Pamina

Aktiivijäsen
  • Content count

    292
  • Joined

  • Last visited

About Pamina

  • Rank
    Aktiivi

Contact Methods

  • ICQ
    0

Profile Information

  • Location
    Helsinki
  1. Eleria, en osaa todellakaan neuvoa, mikä olisi paras tapa, mutta voin kertoa miten meillä meni! Me yritettiin ensin vähentää yöheräämisiä, joita oli kahden tunnin välein niin, että saisi vain pari kertaa maitoa yössä (noin 02 ja 05). Tämä oli siinä vajaa 7kk iässä. Se oli kyllä aluksi ihan kauheeta huutoa. Positiivista oli että jonkun ajan kuluttua opittiin rauhoittamaan takaisin uneen myös ilman maitoa, mutta heräämisten määrää se ei kuukaudessakaan vähentänyt. Luulen, että vauva tosiaan joka kerta havahtuessaan testaili, saako sitä maitoa nyt tällä kertaa. Vasta, kun jätettiin yösyötöt kokonaan pois 7,5kk iässä (vain noin 06 aamumaito sängyssä), vauva alkoi nukkua selkeästi paremmin. Nyt nukkuu yleensä 20-04 max yhdellä herätyksellä. Aamuyö onkin sitten vaikeampi, varmaan silloin taas vahtaa, koska saa aamumaidon. Eli seuraavaksi olisi tarkoitus sekin jättää pois. Joskus ollaan annettu nokkamukista vettä yöllä / aamuyöstä, ja ihan hanakasti siitä välillä juo. Eli ehkä janokin voi olla! Kun alettiin unikouluun, tärkeintä oli mun mielestä opettaa vauva nukahtamaan muutenkin kuin rinnalle. Sitä nimittäin meidän poika on harrastanut koko pienen ikänsä.. Kun ei tuttiakaan ole, uusien nukahtamistapojen opettelu on ollut vaikeaa, muttavähitellen. Nyt kun on ruvennut nukkumaan paremmin (eli rauhoittumaan itse öisin) olen huomannut, että rauhallisin yö tulee taas niin, että imetän viimeisenä ennen sänkyyn laittoa. Kuitenkin hereillä. Vinkit, joita nyt keksin on yrittää löytää päivällä joku rauhallinen kohta, jolloin imetys sujuisi paremmin (hämärässä sängyllä, heti heräämisen jälkeen unen tokkurassa tms) ja sitten yöllä ainakin yrittää irrottaa vauva rinnasta ennen kuin nukahtaa eli lyhentää imemisen kestoa. Voihan olla, että kyseessä ei niinkään ole nälkä vaan läheisyyden / imemisen tarve öisin. Tsemppiä!
  2. Tuosta allergiaepäilystä kysyisin, oireileeko poika päivisinkin jotenkin, vai ovatko tiheät heräilyt ainoita epäilyksen aiheuttajia? Mietin vain, kun meilläkin poika ollut koko 7kk ikänsä huono nukkuja ja heräilee jatkuvasti. Meille kukaan neuvolasta ei ole kuitenkaan ehdottanut allergiaa. Ja sairaalan unikoulusta en osaa kokemuksia antaa, mutta juuri tänään luin HUSin sivuilta unikoulusta, eikä se ihan kamalalta kuulostanut. Tavallaan vain ulkopuolinen, joka hoitaa yöheräilyt, vanhemmat on itse nukuttamassa illalla ja aamulla tarjoamassa rakastavaa syliä. http://www.hus.fi/sairaanhoito/sairaalat/lansi-uudenmaan-sairaala/osastot/nala-osasto/Sivut/Unikoulu.aspx Tsemppiä teille!
