Eleeo

@Felicidad: kiitos tiirailusta! Ei tietoa ovulaatiosta, mutta ilman ehkäisyä ollaan oltu nyt 1,5 viikkoa (yritystauon jälkeen) että siitä lähtien on voinu tärpätä.. Tein myös Sofin ei-herkällä liuskatestillä mut siinä ei näkyny mitään. Tämä puikkotesti minkä tein on herkkä. Mun tuurilla kyllä vain viivanpaikka.

Hei! Tällainen tuli tänään illemmalla. Hetken aikaa kuivahtanut testi, mutta näkyi jotain jo testiajalla, kun olin ottanut kuoren pois. Sofin one step - antaako tällaisia viivanpaikkoja? Vai näkeekö kukaan muu edes mitään? https://aijaa.com/xqScqf Oon ennen tilannut Raskauskeijusta one step - testejä, mut anto silloin viivanpaikkoja. Nyt tilasin Kotitesti.fi ja oli Sofin kuorissa mut ainakin samoilta näytti, onko tietoa onko samoja one step -puikkotestejä noissa paikoissa?

Onnea @Maisamou! @lurutin mä myös näen haalean viivan, mutta en tiedä onko väriä. Tein testin aamulla ja äsken. Aamulla oli mun mielestä nega ja äsken tuli taas haalea viiva, jossa ainakin mun mielestä väriä. Aika jännä, kun luulisi että aamulla tulisi vahvempi huomasin myös, että toi mun käyttämä testi on herkkyydeltään 10 eikä 20 että huomaa aika pienetkin määrät.. Ehkä nyt vaan pitää ottaa rauhassa ja ootella, kun kuitenkin vasta kp24/? (ei mitään hajua kierron pituudesta)..

@Maisamou tänään aikasin aamulla testasin, tässä kuva siitä. Mies ainakin sano, että näyttää vahvemmalta ja kyllä munkin mielestä. Mitä olette mieltä? Tänään kun vasta kp 23. Eilen testasin päivällä ja se ei näkynyt noin selvästi, mutta voi olla että pissa ollut laimeeta silloin? Vähän kyllä mietityttää että onko siellä jotain meneillään vai ei.. Mutta hyvää joulua kaikille! Ja @Maisamou kertoile, kun olet testannut!

@Maisamou toivotaan parasta!! @Minttu86 Olen testaillu tässä tiuhaan, kärsimätön kun olen.. Raskauskeijun one step - testejä (herkkyys 20) on nuo mistä lähetin kuvat ja edelleen tänään aamupissasta näyttää samanlaista hailuraa, mutta viivaa kuitenkin. Ja kuivuessaan erityisesti ihan selkeä viiva, jossa väriä. MUTTA.. Kävin eilen verikokeessa kun oikein jäi mietityttämään, sen herkkyys on 20 tai 25 ja oli negatiivinen. Myös tein RFSU:n puikkotestin (herkkyys 10) ja nega. Tosin se ei ollut aamupissasta.. Optimisti mussa ajattelee, että ehkä on niin alussa että ei vielä oo hormonitasot nousseet ja siksi ei näy muuta kuin hailurana ja realisti mussa ajattelee, että noissa one stepeissä on jotain vikaa... oon tosiaan ennenkin noilla samoilla testaillut mutta eri erää ollut. En oikein tiedä mitä pitäisi ajatella

Kiitos tiirailijoille Tässä vielä kuva puolenpäivän aikaan tehdystä testistä. Jotain siinäkin mielestäni näkyy.. Olen pitkään noita samoja Raskauskeijun puikkotestejä käyttänyt ja tarkkaan aina tiirannut muttei aiheetta ole tullut viivanpaikkojakaan. Olisi kyllä niin kiva jos olisi tärpännyt, takana yksi keskenmeno edelliskesältä ja esikoista toivottaisiin. Ja tosiaan nyt eka yrityskierto vähään aikaan. Mutta onko tuo (tai eilinen) nyt sitten haamu vai mikä varmaan pitää odotella pari päivää ja tehdä testi (niin varmaan että kuitenkaan odottelisin )..

Heip! Olisi tiirailtavaa tänään siis vasta kp18 (mulla kyllä kierrot menee miten sattuu). En tiedä edes miks tein näin aikasin testin, mutta ihan kuin jotain vaaleanpunaista näkyisi... Tämä nyt tänään illalla tehty.

Meillä molemmilla on sellainen toive, että olisi kiva jos ensimmäinen olisi tyttö. Mutta niin kuin täällä aiemminkin puhuttu, luulen että sillä sukupuolella ei loppuviimeksi ole niin väliä, molemmat on tervetulleita! Ehkä jos saadaan enemmän lapsia niin sitten olisi kiva että olisi molempia sukupuolia.

