Sahina

Aktiivijäsen
  • Content count

    897
  • Joined

  • Last visited

Everything posted by Sahina

  1. Kuumia aaltoja päivisin (aamuyöllä voi olla ilman raskautta, jos herään kesken unien), täysin järkevästi edennyt uni (tää oli viime raskaudessa, unessa kaikki menee kuin oikeassa elämässä ja aiheetkin kuin mitä tahansa arkea), alavatsan pistely (mikä laittoi tekemään testin lyhyiden kuukautisten jälkeen), levon tarve (piti päästä pitkälleen ihan lauantainakin pienen kauppareissun jälkeen), lyhyet kuukautiset (kesti pari päivää, vuoto kyllä suht normia)... Nämä ainakin selviä oireita ja ihan tässä ennen dpo 13-15, jolloin selvän testin tein (eka testi dpo 11-13).
  2. Kiitos. Yksi kkm koettu noin vuosi sitten, niin en uskalla vielä innostua...
  3. Olin ihan varma, että luin Pregcheckin paketin kyljestä vahvuuden, mutta eipä siinä lukenutkaan mitään. Mutta sitä suuremmalla syyllä One step on surkea. Näitä tilasin joskus netistä ja luulin niiden olevan Pregcheck-liuskoja.
  4. Oma tuore kokemus One step-testeistä huono. Herkkyys 10 mIU, silti näytti aamulla aivan haaleaa haamua, kun saman päivän iltana 3 tunnin pidätyksellä Pregcheck-testi (herkkyys sama) antoi testiajan sisällä selkeän värillisen plussan. Tänään dpo ehkä 13-15.
  5. Tein äsken vielä Pregcheckin kolmen tunnin pidätyksen jälkeen ja testiajan puitteissa tuli selkeät värilliset viivat... Aamulla vielä testaan...
  6. Ylempi testi tehty lauantaina ja alempi tänään maanantaina eli välissä noin 2 vrk. Nyt olisi kp 7, paitsi jos olikin valemenkat tms., jolloin voisi olla dpo 13-15 (paitsi jos ovi olikin myöhemmin kuin kipu, silloin tietty dpo:t alemmat). Onko tää viivanpaikka? Ostan kyllä toisen merkin testin tänään ja teen huomenna ja keskiviikkona uudet testit, jos tarvitsee (jos siis epäilys raskaudesta jatkuu).
  7. Ovulaatiokivusta ovulaatioon, montako päivää enintään voisi olla? Jos kipu ei ollutkaan vielä ovis?
  8. Nyt on ollut taas parempia päiviä... Mulla varmaan laukaisi yllättävä raskausuutinen tämän tunnemyrskyn. Eräs mammakaveri saa nyt kolmannen lapsen keväällä enkä tiennyt hänen odottavan ja luin asiasta jostain fb-ryhmän keskustelusta! Tapasimme pikaisesti tässä ennen joulua ja silloin hänelle tuli kiire poistua paikalta eli ei halunnut kertoa asiasta, mikä suututtaa minua entisestään. Jotenkin mieluummin kuulisin asiasta kasvotusten enkä vahingossa. Tämä mammakaveri saa siis kolmannen lapsensa ja heidän esikoinen on saman ikäinen kuin meidän lapsi, mutta meillä on vain se yksi lapsi. No, yritän taas löytää kiitollisuutta kaikesta, mitä minulla ja meillä on. Ja tietty keskenmenneen raskauden LA lähestyy myös. Älysin samassa, että tämän toisen LA oli 18.1. ja lapsen 3-v neuvola on 19.1., jolloin terkka on sama, joka hoiti tätä toista, keskenmennyttä raskautta... Varmaan kysyy aiheesta... Ahdistaa ajatuskin... Onneksi älysin asian etukäteen, jotta voin vähän valmistautua. Toivon, että LA:n ohittaminen helpottaa oloa ja voisin päästää edes vähän irti asiasta...