  3. Nyt pitää hehkuttaa, meillä ensimmäinen yö ilman ruokailua takana, vain yksi herätys eikä mitään huutoja! Illalla nukkumaanmenokin meni tosi rauhallisesti! Uskomatonta, kun vielä muutamaa päivä sitten tuntui, että miksi meillä aina vaan itketään ja karjutaan.. Taisi nuo pahimmat itkut johtua puhkeavasta ylähampaasta sekä vatsasta, joka on taas ollut tosi kovalla! Tää äiti tietysti havahtui monta kertaa yön aikana hereille, että joko nyt joko nyt, mutta monet kerrat pieni tuhina loppuikin ihan itsekseen, kun pikkuinen korjaili asentoaan :) Kiitos unelma sun tarkasta kertomuksesta, nämähän ne niitä parhaita apuja on kun itse on ihan solmussa. Ja osaksi on varmasti myös kyse ajasta, oikeasta ajankohdasta jolloin vauva on valmis muutokseen. Ja pitää vielä lisätä, että en tietenkään oleta, että tää olis kerrasta hoitunut, mutta yksikin onnistunut yö on voitto ja kertoo sen, että se on mahdollista!
  4. Minkä ikäinen unelma79 teidän poika oli tuolloin? Kuulostaa, että teillä muutos tapahtui siis suht nopeasti parempaan? Kysyn vielä selvennystä eli päätitte vähentää yösyöttöjä, yrititte rauhoittaa heräilevää vauvaa enemmän muilla keinoilla? Kuinka pian heräilyjen määrä alkoi vähentyä? Kun meillä on mennyt niin, että nyt vaikka saadaan poika nukahtamaan ilman maitoa niin heräilyjen määrä on oikeastaan vaan kasvanut. Varmaan heräilee testaamaan, joko nyt joko nyt. Ja melkein tekis mieli alkaa taas imettää enemmän, että nukkuis pidempiä pätkiä. Mutta täytyy yrittää vielä pysyä tiukkana ja uskoa muutokseen. Tänä iltana nukkumaanmeno oli onneksi rauhallinen, tuntui hyvältä että meidänkin lapsi joskus nukahtaessaan näyttää tyytyväiseltä! Puuron jälkeen imetin sohvalla, sitten makkariin, sylissä unilauluja ja silittelyä. Kyllä mäkin halusin jotenkin varmistua, ettei yöheräämisten ja tiheiden yömaitojen syy ole nälkä niin, että päivään oltiin ehditty reilun 6kk iässä saamaan jo neljä ateriaa. Hippillä on muuten hyvä iltapuuro, mietoa puuroa ja kasviksia (riisi, maissi, porkkana). Tai sitten kaurapuuroa. Pitäis vielä saada yöitkuihin selkeä toimintasuunnitelma. Viime yönä joku kerta itkeskeli melkein puoli tuntia, mutta se oli selaista harmistunutta, väsynyttä ulinaa ja aina kun meni lähelle silittämään, huuto voimistui vaan. Niinpä maattiin vain sängyllämme (pinnis siis vierellä) ja sanottiin välillä shhhh. Alkuyöstä oli kiivaampaa huutoa ja tiheämpiä herätyksiä, en tiedä onko väärin yrittää tiukasti pitää kiinni siitä ettei ennen puolta yötä imetä? Mutta kun eihän se voi olla nälkäinen!!
  5. Niin, meni oman tilanteen päivittelemiseksi, mutta piti sanoa että luulen että Whipped cream teillä vauvan pitäisi myös oppia yöllä itse rauhoittumisen taitoa. Kaikki muut keinot taitaa häiritä hänen uudelleen uneen vaipumista, hän haluaisi vain nopeasti sen tissin suuhun ja päästä jatkamaan uniaan ja raivostuu sitten, kun unta häiritään. Tätä mekin työstetään. Ehkä siis jo nukahtamisvaiheessa pitäisi alkaa opettaa niitä muita keinoja, mikä olisi siedettävä. Ja päätettävä etukäteen joku aikajakso, jonka on valmis tsemppaamaan, vaikka vastustusta olisikin, parempien unien toivossa! Kyllä mäkin olisin niin onnellinen, jos joku pystyisi vastauksia antamaan!
