pom

Aktiivijäsen
  • Content count

    661
  • Joined

  • Last visited

Everything posted by pom

  1. Tuo selan vahvistaminen on hyva, mun pitaa myos muistaa se. Olen potenut alaselan vaivoja vuodesta toiseen, ja jo nain 'ei-raskaanakin' se vaivaa joskus kun jumppaaminen jaa vahemmalle. Entas sitten kun niilla lihaksilla pitaa kantaa monikiloista mahaa
  2. Stone, NHS:lta saa (ainakin tuossa meidan sairaalassa) ne kaksi ultraa. Tietty enemman tarvittaessa. NHS ottaa taalla raskauden vahan rennommin kuin Suomessa. Esim useat tutut ovat sanoneet etta heita ei punnittu kertaakaan raskauden aikana, eika alussa tehty edes raskaustestia vaan laakari uskoo sua kun sanot olevasi raskaana. Mutta yleisesti palvelu on ihan yhta hyvaa kuin Suomessakin, vaikka vahan erilaista. Ei siis niin kamalaa kuin kaikissa lehdissa hehkutetaan. Mutta sellaisiakin sairaaloita loytyy joihin en astuisi jalallanikaan.. Luulisin ja uskoisin etta nuo lapsettomuushoidot ovat ilmaisia loppuun asti, siis niin kauan ja paljon kuin niita tarvitsee? Siksihan maksamme hirveita summia nis-maksuja joka tilista. Voi olla etta puhun ihan sontaakin. Meilla myos siis esikoisen yritys kaynnissa. Olemme suomalainen pariskunta ja asustelemme taalla Lontoossa. Tosin muutto Suomeen on nyt suunnitteilla, ehkapa jo tuossa vuoden lopussa.
  3. kaneli, mulla ainakin meni siihen 30pv, niin kuin menkkojen valilla yleensakin. Taitaa kylla olla yksilokohtaisita.
  4. Meilla on nyt keskenmenosta aikaa pari kuukautta, ja alamme pikkuhiljaa yrittamaan uudelleen. Laakari sanoi kaiken olevan kunnossa ja etta saamme aloittaa yrityksen ihan oman mielemme mukaan. Halusin pitaa vahan taukoa ja antaa asian menna mielesta niin etta se ei ole enaa niin kipea aihe. En myoskaan jotenkin uskaltanut alkaa yrittamaan heti uudestaan. Nyt on taas ihan hyvat fiilikset, katsotaan josko onni potkaisisi.
  5. ^ empa paljon muuten kuin syomalla foolihappoa. Syon muutenkin terveellisesti ja liikun kohtuullisesti. Jos onni kay ja tulen raskaaksi aion minakin vahentaa tyontekoa ja levata niin paljon kuin raskaus vaatii.
  6. Minakin koin keskenmenon ihan vastikaan, muutama viikko sitten rv 9+5. Se tuli kylla ihan shokkina ja yllatyksena vaikka minulla olikin ollut vuotoa jo parin viikon ajan silloin talloin. Kokemus oli kauhea, enka sita toivoisi kenellekkaan. Ensimmaisen viikon olin seka fyysisesti etta henkisesti todella kipea, en jaksanut/voinut tehda oikeen mitaan. Toisen viikon lopulla alkoi kroppa jo parantua ja myos mieli piristyi kun saimme paljon muuta ja positiivista ajateltavaa. Nyt mielessa on tietysti vielakin suru, mutta ei enaa paalimmaisena. Valissa harmittaa enemman kuin surettaa, kun siihen raskauteen oli jo niin asennoitunut ja suunnitellut elamaa eteen pain sen mukaan. Laakari sanoikin etta moni lopettaa sen paivittaisen ajattelun vasta sitten kun se la on mennyt ohi. Olen pitaytynyt jonkin aikaa pois nailta vauvapalstoilta ihan siksi etta en halua 'velloa' ajatusta mielessa koko aikaa. Samasta syysta en itse halua lukea sen enempaa siihen liittyvaa kirjallisuutta. En siis paheksu ketaan joka niin tekee, minusta itsesta vain tuntuu etta kun omaa keskenmenoa ajattelee muutenkin tarpeeksi ja se surettaa mielta, en halua siihen enaa lisaa virikkeita. Paatin kuitenkin mielessa etta yritan olla ajattelematta missa vaiheessa se keskenmennyt raskaus nyt olisi, ja sen sijaan aloitamme uuden yrittamista ihan tyhjalta poydalta. Siis niin paljon kuin se on mahdollista. Vahan tietty pelottaa etta sitten jos/kun tulee taas raskaaksi, niin miten sita panikoi joka asiasta. Ja mita jos taas meneekin jokin pieleen. Mutta sita pitaa yrittaa olla ajattelematta ja pitaa mieli positiivisena. Jutskasin tanaan viimeksi laakarini kanssa ja han sanoi etta yrittamisen voi hyvilla mielin aloittaa taas kunhan menkat ovat tulleet. Joten siihen asti. Tsemppia kaikille, koittakaa saada mieleenne piristysta kevaasta ja auringosta. (Taisi tulla vahan sekavaa lopinaa, sori)