  9. Nyt on yli puoli vuotta keskenmenosta ja ilmeisesti tunteet purkautuvat vasta nyt. En tiedä, miten päin olisin, kenelle puhuisin, mitä edes haluaisin puhua. Ahdistaa, sattuu, surettaa. Kaikki yllättävät raskausuutiset järkyttävät ja aiheuttavat mieletöntä katkeruutta ja vihaa. En halua tavata näitä ihmisiä tai kuulla heistä, pelkään omia reaktioitani, vaikka tähän asti aina olen pystynyt kohtaamaan raskaana olevia. Tuntuu, että olen aivan yksin asian kanssa ja kaikki kiitollisuus, mitä km:n aikaan koin, on kadonnut. En tiedä, miksi nyt tuntuu niin pahalta, mutta jotenkin tämä tunne luhistaa alleen. Pelottaa, etten selviä tästä tunnemyrskystä, tuleeko vielä synkempää vai onko tämä se pohja?
  10. Soitin polille ja luvan saatuani nappailin ne lisänappulat lauantaina. Vuoto lisääntyi maanantaina, siis 2 vrk lisätablettien ja 3 vrk pääannoksen jälkeen! Ja polilta sanoi hoitaja "joillakin vähän kestää lääkkeen vaikutuksen alkaminen", kuitenkin yleensä kirjoitetaan vain lääkkenottopäivä ja seuraava päivä sairaslomaa. Onneksi mä sain viikonloppun yhteyteen tämän nappulashown ja vielä maanantainkin saikkua. Eipä sillä, olishan se tämä tiistaikin kiva ollut olla kotona, mutta en nähnyt perustetta vinkua lisää saikkua, kun kaikki oli "hyvin". Vuoto ei edelleenkään ole mitään älyttömän runsasta, mutta jo reilumpaa kuin perjantaina. Ja kivoja hyytymiä on tullut tosiaan eilen ja tänään vielä... Ennen niiden irtoamista on ollut kipuja, tämä kuulemma on hyvä juttu. Kaikista kummallisinta on se, että luin lääkärikirjan sepustuksen keskenmenon hoidosta tänään töissä. Siinä sanottiin, että alle rv 12 keskenmenoissa hoidoksi riittää 4 x 0,2 mg:n tabletit, tarvittaessa annoksen voi uusia kerran. Mä oon nyt siis saanut 3 x 4 eli 12 (tableteissa on vain 1 vahvuus eli sama 0,2 mg) tablettia yhteensä ja alkio oli rv 6 mitoiltaan... Mikähän on siis ollut annostelun peruste, sain ne lisätabletitkin heti mukaan...? :O Joka tapauksessa toivon, ettei tähän enää mene kauaa ja kaikki on hyvin ja kohtu oikeasti tyhjä...
  11. Joopa joo... Huomenna soitan polille, mutta eipä tainnut toimia minullakaan nuo lääkkeet. Henkisesti olin valmistautunut siihen, että pahin kipu ja vuoto on tänään perjantaina ja sitten se on ohi. En ole yön jälkeen tarvinnut särkylääkettä ja särkyäkin oli vain aamuyöllä. Vuoto on niukkaa siihen nähden, mitä ohjeissa lukee ja mitä täältä olen lukenut. Mulla on valmiina 4 tablettia odottamassa, mutta ahdistaa taas tää saikkujuttu. Jos otan nuo lisätabletit huomenna lauantaina tai sunnuntaina, ehtiikö vuoto ja kivut iskeä jo maanantaina vai voiko tulla parin päivän viiveellä... kirjoittaako lääkäri puhelinpyynnön perusteella lisää sairaslomaa ja milloin, vasta tiistaina vai jo maanantaina... Mietityttää kivut, mulla oli melko kova kipu aamuyöllä,tosin kipulääkkeistäkin oli jo 7 h, mutta mitään kovempaakaan ei vissiin voi ottaa, koska imetän. Jeejee. Kuten monet täällä ovat todenneetkin, raskasta tässä on tämä vellominen tässä fyysisessä puolessa, ei pääse eteenpäin mitenkään ja ketuttaa ankarasti koko lääkeshow. Samalla alkaa kummasti houkutella tuo kaavinta, vaikka pelkään operaatiota nyt ajatuksena hirveästi. Luin, että tämä lääkkeellinen tyhjennys epäonnistuu tutkimuksesta riippuen 5-38%:lla. Aika helkkarin iso prosentti. Tietty hyvä juttu, jos tämä toimii.