  6. Whipped cream, on teilläkin rankkaa! Kuulostaa jollain tavalla ihan tutulta, paitsi meillä ei vaan olla ikinä nukuttu neljää tuntia pidempää pätkää! (7 kuukauteen...) Mä päätin nyt aloittaa unikouluttamisen sillä, että en tosiaan anna nukahtaa rinnalle, en päikkäreille enkä iltaunille. Kaksi yötä onkin mennyt jo selvästi paremmin, silti niin että kaksi yöimetystä on vielä. Ajattelin, että tämä olisi lempeämpi lähestyminen, jos aluksi saisi aikaa opetella sitä itsekseen rauhoittumista ja nukahtamista. Jospa sillä saisi heräämisiä vähennettyä. Sitten uskaltaisi jättää yösyöttöjä kokonaan. Yhtenä yönä poika söi vain kerran, kun toisella kertaa kelpasi vesihörpyt. Seuraavana yönä ei mennytkään se kikka läpi. Kauheeta vain on se, että nukahtamiset on tässä muutoksessa menneet ihan horroriksi. Eka vuorokausi meni vielä ok, mutta nyt ... Huuto on sydäntäsärkevää ja tuntuu että kaikki mitä mä teen, rauhoittelut, unilelut, silittelyt, laulut, hetken sylittelyt, vain pahentaa. Onhan se tietenkin selvää, että protestoi - enkä mäkään tiedä mitään yhtä ihanaa, kuin että vauva nukahtaa rinnalle, mutta mä alan olla niin zombie, huonotuulinen ja epätoivoinen yöheräämisten kanssa, että musta tuntuu että näin on vain nyt tehtävä. Teenkö väärin vai oikein??
  7. No itseasiassa edellistä viestiä kirjoittaessa oli vain joku parin päivän poikkeustila, jolloin yöt tuntuivat asettuvan hyviin uomiin, mutta nyt ollaan taas siinä tilanteessa, että meidän pian 6,5kk vanha vauva heräilee parin tunnin välein eikä rauhoitu kuin maidolla. Jos joku kerta sattuu tyyntymään sylissä ja silittämällä, niin sitten herää yleensä tunnin päästä taas itkemään. Nälältähän se silloin kuulostaa tai ainakin läheisyyden kaipuulta, jota ei muu kuin tissi pysty parantamaan. Päivisin syö tosi hyvin, 4 x 0,5-1dl soseita/puuroa ja imetykset päälle. Läheisyyttäkin ja yhteistä touhua pitäisi olla riittämiin, sillä kannan liinassa ja touhuan lattialla pojan kanssa ja on yleensä ihan tyytyväinen tyyppi. Ja ehkä olen itsekin sellainen, joka reagoi tosi vahvasti huonoihin yöuniin, kun olen näin hajalla. Voisi kai tilanne huonompikin olla, mutta kyllä viiltää niin sydämestä kun yleensä tän ikäisten vanhemmilta kuulee, kuinka hienosti yöt sujuu, "ehkä pari herätystä, jotka hoituu laittamalla tutin suuhun.."
  8. Tässä vähän meidän käyttökokemuksia Affinityistä. Päädyttiin muiden britax rattaiden sijaan juuri Affinityyn siksi, että ratasistuimen saa kasvot työntäjään päin. Ilmakumipyörät takana on tukevat ja pehmeät, kääntyvien etupyörien ansiosta ketterät työntää asfaltilla ja sisätiloissa. Huonompiin maastoihin ja talveavarten on tosi hyvät talvirenkaat, jotka on samanlaiset ilmakumiset kuin takarenkaat. Mukulakivillä kyllä silti vähän täristää, jousitus on aika minimaalinen. Vauvakoppa palveli hyvin puoli vuotta, jonka jälkeen siirryttiin ratasistuimeen. Se sopii hyvin makuuasennossa puolivuotiaallekin, meidän poika ei valveilla olisi silloin enää viihtynyt kopassa, mutta istuimesta katseli tyytyväisenä ympärilleen sekä työntäjää. Miinuksena sanoisin sekä kopan että ratasistuimen kuomut. Kopan kuomu (josta koppaa kannetaan) säätyy hankalasti nappeja painamalla; tähän tarvitaan molempia käsiä. Ratasistuimen kuomu puolestaan pitäisi olla isompi/suojaavampi. Sitä saa hieman pidennettyä vetskarin avaamalla, jolloin verkko tulee esille, mutta ei se ole yhtä hyvä kuin Agilessa tai Motionissa. Kaiken kaikkiaan olen kyllä tyytyväinen hyvännäköisiin, helposti kasattaviin, pieneen tilaan meneviin sekä monikäyttöisiä yhdistelmiin. Britaxin turvakaukalon kanssa runko on aina kauppareissulla mukana! Niin ja ulkomaanreissulle otettiin myös mukaan. Rattaat suojattiin lentoasemalta saatavalla ilmaisella suojapussilla ja ehjänä kulki ruumassa (Finnair). Vauvan kopan saa myös kasattua litteäksi, joten senkään kuljettaminen matkalla ei olisi mahdotonta.