Ärrrsyttää kun lääkkeiden takia ei voikaan jatkaa yrittämistä kuin vasta syksyllä. Luulin, että sen lääkityksen voisi jo lopettaa, mutta lääkäri eri mieltä aargh Yhden kierron verran (tai no puolikkaan) ehdittiin yrittää, toivotaan, että siitä tärppää kun nyt tuli tämmönen takapakki (niin sitten olisi vaan pakko lopettaa lääkkeet). No, on niitä suurempiakin ongelmia, tiedän, mutta ärsyttää kun just saatiin se päätös tehtyä että aletaan yrittämään ja heti sitten pitääkin siirtää yrittämistä.

Me ei olla kenellekään kerrottu, mutta tosin vasta yk1 meneillään. Mulla kanssa polttarit tulossa ja mietin, että jos sitä ennen ei plussaa niin voisi ehkä yrityksestä kertoa kaasoille (ja jos plussaa niin sitten tietysti kertoo). Eli siis joka tapauksessa varmaan pitää kertoa Mietityttää kyllä tämä aihe ja tuntuu hassulta, kun on näin iso asia päätetty (siis että yrittäminen aloitettu) ja sitten ei siitä voisi kenellekään kertoa, kun on tottunut lähimmille ystäville kertomaan lähes kaikesta. Että en tiedä jatkossa, tuleeko kuitenkin joillekin kerrottua. Mutta vielä ollaan ajateltu pitää omana tietonamme.

Mulla se alkoi viattomasti yhdestä yöpuvusta.. ja sitten vaatteita tulikin ostettua "varastoon" (tosin sain silloisen työn kautta alennusta lastenvaatteista, että sen oon laittanut syyksi ). Myös kyllä kirppiksiltä jotain ostellut..

Hei! Minäkin taidan kuulua tähän(kin) ketjuun. Teen juuri gradua ja muitakin opintoja vielä puuttuu eli opiskelija oon ollut jo mooonta vuotta. Ja en voi sanoa, että olisi hirmuinen vauvakuume, mutta paljon asia mietityttää. Jossain vaiheessa mulla oli hirveä vauvakuume mutta silloin himmailtiin vielä asian suhteen ja mietittiin että ollaankohan valmiita. Tuli sitten pari lemmikkiä otettua , mutta ihaniahan ne on, en mihinkään vaihtais. Mutta pikkuhiljaa olisi kiva jo saada niitä lapsiakin. Tarviiko olla hirmuinen vauvakuume, että voi hankkia lapsia? Kyllä vauvat ja lapset musta ihania on. Joskus vauvakuumeissani menin päiväkotiinki töihin, eikä se siellä kun vain pahentunut.. Että silleen on vähän kokemusta, millasta lasten kanssa on oikeesti. Täytän kohta 27, että pikkuhiljaa vois olla aika jo lapsille.

Hei! Itse myös haaveilen väikkäristä, vaikka vasta gradua teen ja muitakin opintoja puuttuu. Vauvantekohommat vasta mietintävaiheessa, kovasti sitä miettii millon ois hyvä aika. Mutta olen miettinyt, että suoraan jäisin jatko-opintoihin valmistuttuani, jos vain pääsen. Tulevalla miehellä onneksi vakkarityö, että se vähän auttaa tässä epävarmassa maailmassa. Itse täytän kohta 27, mutta tuntuu että kai sitä jo pikkuhiljaa voisi niitä lapsiakin tulla.. Kiva kuulla teidän muiden kokemuksia, miten arki on onnistunut!

