amy

Illalla. Meni vedet ja siitä muutama tunti niin alkoi supistukset.

Kotona suihku joka auttoi jonkun verran. Sairaalassa tykkäsin istua keinutuolissa lämmin kauratyyny mahan päällä ja hengitellä ilokaasua. Sitten myöhemmin epiduraali. En osaa sanoa olisinko pärjännyt ilman. En tiedä, minkälaisiksi supistukset olisivat muuttuneet myöhemmin. Puudutus vei kyllä taivaisiin, sen jälkeen en tuntenut enää yhtään kipua, edes ponnistusvaiheessa ja synnytys eteni nopeasti (en kyllä tiedä oliko epiduraalin ansioita vai ei). Mutta huonona puolena olo oli kuin jollain koe-eläimellä kun joutui olemaan koko ajan tarkkailtavana ja piuhoissa eikä edes vessassa käynti onnistunut. Noloa.

Viikolla 41+0, itsestään lähti käyntiin.

Joo tuttu tunne. Tai no ei nyt ehkä hylkää, mutta tuntuu että minä olen se joka aina ottaa yhteyttä, muuten ei kenestäkään varmaan kuuluisi mitään. Onko ihmiset sitten niin kiireisiä kaikki ettei vain kerkeä, vai onko minussa vika. Tylsää Varsinkin kun kavereita ei niin kamalasti ole joten niistä vähäisistäkin yrittää pitää kiinni.

Mun vauva on vielä suht pieni (kohta 8kk) joten en voi oikein kunnolla vastata. Mutta ei hän ole vielä kertaakaan ollut edes flunssassa. Mistä sitten johtuu en osaa sanoa. Mutta uskon että imetys suojaa jonkun verran. Ja etten ole mitenkään ylihygieeninen ja vauva on myös ollut paljon eläinten läheisyydessä. Itse olen myös todella harvoin kipeänä, samoin mieheni, ehkä pari kertaa vuodessa pikku flunssa.

Vauva- lehdestä tykkään. Kaksplussa oikeastaan tulee vaan selattua läpi, kun siinä on myös taapero- ja koululaisjuttuja jotka ei vielä ole ajankohtaisia. En kyllä lue usein lehtiä, joskus tulee ostettua kirppikseltä vanhoja lehtiä. Uudet on niin kalliita etten niihin rahojani pistä.

Haluaisin niin asua maalla. Luonnon rauhassa ja mieluiten jossain järven läheisyydessä. Vähän niinkuin punainen mökki ja perunamaa- tyyliä. Sitten vaikka jotain eläimiä vielä siihen. Nyt päästään edes vähän lähemmäs unelmaa kun ollaan muuttamassa kerrostalosta omakotitaloon. Muita haaveita en edes keksi, lotossa en haluaisi voittaa (aika yleinen haave varmaan monilla), siinä sitten olisikin stressiä kerrakseen. Riittää kun rahaa on elämiseen.

Kolme haluaisin. Ehkä jopa neljä. Vaikka sitten kun kolme muuta ovat jo vähän isompia.