  9. Päivitän nyt itse tilannetta eli kuukaudessa edellisestä kirjoituksesta tilanne korjaantunut niin, että nukahtaa pinnikseen monesti suht rauhassa unikaveripainin päätteeksi. Joskus on enemmän itkua, jolloin käyn välillä rauhoittelemassa. Silittelyt ei auta, mutta joskus vatsalleen kääntö, unikaverilla juttelu tai harsolla sively auttaa, joskus otan hetkeksi syliin. Neljä yöimetystä on nyt vähentynyt kahteen. Ihan vaan ronskisti päätettiin, että ei enää imetyksiä 2-3 tunnin välein läpi yön. Päätin, että ekan kerran saa maitoa kahden jälkeen, kun vika iltaimetys on ilta kasilta. Isi hoiti pari yötä siihen asti, ekana yönä poika itki melkein tunnin, tokana 15 min ja tällä hetkellä osaa rauhoittaa itsensä, sanon korkeintaan sängyltä shhhh. Ja nykyään yösyötöt on n. Klo 4 ja 6. Kahdeksalta herätään. Olen kyllä tosi tyytyväinen tähän rytmiin! Nyt kun ei tarttisi herätä niihin muutamaan vauvan havahtumiseen alkuyöstä niin omat unet alkais parantua huomattavasti! Ja piti vielä lisätä, että kiinteät on otettu mukaan kuvioihin ja ne uppookin ihan mallikkaasti, 3x 0,5-1 desiä päivässä. Näin ollen uskalsin lähteä vähentämään yösyöttöjä, ennen kuin heräilystä jää vain pinttynyt tapa. Neuvola jopa kehotti, että voisi jättää yösyötöt eli kaikki palvelut öisin pois, mutta en halunnut niin radikaalia temppua tehdä. Hyvin näyttää toimivan tämä näin, parin kuukauden päästä sitten lopetetaan varmaan loputkin yösyötöt. Poika 6kk
  10. Mitäs mieltä olette, voisiko / kannattaisiko 5-vuotiaalle ottaa vielä käyttöön jäähypenkkiä, jos sitä ei aiemmin ole käytetty. 2-3-vuotiaana kiellot meni ajan kanssa perille ilmankin, välillä on komennettu huoneeseen miettimään tuhmaa käytöstä. Nyt on alkanut uusi, todella raju uhma ja keinot tuntuu olevan vähissä. Hoputtamiseen ts. jos joku juttu ei etene (esim pukeminen, hampaiden pesu tms) toimii aika hyvin "kun lasken kolmeen" periaate, mutta välillä jos joku käytös pitäisi saada loppumaan, ei usko millään. Uhkailut ja porkkanat ja muu puhe soveltuu ja toimii joskus, mutta joskus tarvitaan jotain järeämpää. Omaan huoneeseen komentaminen miettimään on kai aika sama kuin penkki, mutta penkillä ei joutuisi eristyksiin muista. Tuntuu vaan kauhealta, kun vastustelu on jo sen verran voimakasta, että äärimmäisissä tilanteissa lapsi pitää raahata sinne ja sitten lapsi huutaa että "sattuu" vaikka yhtään ylimääräistä voimaa ei käytetä. Neuvoja?? Kannattaako jäähypenkkiä vielä opettaa ja miten? Onko muita ideoita ja keinoja? En oikein löytänyt ketjua tämän ikäisten uhmailuista..