  12. Kaiken surun keskellä mieleen hiipii suuri kiitollisuus kaikesta mitä on, niin aineettomasta kuin aineelliseta. On kuitenkin oma koti, mies, lapsi, läheisiä sukulaisia ja ystäviä, joille voin jakaa asian, terveys... Jotenkin tyhmää ajatella näin, mutta mua myös lohduttaa tämä kesäaika. On valoisaa ja kaunista, on kesäloma tulossa, lämmöstä nyt ei niinkään tietoa, mutta muuten mukavampi vuodenaika kuin talvi. Herää uudenlaista hellyyttä itseä kohtaan: menin syömään hyvin suoraan polilta, lupaan itselleni olla armollinen, annan itseni levätä, nauttia elämästä, rentoutua. Lupa pysähtyä, katsoa kaikkea ihanaa. Kaiken surun keskellä saan lohtua tästä myötätunnosta itse itseäni kohtaan, lohtua siitä, että vaikka kaikki on menetetty, minulla ja meillä miehen kanssa kuitenkin on vielä kaikki, meillä on toisemme ja lapsemme, meidän elämämme. Varmasti suru puskee vielä läpi monesti ja yllättäenkin, mutta nyt, kun keskenemnon toteamisesta ei ole vielä vuorokauttakaan, olen jo saanut elämääni lohtua ja rauhaa tästä kiitollisuudesta. Toivottavasti en tällä lohdulla kuitenkaan saa työnnettyä surua piiloon ja pois. Vähän samanlainen tilanne meillä kuin Solerolla. Ehdittiin haaveilla ensi kesään asti, jolloin vauva olisi ollut muutaman kuukauden vanha. Isosisko ja pikkusisarus kesällä ulkona, ihana vauva ja ihana esikoinen. Ehdin miettiä hankintoja, äitiyslomaa, kertomista, raskautta, kaikkea. Keskeytynyt keskenmeno todettiin noin rv 8, sikiö oli rv 6 kokoinen. Tilanne tuli alustavasti esille neuvolan huonolaatuisella ultralla, mutta varmistuksen sain vasta yksityisen puolen gyneltä seuraavana päivänä. Vaikka neuvolassa tajusin itsekin, että huonolta näyttää (terkka ei puhunut mitään asiasta, antoi ajan 2 viikon päähän), vasta varmistus sai asian tajuntaan ja polikäynnit, pomolle kertominen yms olivat raskaita ja herättivät vasta enemmän todellisuuteen. Vaikka emme raskaudesta ehtineet kertoa ystäville, ajattelin kuitenkin kertoa tästä keskenmenosta. Ihan jotta tietävät, miksi en pidä yhteyttä tai perun menoja ja myös surun jakamisen vuoksi. Sukulaisille ei monellekaan varmastikaan kerrota.
  13. Kiitos vastauksista, lääkäri ei onneksi yhtään laittanut vastaan, vaan kirjoitti tästä päivästä (torstai) maanantaihin. Itse perustelin asiaa sillä, että mun on hankala sitten saada yhteys mihinkään, jos jotain poikkeavaa tuleekin ja on vaan "pakko" mennä töihin ma, jos ei oo saikkua sekin päivä (pitäisi saada muuten joku toinen hälytettyä avaamaan putiikkia). Tosin tuolla polilla on viikonloppupäivystyskin eli saisin vaikka jo sunnuntaina yhteyden, jos tarvitsee. Mutta henkisenkin puolen vuoksi koen, että tarvitsen enemmän kuin viikonloppuun sairaslomaa. Eihän tuokaan vie surua eikä riitä asian käsittelyyn, mutta alkuun ainakin pääsee.
  14. Huoh. Mulla lääkkeellinen kohdun tyhjennys edessä perjantaina tai lauantaina. Yksityispuolen gyne sanoi, että sairaslomaa saa lääkkeenottopäivän ja seuraavan päivän. Meneekö pahin vuoto ja kivut todella ohi niin nopeasti, että on töihin kykenevä (fyysisesti) niin pian? Pelottaa ja ahdistaa tuo tyhjennys, mutta kai se parempi vaihtoehto on kuin odotella vaan loputtomiin (mulla alkion koko rv 6, piti olla rv 8 eli pariin viikkoon ei ole tapahtunut mitään). Tai ainahan se luonnollinen, itsestään käynnistyvä vuoto olis paras, mutta se ei nyt ole tapahtunut vielä.
