Nuppu84

Tämän "mahan" kanssa alku oli kamalaa, koska mikään muu kuin tietty ruisleipä merkki ei käynyt. Kaikki muut ruoat ym aiheuttivat ison "yök"- olon. Tätä kesti lähemmäs rv 20 saakka. Nyt loppuajasta tummat viinirypäleet ja aamupalan "oranssi" sulatejuusto ovat olleet himojen kohteena.. Ja omena-limu (tai limonadi kai siinä lukee) oli aivan ykköstä

Yksityisellä puolella kaikki, 7+ varhaisultra 11+ niskaturvotus 19+ 4D-ultra/rakenne 26+ normaali lääkärintarkastus+ ultra 37+ normaali lääkärintarkastus+ kurkkaus (tulossa siis ensi viikolla)

Kahden poikani välillä ikäeroa on n.2,5v. Oli ihan hyvä ikäero, vaikka välillä uhmaikäisen ja vauvan hoito oli jokseensakin mielenkiintoista.. Tai uhmaikäisen karkuun juokseminen, kun olin viimeisilläni Nyt ikäerot tulevat olemaan aika suuria, 7:stä 11:sta vuotta Itselläni eroa siskoon ja veljeen 6v ja 9v. Ja siskon kanssa kyllä ehdittiin ottamaan aika raivolla yhteen kotona asuttaessa.

Mä sanoin, ettei ikinä enää ja kaksi biologista on. Yhteensä lapsia tällä hetkellä viisi (uusperhe) ja eka yhteinen ja kolmas biologinen tulossa. Tämä jää molempien viimeiseksi, iltatähdeksi vaikkei ikääkään niin kauheasti ole. Jompikumpi menee katkaisemaan piuhat tämän jälkeen. Yhteensä kuusi lasta siis, joten eiköhän olla tehty osuutemme tulevien veronmaksajien kohdalta

Rv 7+4 pikkuinen oli 12,3mm ja vahvasti sykki sydän . Täsmäsi omia laskelmiani.

Meillä tilanne on vielä kaoottisempi, näitä äitejä kun on kaksi. Toisen kanssa ei mitään ongelmia, eikä myöskään lapsen, mutta toisen tytön äiti on aivan sairas päästään. Yritti aikanaan ajaa mieheni päälle autolla, soittelee olevansa niin väsynyt lapseensa että laittaa kohta tämän lastenkotiin (jep, sinnehän se ekana sijoitettaisiin). Aivopesee lastaan, on antanut tytön pompottaa itseään aina ja nyt se kostautuu. Tyttö kaikessa aloitekyvytön (eskarilainen), heti kun jotain pitäisi tehdä alkaa itkuhuuto (jolla siis saa äidiltään kaiken periksi),. Meillähän tuollainen taas ei vetele laisinkaan ja siitä on aina sanottu. Tuntuu, että jos lapsi voisi näyttää keskisormea, näyttäisi sitä mulle ja haistattelisi (jonka tätä menoa tekee kohta). Tytön äiti kuvittelee, että voi varailla etelänmatkoja ja sitten ilmoittaa perin päivän viiveellä, että tyttö tulee meille. No joo, ei tullut koska molemmat olimme töissä. Kun äidille (tai tytölle) sanoo EI, on laitettava jo valmiiksi korvatulpat koska siitä alkaa sitten oikein mukava meteli. Suoraan sanottuna lapsi on täysin kieroon kasvatettu ja olemme sanoneet, että voimme ottaa tytön meille asumaan, mutta se on sitten lopullinen juttu. Ei lapsi ole heittopussi. Tähän äiti ei suostu (menettäisi kaikki tuet). Tyttö suorastaan vihaa minua, ignooraa minut ja sanomiseni täysin, joten tilanne on hermoja raastava. Ja kun en ole ainoa, jonka mielestä ainoa ratkaisu olisi tytön muutto meille, jotta tulevaisuus ei menisi aivan pilalle. Niin, että semmoista.. Eikä ole minullakaan lähellä uusperheitä muita, jotka ymmärtäisivät laisinkaan. (pieni purkaus, raskas vkl taas edessä tahtojen taistelua)

Meillä koirat ovat taas reagoineet. Meidän kakara, vajaa 1v koirapoika, ulkona kulkee harja pystyssä jos minä olen remmin päässä. Malinarttumme makaa kyljessä kiinni. Valkkariuros makaa toisessa kyljessä kiinni, pää mahan päällä (ei ole koskaan, edes pentuna viihtynyt sylissä). Ainoa joka ei vielä näytä merkkejä reagoinnista, on dallunarttu joka nyt muutenkin on vähän outo. Ei tiedä itsekään onko lintu vai kala. Viime raskaudessa keväällä, malinarttu seurasi joka paikkaan myös vessaan ja tuijotti taukoamatta. Kaipa tuo jotain tajuaa, kun on itse synnyttänyt 2x14 pentua