  11. Vähän poukkoilevasti ehkä kerrottu asioista tuossa yllä, mutta ongelmat jakaantuu siis nukahtamisen ja itse yöhön. nukahtaminen kun ei automaattisesti tapahdu rinnalle tai sylissä kantamiseen eikä näiden yhdistelmään ilman lähes joka iltaista huutoitkua jossain vaiheessa. Joko syöttämisen jälkeen on ihan hereillä tai sitten viimeistään tunnin sisään herää itkemään. Joskus se on vain pientä vaikerrusta, joka on ok kestää ja käydä siinä rauhoittelemassa, mutta monesti se on surkeaa itkua tai huutoa. Kyllähän se rinnalle silloin rauhoittuu, mutta en usko että kyse on enää nälästä ja tästä tissilohdutuksesta haluisin jo tässä vaiheessa irti. Toinen on sitten rikkonaiset yöt. Pian on tarkoitus aloittaa kiinteiden maistelu ja kai sitä 6kk kohdalla voi jo tiukemmin alkaa karsia yöimetyksiä. Mutta oppiiko vauva sitten siihen, että joku kerta herättyään yöllä saa maitoa, toisella kertaa on vain nukahdettava itkuun.. Kun on sitä tähän astikin yritetty välillä rauhoittaa ilman maitoakin. Tuntuu vain niin surkealta, kun ei osaa tehdä asioita oikein, niin että sekä vauvalla että äidillä olisi edes kohtuu hyvä olla.
  12. Löysin tämän ketjun tuolta pohjalta, kun etsin kipeästi jotain vinkkejä vauvan uni- ja nukahtamisongelmiin. Onko väki siirtynyt keskustelemaan aiheesta jonnekin muualle vai miksi tämä ketju on unohtunut? Meillä 5kk vanha vauva, jonka nukuttaminen on ehkä ekaa kuukautta lukuunottamatta ollut aina vaikeaa. Sen lisäksi syö tosi usein, 4kk asti parin tunnin välein yötä päivää, viime kuukauden imetysvälit ovat sentään vähän pidentyneet, mutta edelleen yöllä on vähintään kolme imetystä plus mahdolliset ongelmat unen jatkumisessa. Olen siis VÄSYNYT! Raskainta on se, että se mikä toimi eilen ei toimi enää tänään eli joka ilta saa olla keksimässä uutta keinoa tainnuttaa tuo pikkumies. Poika ei syö tuttia, joten minua varmasti käyttää siihen tarkoitukseen monesti vaikkei nälkä olisikaan. Kun parin kk:n iässä vauva ei enää nukahtanutkaan suoraan iltaimetykseen ja aloitti sitten aina hirveät rääkymiset, jotka sai talttumaan lopulta vaan uudestaan rinnalla, päätin aloittaa imetysmaratonit sängyllä iltaisin, johon pikkumies sitten taintui. Välillä poika nukkui osan yöstä kehdossaan, välillä vierelläni. Kun aloin väsyä tiheisiin imetyksiin/herätyksiin/ylös nousuihin yöllä, aloin pitämään vauvaa enemmän sängyssäni, jotta pystyin nukahtamaan pian uudestaan, kun vauvalla yöllä tuli nälkä. Vähitellen poika alkoi käyttää minua enemmän ja enemmän tuttina ja imeskellä rintaa toista tuntiakin! Oma nukkumisasentoni meni kelvottomaksi, hartiat ihan jumiin, joten päätin taas palauttaa pojan omaan sänkyynsä syöttöjen jälkeen. Siihen taas helposti havahtuu, jolloin uudestaan nukahtaminen menee huutamiseksi, kantamiseksi ja taas tissittelyksi. Lisäksi iltanukuttamiset meni siihen, että vaikka nukahtikin imetykseen, viimeistään tunnin päästä heräsi ähisemään