Murkelo

Aktiivijäsen
  • Content count

    4140
  • Joined

  • Last visited

About Murkelo

  • Rank
    Addikti

Recent Profile Visitors

320 profile views
  1. @happpylla ihan selkeä haamu/plussa
  2. @mymmeli85 haamu näkyy!
  3. Jos TSH on ylärajalla, on vajaatoimintaa. Jos T4V on ylärajalla, on liikatoimintaa. TSH on aivolisäkkeen tuottama hormoni, joka nousee, jos kilpirauhanen ei toimi kunnolla. Aivolisäke yrittää tuolla kertoa kilpirauhaselle, että vapaata kilpirauhashormonia (T4V) tarvitaan lisää. Jos kilpirauhanen ei tottele, aivolisäke piiskaa lujempaa eli TSH nousee. Yleensä tällöin myös T4V on matala. (Liikatoiminnassa kilpirauhanen käy ylikierroksilla, eli T4V on korkealla, ja vastaavasti yleensä TSH on tosi pieni, kun aivolisäkkseen mielestä pienempikon T4V:n määrä riittäisi.)
  4. Mäkin nään hoobin tikussa punertavan häivähdyksen, ja mä en todellakaan noita haamuja yleensä bongaa.
  5. Oletko ennen testaillut jollain toisella merkillä? PCOS tekee ainakin sitä, että ovistestit näyttää melkein plussaa tai jopa plussaa koko ajan. Eli sillä kysyin - jos ennen on ovis löytynyt muilla testeillä hyvin syyttäisin nyt testejä, mutta jos tää on eka testikierros voi olla omista hormoneista.
  6. ^Kyllä mä vähintään viivanpaikan siinä erotan
  7. Kiitos, täytyy etsiä juttu jostain.
  8. Digit on todella epätarkkoja. Foorumilla on paljon kokemuksia, että se 3+-tulos saattaa tulla viikkoja myöhässä, aiheuttaen paljon stressiä ja huolta, jos odottaa kovasti noita kasvavia viikkoja näytössä. Jokaisen hormonitasot on yksilöllisiä, ja mikä hormonimöärä yhdelä tulee viikolla 4+ tulee toisella vasta paljon myöhemmin, ja niihin tasoihinhan tuokin testi perustuu. Kyllä ne siis hyvin näyttää että onko raskaana vai ei ja että onko se ihan alussa vai selvästi pitemmällä mutta ei mitään sen tarkempaa. ja vastaavasti toisille, kuten sinulle, se 3+ -tulos tulee aikaisin, kun henkilökohtainen hormonitaso on normaalin vaihteluvälin yläpäässä, eli onnea hyvästä testituloksesta
  9. Joo, mun kokemuksiin vaikuttaa se, että mun post-doc-projektissa olin tasan ja vain minä + mun yhteistyökumppanit, joiden kanssa mitään ei tapahtunut, ellen sitä itse ajanut. Eli kun minä jäin pois, niin ihan oikeasti kaikki pysähtyi. Tilanne olisi ollut varmasti erilainen, jos olisi ollut väitöskirjan- tai graduntekijöitä viemässä asioita eteenpäin. Mulla sattui vielä niin, että siihen äitiysloman alle ei edes tullut submittauksia, koska yhteistyökumppanien aikataulut ei natsanneet (jäi kiinni paljon enemmästä kuin vaan tekstin hiomisesta). Mullakin on toiveissa toinen lapsi, vaikka tosiaan se ensimmäinen äitiysloma tuntui iskevän uraan aika lujaa. Siinä vaiheessa kuitenkin tilanne on erilainen, ja kuten aiemmin kirjoitin, niin siinä toisaalta tulee mahdollisuus tehdä se tarvittavat ulkomaankeikka, kun mies voi hyödyntää hoitovapaaoikeutta.
