bee

Meille syntyi maanantaina pieni tyttö <3 Syntyi rv 40+0 ja painoi 3,4 kg eli ei mikään iso sokerivauva. Alkuun vauvan sokerit olivat tosi hyviä, mutta 2 vrk iässä oli muutama selvästi liian matala arvo ja sen jälkeen muutama rajalla oleva arvo. Lisämaitoa sai sairaalassa, mutta vain kaksi kertaa luovutettua maitoa ja muuten lisämaitokin oli mun omaa tuotantoa. Maitoa herui siis alusta asti hyvin, lypsettäväksi asti, vaikka kunnolla maito nousi vasta vauvan ollessa 3 vrk ikäinen. Maidon noustua sokeriarvot paranivat ja päästiin eilen iltapäivällä kotiin. Nyt nautitaan vauva-arjesta <3 bee ja neiti 4 vrk

Kiira ja Lunna, olette varmaan oikeassa, että on rutiinijuttu tuo käynnistyksen varmistelu. Itse pohdin myös onko lähestyvällä joululla vaikutusta. Tää on pieni sairaala ja jos "pelkävät" että mä muuten synnytän jouluna. Fragaria, täällä kaikille radi-äideille tehdään kokoarvioultra. Luulin, että se on vaan kerran, mutta ultrannut lääkäri sanoikin, että ultrataan toisenkin kerran niin saadaan vauvan koosta realistisempi arvio. Äitiyspolikäyntejä mulla on radin takia ollut kaksi, ensimmäinen silloin kun alussa kotimittauksissa oli paastoarvot muutaman kerran korkeat ja toinen nyt kokoarvioultran yhteydessä, ja lisäksi kaksi kätilön soittoaikaa. Jännä miten nämä radin ja muutenkin raskauden hoidon toimintatavat eroavat niin suuresti eri kunnissa Esim. Lunna kun kertoi miten Helsingissä saa liuskoja ja neuloja, niin täällä on siinäkin ihan eri käytäntö. Liuskoja ja neuloja saa siis niin paljon kun tarvitsee. Diabetes-hoitaja kysyy kyllä lasketun ajan ja miten usein on neuvottu mittamaan sokereita, mutta eivät mitenkään laske määriä. Viimeksi kun hain liuskoja ja neuloja, sain niitä paljon enemmän mitä loppuraskauden aikana edes tarvitsisin

Paljon onnea Kiira pienestä tytöstä Hieno juttu, että vauva syntyi normaalipainoisena, eikä hänen sokereissaan ole ollut häikkää Mulla oli torstaina äitiyspolilla kokoarvioultra sekä radi-kätilön tapaaminen. Kätilöltä sain kehuja hyvistä sokeriarvoista. Arvoissa ei ole ollut yli kuukauteen yhtäkään ylitystä. Ja ylityksiähän mulla on tämän 13 viikon seurannan aikana ollut vain kolme kertaa paastoarvoissa ja kerran aterian jälkeen. Äitiyspolin radiseuranta voitiin lopettaa, eikä mun tarvitse enää niin tiheästi tehdä kotimittauksia Kokoarvion mukaan vauva 2700g viikolla 35+3 eli ihan keskikäyrällä. Sain vielä viikolle 38+0 kontrolliajan vauvan kasvun seuraamiseksi. Kätilö halusi ehdottomasti varata aamupäiväajan, jos synnytys päätetäänkin silloin käynnistää. Se vähän ihmetyttää, sillä vauva on ihan normaalipainoinen, istukka toimii kuten pitääkin ja lapsivettä oli normaali määrä. Jos sama tilanne on kontrollikäynnillä, niin ei kai silloin ole mitään syytä käynnistykselle? Käynnistystä en haluaisi, vaan toiveena olisi, että synnytys käynnistyisi luonnollisesti. Tuo ajankohtakaan ei ole käynnistystä ajatellen mikään ihanne, sillä se on juuri ennen joulua 19.12. Mä niin toivon että vauva syntyy vasta joulun jälkeen ja mieluiten ensi vuoden puolella. 36+1

