gasolina

Reilu vuoden vanhana tyttö halusi Ikean pehmojalkapallon kainaloonsa unille mennessä. Siitä sitten tajuttiin tarjota nallea tilalle, ja nykyään hakee nallen sängystä jo Itsekin, kun väsy tulee. Nukkuu selvästi huonommin ilman sitä.

Kiitos rimmy, Nena ja Onna! Näiden ansiosta tuli loistoidea, nyt vain esitän asian oikein miehelle ja se on siinä!

Meiltä loppuu ideat, olisikohan täällä apuja... Mietinnässä syntyvälle tytölle toinen nimi. Vähintään 5 kirjainta, sääaiheinen, koska esikoisellakin lunta ja paistetta. Itselle tulee mieleen vain sarjaa Ilmatar, Tuulikki ja Pilvikki

Tykkäsin nuorempana olla lapsenvahtina tutuille ja touhuta pienten kanssa, mutta muutama kuukausi päiväkotiapulaisen työssä muutti mieleni. En osaa enää olla luontevasti muiden lasten seurassa ja välillä vieraat lapset suorastaan ärsyttää. Taaperon äitinä sanoisin, että oma lapsi on kuitenkin ihan eri juttu! Kyllähän siihenkin voi huonona päivänä mennä hermo, mutta toistaiseksi en ole tuntenut vastaavaa ärsytystä tai välinpitämättömyyttä kuin toisten lapsista.

Jos kaikki menee hyvin, niin ikäeroa tulee n. 1v 10kk. Mielestäni ihan sopivasti, vaikka vähän hirvittää, kun esikoinen on aika eläväinen..

Joskus vannoin, että en alkaisi puhua itsestäni kolmannessa persoonassa "tuu tänne, niin äiti auttaa", "äiti antaa puuroa" jne. Kummasti on sekin päätös muuttunut... Uskottelen itselleni, että lapselle olisi jotenkin muka selkeämpää, kun puhun noin, koska "minä" lienee pienelle vielä aika häilyvä käsite.

Oma kolmas nimeni on naisversio isäni ja isänisäni toisesta nimestä, siis samalla idealla kuin Johanna / Johannes. Olisin halunnut pitää nimen käytössä, mutta mies oli tosi ehdoton esikoisen toisesta nimestä ja kakkoselle suunniteltuihin nimiinkään ei kyseinen nimi oikein sovi, niin perinne katkennee muhun... Toisaalta jos tulokas on poika, niin hän saa todennäköisesti toiseksi nimekseen mun äidin isän toisen nimen.

Viili ja piimä, kuten esikoistakin odottaessa. Hiilihapotetut juomat, kaikki kirpeä.

Esikoisesta kerrottiin tuleville isovanhemmille nt-ultran jälkeen ja muille sitä mukaa, kun nähtiin ja jos sattuivat kysymään tai onnittelemaan. Suurin osa kavereista sai tietää vasta vauvan synnyttyä, koska asutaan eri paikkakunnalla kuin 90℅ suvusta ja kavereista eivätkä he kovin innoissaan täällä käy... Musta olis ollut typerää erikseen kuuluttaa vauvauutista, kun yhteydenpito muutenkin on vähän niin ja näin. Facebookiin yms en halunnut laittaa, kun tiesin uutisen oitis leviävän sellaisillekin, joiden en halunnut tietävän. No, arvata saattaa, että tuli äkäistä palautetta, kun pimitin suurta uutista tytön syntymään saakka Toisesta aion kertoa yleisesti, jos (kun!) rakenneultrassa kaikki OK. Ja se perimmäinen kysymys: miksi salaan? Jos jotain menisikin pieleen, niin en kestäisi selitellä tilannetta enempää kuin pakko..

Esikoisesta aloin säännöllisesti tuntea liikkeitä rv19-20 paikkeilla. Muistaakseni rv15 alkaen satunnaisia koputuksia, joista en ollut ihan varma, ovatko liikkeitä vai muita pulputuksia. Istukka oli käsittääkseni etuseinässä ja taaksepäin kallistunut kohtu.