  15. Onnea Lallis! Olen seurannut tässä ketjussa tilannettasi, toivottavasti kaikki on hyvin ja raskaus jatkuu!
  16. http://www.vauva.info/foorumi/topic/6591-joensuu-tapaa/page-4#entry2229912 Tuolla näyttää olevan...
  17. Osaako kukaan sanoa, mikä voisi minimissään olla luteaalivaiheen pituus? Siis voiko se olla vain 5 päivää vai onko aina vähintään 8 päivää tms.? Ja jos imettää, se ilmeisesti voi luteaalivaihetta lyhentää. En siis ovulaatiota ole tikutellut, mutta ovislimat kestävät monta päivää ja viimeisestä ovislimapäivästä on vain 5 päivää kp 1:n, kun aiemmin on ollut n. 8 päivää. Käsittääkseni oviksen jälkeenkin voi tulla limoja? Jostain luin, että ovis olisi viimeisenä limapäivänä, mutta silloin se tarkoittaisi, että lutaalivaihe olisi 5 päivää, onkohan se mahdollista?
  18. Tilailin uusia testejä, katotaan niillä uusiksi. Heti se viiva tuli ja aika pian hävisi eikä sitten näkynyt mitään. Googlailin kovasti ja totesin, ettei tästä selkoa tuu ilman uutta testiä... Tää varmaan kuuluisi toiseen ketjuun, mutta tarkoittaako sitten kkemiallinen raskaus aina sitä, että tyhjennysvuotokin tulee...? Että jos olis kemiallinen nyt, tulis pian vuoto?
  19. Onko pregcheck-testissä tullut viivanpaikka tai haamu, kun aamulla testasin ja mun silmään siihen heti tuli 2 viivaa ja kun katselin testiä, siitä hävisi toinen viiva. Ei oo ennen käynyt noin millään testillä ja ennenkin oon käyttänyt näitä samoja testejä. En katsonut siis kellosta aikaa, mutta siinä kuivuessaan viiva katosi. Taustatiedoksi, että kierto yli 40 pv, luteaalivaihe alle 10 pv ja menkatkin oli juuri, imetän esikoista 2-3 krt/pv eli mahikset on käytännössä olemattomat,teinpä testin vaan "varuiksi" tänään...
  20. Niin ja onhan vauvasta asti nähtävissä lapsen oma temperamentti! Jos teille on Souls sattunut temperamenttisempi vauva?
  21. Siis tarkoitinkin lähinnä omaa tekstiäni, ettei siis googlaa aistiyliherkkyyttä ja saman tien diagnosoi sellaista, vaan siis yleisesti lukee aiheesta, jotta osaa mahdollisesti tulevaisuudessa suhtautua asiaan ja hakea ehkä apuakin tarvittaessa. Mutta jotta ei ihan hätäänny, jos muutama asia täsmää vauvaan (itse luen paljon netistä kaikenlaista ja välillä mietin, onko meidän vauvalla sitä ja tätä ja tota! ). En siis tarkoittanut mitenkään lytätä muiden ehdotuksia! On ihan totta, että esim. korvatulehdus ei aina näy ulospäin selvästi, niin kävi meilläkin. Nuha ja levoton yö ja valitin asiasta toiselle äidille, joka vinkkasi, että korvat kannattaa tsekata ja näin tehtiinkin ja yllätyksenä löytyikin korvatulehdus.