Miten vääntää anopille rautalangasta mistä raskausdiabeteksessä on kyse, miten se vaikuttaa vauvaan ja miten en edes halua syödä makeaa? Viimeksi kun oltiin siellä, hän leipoi ihan mua varten kääretorttua spelttijauhoista ja intiaanisokerista. Silloin sanoin, että ei jatkossa leipoisi mitään, kun mun on parempi olla kokonaan ilman makeita leivonnaisia ja muita herkkuja, emmekä muutenkaan kukaan meistä (minä, mies, anoppi, appiukko) tarvitse joka kerta kahvileipää. Anoppi oli muka samaa mieltä. Nyt taas oltiin siellä käymässä ja anoppi teki kuivaneesta pullapitkosta köyhiä ritareita! "Kyllähän sä nyt näitä voit syödä, kun ei näissä ole juuri mitään. Jätät hillon ottamatta." Ja kysyi vielä pitäiskö lisäksi ottaa pakkasesta sulamaan jotain kuivakakkua. Käskin säästämään kakun toisille vieraille. "Mutta kun se on bee sinun mummon leipomaa kakkua, niin sinun pitää olla sitä syömässä", anoppi sanoi, mutta jätti onneksi kakun pakkaseen. Ja sitten kieltäydyin köyhistä ritareista. "No, hyvähän se on pitää itsestään huolta", oli vastaus. Kerroin, että ruokavaliollani pidän huolta myös vauvasta. Itse ajattelen, että pidän ensisijaisesti huolta vauvasta ja vasta toissijaisesti itsestäni, sillä mulla ei olisi itsekuria pitää näin kauan tällaista ruokavaliota, jos se vaikuttaisi vain muhun itseeni. Ja kun tunnen itseni niin tiedän, että mun on helpompi olla kokonaan syömättä herkkuja, kun syödä niitä kohtuudella. Anoppi ei tuntunut ymmärtävän yhtään. Toisteli vaan sitä, miten hienoa on kun pidän itsestäni huolta ja kyllä hänenkin pitäisi, kun vyötärölle kertyy ylimääräistä. Me käydään lähes viikottain anoppilassa ja aina siellä on kakkua, pullaa, jäätelöä tms. tarjolla. Välillä ollaan kokonainen viikonloppu siellä ja viikonlopun aikana saattaa olla kolmekin kertaa päiväkahvit herkkuineen. En todellakaan jaksa käydä samanlaista keskustelua joka kerta. Huoh!

Kiitos vastauksista Kiva kuulla millaisia lukemia te muut ootte mittailleet. Ei enää epäilytä nuo omat lukemat niin paljoa. Anis, tyhmä kysymys, mutta miten pakkaat veren sormenpäähän ennen mittaamista? Puristelemalla? Kuulin semmoisenkin vinkin että kättä kannattaa ravistella ennen mittaamista, niin veri kiertää paremmin. Oon nyt ravistellut kättä ja kyllä huomaa, että veripisaran saa tulemaan sitten paremmin Kiira, jännä tieto tuo ettei mittari toimisi oikein jos mittaa kahdesti peräkkäin. Mutta siinähän saattaa olla perää. Kävin nimittäin eilen diabeteshoitajan luona ja sanoin, että joskus jos mittaa kahdesti peräkkäin saattaa eroa mittaustuloksilla olla se 0,5 yksikköä. Hoitaja sanoi, että siinä tapauksessa ensimmäinen arvo on se oikea. Neuvolaterkkari soitti mulle eilen ja mun huolet helpottivat jonkin verran sen puhelun jälkeen. Ei kuulema tarvitse olla huolissaan satunnaisista herkutteluista, siitä että söisin liian vähän tai siitä että painon nousu on pysähtynyt. Ne muutamat korkeat paastoarvotkin saattavat kuulema selittyä edellisen illan syömisillä tai liian pitkällä paastolla. Terkkari laittoi mulle kuitenkin lähetteen äitiyspolille tilanteen tarkempaa selvitystä ja jatkoseurantaa varten. Mun mielestä on ihan hyvä asia päästä äippäpolille, siellä kun kuitenkin on parempi tietämys radista ja sen hoidosta kuin neuvolassa Ja jos sitä kautta saisi vauvan kasvustakin tietoa. Sf-mitta mulla menee yläkäyrän yläpuolella, ja mua jännittää siksi että olisi isokokoinen vauva tulossa. Toisaalta esikoista odottaessakin sf-mitta meni yläkäyrän tuntumassa ja esikoinen oli syntyessään siro 3230g (syntyi 40+5).

