Tirppom

Tämä ei nyt ihan vastaa siihen mitä suoranaisesti kysyit, mutta ajattelin kuitenkin kertoa miten meillä meni.... Meillä oli viime vuonna sellainen tilanne jossa tyttömme oli 9 kk ja olimme molemmat, mieheni ja minä, poissa 5 yötä. Typykkä oli mummun hoidossa koko ajan. Olin lopettanut imettämisen 1 kk aiemmin ja tyttö joi pullosta hyvin. Hienosti oli mennyt koko aika, tyttö oli syönyt ja nukkunut hyvin. Viimeisenä päivänä oli ollut pientä kiukkuilua, mutta oli mennyt ohi rauhoittelemalla. Meille tyttö osoittikin sitten mieltä hetken päästä kun tulimme hakemaan häntä ja vielä muutama päivä sen jälkeenkin. Ensitapaaminen oli kuitenkin iloinen, hän käveli meitä vastaan iloisena ja onnellisena. Mielenosoittaminen oli sellaista ärinää ja ärhentelyä, mutta kyllä hän sylissä viihtyi ja halaili. Päivärytmiin meidän poissaolo ei vaikuttanut mitenkään ja muutenkin kaikenkaikkiaan tyttö vaikutti viihtyneen eikä mitään traumoja tullut

Julia Elisabet Aleksandra Jenna Sofia Elisabet Aada Elisabet Aaro Juhani Niinkuin tyttöjen nimistä huomaa, että Elisabet kulkee meillä suvussa . Tulee mun puolelta. Juhani nimi tulee puolisoni puolelta, vaikka isänikin toinen nimi on Juhani . Mieheni on myös toiselta nimeltään ko.

Meidän pojulla on todella kuiva atooppisen tuntuinen kuivaläikkäinen (neuvolassa sanoivat...) iho. Ollaan saatu Aqualan Plussalla suht hyvään kuntoon. Toki meillä on maitoallergia epäilyä, itse olen ollut nyt "maitodietillä" ja pojun iho on huomattavasti parempi senkin takia

Meilä myös uusperhe! Perheeseemme kuuluu minun kaksi tyttöä (8v ja kohta 10v) ja lisäksi meillä on yhteiset lapset (20kk ja 3,5kk) puolisoni kanssa. Lasten tapaamiset exän kanssa sujuvat nykyään todella hyvin, ovat exällä joka toinen viikonloppu sekä lomilla pidempään ! Tässä kolmen vuoden sisällä on kyllä mullistusta elämässämme tapahtunut: löysin elämäni miehen <3, muutimme 4 kk:den jälkeen yhteen, eka yhteinen tupsahti maailmaan 2010, naimisiin 2011 sekä palleromme syntyi 2012 alkuvuodesta ! Vanhemmat lapset ottivat puolisoni todella hyvin vastaan (olimme olleet 5 vuotta kolmistaan...) ja se oli suurin asia joka vaakakupissa painoi meidän suhteen nopealle etenemiselle

Itse olen imettänyt tarvittaessa missä milloinkin. Silloin on pakko kun on pakko! On tosiaan näin että ihmiset katsovat pahasti pää punaisena kirkuvaa vauvaa kuin sitä että imettää.En ole itse kohdannut mitään paheksuntaa julki-imettämisessä. Tosiaan imettämisen voi tehdä hyvinkin hienovaraisesti: imetyspaita auki ja vauva tissille ja suojaksi vaikka harso, jolloin vauva saa olla rauhassa ja kanssamatkustajia ei näin häiritse

Meillä kaksi vanhinta puhuttelee nykyistä miestäni etunimellä ja joskus sanovat häntä isiksi , omaa isäänsä sanovat isäksi ja itse kutsun entistä puolisoani joko etunimellä taikka sanon "teidän isäksi". Nuorimmaiset käyttävät tietty isi- sanaa omasta isästään. Nuorimmat ovat olleet viemässä vanhempia sisaruksiaan omalle isälle ja isommat ovat aina kertoneet lähtevänsä omalle isälleen. Kyllä sitä olen itse miettinyt millä tavalla tuollainen pikkuinen miettii asioita, mutta pääasia on että olemme PERHE, sama miten kutakin kutsutaan . Isommille olemme antaneet itse päättää miten kutsuvat isäpuoltaan ja ovat päättäneet puhutella häntä etunimellä, kuulemma isäpuoli ei oikein sovi

Ei helpolla mahdu päälle entiset vaatteet Ensimmäisen jälkeen jäi kymmenen kiloa ja toisen jälkeen muutama. Kolmanteen olinkin päässyt omiin mittoihin, mutta eivät entiset vaatteet kuitenkaan mahtuneet. Viimoisen jälkeen olen mahtunut raskautta edeltäviin vaatteisiin. Ainoastaan jotkut farkut ovat olleet tiukkoja juuri tuon lantion kohdalta....

Ensimmäisessä synnytyksessä olin ihan pihalla ja todellakin tarvitsin hoitohenkilökunnan apuja, mutta jotenkin silloin tuntui siltä etteivät kuitenkaan osanneet oikealla tavalla neuvoa.Esimerkiksi käytin ilokaasua ja vetelin sitä miten sattuu ja seurauksena oli mitä hirvein olo . Mieheni oli yhtä pihalla ja ainoastaan hän piti kädestä kiinni ja se riitti hyvin Toisessa synnytyksessä kaikki tapahtui niin nopeasti ettei hoitajatkaan olleet ihan ajan tasalla ja mieheni ehti juuri leikkaamaan napanuoraa kun oli autoa viemässä parkkiin! Luomuna sitten synnytettiin. Kolmas synnytys menikin sitten yli viikkojen, mutta tämä oli ihanin, rauhallisin ja miellyttävin synnytys (siihen asti ). Hoitohenkilökunta oli mielettömän ihanaa ja vaikka harjoittelijakin siinä oli mukana ja hän teki tiettyjä toimenpiteitä, kaikki meni hienosti. Tarvittiin pikkasen apuja ilokaasun ja puudutuksen muodossa, mutta tällä kertaa osasin itse hengitellä hienosti kaasua ja hoitajat opastivat silloin. Hoitajat opastivat koko ajan ja kuuntelin heitä, jonka seurauksena synnytys meni loistavasti. Neljäs synnytys olikin aivan mahtava! Hoitajat mahtavia ja kannustivat todella hyvin . Kehuivat että minut on luotu synnyttämään . Ilokaasulla mentiin ja hoitajat avustivat jaloista pitämällä iltatähtemme maailmaan Mieskin oppinut matkan varrella miten kannattaa missäkin tilanteessa avustaa ja hoksannut milloin kannattaa olla avustamatta ja olla hiljaa !

Kaikki neljä synnytystä käynnistyneet spontaanisti - Esikoinen 39+6 - Kakkonen 39+0 - Kolmonen 42+2 (tytsy viihtyi oletettua pidempään- olisi EHDOTTOMASTI saanut tulla aiemmin ). Oltiin menossa käynnistykseen, kun neiti päätti syntyä luonnollisesti maailmaan.... - Neljäs 40+2