Ekassa raskaudessa rv20 jälkeen alkoi näkyä selvemmin, mutta vielä rv32-33 työterveyslääkäri arveli mun vain lihoneen... Oon pitkä, X-vartaloinen, n. 5kg ylipainoa ja taaksepäin kallistunut kohtu. Tokalla kierroksella jo rv9 yksi puolituttu huomasi, ja itsekin huomaan, että erityisesti iltaturvotuksen aikaan ei voi erehtyä Toisaalta nyt en edes yritä yhtään vaatteilla peitellä, kun tää on hyvin todennäköisesti vika raskauteni, niin otan siitä kaiken ilon irti!

Juhlistimme esikoista nimellä "xxxx:n ekat juhlat", kun kekkereiden ajankohta oli ristiäisten/nimiäisten tavallista ajankohtaa myöhäisempi. Sittemmin olen kuullut kirkkoonkuulumattomien juhlaa kutsuttavan tervetuliaisiksi. Se on mun mielestä nimiäisiä kivempi nimitys, niin meillekin tullee tervetuliaiset. Edit: lisäsin unohtuneen sanan

Esikoista odottaessa mulla oli vahva poikaolo ja miehellä pojan nimi valmiina, mutta 4d-ultrassa heiluttelikin tyttö. Melkein tuli kriisi, mutta varmaankin rv30 tietämillä oltiin jo päästy sopuun molemmista nimistä. Nyt toista odottaessa mies on edelleen ehdoton poikanimestään ja mä vastaavasti vaadin saada valita mahdollisen tytön nimen. Kunhan sukupuoli selviää, niin päätetään.

Tällä kertaa alkoi rv 5 tienoilla, esikoisesta muistaakseni myöhemmin. Nyt oon ollut paljon huonovointisempi kuin viimeksi. Yölläkin kun heräilen, niin tekee huonoa, ja oksennus on tullut monta kertaa (esikoisesta ei vielä näillä viikoilla ollut ollut kuin kuvotusta).

Ensimmäinen oire, jonka kunnolla tiedostin, oli turvotus. Sen huomasin, kun uimaan mennessä pukukaapin avainremmi kiristi nilkkaa pahasti (yleensä ei kiristä ollenkaan). Sitä ihmetellessä tajusin, että kuukautisten olisi pitänyt jo alkaa, ja pari päivää "varmuuden varalta" odotettuani tein testin ja plussahan se. Jälkeenpäin muisteltuna palelin myös tavallista enemmän.

Esikoiselle otin pakkauksen ja sisältö pääsikin hyvin käyttöön. Toiselle aion ottaa avustuksen rahana.

Esikoista odottaessa olin n. vko 17-19 Italiassa, loppuraskaudesta Tallinnassa ja kotimaanmatkalla. Yritin katsoa syömisiäni, join vain pullovettä jne. Olin ihan hyvässä kunnossa. Jaksoin jopa kiivetä yhden kirkon kupoliin ja Vesuviukselle! Nyt alkuraskaudessa olimme vko 5-8 reissussa Välimerellä. Alku meni vielä OK, kun ainoat selvät oireet olivat turvotus ja palelu. Sitten alkoi pahoinvointi (paljon pahempana kuin esikoisesta!). Jopa yöllä heräilin ja heräilen kuvotukseen.... Ekan raskauden perusteella en osannut näitä oloja ennakoida, mutta reissu on nyt tehty ja ihanaa olla kotona Miehen kesälomalla n. rv 30 ollaan kaavailtu pientä kaupunkilomaa, mutta saa nähdä, mikä on vointi.

Esikoisella on tavallisen kuuloinen, mutta ei kovin yleinen nimi (vrk:n tiedon mukaan nimeä on annettu muistaakseni reilu 300 kertaa). Omissa valinnoissani yleisyydellä tai harvinaisuudella ei ole kovasti väliä, kun erityisesti miehelläni on muutamia isoja kriteereitä nimille. Menisi liian vaikeaksi! Pääasia on, että se sopii kantajalleen.