Paljonko teillä on olleet kotimittauksissa sokeriarvot? Mulla on paastot olleet 4,4-5,9 ja aterian jälkeiset 4,8-7,8. Tavallisimmin aterian jälkeiset on alle 6. Epäilen välillä sokerimittarin toimintaa. Kerran kun epäilytti aterian jälkeinen matala arvo niin kovasti, niin mittasin uudelleen ja lukema olikin ihan eri. Nyt olen silloin tällöin mitannut kahdesti ja eroa on saattanut olla 0,5 yksikköä Miten se voi heittää noin? Vaikuttaako miten se veripisaran koko tai sormenpään puristelu veripisaran aikaansaamiseksi? Aina oon yrittänyt puristella sormea mahdollisimman vähän ja jos tarvii puristaa, niin nivelen alapuolelta. Mulla on paastoarvot alkaneet pikkuhiljaa nousta ja nyt on paastoarvoissa ollut raja-arvojen ylityksiä Mua on alkanut huolettaa kovasti Huolettaa vauvan hyvinvointi ja se, että vauva kasvaa isoksi sokerivauvaksi. Oon jättänyt kaikki herkut pois, mutta tunnen morkkista vieläkin syömisistäni. Esim. tänään aamulla join 2 dl omenamehua ja vaikka sekä paastosokeri että aamupalan jälkeinen olivat kunnossa, niin morkkista pukkaa tuosta mehusta. Perjantaina käytiin miehen vanhempien luona ja anoppi oli leiponut kääretorttua. Kertoi leiponeensa sen ihan mua ajatellen vehnäjauhojen sijaan spelttijauhoista ja normaalin valkoisen sokerin sijaan oli käyttänyt intiaanisokeria. En usko, että kääretorttu olisi siltikään yhtään "terveellisempää" tai vähemmän sokeria ja hiilareita sisältävää, mutta oli "pakko" syödä, kun mua varten anoppi oli sen tehnyt. Otin puolikkaan kääretorttupalan. Se maistui ihan ällöttävän makealta, kun en ole syönyt mitään makeaa moneen viikkoon. Mulle tuli vähän oksettava olo ja henkisesti varsinkin tosi paha olo sen kääretortun syömisestä Vaikka mulla on morkkis syömisistäni, niin samaan aikaan on huoli myös siitä, etten syö tarpeeksi. Musta tuntuu, että maha ei ole kasvanut yhtään pariin-kolmeen viikkoon. Ja eilen kun kävin vaa'alla huomasin, ettei painokaan ole noussut. Edellisessä neuvolassa 2 viikkoa sitten mitattiin painon nousuksi neljässä viikossa 100g! Ja mun mielestä kotivaaka näytti samaa lukemaa kuin viimeksi kun kävin kotona vaa'alla eli 6-8 viikkoa sitten Meidän vaaka ei ole kyllä kovin tarkka. Soitin jo aamulla neuvolaan ja jätin soittopyynnön omalle terkkarille. Täällä siis odottelen, että terkka soittaisi.

Allma kiitos vastauksestasi Tosi hyvin kirjoitit! Kävin nyt aamulla neuvolassa ja juuri noin lähdetään liikkeelle, eli ruokavalion säätämistä ja kotimittauksia. Maanantaina käyn hakemassa diabeteshoitovälinejakelusta mittarin ja sitten alkaa mittailut. Kuulema riittää että 2-3 päivänä viikossa mittailee sokereita, mutta saa mitata useamminkin. Ajattelen, että varsinkin aluksi voi olla hyödyllistä mitata useammin, niin oppii huomaamaan miten syömiset vaikuttaa. Se tuli mulle uutena tietona, että raskausdiabetes saattaa vaikuttaa myöhempään kakkostyypin diabeteksen puhkeamiseen ja että raskauden jälkeen mun sokereita seurataan vielä jälkitarkastuksessa sekä lapsen ollessa 1v ja 4v. Ihan hyvä asiahan tuo on, että seurataan. Se tuli myös uutena tietona, että vauvan synnyttyä nopea kotiutuminen sairaalasta ei ole mahdollista, vaan pari-kolme päivää ainakin vauva on sokeriseurannassa. Ehdin jo toivoa nopeaa kotiutumista tämän toisen kanssa, mutta pitää nyt jo asennoitua siihen että ollaan sairaalassa se pari-kolme päivää. Nopeastihan se aika onneksi menee. Terkka ei sanonut oikein mitään, kun sanoin että painonnousu huolettaa. Jospa minullekin kävisi kuten Allmalle, että painonnousu pysähtyy kun jättää herkut pois. Raskausaikana liikkuminen on mulla jäänyt aika vähälle, mutta nyt tuntuu, että sain lisää motivaatiota liikkumiseen. Kunhan tästä nyt vaivaavasta flunssasta pääsen, niin lupaan alkaa liikkua enemmän! Vieläkin tää radi-diagnoosi keljuttaa, mutta tosiaan eihän tämä mikään maailman loppu ole

