Mini-Me

Jami ei jostain syystä oo mun mieleen-7 Entäs Pihla?

Anna on vähän liian tavallinen, 6 Samira?

Auvo- 7 Aida?

Mä tykkään Sonjasta, 9 Entäs Terhen?

Hups. Tosiaan unohdin nimen... Agusta on kiva, 8 Miten ois Minja?

Enpä oo ees ajatellut moista, aina ajattelin et ku plussaa niin silloin loppu liruttelu. Ei sen puoleen harvoin mä muutenkin juon, ehkä kerran kuussa lähtee ulkoilemaan kaupungille. Kotona me ei kumpikaan juoda ellei kaverit oo kylässä tai oo joku sika harvinainen juhlapäivä. Hm...joo ehkä lopetetaan yrityksen alkaessa, toki voi olla niin et jo siinä kauemmin menee niin sit höllää sääntöä ettei polla pamahda "rappiolla on hyvä olla ei huoli paina ei rasitu polla"

Meillä kun alkaa yritys niin silloin tikkuillaan ja tehdään kaikki mahdollinen jotta tärppäsi mahdollisimman pian

OT. marsa123 - ihan oikeessa oot, taallakin ne vanhat nimet on tulossa muotiin mut tosiaan suomalaisen suuhun to Constance ei oikein taivu Mun mielesta Sissi on ihana - mutta ma tykkaanki Sissi leffoista Sisu- ekaks oli vahan kumma mut vahan aikaa kun maistelee alkaa maistua hyvalle. Annan 8.

"If a man does not make new acquaintance as he advances through life, he will soon find himself left alone. A man, Sir, should keep his friendship in constant repair." - Samuel Johnson (1709 - 1784) British lexiographer. Mä muutin ulkomaille 12 vuotta sitten. Ennen kun lähdin mun kaveripiiri oli todella suuri. Yhdessä vuodessa suurin osa tipahti, seuraavien vuosien hitaasti tipahti useimmat. Yhdellä kädellä voi laskee ne jotka jäi. Meillä vaan tuli erilainen elämä. Vuosien aikana on tullu uusia ystäviä opiskelun ja työn puolesta. Useimmat niistäkin on tippunu koulun, työpaikan, alan ja paikkakunnan vaihtuessa. Meille vaan tuli erilainen elämä. Ehkä se kun mä oon muuttanut paljon ikääntymisen lisäksi tekee tän helpommaksi. Luulen et jos asuu samalla paikkakunnalla ja alkaa kasvamaan erikseen se on vaikeampi hyväksyä. Vanhempana on vaikeampi tehdä ystäviä. Pitää olla jotain joka yhdistää, jotain yhteistä puhumista. Lapsettomat helposti yrittää olla "häiritsemättä" lapsellisia, lapselliset taas helposti unohtaa ettei ne lapset olekkaan se ainoa puheenaihe...kompromissi, avoin ja rehellinen asenne pelastaa monen ystävyyden mut joskus me vain kasvetaan erikseen, eikä se oo kenenkään vika. Aina ei kantsi hakata päätä seinään. Mitä nopeammin sen hyväksyy ja lähtee hakemaan uusia ystäviä, sitä onnellisempi on.

Timi on vähän lempinimen kuuloinen ei paha mut mielummin Tim, annan 7.5 Entäpä Constance?

- paino ja muut terveelliset elämäntavat -säästäminen - vitamiinit - info -pahin matkailukuume alta pois - poppakonstien opettelu jotta tärppäsi paremmin

22.9 ihan ok

Yhdelle kaveripariskunnalle on tullu kerrottua, muille kerrotaan kun on jotain kertomista.

Meille tulee 11 v kun aletaan yrittämään

Hilla80 - iso kiitos tiedoista! Nyt voi huokaista kun tietää et semmoinen voi ostaa kun se julkaistaan myöhemmin syksyllä. Hassua miten tämmönen tuntuu hirmu isolta ja tärkeältä jutulta; siis se että pitää saada tää suomalainen pakkaus vaikka voisihan ton kaman ostaa erikseen täältäkin.

Mä sain inspiraation tätä ketjua lukiessa...öljy on lisätty ostoslistaan tulevaisuutta varten.

Mä kuolaan ton uuden pakkauksen perään, se on aivan ihana! Muoks. Tietääkö kukaan jos ton saa ostaa erikseen, mä kun en kuulu kelan piiriin ulkomailla asuvana mut tahtoisin kuitenkin?

Meidän suunnitelmista tietää yks kaveripariskunta. Vanhemmille ja muille kerrotaan kun on jotain kertomista. Muoks... Ja niin muu maailma tän foorumin kautta

Mä en yleensä keskustele lapsista tai niiden tekemisestä/saamisesta. Ei oo yhtään väliä jos kaverilla on niitä tai ei. Maailmassa on liian paljon lapsia joilla ei ole kunnon kotia. Maailmassa on liian paljon ihmisia jotka tekee lapsia vaikka ne ei niitä oikeesti halua. Mun mielestä on hienoa jos joku sanoo ihan suoraan ettei se oo sen juttu. Jokaisen pitäis tehdä just niiin mikä tekee onnelliseksi. Joidenkin elämä ei oo täydellinen ilman lapsia, joidenkin elämä on kaikkea muuta kuin täydellinen lapsien kanssa. Olen myös hyvin tietoinen että piirissä on muutama pitkään puuhannut pariskunta joilla vaan ei tunnu nappaavan ja heille asia on kovin kipeä. Sitä ei aina tiedä onko se lapsettomuus valinta. Me taas ollaan oltu miehen kanssa 11v yhdessä ja vuosienvarrella ja etenkin häiden jälkeen kyselyt ja vihjailut oli ihan suoraan sanottuna rasittavia. Mä luulen et puolet suvusta ja kavereista luulee et me ei voida saada lapsia vaikka tähän asti se on ollu meidän päätös kun ei olla haluttu. Tähän asti ei olla kaivattu kolmatta meidän jengiin ja jotenkin on ollu outoo kun jotkut lapselliset on antanu ymmärtää ettei meidän elämä oo ollu yhtä hyvä kun heidän kun se lapsi on puuttunut kuvioista.

Yksi plus yksi on yksi on meidän luku.

Molemmat 34v, vakituiset työt ja ollaan naimisissa. Tämä on oikein suunniteltu juttu. Mennään vielä yhdelle pitkälle matkallen ja sen aikana aloitetaan. Matkan jälkeen yritetään säästää enemmän. Vitamiinit hommattu ja ollaan aloitettu popsimaan, tällä hetkellä meikkä tankkaa tätä infoo ja kuumeilee kovasti. Sormet ristiin, toivottavasti vauva on tullakseen.

Tästä sitten tuleekin mun ihka ensimmäinen viesti tälle palstalle! On kivaa lukea muiden suunnitelmista ja siitä miten elämä vie eteenpäin. Meikkä ja mies ollaan molemmat 34 v ja syksyllä alkaa meidän yritys. Vuosia sitten mä aina olin sitä mieltä että tulis kolme muksua ja muistan hyvin "keskustelut" miehen kanssa tästä koska han halusi "vain" kaksi. No nyt tosipaikan tullen ollaan molemmat päädytty siihen et yksi olisi just sopiva meille. Ehkä se on ikä, se kun on tottunu matkusteluun, olemaan itsenäinen ja näin lapsettomana ajatellaan et yhden kanssa ois helpompaa...tiedä sitten jos myöhemmin muuttuu mieli.