Yk 2, kp 24/27-30 ja peukut pystyssä, sormet kyynärpäitä myöten ristissä! Oon viimeisen viikon ajan ukkoa tentannut joka nipistyksestä, että sanoinko esikoisen odotuksen alussa tällasesta oireesta, entäs tällasesta, kun imetysaika on nollannut oman muistini No, väsyttää, hampaita pestessä kuvottaa (tän muistan ed. raskaudesta!) ja normaalin kuukautisia edeltävän kohtukivun sijaan ikään kuin munasarjoja jomottaa. Pari päivää sitten sain selittämättömän itkuhepulin, muutenkin mieliala ollut niin ja näin. Hui! Edit. Korjasin autocorrectin helmen..

Foolihappoa täälläkin ja muut normaalisti käyttämäni vitamiinit. Sushia, kiellettyjä juustoja yms. popsittu varastoon

Rv 30 tietämillä veikattiin käsikopelolla tulevan 3-3,5 kiloinen, rv 40+1 syntyi 2840 grammainen.

Aloin kuumeilla toista lasta jo ekaa odottaessa ja olisin ollut valmis aloittamaan yrityksenkin hetimmiten, mutta mies toppuutteli. Luontokin tosin järjesti viivettä, kun kuukautisilla kesti imetyksen vuoksi 8kk palata kunnolla.

Onko kenelläkään tuoreita kokemuksia tai vinkkejä? Ovatko etäisyydet Maarianhaminassa sellaiset, että autotta pärjäisi? Tai saisikohan vuokrapyöriin lastenistuinta?

Me oltiin Päivä Tukholmassa -risteilyllä Serenadella ja oli vauvanäkökulmastakin onnistunut reissu. A-luokan 4 hengen hytti, toinen alapeti oli ns.siirrettävä, niin viriteltiin se parisängyksi kiinteän pedin viereen. hyttiin valmiiksi tuotu matkasänkykin sopi pienellä punkemisella meidän pedin ja seinän väliin. Matkarattaamme ovat sateenvarjorattaiden tyyppiset, inan isommat, ja ne sopivat koottuna vaatekaappiin, kun tyttö kulki laivalla ollessa sylissä. Leikkihuoneen perukoilla oli toimiva hoitotila, jossa mikrokin. Siellä lämmiteltiin pilttejä. Tuolloin vajaa 10kk ikäinen oli ihan liekeissä pallomerestä ja erilliselle pöydälle kootusta Brion junaradasta. Krokotiilikeinu jäi niin hyvin mieleen, että kotona koitti heijata samanväristä pottaa liikkeelle Pointtini on, että leikkihuoneessa oli yllättävän paljon touhua pienellekin. Eräs työntekijä toi muoviastiat pesusta ja keräsi autoja yms vuorostaan kuurattaviksi. Mua ainakin kummasti lohdutti tieto, että leluja puhdistetaan välillä. Etteivät vaan marinoidu siellä päivästä toiseen. Grande buffetin päivällinen ja aamupala sekä Tavolatan erikoisaamiainen testattiin. Kaikissa saatiin joko syöttötuoli valmiina pöytään tai tarjoilija sen kiikutti oitis vauvan huomattuaan. Grande buffetissakin oli mikro, ja kaikilla aterioilla oli riittävästi kasviksia, hedelmiä, raejuustoa yms viihdyttämään tyttöä meidän ruokailun ajan. Rattaille ei oikein ollut fiksua paikkaa pöytien läheisyydessä, niin tavallaan ymmärrän hlökunnan nihkeilyt. Henkilökunta suhtautui lapseen oikein aurinkoisesti ja ystävällisesti. Kanssamatkustajat tietty juoksivat rattaiden alle sokkona ja törkkivät mua ruokajonossa, vaikka vauva sylissä, mutta niin nyt aina

Me ollaan reissussa tehty puurot huoneenlämpöiseen pulloveteen ja hyvin ovat onnistuneet. Kelvanneetkin, vaikka neiti on toisinaan melkoinen sihtikurkku.