Mä tuun tänne hakemaan vertaistukea. Tiistaina oli rasituskoe. Tänään kävin Omakanta-palvelusta katsomassa tulokset ja 1h arvo ylittyi, ollen 11,1 Huomenna mulla on neuvolaan aika asian tiimoilta, eli sitten olen toivottavasti viisaampi jatkon suhteen. Nyt tuntuu olevan shokki, järkytys ja ärsytys päällä. Ja pää täynnä kysymyksiä ja huolenaiheita, että miten nyt toimitaan. Huolettaa, kun paino on noussut tähän 23+3 viikolle mennessä jo 7kg, kun esikoista odottaessa oli tähän mennessä tullut vain 2kg. Sf-mittakin oli viime neuvolassa yläkäyrällä. Onneksi rakenneultrassa kolme viikkoa sitten sikiön koko arvioitiin raskausviikkoja vastaavaksi. Muuten olisin varmaan vielä huolestuneempi. Mutta kuitenkin tuo painon nousu huolettaa ja se miten paljon olen syönyt kaikkia herkkuja ja miten paljon haluan syödä herkkuja ja miten on muka koko ajan nälkä! Tää on siis mun toinen raskaus. Esikoista odottaessa sokerit oli ok tasolla, eli radi on mulle ihan vieras juttu.

Mä en osaa tuota nubia kattoo. Mulla np-ultra oli viikolla 11, eli siitä ei kai edes kannata nubia kattoa. Kallon muoto ja vauvan vatsan muoto -teorioiden mukaan arvelin kuitenkin, että meille tulisi poika. Kallo oli kulmikas, varsinkin otsalla oli selvä kulma ja vauvan vatsa alkoi pyöristymään heti rinnalta, eli joidenkin mukaan poikavauvan vatsa. Vertailin vielä tämän tulokkaan ultrakuvia esikoistytön ultrakuviin ja selvä ero oli kallon muodossa ja vatsan mallissa. Eilen oli rakenneultra ja tyttöveikkaus saatiin

pinkula, ei sovi noi Bravadot mulle Olis ihanat ja pehmeät liivit, muttei löydy sopivaa kokoa. M-koossa ympärysmitta on sopiva, mutta kuppi liian pieni. L-koossa kuppi sopiva, mutta ympärysmitta liian iso. Kuppikoko mulla siis 70H diamante, kurjaa, että neuvolassa suhtauduttiin nihkeästi imetykseen raskausaikana. Neuvoloilla tuntuu olevan sellainen virheellinen ja vanhentunut käsitys, että imetys pitäisi ehdottomasti lopettaa raskausaikana. Oikeasti imetystä ei välttämättä tarvitse lopettaa, ellei tule kipeitä supistuksia tms. Imetyksen tuki ry:n mukaan imetys on sallittua ja turvallista raskausaikana, ellei lääkäri ole supisteluherkkyyden vuoksi kieltänyt yhdyntöjä (ja imetystä) tai äidillä ole raskauskomplikaatioita, aiempaa ennenaikaista synnytystä tai muuten ennenaikaisen synnytyksen riskiä. Jos sinä ja lapsesi haluatte vielä jatkaa imetystä, ja kaikki on hyvin niin jatkakaa toki Monet imettävät ongelmitta läpi raskauden ja jatkavat sitten tandemimetyksenä. Mutta jos itse haluat lopettaa imetyksen, niin sitten kannattaa vähentää imetyskertoja pikkuhiljaa. Raskauden myötä maidon määrä saattaa vähetä ja/tai heruminen hidastua, jolloin tissitakiainenkin saattaa itse vieroittua tai vähentää tissittelyä. Meillä kävi juuri niin.