ja lopulta itkemään. Päätin viikko sitten, että nyt on aika opettaa poika nukahtamaan ilman rintaa eli yritän laskea sänkyyn hereillä. Mutta ei tästä tule mitään. Tai joku ilta onnistuu vähän paremmin, pepun taputtelulla ja kyljelleen laittamalla on rauhoittunut jonkun kerran, mutta sitten toisella kertaa taas ei. Kun tuttia ei ole, olen yrittänyt opettaa unirätille, mutta sitä tunkee kauhealla ähistyksellä vain suuhun ja "taistelee", rauhoittavaa vaikutusta rätillä ei tunnu olevan. Sitten kun en enää mitään keksi, saatan antaa periksi ja iskeä tissin suuhun. Yleensä sitten on niin nääntynyt, että nukahtaa hetkessä. Ja silloin jään ahdistuneena miettimään, oliko nyt kyseessä kuitenkin nälkä vai rinnan tuoma lämpö ja läheisyys, joka tepsi. Ymmärrän, että jotain johdonmukaisuutta iltoihin pitäis saada, mutta kun reaktiot vaihtelee jatkuvasti, niin kovin vaikealta se tuntuu. Kun muuten niin rauhallinen vauva vain itkee pääsääntöisesti iltaisin, tuntuu ihan kamalalta, etten osaa laittaa vauvaani nukkumaan. Esikoisella uniongelmat alkoivat vasta myöhemmin ja oli niissäkin jaksamista kerrakseen, mutta nyt oon ihan kurjana, kun on alusta asti näin vaikeaa.
  13. oletteko tilanneet nextiltä myös kenkiä? Jos niin minkälaisia? Oletteko olleet tyytyväisiä laatuun? Onko kokotaulukko pitänyt paikkansa? Jos edelliseltä sivulta ymmärsin oikein, niin isovarpaan kärjen osoittama kohta on oikea koko, johon sisältyy jo kasvuvara? Toisaalta sandaaleissa ja talvikengissä kuuluisi olla erilainen kasvuvara, joten onko sekin huomioitu? Tässä tuo kokotaulukko linkkinä http://help.next.co.uk/Section.aspx?ItemId=17873
  14. Kiitos! Tuohon merkkiin minäkin olin törmännyt, täytyypä siis etsiä sellainen käsiini!
  15. Saisiko tähän perään myös kerättyä listausta, mistä Ostatte kenkiä! Tavarataloissa (stocka, sokos, cittari ym) on tietysti monenlaista kenkää tarjolla, sekä laadukkaita että joitain halpiskenkiä. Kookengästä löytyy samoin lenkkaria, sandaalia ja juhlakenkää. Dinskosta ollaan ostettu yhdet varsitennarit ja oltiin ihan tyytyväisiä. Sieltä löytyi myös tytölle ihanat glitterballerinat, mutta tuli ostettua kuitenkin liian isot, joten ne odottaa nyt kaapissa käyttöä. Nettikaupoista olen ostanut pikkujalat.fi - joka kengästä on sivuilla senttimetrimitta, joka auttaa ostamista. Valikoima on tosi suuri, mutta pääpaino pikkasen arvokkaammissa kengissä. Spartoolta tilasin viime kesänä, toimitus takkusi hieman, mutta lopulta saatiin hyvät chipie kangaskengät, jollaisia en muualta löytänyt. Nextillä on ihanan näköisiä kenkiä, mutta en ole uskaltanut tilata, kun laadusta ei ole oikein käsitystä. Eikä mitotuksesta. On ihan merkkikohtaista, onko tytön jalka nyt kokoa 28 vai 29! Nettikauppissa pitäisi olla paremmin esillä pohjallisten tod. koko. Nyt olisi hakusessa kesäksi vähän parempaan käyttöön (kangas- tai nahka)ballerinat tai sandaalit, mutta en tiedä mistä etsiä..