  22. Kannattaa kyllä mainita neuvolassa nimenomaan tuosta herkkäunisuudesta, koska se ei musta oo "normaalia", että vauva heti herää ja johonkin liikahdukseen tms. Kuten itsekin oot huomannut, että vauva kyllä nukkuu äänistä huolimatta, kunhan pääsee uneen. Voi siis olla täysin mahdollista, että teillä sattuu olemaan herkkä vauva, suuritarpeinen vauva tai vaikka aistiyliherkkä vauva, mutta saattaa myös olla joku "vaihe", joka menee ohi vauvan kasvaessa. Jos kiinnostaa, kannattaa googlata aistiyliherkkyys ja suuritarpeinen, mutta sitten lukea siis erittäin yleisesti. Tarkoitan, että itse osaat parhaiten vauvastasi sanoa, minkälainen hän on, joten jos joku aistiyliherkkyys sattuisi sopimaan vauvasi käytökseen, osaisit ehkä tulevaisuudessa hakea siihen apua ajoissa. Ja huom. missään nimessä ei kannata heti alkaa diagnosoimaan vauvalla mitään, koska hän on vielä niin pieni. Esim. ne vatsavaivat saattavat hyvinkin olla syynä huonoon nukkumiseen ja ne helpottavat ajan kanssa. Toivottavasti vauva alkaa pian nukkumaan helpommin!
  23. Ai niin, joku aikahan se oli, nukahtamisesta siis, jolloin vauva on sikeässä unessa. Olisko ollut 20 min nukahtamisesta...? Kannattaa siis alkaa siirto-operaatioon vasta sen jälkeen.
  24. En tarkkaan muista, milloin puklailu helpotti, mutta olisiko 4-5 kk:n ikäisenä? Mutta siis meillä nimenomaan puklailtiin vähän, tai siis ruoka kyllä tuli takaisin päin (kuten kaikilla vauvoilla), mutta tyttö nielaisi puklun, mikä varmasti vähän poltti ruokatorvea! Mitään tutkimuksia ei tehty eikä oireilu ollut vakavaa, mutta vähän muistelen huomanneeni asian vaivanneen vauvaa. Ja mietin tosiaan, kun moneen kertaan mainitset nukuttavasi 5 viikon ikäistä vauvaa, että ei meillä ainakaan sen ikäistä nukutettu. Vauva nukkui milloin missäkin huolimatta äänistä tai ympäröivistä ihmisistä tai paikasta. Siis syli, kantoliina (en kyllä tainnut ihan niin pientä vielä kantaa), sitteri, sänky, mikä vaan, vauva nukkui kaikkialla, kun väsytti. En tiedä miten muiden vauvat, mutta kuulostaa kyllä hassulta, jos joudut nukuttamaan vauvaa pitkään. Nukahtaako vauva tissille/pullolla?
  25. Musta tuntuu, että kaikki on normaalia vielä 5 viikon ikäisellä?! En siis osaa sanoa, mutta ootko sisällä kokeillut nukuttaa pystyasennossa? Siis vaikka omalla olalla tai rinnalla (vauvan pää siis sun leuan alla) pystyssä. Puklailusta varmaan osaa joku muu kertoa enemmän ja paremmin, mutta vähän sellainen käsitys mulla on, että julkisella on asenne, että kaikki puklailu on normaalia, jos painokäyrä ei heittele eli vauva kasvaa. Tästä sitten on varmaan niitä eriäviä mielipiteitä, yksityisillä lääkäreillä ja refluksilapsien vanhemmilla. Mutta en tiedä asiasta sen tarkemmin, meillä oli samanalaista, vauva puklaili vähän, mutta saattoi puklata tunninkin päästä syötöstä (mitä ei "pitäisi" tapahtua enää noin kauan syötöstä). Ja 5 viikkoa vanha on niin pieni vielä, että hänellä on "raskausajan jatkoaika" menossa, ei niin pienen kanssa tarvitse kovasti seurustellakaan. Tai siis tottakai pitää puhua ja sylitellä, mutta jos vauva ei vielä ole ottanut katsekontaktia ja hymyillyt, hän on vielä vauvakuplassaan. Siis sen ehkä ymmärtää jälkikäteen, mutta siis... no, vauveli ei ehkä vielä ole päässyt tähän meidän maailmaan mukaan, vaikea selittää. Jos joku osaisi paremmin? Ja voi olla, että vauva tosiaan nukkuu paremmin ulkona? Entäs ootko kokeillut kapaloida sisällä vauvaa? Jos siis pinnikseen esim. laitat päiväunille, kannattaa kokeilla tehdä pinnikseen pesämäinen rakennelma ja kapaloida vauva, silloin vauva tuntee olonsa samaksi kuin kohdussa ja kokee olevansa turvassa.