Kiitos pinkula Kysyin jo imetystukiäidiltä samat asiat. Rinnat tuntuivat kahtena päivänä vähän täysiltä. Yritin käsin lypsäen helpottaa oloa, mutten saanut juuri mitään tulemaan. Tytön lempparitissistä tuli joitakin pisaroita maitoa ja inhokkitissistä kaksi tippaa kellertävää paksua tavaraa Imetystukiäidin mukaan rinnoista voi erittyä jo kolostrumia, eli sitä se varmaan oli. Rintojen tukala olo helpotti kuitenkin, vaikken saanut lypsettyä ja nyt rinnat taas tyhjän oloiset ja pehmeät. Imetysliivit (kaarituelliset) mulla on edelleen käytössä, kun en omista muita hyviä liivejä. On mulla muutamat kaarituettomat imetysliivit, mutta niissä kuppikoko on liian suuri. Ei huvittaisi yhtään uusien rintsikoiden osto. Mulla on aika isot rinnat ja sopivia liivejä löytyy vain erikoisliikkeistä. Ja siellähän ne ovat hinnoissaan :/ Ja kun niitä liivejä pitäisi ostaa vähintään kahdet... Ääh.

Oih! Hieno viiva Sanghi Toivottavasti tällä kertaa kaikki menisi hyvin.

Meillä taisi esikoisen imetys nyt loppua. Esikoinen 1v 7kk ja rv 14. Imetyskerrat ovat vähentyneet koko raskauden ajan. Pitkään oli kaksi imetyskertaa vuorokaudessa, sitten vain yksi. Ja nyt viiteen päivään esikoinen ei ole pyytänyt päästä tissille. Vähän haikea, mutta hyvä mieli Mitäs mun pitää tehdä rinnoille, etteivät pakkaudu ja tule tulehdusta? Ei varmaan oikein pumpatakaan voi, kun tarkoitus ajaa maidon tuotanto alas. Neljä päivää meni ihan ok ja rinnat samantuntuiset kuin aina. Tänään ovat alkaneet tuntua vähän täysilltä. Ja mitkäs liivit nyt käyttöön? Pitääkö mun lähteä liivikaupoille?

Pahoinvointia täälläkin, nyt rv 6+0 menossa. Pahoinvointi alkoi jo ennen rv4. Aluksi lievää pahoinvointia oli vain aamuisin ja vain vähän, mutta koko ajan tämä etova olo on voimistunut ja on nyt melkein vuorokauden ympäri. Esikoisesta pahoinvointi alkoi vasta näihin aikoihin. Tällä kertaa olisi saanut olla tulematta koko pahoinvointi. Rankkaa hoitaa esikoista, kun itse voi huonosti

Esikoisesta tein muistaakseni 6 testiä. 5 liuskaa ja yhden digin. Tässä toisessa raskaudessa oon tehny kolme liuskatestiä ja se saa riittää

Sanghilla ja Lotalla näkyy viivat pikkukakkonenhaaveella en nää

Nostelempa tätä ketjua. Täällä siis myös yksi imettävä odottaja Esikoinen on 1v 5kk ja raskaus on ihan alussa. Tällä hetkellä imetys tekee todella kipeää, mutta hammasta purren jatketaan nyt vielä toistaiseksi. Tandem-imetys ei tunnu ihan omalta jutulta, mutta en haluaisi äitilähtöisesti vieroittaa esikoista vaan toivon, että vieroittuisi itse. Ja on esikoinen vähentänytkin tissillä roikkumistaan jo ennen tätä raskautta. Lähden kesäkuussa töihin ja varmasti imetys vähenee myös sen myötä.

Soitin tänään neuvolaan varatakseni ekaa neuvola-aikaa ja sainkin soittoajan terveydenhoitajalle. Täällä kuulema nykyisin hoidetaan tuo ensimmäinen kontakti neuvolaan puhelimitse, eli puhelimessa selvitetään odottajan perustiedot ja eka käynti tulee vasta myöhemmin. Mulla on toinen raskaus. En tiedä toimittaanko samoin, jos olisi ensimmäinen raskaus. Itse ainakin silloin ekaa odottaessa koin tärkeäksi sen ekan neuvolakäynnin.

muurmanski: onnea plussasta! Meetkö joulukuisiin vai tuutko tammikuisiin? Pregcheck on mullakin testinä.

