Ruth

Jäsen
  • Content count

    51
  • Joined

  • Last visited

About Ruth

  • Rank
    Tavis
  1. Harjoitussupistukset tuntuu mulla niin, ett kohtu menee kovaksi palloksi. Sen tavallaan tuntee, vaikkei siihen kipua liitykään. Kädellä voi helposti varmistaa ja selällään maatessa sen etenkin myös näkee. Mulla ollut niitä epäsäännöllisesti rv 14 saakka ja ihan milloin vain, öisin, levossa, kävellessä.
  2. Kai se on minimi tuo 4-6 tuntia... Mä olen esim. nyt vti seurannassa ja annan näytteen kerran kuussa, niin kaikki ovat sanoneet, että aamuvirtsa on paras! Ongelma on silloin kun yöllä piti ravata vessassa, niin ei meinannut tunteja saada mitenkään täyteen. Lennän kyllä pyrstölleni jos tuo edellä mainittu juttu pitää paikkaansa
  3. Kiitos vastauksista. Jokainen tietenkin tekee mitä ja milloin lystää, minua kiinnostikin tietää tämän teorian perusta. Mullakin kroppa toimii aika hyvin vinkkaajana oikeasta ajan kohdasta, muuten en ovista huomaakaan.
  4. Kiinnostaisi kuulla mielipiteitä ja teorioita "joka toinen päivä -menetelmästä", kun sotii mun logiikkaa vastaan, eikö joka päivä oviksen tienoilla olisi varmempi vai oliko tässä joku siittiöiden riittävyys juttu kyseessä...?
  5. Onnea KatjuJ Onkohan oikea ketju, mutta miten teillä muilla "nopeilla" on kroppa palautunut keskenmenon jälkeen? Minulla tulee vasta su 2 viikkoa spontaanista ja nyt on eilen ja tänään ollut selviä ovulaation oireita (vatsakipuilu, lima), voiko tämä olla mahdollista?
  6. Voi Annick, kuulostaa niin tutulta kaikki sinun kirjoittamasi. Mä olen edellisen tekstini kirjoittanut tuonne ylle su ja nyt jo huomaan, että tuosta hetkestä helpottaa. Olin siis viikon noissa fiiliksissa kotona ja se oli ykis elämäni kauheimpia viikkoja. Meillä oli muuten ihan samat viikot keskenmenon sattuessa. Olen edelleen surullinen, todella surullinen, mutta ihme kyllä olo parani pikkuisen kun arki pärähti töineen käyntiin eilen. Eilen oli eka päivä kun en itkenyt kertaakaan. Muahan kauhistutti kaikki, kesäloma, syksy, joulu jne. Olin kuvitellut olevani silloin raskaana ja jo mm. perunut kesän festarireissut jne. Koko elämä romahti. Harmi, että olet saanut noin kauheaa palvelua. Minäkin sain silloin kyseisenä sunnuntaina lähetteen naistenklinikalle jossa luki "tavallista alkuraskauden vuotoa" tämän vuoksi istuin kesken keskenmenon shokissa sieä odotushuonessa lähes kaksi tuntia, kunnes koputin hoitajien huoneeseen ja sanoin etten jaksa enää täälä olla ja heille selvisi oikea tilanteeni. Oletko Annick nyt perheesi luona? Minulle oli omasta äidistä ihan hurjan suuri apu, näin sitä taipuu pikkutytöksi jälleen kun jotain tällaista sattuu.
  7. Voi Ellida, olen niin pahoillani. Minä sain keskenmenon 9+4 ja en joutunut kokemaan tuota mitä sinä. En tiedä oliko elämä loppunut jo aiemmin, sillä minkäänlaista vauvanalkua en nähnyt ja silti tapahtuma oli jotain todella murskaavaa. Näin unta juuri tuollaisesta vauvan alusta viime yönä, nyt kun keskenmenosta on kulunut aikaa reilu viikko. Nämä shokkipäivät ovat kamalia, toivotaan, että tyhjennys toimii kuten pitää ja saat itsesi mahdollisimman pian fyysisesti kuntoon, sitten voi täysin voimin keskittyä henkiseen puoleen, näin minä ajattelen. Lepää rauhassa ja pyydä tarvittavan mittainen sairausloma, jos sellaista tarvitset. Minulle annettiin samat lääkkeet varmuudeksi, vaikka kohtu oli jo tyhjentynyt. Kipuilu jatkui pari päivää ja onneksi katosi sen jälkeen. Mikä sinun olosi on nyt?
