dissanut kirkkoa, uhonnut eroavansa siitä, ei halua mennä naimisiin kirkossa jne. ja nyt loukkaantuu siitä, ettei häntä pyydetty kummiksi. Sama juttu, tämä mun ystävä. Hänen lapsillaan on molemmilla kahdeksan kummia, meistä kumpikaan ei lukeudu näihin. Emmekä me loukkaantuneet aikoinaan. Ystävälläni on jo ennestään kolme kummilasta ja vuosien saatossa olen kuunnellut hänen valituksiaan kummilapsen kalleudesta ja kuinka raskasta on yrittää muistaa kaikki juhlat. Me siis valitsimme kummeiksi sellaiset ihmiset, jotka arvostavat kummeutta ja joille asia ei ole rasite. Miksi ihmeessä kenenkään valintoja oman lapsensa kummeiksi pitää kyseenalaistaa? Lisäksi, luulin tuntevani nämä ihmiset. Olin ilmeisesti väärässä.