Cake: kävin kurkkaamassa kuvan, hieno rivistö Kiitos havainnollisesta kuvasta ja onnea sullekin Jokohan tammikuiset on perustettu?

Ei kuulu ihan tähän ketjuun, kun ei tässä tarvitse yhtään arvuutella Mutta täällä kun tiedetään kaikki testeistä, niin uskallan kysyä voiko dpo12 olla jo näin vahvat viivat? Esikoisesta viivat oli muistaakseni näin vahvat vasta paljon myöhemmin. Luulin, että dpo12 tulisi korkeintaan hailakoita viivoja. http://aijaa.com/H8fuAF Tänään siis laskujeni mukaan dpo12. Testasin iltapäivällä ja vain parin tunnin pidätyksellä. Aiemmin tässä kierrossa en ole testannut.

Ihan ensimmäinen ajatus oli helpotus siitä, että urakka oli ohi ja onnistumisen riemu siitä, että mä synnytin vauvan Sitten mun mielestä kesti hurjan pitkään, että sain vauvan rinnalle ja näin hänet. Vauva oli kakannut lapsiveteen ja kakkainen lapsivesi piti ensin imeä pois hengitysteistä. Napanuora oli myös niin lyhyt, että se piti leikata ensin. Kuulin vain vauvan pienesti ääntelevän ja mietin miltähän vauva mahtaa näyttää. Ja kun vauva lopulta nostettiin rinnalle, huomasin miten kaunis hän oli. Vauvan silmiä ihastelin erityisesti. Vauva tuntui heti niin omalta ja rakkaalta. Vilkaisin miestä ja huomasin hänen itkevän. Mietin mitähän mies ja kätilöt mahtavat ajatella, kun mä en itke. Ja sitten ihmettelin itsekin sitä, kun en itke vaikka olen niin onnellinen ja rakastunut Ja sitten mun olis tehnyt mieli antaa vauvalle pusu, mutta oisin ylettänyt pussaamaan vain otsaa, joka oli ällöttävän verinen ja kinainen vaikka vauva muuten oli aika puhdas. Jäi pussaamatta, kun enhän mä uskaltanut liikuttaakaan vauvaa

Lapsivettä alkoi lorahdella aamupäivällä 9.30. Koko päivä odoteltiin supistuksia. Kunnon supistukset alkoivat vasta puolen yön maissa, kun synnytystä sairaalassa vauhditettiin. Ja synnytys katsotaan alkaneeksi vasta siitä. Vauva syntyi reilun vuorokauden kuluttua ekasta lapsivesilorahduksesta klo 11.39.

Kotona alkoi lorahdella lapsivettä. Ja sitä lorahteli lisää sairaalassa. Sikiökalvoissa oli reikä jossain kohdun yläosassa ja vesi lorahteli sieltä. Kalvot oli alhaalta ehjät ja salissa ne vielä puhkaistiin. Mä jotenkin tiesin, että mun synnytys alkaa vesien menolla ja kotona oli sängyn lisäksi sohva vuorattu kosteussuojalla ja hyvä kun oli

Villasukat! Olin ennen viluvarvas vaan en oo enää Muutenkin pakkasin sairaalaan ihan liikaa tavaraa mukaan. Musta tuntuu, että melkein kaikki mitä sairaalakassiin pakkasin jäi käyttämättä. Eväät - sain sairaalasta mehuja, kiinteää en saanut syödä ennen synnytystä ja synnytyksen jälkeen ruokaa oli tarjolla riittävästi. Luumut - sain sairaalasta. Suklaa - ei tehnyt mieli Omat hygieniatuotteet - käytin omista vain naamarasvaa, muuten sairaalan tuotteita. Omat musiikit - salissa oli radio ja se riitti, ja lopussa en halunnut kuulla mitään muuta kuin kätilöiden äänet. Omat sisäkengät - käytin sairaalan tossuja. Kirja ja keskeneräinen neuletyö - ajanvietteeksi riitti vauvan ihastelu ja TV Seuraavalla kerralla otan mukaan vain puhelimen ja laturin, Tens-laitteen, imetysliivit, omat ohuet sukat ja juomapullon.