  10. Just tää. Eli jos perhe on ykkönen, niin sitte perhe ensin. Ajoituksen suhteen mä näin jälkiviisaana sanoisin, että jos haluaa lapsen ja on ns. turvattu tilanne tehdä väikkäriä, niin kannattaa tehdä siihen väikkärin keskelle. Jos onnistuu. Koska se väikkäri on kuitenkin helppo asia, mistä voi jatkaa lasten jälkeen. Jos on paineita saada väikkäri valmiiksi nopeasti tai rajoitetulla rahoituksella, niin sitten ei kannata, koska se pikkulapsiarki todella vie voimat ja aikaa ei ole yhtään ylimääräistä. Vaikka tiedän kyllä, että jotkut ovat kirjoittaneet yöllä saunassa väikkäriä sinnillä. Musta ei olisi ollut siihen. Kun väikkäri on tehty, niin jos on mitään haaveita saada uraa edistettyä, post-doc-vaiheessa on todella vaikea pitää pitkää taukoa, koska kaikki pysähtyy. Tai siis saa sen tauon pidettyä, mutta asioiden käynnistäminen sen jälkeen vaatii hirveästi työtä. Ja edelleenkään sitä aikaa ei ole. Yhdistelmä öisin heräilevä lapsi, lyhyet yöt muutenkin ja työ, joka ei mahdu 08-16 välille on haastava. Joko luovut yhteisestä ajast lapsen kanssa, omasta ajasta, omista unista tai terveydestä.
  11. Mä piiiitkään (siis ketjun aloituksesta asti) arvoin, kirjoitanko tänne, koska a) anonymiteetti ja b ) tunsin olevani eri vaiheessa uraa kuin suurin osa. Mutta ehkäpä minäkin nyt. Kun tulin raskaaksi (03/15), vauvaa oli yrittämällä yritetty 2.5 vuoden ja 3 IVF-hoidon ajan. Plussa tuli tuon kolmannen hoidon tuoresiirrosta. Kun tulin raskaaksi, olin 6kk aiemmin saanut SA:n tt-rahoituksen. Samaan aikaan olin saanut myös paikan tenure trackilta (1. taso). Taloudellisesti siis paras mahdollinen ajoitus. SA antas pidennystä perhevapaista johtuen ja 4-vuotinen urapolkusoppari vielä taustalla, jota sitäkin pidennettiin. Uran kannalta paskin mahdollinen hetki jäädä pois. Äitiysloman alkaessa olin ehtinyt tehdä omaa projektia vuoden. Pyörät oli laitettu pyörimään, verkostot vireille ja hyvä julkaisuputki menossa. Ja sitten oiin vuodem pois. Siis ihan täysin. Tarkastin yhden lopputyön ja arvioin yhden paperin. Siinä kaikki. Kun tulin takaisin oli shokki huomata miten pitkään kesti saada taas kaikki osaset liikkeelle. Kun samaan aikaan laitoksella loppui iso projekti eikä ollut mahdollisuuksia päästä vanhoilla teemoilla muiden julkaisuihin mukaan, oli todella vaisua. Sitten kun.vielä itsellä hirveä näyttämishalu ettei ole mikään maitoaivo niin käytiin lähellä burnoutia yhtä rahoitushakemusta työstäessä. Ja silti en olisi voinut palata aiemmin. Jälkikäteenkin ajatellen tunnen että siihen asti oli hyvä että olin lapsen kanssa. Miehen kanssa sovittiin nopeasti että toinen lapsi saa tulla niin ettö ikäeroa tulee vähintään kolme vuotta. Jotta mulla on edes jotain mahdollisuuksia päästä trackilla eteenpäin. Huolimatta siitä että oon jo 34 ja että tulevatkin lapset tehdään lääketieteen avustuksella. Ja tästä oon ollut tosi iloinen. Sopimuksen mukaan uusi "yritys" voi siis alkaa ensi keväänä ja vasta nyt mulla alkaa olla se olo että olisin valmis toiseen. Uran kannalta ei ole kuin huonoja ajoituksia pitää toista äitiyslomaa. Toisaalta toinen lapsi mahdollistaa miehelle hoitovapaaoption ja sitä kautta mahdollisuuden ulkomaankomennukselle.
  12. Kyllä siinä @Lotta_ jotain on, väristä en kyllä osaa sanoa!
  13. 1v1kk iässä alkoi esikoisella päiväkoti. Hurjasti jännitti, mutta tosi hyvin on mennyt (7.5kk nyt jo takana). Onneksi osasi jo kävellä. Onni oli myös sisarusryhmään pääsy, tuntui, että syliä oli hyvin tarjolla ja isommat lapset myös innoissaan hoitivat pikkuista.
  14. Mäkin nään Terppatirpalla valitettavasti vain viivanpaikan.