Onpas hyvä ketju, tosi mukava oli lukea teidän muiden kirjotuksia - huomaa ettei tosiaankaan oo yksin pelkojen kanssa! Mua pelottaa: 1. Mulla on ollu ahdistuneisuusoireita lapsesta asti, pystynkö tarjoamaan lapselleni tasapainoiden kasvuympäristön? Tai ainakin tasapainoisemman kuin mitä itse olen kokenut? -> toisaalta käyn terapiassa näitä asioita käsittelemässä, joten joka päivä vähän viisaampi ehkä oman menneisyyteni suhteen -> ja mistä sitä tietää, jos olen aina enemmän tai vähemmän ahdistunut (kun minulla on vissiin vähän kroonistunut tämä) - tarkoittaako että koskaan ei ole hyvä aika? Saako äiti olla ahdistunut? Olenko kelpo äidiksi, vaikka itselläni olisikin välillä paha olo? -> meneekö kroppani ja pääni ihan sekaisin vastuusta ja ylipäätään esim. raskaushormoneista ? 2. Voinko luottaa päätökseeni että haluan lapsen, kun joku päivä olen ihan varma että juuri nyt haluan vauvan syliini ja joku päivä taas vähän mietinkin että pitäisikö kuitenkin lykätä.. Mistä voin tietää milloin päätökseni on TÄYSIN lopullinen? 3. Voinko olla varma että puolisoni on oikeasti sitoutunut vauvaan ja ymmärtää mitä lapsen hankkiminen tarkoittaa (öö ymmärränköhän itse? )? 4. Selviämmekö taloudellisesti? 5. Miten voin olla huolehtimatta lapsesta seuraavat 25 vuotta vähintään joka päivä koko ajan (kuten joku aiemmin kirjoittikin niin mä myös murehdin kun mies menee töihin joka päivä että toivottavasti nyt ei aja kolaria tms.)? Vai kuuluuko se vanhemmuuteen? Miten sitä kestää?? 6. Miten kestän epätäydellisyyteni äitinä - en esim. kanna syyllisyyttä siitä että en joskus vuonna nakki nyt sanonutkin noin kun sanoin näin jne.? 7. Mitä jos vauva-aika onkin ihan kamalaa ja olen ylineuroottinen vauvan suhteen ja masennun ja ei ole tukiverkostoa lähellä ja mies joutuu jäämää kotiin ja meiltä loppuu rahat ja lapsi kärsii? (aika worst case scenario!) 8. Mitä jos maailma täyttyy vaatimuksilla siitä mitä vanhemman pitää olla ja suoritan vanhemmuutta ja unohdan elää? 9. Mitä jos sitten kun/jos raskaudun niin ympärilläni olevat ihmiset kysyvät "no mitä te nyt sit aiotte tehdä?" -> eli että ei onnittele vaan olettaa että me ei pärjätä? 10. Miten yhdistän perheen, opiskelun, työn - etenkin kun opiskelu ja työn sijaitsee 2 h matkan päässä...? 11. Kestääkö kroppani synnytyksen (olen ylipainoinen)? Mitä jos sitten kun saan vauvan syliini ajattelen että "mee pois, miten kehtaat aiheuttaa tommosta kipua" tai jotain muuta typerää ja lapsellista Mitä jos en tunnekaan äidinrakkautta vaikka nyt tunnen sitä tyyliin joka lasta kohtaan vaikkei ne ookaan mun lapsia - mitä jos jotenkin sössin koko homman oman lapsen kohdalla? 12. Kaipaanko "itsekeskeistä" elämää eli elämää ennen sitä kun lapsi on etusijalla kaikessa niin paljon että toivon etten koskaan olisikaan saanut lapsia? No, ei siinä ollut varmaan kaikki mutta keskeisimmät kyllä. On kyllä jotenkin tosi hankalaa laittaa se viimeinen piste päätökselle.. Millä kriteereillä arvioisin, olenko riittävän hyvä äidiksi (henkisesti, fyysisesti, taloudellisesti...)?

Kiitos pajon kommenteista lobiti ja hanimami!! Mulla menee maisterin tutkinnon saamiseen 1,5 vuotta vielä, eli periaatteessa ei kovin paljoa opiskeluja olisi jäljellä siinä vaiheessa kun potentiaalinen vauva olisi syntynyt, koska ei olla tosiaan ainakaan muutamaan kuukauteen yrittämistä aloittamassa. Vaikka tietysti kätevintä varmaan olisi että vauva syntyisi juuri kun paperit kädessä mutta kun ei näitä asioita voi oikein aikatauluttaa niin tarkasti... Ja onhan se totta, että taukoa väkisin tulee.. mutta voisin kuvitella että jossain vaiheessa vauvanhoidon ohessa tarvisi jotain "teoreettisempaa" ajateltavaa ja silloin voisi ainakin jotenkin saada jotain opiskelu/väikkärijuttuja eteenpäin. Mutta voihan se olla että aivan koko maailma kääntyy vauvaan siinä vaiheessa.. kun ei oikein omaa suhtautumistaankaan voi ennen sanoa: kyllä sen varmaan tietää vasta sitten kun se (hän) on siinä. Vaikeita juttuja nämä. Aina on "huono" aika ja "hyvä" aika olisi vasta sitten kun ei ole enää niin helppo/vielä vaikeampi saada lapsia. Välillä tuntuu, että olisi helpompaa, kun ei olisi keksitty mitään ehkäisyjä niin joku muu päättäisi milloin vauva tulee nojoo, ehkä se olisi aika vastuutonta.. mutta milloin sitä sitten tietää!? Kuume on jo ja sen tietää että pystyisimme huolehtimaan vauvasta mutta.. on vaikeaa laittaa se viimeinen piste (vaikka nyt maaliskuulle olemmekin sitä suunnitelleet).