Minä olen ennen jokaista raskautta elänyt täysin normaalia elämää, en ole siis vältellyt mitään. Juuri ennen tätä uutta raskautta oltiin parisen viikkoa mökillä, jossa tuli juotua lonkeroa ja viiniä, syötyä kaikkea mahdollista, kaikista juustoista alkaen. Noh, nyt näytti plussaa ja alkoi odottavan ruokailutottumukset En siis ota mitään stressiä siitä, mitä olen tehnyt ennen tietoa raskaudesta. Eli joutuu siis jättämään kaikki rakastamani juustot pois ja miettimään millä ne korvaisi

Meillä varattuna nyt ultra 23.8 jolloin pitäisi olla liki 8 viikkoa täynnä. Aika siis varattuna Fredrikalle Femedaan. Meillä miehelle on "selviö" että on ultrassa mukana. Niin on itse halunnut ja halusi myös edellisessä ja luojan kiitos olikin, kun ei ne uutiset hyviä silloin olleet. On sen verran monta kertaa tuon alapään nähnyt, ettei siinä hänen mielestään mitään outoa ole, kun tutkitaan vauvan terveyttä.

Kahdet menkat ehti tulla, ennen kun nyt näytti juuri positiivista. Pelko on aika suuri, eikä oikein osaa iloita..

Varovaisesti iloitsen toukokuisen kkm:n jälkeen.. Eilen iltapäivällä testi näytti reipasta plussaa

No ihan noita perus satukirjoja on pistetty uuteen uskoon. Meidän dallunarttuun piirsi nuorempi pienenä vihreällä tussilla kylkiin vauhtiviivat (juu ei ollut vesiliukoinen), oikein paksut ja monta semmoista. Yksi taulutelkkari (ohjaimella pamautti nuorempi ruutuun). Edellisessä kodissa oli lastenhuoneen oven yläpuolella semmonen las"ikkuna" johon sitten kerrossängystä heitettiin lelulle ja pintajännityksen ollessa hyvä, räjähti tuo lasi aivan atomeiksi! Yksi tietokoneen näyttö vanhemman toimesta rikki. Kalpenee kyllä kaikki sen rinnalla, mitä dallunarttu pentuna tuhosi

Ne jotka ovat heti heittämässä raskaaksi tultuaan lemmikkinsä kadulle, antamaan/myymään sen eivät ole alunperinkään ansainneet eläintä. En ymmärrä tuollaisia ihmisiä, en laisinkaan. Mitään ymmärrystä ei tipu. Ehkä olen jyrkkä, mutta se on mielipiteeni. Meillä ei yksikään koira ole lähtenyt mihinkään eikä lähde.

Mulla kaksi normaalia raskautta takana, tosin pojat ovat jo "isoja" 10v ja 7,5v. Keskenmenosta aikaa reilut 4viikkoa. Jostain syystä en antanut itselleni lupaa iloita raskaudesta, vaikka välillä katselinkin vaunuja ym. Ultrassa todettiin pienen kuolleen rv 10+4. En varmaan koskaan unohda sitä tunnetta. Vaikka omalla tavallani pelkäsin sitä, en sitten kuitenkaan uskonut. Verkkokalvoille on piirtynyt pienen ultrakuva ja se tunne heti kun näin pikkuisen, tiesin ettei sykettä enää ole. Itse lähes hautauduin kotiin viikoksi, en halunnut nähdä ketään en kuulla mitään. Kauppaan lähteminen tuntui ylivoimaiselta. Miehelle olen katkera edelleen.. kkm todettiin torstaina ja perjantaina minun olisi hänen mielestään pitänyt vahtia hänen lapsiansa jotka olivat vkl:ksi tulossa luoksemme. En vain voi unohtaa sitä. Miksi en saa(nut) surra, olla pystyyn kuollut kun juuri olin synnyttänyt kuolleen pikkuisen?? Pystyn puhumaan asiasta jo itkemättä. Silti sattuu... Precious Child- niminen kappale ei ainakaan helpota.. tai helpottaa, mutta muistuttaa kaikesta. Kaiken lisäksi olen saanut vanhoilta ystäviltä viestejä, joista kolmella on la marraskuussa....

- miten synnytyksesi käynnistettiin? Cytotec murusella yliaikaisuuden, mun verenpaineen nousun ja turvotuksen vuoksi rv41+5. - onko totta, että käynnistetyssä synnytyksessä supistukset olisivat jotenkin voimakkaampia? Ainakin itse sanon, että käynnistetty sattui paljon enemmän kuin toinen. Toisesta en edes tajunnut että synnytys oli käynnistynyt, kun supistukset eivät repineetkään minua kahtia. - onnistuiko ensimmäinen käynnitysyritys? Onnistui. Ekasta murusesta käynnistyi, eikä lisää laitettu. Kivusta oksentaminen kertoi tarpeeksi. Myöhään illalla sain epiduraalin, jonka seuraksi laitettiin oksitosiini tippumaan varmuuden vuoksi. - kuinka kauan sairaalassa yritetään käynnistää, ennen kuin sitä siirretään?' En tiedä muuta kuin mitä siskoni kohdalla oli. Aamusta asti yrittivät ja yöksi lopetettiin. Yön aikana kuitenkin poika päätti syntyä.