  8. Raivostuttavaa luettavaa!! Pahoittelut kaikille, jotka ovat saaneet älyvapaata hoitoa keskenmenoon. Käytännöt vaihtelevat ilmeisen suuresti, kuten osa ottaa cytotecit osastolla ja osa tarvitsee saattajan päästäkseen kotiin. Ja osa jätetaan täysin heitteille. Mule tyrkättiin lääkkeet kouraan ja kotiin. Kivut olivat niin suuria, että hyperventiloin ja menetin tajuntani ja koko kroppa kramppasi, sain viimein soitettua miehelleni joka ryntäsi kotiin. Sairaalassa ei varoitettu kivuista mitään, saatikka sanottu ettei ehkä olisi hyvä olla yksin kotona. En tajua miksi ihmisiä kiusataan kivuilla vielä kaiken jälkeen...
  9. Minun keskenmenostani on kulunut aikaa viikko, se tapahtui siis viikko sitten sunnuntaina ja maanantaina ultralla todettiin kohdun olevan jo "nätisti tyhjentynyt". Raskaus oli silloin 9+4 ja ar-ultrassa oli nähty syke pari viikkoa aiemmin. Olen ollut tämän viikon sairauslomalla ja surrut. Fyysiset kivut olivat oikeastaan ohi jo tiistaina. Olo heiluu laidasta laitaan, olemme miehen kanssa puhuneet paljon ja välillä puhun järkeviä asioita ja analysoin keskenmenon vaikutuksia minuun ja parisuhteeseemme, toisessa hetkessä olen vaipunut synkkyyteen jonne ei näy valoa. Viikon aikana olen kokenut tarmokkaita hetkiä ja mm. käänsin kasvimaan ja esimerkiksi nyt olen täysin uupunut tunnin rauhallisesta lenkistä. Olen niin surullinen, pettynyt, vihainen. Jos asiat ovat niin pienestä kiinni, niin miksi onni ei voinut olla meidän puolellamme?! Kyseessä olisi ollut esikoisemme. Mikään ei huvita, en saa iloa mistään, en edes pysty ajattelemaan elämää eteenpäin, se ahdistaa. Huominen töihinpaluukin ahdistaa ja pelottaa. Pelkään etten saa enää elämänhalua ja iloa takaisin. Voimia meille kaikille tämän kokeneille. Toivon hartaasti ettei meistä kukaan saisi enää tällaista lastia kannettavakseen.
  10. Kuulostaa hienolta, onnea paljon uudesta raskaudesta. Se on varmaan ainoa asia, mikä tähän suruun auttaa. En vaan uskalla toivoa uutta raskautta pitkään aikaan, nyt olen niin maissa, että mielessä olen jo pelitelut itseni toistuvilla keskenmenoilla, lapsettomuudella, jne.
  11. Hei, jouduin kokemaan keskenmenon rv 9+4, spontaani. En saanut minkäänlaisia ohjeita siitä, että pitääkö seksistä pitää milaista taukoa? Lääkäri vain sanoi, että yhdet kuukautiset ennen seuraavaa mahdollista yritystä, mutta entä ehkäisyn kanssa? Kysyin muista rajoituksista elämään ja niitä ei kuulemma ole, sanoi vain, että uimahalliin ei nyt kannata mennä runsaimman vuodon aikana. Kyseessä oli nuori erikoistuva lääkäri. Uskomatonta, mutta seksi on mielessä ja koen, että se läheisyys jopa helpottaisi minun oloani, suru on suuri.
  12. Omassa rintsikassa, neliöitä reilu 100, mutta pihapiiri on tärkein, etenkin nyt kesäaikana.
  13. Rv 7+5 ja turvotus! Etenkin iltaisin vatsa on usein kuin ihan oikea vauvamaha, muuten ei tietenkään näy vielä mitään. Pientähän tämä on, mutta toivon todella, että tämä joskus hellittää ja vatsa pienenee ennen kuin se oikeasti kasvaa.
  14. Kyllä siellä ihana "muljuava" syke oli Ehkä jotenkin "säikähdin" äitini ihan valtavaa iloa, jonka tämä uutinen sai aikaan, tuli mieleen, että jos jotain menee pieleen, niin surijoita on nyt enemmän kuin vain me kaksi. Vaikka esim. keskenmenosta heille kyllä kertoisinkin. Kaikesta huolimatta, kertominen oli ihan mahtava juttu, ennenkokematonta kertoa uudesta elämästä!
  15. Noniin, nyt on perheelle kerrottu ilouutiset ja kaikki olivat todella innoissaan! Mutta... tämän kertomisen myötä mieleen hiipi tosi voimakas pelko, että saan keskenmenon. Onko kellään muulla ollut samanlaisia tunteita? Pelkään, että kerroimme liian aikaisin, nyt kuukautisista laskettuna 7+5 ja ar-ultran mukaan vasta kuitenkin 6+4. Onkohan tämä nyt sitä taikauskoa...